Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[Ville]

Onneksi Paavi on hyvä, ei paha.

Kun kyse on totuuden etsimisestä – totuuden rakastamisesta, kyse ei ole egosta, maineesta tai kunniasta. Jälkimmäiset ovat toissijaisia totuuden etsijälle. Kuitenkin inhimillisessä kokemuksessa ne kannattaa huomioida, koska ne voivat hyvistä tarkoituksista huolimatta hiipiä helposti mielen taustalle ja johdattaa harhaan. Totuuden etsijälle rehellisyys omille havainnoilleen ja ajatuksilleen toimii kompassin tavoin ja sen suunta voi näyttää joskus sinnekin, jossa joutuu asettamaan itsensä naurunalaiseksi. Se on kuitenkin toissijaista – niin maine kuin sen menetys.

Asia ei ole kuitenkaan aivan niin mustavalkoinen. Joskus maine ja kunnia voivat mahdollistaa hyvien asioiden entistä tehokkaamman eteenpäin viemisen. Nekin voivat toimia hyvän työn välineinä. On sanottu, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä ja samaa voinee sanoa maineesta ja kunniasta. Jos antaa niiden johtaa omaa toimintaansa, ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan oman kunniansa valossa ja silloin ei ole enää todellinen tieteilijä – totuuden etsijä.

Totuuden edessä ei voi olla muuta kuin nöyrä. Jokainen kuolevainen olento on maailmankaikkeuden lapsi, ei sen hallitsija. Ainoastaan ego voi saada ihmisen kuvittelemaan niin ja silloin hän lankeaa – putoaa tietoisuudessaan alemmas ja syvemmälle erillisyyteen. Kun suunta on toinen, ihmisestä tulee nöyrä, sillä hän tietää elämän olevan ainoastaan Yhden ansiota. Elämä on kuin lahja kaiken alkulähteeltä ja ihmisen tie kuin matka syntymästä kuolemaan ja sen tuolle puolen takaisin kaiken yhteyteen. Kuolema ei ole kaiken loppu, vaan se on lopultakin valoisa matka sinne, mistä olemme tulleet.

[jussik5]

Jiddu Krishnamurti:
”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää minkään organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla,
ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä,
ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisään kääntyneen erittelyn avulla.

Hyvä lukuhetki on myös Pekka Ervast: Onko totuuden tieto saavutettavissa?

http://media.pekkaervast.net/penet/books_files/Onko_totuuden_tieto_saavutettavissa.pdf

[Ville]

Kiitos, Pekan kirjoitukset ovat kyllä mieltä kohottavia. Palautetaan kirjoitukset pikkuhiljaa sähköenergian pariin.

Tom Bearden (2008) Hidden Electrodynamics

Casimir efektissä kaksi johtavaa levyä sijoitetaan vakuumiin. Vakuumissa on rajattomasti virtuaalisten hiukkasten kaikkia taajuuksia. Kun levyt toimivat tavallaan antennien tavoin, levyjen etäisyys toisistaan määrittää taajuudet ja niiden harmoniset taajuudet, jotka mahtuvat levyjen väliin. Kun levyjen ulkopuolella on kaikkia taajuuksia ja niiden välissä on hieman vähemmän sinne sopivia taajuuksia, levyjen ulkopuolella on tavallaan suurempi paine, joka johtuu virtuaalisten hiukkasten törmäyksistä. Se tuottaa hyvin pienen mitattavan voiman, joka työntää levyjä yhteen.

Casimir efekti todistaa vakuumin virtuaalisten hiukkasten voivan tuottaa reaktioita – mitattavaa energiaa. Se todistaa periaatteen, vaikka sellaisenaan se ei ole hyödyllinen energiantuotantoon.

Tämä vain edellisten ajatusten ja hypoteesien vahvistuksena. Ne eivät ole täysin tuulesta temmattuja, vaikka niiden esitysmuoto voi olla erikoinen ja muuttuvainen. Kaikella on merkityksensä.

[Ville]

Huomasin mielenkiintoisen kysymyksen, johon en ole löytänyt kunnollista selitystä. Se on magneettien dynamiikkaan liittyvä perusasia, joka voi auttaa ymmärtämään sähköä ja magnetismia, mutta sitä ei ole käsitelty yhdessäkään sähköopin kirjassa, jota olen lukenut.

