Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[Ville]

Korkeataajuinen vesi (Implosion Magazine No. 24)
Viktor Schauberger, Wien 1943
...

Luonnossa vallitsee kaksi voimaa:

• Gravitaatio, ulosheittoa ja huuhtelua varten,
• Levitaatio, ylös suuntautuvaa sisään-pulssia ja synteesiä varten.

Ur-feminiinisen (formatiivisen elämän periaatteen) ja Ur-maskuliinisen (hedelmöittävän puolison) välisessä kamppailussa sykloidinen liike vaikuttaa ratkaisevasti onko tuloksena elämänlaadun nousua vai laskua.

Ulostyöntävien ja sisäänvetävien voimien välinen tasapainotila pysyy aina vakiona. Jos peruselementtien toimintakokonaisuuden painoa vähennetään sykloidisen liikkeen häiriöllä, se merkitsee, että silloin häiritään myös laadun kasvua, joka on mahdollista ainoastaan sykloidisen, oskilloivan liikkeen avulla. Jos laskeutuvan veden sykloidista liikettä edistetään, qualigenin kasvu lisääntyy. Korkeamman potentiaalin substanssit tai potentiaalisuudet lisääntyvät. Seurauksena oleva raakamateriaalien kasvu toimii vastapainona voimistuneelle noste- tai levitaatiovoimalle, joten labiili tasapainotila pysyy yllä kaikissa tapauksissa. Näiden kahden vastavuoroisesti itseään tasapainottavan vuorovaikutteisen voiman, ylös-rakentavan ja alas-lajittelevan, välillä sijaitsee nykyinen elämänlaatu, kuten sormi Kohtalon vaa'alla, joka ilmapuntarin tavoin osoittaa nykytilan hyvinvoinnin.

Elämänlaadun rappeutuminen indikoi sykloidisen liikkeen laiminlyöntiä. Toisaalta elämänlaatu nousee välittömästi, kun tämän muotoisen liikkeen eteneminen, jolle kaikki on kiitollisuuden velassa aineellisesta olemassaolostaan, otetaan takaisin käyttöön. Ilman sykloidista liikettä ei voi kehittyä laadukasta ainetta ja näin ollen tapahtua niiden aineiden puhdistumista, jotka ovat liian vajavaisia tai soveltumattomia korkeamman evoluution tarkoituksiin.

Luonnollisesta näkökulmasta kaikki kasvu ja kasvillisuus, todellakin kaikki elämän ilmentymät, ovat alempiarvoisia raakamateriaalien tai peruselementtien energiakeskittymiä. Tämä tulee selvemmäksi, jos 'ensisyntynyt' vesi tai ensimmäinen aineeseen kiteytyvä muoto, nähdään ei-yhtenäisenä raskaana kantaja-aineena. Siementävällä tai hedelmöittävällä aineella, joka tunnetaan myös happena, on erityyppinen varaus ja tämän vuoksi erilainen atominen paino kuin vastakkaisesti-potentioituneiden hedelmällisten aineiden varastoilla (vedyllä ja hiileksillä [carbones]). Vain sykloidisen liikkeen avulla jälkimmäiset voivat muuttua ja kasvaa vapaasti potentioituneiksi entiteeteiksi. Vasta sitten aidoille formatiivisille elementeille tulee mahdolliseksi kuluttaa (sitoa) siementävät ainekset (hapen). Tämän transformatiivisen prosessin tuloksena on korkeataajuista vettä.
...

Kuinka ollakaan, jos voimme visualisoida luonnollisesti säädellyn joen, jonka ulkomutkien reunavallit on korotettu samankaltaisesti kuin rattikelkkailuradalla, silloin tulee selväksi miksi sellainen vesireitti tarjoaa koko ympäristölle korkealaatuisia, formatiivisia energioita. Vesikanava pitää tehdä siten, että laskeutuva vesi liikevoimansa johdosta yliputoaa tai ylitavoittaa itsensä ja kiihdyttää kiertyen yhä pienemmissä pyörteissä kohti virtausakselin keskustaa. Sinne keskittyvät keskuksessa kuljetetut, siementävät aineet, koska ne eivät reagoi keskihakuisuuteen. On yhtälailla selvää, miksi feminiiniset hedelmälliset aineet pystyvät kietomaan pauloihinsa maskuliiniset siementävät aineet ja kuluttamaan ne lopulta kokonaan. Tässä tapauksessa kaikki ympärillä alkaa kukoistaa ja puhkeaa kukkaan...

