Vastatakseni kysymykseen pohdin aluksi mitä on elektronin spin?
Fysiikassa elektroneilla on pyörimismomentti (angular momentum), joka ei ole kuitenkaan pyörimisen tuottama momentti, vaan elektronin perusominaisuus. Teoriassa elektronin spin ei ole klassista pyörimisliikettä eli elektroni ei pyöri itsensä ympäri kuin hyrrä (koska silloin sen pinnalla valonnopeus ylittyisi).
Koska elektronin pyörimismomenttiin ei löydy kunnollista selitystä, pohditaan asiaa vapaasti. Beardenin mukaan elektronin ympärillä on virtuaalisten varausten verho. Elektronin sähkökentän lähteenä on virtuaaliselta tasolta virtaava energia. Elektroni absorboi jatkuvasti virtuaalista hiukkasvirtaa ja emittoi sitä mitattavina fotoneina, jotka muodostavat ”staattisen” sähkökentän.
Muuten, nykyisessä sähködynamiikassa ei määritellä, mistä varaukset tai kentät tulevat. Yleensä niiden oletetaan tulevan tyhjästä.
Oletettavasti elektronin spinin lähteenä on virtuaalisten varausten vuorovaikutus. Niiden nopeus voi ylittää valonnopeuden mahdollisesti π/2 kertaisesti tai enemmän. Vaikka elektronit itsessään eivät voi pyöriä valoa nopeammin, niiden ympärillä oleva virtuaalinen hiukkasvuo voi sen tehdä ja siten spinin tarkastelu hydrodynaamisesta näkökulmasta on oikeutettu. Tämä palauttaa pohdinnat Teslan ja Schaubergerin jalanjäljille; Sähkö on luonteeltaan kaasumaista ja sitä voi tarkastella hydrodynaamisesti.
Oletetaan elektronin spin pyörimisliikkeeksi edellisin perustein ja tarkastellaan N-efektiä magneetin pohjoisnavan yläpuolelta.
Kun kestomagneettia tarkastelee sen pohjoisnavan yläpuolelta, magneetin sisäiset elektronispinit pyörivät myötäpäivään. Kun magneettia pyörittää sen pitkittäisellä akselilla myötäpäivään, magneetin pohjoisnavan keskuksen ja reunojen välille muodostuu sähköinen potentiaaliero, aivan kuin elektroneja olisi liukunut navan kehälle. Samoin tapahtuu magneetin etelänavalla (huom. katsottaessa magneetin etelänapaa sen pohjoisnavan suunnasta, sen pyörimissuunta on päinvastainen kuin edellisen viestin kuvassa).
Tarkasteltaessa magneettia yhdestä ja samasta pisteestä (pohjoisnavan yläpuolelta) myötäpäiväinen pyöriminen liikuttaa elektroneja magneetin molemmilla navoilla sen reunoille ja vastapäiväinen pyöriminen molempien napojen keskukseen.
Maapalloon sovellettuna sen navoilla vapaisiin elektroneihin kohdistuu liukumisvoimaa, joka liikuttaa elektroneja kehämäisille alueille (revontulialueille). Huomaa, että maan pohjoisnapa on geomagneettisella etelänavalla ja kun tarkastelet maan pyörimistä Antarktiksen yläpuolelta, maa pyörii akselinsa ympäri myötäpäivään.
Kun magneetti pyörii samaan suuntaan kuin elektronien spin, elektronit liukuvat kehälle ja kun magneetti pyörii eri suuntaan kuin elektronien spin, elektronit liukuvat napojen keskuksiin.
Jos ilmiö johtuu (keskipakoisten) elektronien pyörimiseen liittyvästä dynamiikasta, sitä pitäisi voida mallintaa isolla ja hitaasti pyörivällä levyllä, jonka päälle laitetaan hyrrä pyörimään ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan, jolloin pyörimissuuntien efektien pitäisi vastata N-efektiä. Tämä pitää vielä varmistaa.
Jatketaan toiseen näkökulmaan. Pyörivä magneetti muodostaa sähkökentän 90° kulmassa suhteessa magneettivuohon. Kun sähkökentän lähteenä on virtuaalinen hiukkasvuo, pyörivän magneetin navoille virtaa molempia virtuaalisia varauksia. Jos nämä virtuaalihiukkaset vastaavat magneettivuosta, ne ovat jo valmiina magneetin kentässä ja magneetin pyöriminen saa ne polarisoitumaan N-efektin mukaisesti. Näitä mahdollisuuksia pitää vielä piirrellä ja pohtia.
Jatketaan kolmanteen näkökulmaan.
Hans Lehner. 2013. Discovery and detection of “dark matter” in magnetism?
http://gsjournal.net/Science-Journals/R ... nload/4762Crane & Monstein (1992) mukaan magneetin pyöriessä pitkittäisellä akselillaan samaan suuntaan kuin magneettinen avaruuskvanttivirtaus (A-kenttä), magneettivuo heikkenee ja magneetin pyöriessä eri suuntaan kuin avaruuskvanttivirtaus, magneettivuo vahvistuu.
Jos avaruuskvanttien virtausnopeus on vakio (samankaltaisesti kuin fotonien), niiden kanssa samaan suuntaan pyörivä magneetti tavallaan hidastaa avaruuskvanttien nopeutta suhteessa magneettiin, jolloin magneettivuo heikkenee. Avaruuskvanttien (A-kentän hiukkasten) virratessa eri suuntaan kuin pyörivä magneetti, niiden nopeus suhteessa magneettiin kasvaa, jolloin magneettivuo vahvistuu.
Kun edellinen yhdistetään N-efektiin, magneettivuon voimistumisen yhteydessä elektronit liikkuvat kehälle (huomaa yhteys esimerkiksi SEGin rollerien pyörimissuuntaan), ja magneettivuon heikentymisen yhteydessä elektronit liikkuvat napojen keskuksiin.
Niinkin perusasia kuin magneetin pyöriminen osoittautui monimuotoiseksi ilmiöksi.