Magneetin pyöriessä sen magneettivuon suuntaisella keskiakselillaan magneetin napojen keskuksien ja niiden reunojen välille muodostuu mitattava jännite. Mistä se johtuu? Toisin sanoen, mistä Bruce DePalman löytämä N-efekti johtuu? https://brucedepalma.com/

[Ville]

Vastatakseni kysymykseen pohdin aluksi mitä on elektronin spin?

Fysiikassa elektroneilla on pyörimismomentti (angular momentum), joka ei ole kuitenkaan pyörimisen tuottama momentti, vaan elektronin perusominaisuus. Teoriassa elektronin spin ei ole klassista pyörimisliikettä eli elektroni ei pyöri itsensä ympäri kuin hyrrä (koska silloin sen pinnalla valonnopeus ylittyisi).

Koska elektronin pyörimismomenttiin ei löydy kunnollista selitystä, pohditaan asiaa vapaasti. Beardenin mukaan elektronin ympärillä on virtuaalisten varausten verho. Elektronin sähkökentän lähteenä on virtuaaliselta tasolta virtaava energia. Elektroni absorboi jatkuvasti virtuaalista hiukkasvirtaa ja emittoi sitä mitattavina fotoneina, jotka muodostavat ”staattisen” sähkökentän.

Muuten, nykyisessä sähködynamiikassa ei määritellä, mistä varaukset tai kentät tulevat. Yleensä niiden oletetaan tulevan tyhjästä.

Oletettavasti elektronin spinin lähteenä on virtuaalisten varausten vuorovaikutus. Niiden nopeus voi ylittää valonnopeuden mahdollisesti π/2 kertaisesti tai enemmän. Vaikka elektronit itsessään eivät voi pyöriä valoa nopeammin, niiden ympärillä oleva virtuaalinen hiukkasvuo voi sen tehdä ja siten spinin tarkastelu hydrodynaamisesta näkökulmasta on oikeutettu. Tämä palauttaa pohdinnat Teslan ja Schaubergerin jalanjäljille; Sähkö on luonteeltaan kaasumaista ja sitä voi tarkastella hydrodynaamisesti.

Oletetaan elektronin spin pyörimisliikkeeksi edellisin perustein ja tarkastellaan N-efektiä magneetin pohjoisnavan yläpuolelta.

Kun kestomagneettia tarkastelee sen pohjoisnavan yläpuolelta, magneetin sisäiset elektronispinit pyörivät myötäpäivään. Kun magneettia pyörittää sen pitkittäisellä akselilla myötäpäivään, magneetin pohjoisnavan keskuksen ja reunojen välille muodostuu sähköinen potentiaaliero, aivan kuin elektroneja olisi liukunut navan kehälle. Samoin tapahtuu magneetin etelänavalla (huom. katsottaessa magneetin etelänapaa sen pohjoisnavan suunnasta, sen pyörimissuunta on päinvastainen kuin edellisen viestin kuvassa).

Tarkasteltaessa magneettia yhdestä ja samasta pisteestä (pohjoisnavan yläpuolelta) myötäpäiväinen pyöriminen liikuttaa elektroneja magneetin molemmilla navoilla sen reunoille ja vastapäiväinen pyöriminen molempien napojen keskukseen.

Maapalloon sovellettuna sen navoilla vapaisiin elektroneihin kohdistuu liukumisvoimaa, joka liikuttaa elektroneja kehämäisille alueille (revontulialueille). Huomaa, että maan pohjoisnapa on geomagneettisella etelänavalla ja kun tarkastelet maan pyörimistä Antarktiksen yläpuolelta, maa pyörii akselinsa ympäri myötäpäivään.

Kun magneetti pyörii samaan suuntaan kuin elektronien spin, elektronit liukuvat kehälle ja kun magneetti pyörii eri suuntaan kuin elektronien spin, elektronit liukuvat napojen keskuksiin.