Korkeataajuinen vesi on siten vettä, jossa orgaaniset synteesiprosessit voivat tapahtua luonnollisesti. Sellaisessa vedessä vallitsevat hedelmälliset aineet, toisin sanoen oikeanlailla kehittyneet kasvutekijät, joiden jatkuvasti lisääntyvät korkealaatuiset jätetuotteet, lämmön ja valon voimakkaasta vaikutuksesta, kiinteytyvät yhtälailla lisääntyvässä määrin. Alempiarvoisina fyysisten raakamateriaalien tai peruselementtien toimintakokonaisuuksina, ne ovat luotuja versomaan, jonka ekologisena seurauksena syntyy ylenmäärin kasvillisuutta tai ruokaa.

[siviili2003]

Karl Schappeler kiinnostaa edelleen mutta nyt lähdeaineisto muuttuu saksankieliseksi, jota meikäläinen taitaa aika huonosti:

pystyykö Jussi auttamaan, löytyskö näistä englanninkielistä versiota missään:

My other stuff from Schäppeller is from the Damböck Verlag.
(Schappellers Raumkraft - Enthüllungen der Geheimnisse im Schloss Aurolzmünster, Schin der Herr der Zahl 22 - Die Wahrheit über Schloss Aurolzmünster, etc...)
e.g. Here is a page with the address indicated:
http://franken-buecher.de/karlschappell ... h-273.html
But the other stuff I have, excerpt from the "Materialsammlung" is nothing technical, but stories about that time about Schäppeller and give IMHO a better total view on the circumstances and relations of Schäppeller. BTW: All this stuff is in german.

Lisäksi viittaan tuossa Davson,pdfssä olleisiin viittauksiin noilla sivuilla, kyseessä Hiilen magneettiset ominaisuudet, mehän varmaan kaikki tiedetään että on löytynyt Hiilen allotrooppinen muoto, joka on peräti magneettista!

Sivuilla on viittauksia sinne päin: 62,63,66,77,78,80,99

ja lisäksi viittaus Deuteriumiin sivulla 84
ja vielä viittaus +4 celsiusasteen erityiseen merkityksellisyyteen Niin Schappellerilla kuin Schaubergerilla, (tämä minun viimeinen huomioni)

[Ville]

Polttoaineiden tuotanto (Mensch und Technik, Vol. 2, 1993)
Viktor Schauberger 1939

Tässä luvussa keskustelemme siitä, miten korvata öljystä, hiilestä ja vedestä johdetut energiat korkealaatuisilla vedestä ja ilmasta saatavilla polttoaineilla, jotka syntyvät potentioitumisen ja depotentioitumisen jäännösaineina. Vesi ja ilma ovat kolmiosaisia järjestelmiä, jotka liiittyvät toisiinsa vastavuoroisesti vastasuunta potentaali olosuhteissa. Tästä syystä näitä kahta ainetta hajottaessa tietyt eroavaisuudet pitää ottaa huomioon. Lisäksi on tarpeellista saada yleinen idea näiden aineiden ryhmien alkuperästä; Mitä ne ovat ja mitä tarkoitusta ne palvelevat.

Biologisesta näkökulmasta vesi on sekä varaaja että muuntaja, toisin sanoen tietyin edellytyksin tiettyjä aineita voidaan lisätä veteen tai erottaa siitä. Vesi on siten elin, jota Auringon ja Kuun katodi- ja anodijärjestelmät* ohjaavat etäältä. Sen mukaisesti vesi voi kantaa anodisia tai katodisia toimintoja riippuen annetuista olosuhteista.