Jos ilmiö johtuu (keskipakoisten) elektronien pyörimiseen liittyvästä dynamiikasta, sitä pitäisi voida mallintaa isolla ja hitaasti pyörivällä levyllä, jonka päälle laitetaan hyrrä pyörimään ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan, jolloin pyörimissuuntien efektien pitäisi vastata N-efektiä. Tämä pitää vielä varmistaa.

Jatketaan toiseen näkökulmaan. Pyörivä magneetti muodostaa sähkökentän 90° kulmassa suhteessa magneettivuohon. Kun sähkökentän lähteenä on virtuaalinen hiukkasvuo, pyörivän magneetin navoille virtaa molempia virtuaalisia varauksia. Jos nämä virtuaalihiukkaset vastaavat magneettivuosta, ne ovat jo valmiina magneetin kentässä ja magneetin pyöriminen saa ne polarisoitumaan N-efektin mukaisesti. Näitä mahdollisuuksia pitää vielä piirrellä ja pohtia.

Jatketaan kolmanteen näkökulmaan.

Hans Lehner. 2013. Discovery and detection of “dark matter” in magnetism?
http://gsjournal.net/Science-Journals/R ... nload/4762

Crane & Monstein (1992) mukaan magneetin pyöriessä pitkittäisellä akselillaan samaan suuntaan kuin magneettinen avaruuskvanttivirtaus (A-kenttä), magneettivuo heikkenee ja magneetin pyöriessä eri suuntaan kuin avaruuskvanttivirtaus, magneettivuo vahvistuu.

Jos avaruuskvanttien virtausnopeus on vakio (samankaltaisesti kuin fotonien), niiden kanssa samaan suuntaan pyörivä magneetti tavallaan hidastaa avaruuskvanttien nopeutta suhteessa magneettiin, jolloin magneettivuo heikkenee. Avaruuskvanttien (A-kentän hiukkasten) virratessa eri suuntaan kuin pyörivä magneetti, niiden nopeus suhteessa magneettiin kasvaa, jolloin magneettivuo vahvistuu.

Kun edellinen yhdistetään N-efektiin, magneettivuon voimistumisen yhteydessä elektronit liikkuvat kehälle (huomaa yhteys esimerkiksi SEGin rollerien pyörimissuuntaan), ja magneettivuon heikentymisen yhteydessä elektronit liikkuvat napojen keskuksiin.

Niinkin perusasia kuin magneetin pyöriminen osoittautui monimuotoiseksi ilmiöksi.

[Ville]

Lisää mahdollisuuksia



Kuvassa Bedinin kuvaileman vakuumipumpun toimintaa. Kun sähkömagneetille antaa pulssin, sen rautaydin magnetoituu kerroksittain molemmilta navoilta kohti magneetin keskustaa. Kerroksittain tapahtuvan magnetoitumisen voi kuulemma nähdä signaalista.

Blochin seinämällä on kaksi pyörrettä magneetin molemmin puolin, joista vakuumienergia virtaa sisään. Magneetin rautaytimen varautuessa Blochin seinämä kokoonpuristuu ja rautaytimen purkautuessa Blochin seinämä laajentuu. Sähkömagneetille annetun pulssin katketessa sen magneettikenttä luhistuu ja Blochin seinämän nollavyöhyke laajentuu, jolloin sen kahden vakuumipyörteen kautta virtaa hetkellisesti enemmän vakuumienergiaa sisään ja se ilmenee keloissa säteilevän energian negatiivisena jännitepiikkinä. Siten tasavirtapulsseilla aktivoitu sähkömagneetti toimii vakuumipumppuna.

Seuraava kuva havainnollistaa suuntaa antavasti Bedinin kuvausten mukaista magneettia.

[siviili2003]

tuostapa tulikin mieleeni seuraava näkökohta:

Jos meillä on N-machinen tilalla pyörivä metallipallo tai pallo joka on magneettinen kuten maapallo, ja sen ohut ulkokuori on sähköäjohtava, kuten maapallokin on.
Kuinka varaukset liikkuu?
liikkuuko sähkövaraukset pallon etelänavan keskiöstä pallopintaa pitkin spiraalimaisesti (itä - länsi suuntaan) ekvaattorin yli päätyäkseen taas keskelle pohjoisnavan akselilla, jos keskinavan akseli olisi sähköäjohtava tappi, niin kulkeeko varaus sitä kautta takaisin etelänavalle, aloittaakseen uuden kierroksen?
Onko virta vertauskuvallisesti kun Toroidi tai Marco rodin coil?

lisäkysymys täytyykö meidän tarkastella vertauskuvallisesti maapalloa käytettäessä pyörimis suuntaa auringosta katsoen, onko maapallon tapauksessa Aurinko se kiinnekohta joka määrittää sähkövirran suunnan?

Entäs kun maapallon pinnalla pyöritetään vastaavaa viritystä, onko määräävä tekijä aurinko vai maapallo?
(Aurinkotuuli on tasavirtaa)

¤
Jos näin on, silloin tulee hyvinkin ymmärrettäväksi esim maasähkö - Kapanazen laite. sillä kun maapallon pinta onkin sähköäjohtava, niin kuitenkin jos virran kulkusuuntaan maassa kulkeekin vielä paremmin sähköäjohtavassa sähköjohtdossa, niin silloin virrankulku siirtyykin siihen sähköjohtoon (hirmu virta- mutta toisaalta pieni jännite), tästä voisi päätellä että parhaat tehot ja virrat sais hyödynnettyä kun kaivaisi kaksi kuoppaa itä- länsi suuntaan sellaiseen maastoon jossa on välissä laaja sähköä johtamaton maa-massa, vaikkapa soraalue, hiekkaharju, tai vaikka pieni aavikko, jolloin kahden kaivon välissä pitäisi kulkea suuri virta.
Tämän virran sais hyödyksi kun katkoisi sitä tasavirtaa, jolloin muuntajan avulla voisi sen suuren virran mutta pienen jännitteen, muuttaa suuremmaksi jännitteeksi ja kohtuullisemmaksi virraksi.

[Ville]

Mielenkiintoisia pohdintoja.

N-efektin kuvausta. Kun magneetti pyörii pitkittäisellä akselillaan yhteen suuntaan, sen molemmilla navoilla elektroneja liukuu magneetin kehälle ja kun magneetti pyörii toiseen suuntaan, elektroneja liukuu molempien napojen keskuksiin.

Maa on ensimmäisen tapauksen magneetti, jolloin negatiiviset sähkövaraukset voivat liukua korkeintaan ekvaattorille asti. Ne eivät voi ylittää päiväntasaajaa, koska sen toisella puolen niiden N-efektin mukainen liikesuunta on vastakkainen (navoilta kohti päiväntasaajaa). Kun elektronit liukuvat navoilta kohti päiväntasaajaa, ilmeisesti magneettivuon inklinaation – kallistuskulman muuttuessa negatiivisiin varauksiin kohdistuu yhä vähemmän N-efektin tuottamaa liikevoimaa. Todennäköisesti N-efektin sähkövarauksia liikuttava voima on suurin siellä, missä magneettivuo nousee pyörivältä pinnalta suorassa kulmassa ylöspäin.

Asiaa sivuten, liittyyköhän päiväntasaajan sähköjetvirtaus asiaan? Jos sen voisi kaapata, se tuottaisi maan (kondensaattori-magneetin) pyörimistaajuudella pulssitasavirtaa.

Equatorial electrojet
https://en.wikipedia.org/wiki/Equatorial_electrojet

[siviili2003]

Maa ei ole ensimmäisen tapauksen magneetti, tuossa aikaisemmassa viestissäsi olevan kuvan mukaan Maa on yhdeltä puoleltaan ekvaattorille saakka N-machine ja toiselta puoleltaan S-machine, joten minun ajatuksen juoksuni itä - länsi suuntaisesta maavirrasta on todellisuutta.

[Ville]

Piirtämässäni havaintokuvassa magneetin pyörimissuuntia tarkastelaan aina kyseisen navan yläpuolelta.

Kun kestomagneettia tarkastelee sen pohjoisnavan yläpuolelta, magneetin sisäiset elektronispinit pyörivät myötäpäivään. Kun magneettia pyörittää sen pitkittäisellä akselilla myötäpäivään, magneetin pohjoisnavan keskuksen ja reunojen välille muodostuu sähköinen potentiaaliero, aivan kuin elektroneja olisi liukunut navan kehälle. Samoin tapahtuu magneetin etelänavalla (huom. katsottaessa magneetin etelänapaa sen pohjoisnavan suunnasta, sen pyörimissuunta on päinvastainen kuin edellisen viestin kuvassa).

Tarkasteltaessa magneettia yhdestä ja samasta pisteestä (pohjoisnavan yläpuolelta) myötäpäiväinen pyöriminen liikuttaa elektroneja magneetin molemmilla navoilla sen reunoille ja vastapäiväinen pyöriminen molempien napojen keskukseen.

Virheitä tapahtuu, kun lähtöarvot tai -oletukset eivät ole täysin kohdillaan. Yleensä se kertoo vain kiireestä ja huolimattomuudesta.

Tarkennus edelliseen elektronien liukumiseen. Tarkastelin asiaa N-efektin ja maankuoren näkökulmasta. Samanaikaisia efektejä voi olla useita. Kun tarkastellaan maan yläpuolisten varausten liikkeitä magnetosfäärissä, sähkövaraukset pomppivat edestakaisin napojen välillä (bounce) ja pyörivät samalla hyrräliikkeellä (gyro) ja liukuvat sivusuunnassa (drift). Elektronit pyörivät myötäpäiväisellä spiraalilla ja positiiviset ionit vastapäiväisellä spiraalilla magneettivuon B suuntaan. Samalla positiiviset ionit liukuvat länteen ja elektronit itään.

Yksi perustanvanlaatuinen asia: Virtuaaliset sähkövaraukset ja varatut hiukkaset (sähkövaraukset) kannattaa erotella selkeästi toisistaan. Jaottelu on sama kuin ”salatieteiden” keskihakuisten ja keskipakoisten eetterivirtojen välillä. Se on samaa jaottelua kuin torsioteorioiden informaatio ja energia, joista ensimmäinen voi ylittää valonnopeuden. Ehkä joskus tulevaisuudessa nämä ovat sähködynamiikan perusasioita, vaikkei välttämättä samoilla sanoilla.

Maan liike Aurinkokunnan mukana

Speed of the Sun
http://hypertextbook.com/facts/2001/AngelaChan.shtml

Kun yhdessä sideerisessä vuodessa on 365.256 363 päivää eli 8 766.152 712 tuntia ja auringon nopeus linnunradalla on 781 200 – 900 000 km/h, aurinko liikkuu yhdessä vuodessa noin 6 848 118 499 – 7 889 537 441 km eli 45.777 - 52.738 tähtitieteellistä yksikköä (au = 149 597 871 km). Yksi tähtitieteellinen yksikkö on sama kuin Maan keskietäisyys Auringosta.

Kun auringon liikettä tarkastellaan linnunradan ympäri ja maan liikettä auringon ympäri, maan liikerata tekee linnunradan laidalla yhdessä vuodessa yhden spiraalin, jonka halkaisija on noin 2 au ja etäisyys linnuntietä spiraalin alusta loppuun noin 46 - 53 au.

Kun lähtöarvoksi otetaan Encyclopedia Britannican (1998) auringon nopeus 225 km/s, saadaan luova putki, jonka ympärille yksi spiraali kierretään. Kun putken halkaisija on yksi, sen pituus on noin 23.732.

Maan tekemän spiraalin käytännön merkitys onkin sitten toinen asia. Pythagoraan lauseen mukaisesti spiraalin ”nousukulma” on 82.46° (kun a = 3.14159 ja b = 23.732). Kun luovaa etsimistä jatketaan ja pyritään löytämään yhteyksiä johonkin merkittävään kulmaan, voidaan laskea seuraavasti 90° - 82.46° = 7.54° ja 7.54° * 4 = 30.16°. Näin laskettuna maan tekemä spiraali yhdistyy harmonisesti noin 30° kulmaan.

Laskettu spiraalikulma herättää kysymyksiä. Kuinka merkittäviä ovat noin 7.5° ja sen kerrannaisten (15°, 22.5°, 30°, 37.5°, 45°, ... 60°, ... 90°) kulmat luonnossa, mitä kaikkea niihin liittyy ja miten niitä voi soveltaa käytäntöön?