Kaikissa liukenemis- ja yhdistymisprosesseissa vettä ohjaavat monenlaiset vaikutukset. Kaikista tärkeimmät, jotka johtavat transformatiiviseen prosessiin vedessä itsessään ovat a) valo ja lämpö, ja b) pimeys ja kylmä. Siten Maan päivä- ja yörytmin tai elämänrytmin vaihtelu tuottaa vedessä metabolisia prosesseja. Nämä aineenvaihdunnalliset prosessit laukaisevat dynaamisia ilmiöitä ja siten meille esitellään käytännöllinen 'ikiliikkuja', joka on helposti kopioitavissa, kun vain alkaa ymmärtää hieman tätä Luonnon lakkaamatonta prosessia.

Ensimmäinen vaihe veden palauttamisessa ennalleen on vapauttaa se kaikista kiinteistä aineista. Siinä määrin kuin on käytännöllistä, suurinosa kaksinapaisista kaasuelementeistä pitää myös poistaa. Aineiden huuhtelu vedestä onnistuu parhaiten depotentioimalla, nimittäin poistamalla aineet, jotka ovat vedessä itsessään. Tähän asti on kiinnitetty vain vähän huomiota näihin orgaanisiin, magneettisiin voimiin. Muutamat ihmiset arvelevat, että vesi on korkea-potentiaalisten, elinvoima tai elinsähköisten esanssien varaaja. Nämä dynagenit, joita kehomme absorboi kun juomme vettä, ovat esimerkiksi orgaanisia plus ja miinus impulsseja, toisin sanoen elinvoimaisia elämän uudistajia. Tästä syystä sillä on suuri merkitys, millaista vettä juomme tai käytämme ruoanlaittoon. Jokainen pesula tietää, että esimerkiksi tislatulla vedellä (aqua destillata) ja sadevedellä on selvästi erilaiset ominaisuudet niiden kyvyssä vetää puoleensa likaa.

Siinä tallettaako juomavesi kehoomme energioita vai liuottaako se virkistäviä aineita, on ainoastaan kysymys veden omaamasta temperamentista tai tahdosta juomisen hetkellä. Esimerkiksi jos veden rakenteeseen kytkeytyvät energiat poistetaan kantaja-aineesta, silloin kaikki kiinteät aineet putoavat pohjalle ja suurin osa kaasumaisista aineista pakenee ylöspäin. Riippuen, onko vesi vahvemmin tai heikommin purettu, jäännösaine on enemmän tai vähemmän polarisoitunut materiaali, joka ilmenee vajavaisena ja jolla on tahto ladata itsensä mistä tahansa otetuilla aineilla. Sen vuoksi tämä polaarinen aine toimii kuin magneetti.

Jos voimme kuvitella tämän depotentiaatioprosessin sen äärimmäisessä muodossaan, silloin jäljelle jäävä jäännösaine on ur-substanssi niin syvällä valenssilla, että mitä valtavimmat metaboliset prosessit voidaan vapauttaa, koska sen palautumisesta ennalleen nousee melko katastrofaalista transformatiivista aktiivisuutta. Se voidaan tietenkin valjastaa hyödylliseen käyttöön, kunhan rakennetaan tarkoituksenmukainen koneisto, jossa vastakohtaiset elementit voivat vuorovaikuttaa hyödyllisellä tavalla. Erillään käytännöllisistä eduista, se tuo mukanaan myös muita hyötyjä. Esimerkiksi luonnonkatastrofeja voidaan ehkäistä, jos niiden aikaisessa kehitysvaiheessa niiden luontaiset energiat laitetaan antamaan tehoa koneille.

[* Callum Coatsin (1997) tulkinnassa Aurinko on katodi ja Kuu on anodi. Kuitenkin tällä hetkellä pidän luotettavampana tietona, että sähköisesti Aurinko toimii kuin anodi plasmapurkauksessa. http://electric-cosmos.org/sun.htm

Asiaan liittyen, Paroni von Reichenbachin tutkimusten mukaan auringonvalo sisältää kylmää (sinertävää) Od energiaa ja kuunvalo lämmintä (punertavaa) Od energiaa. Tämä havainto selitetään sillä, että heijastumisen yhteydessä Od energia vaihtaa polariteettiaan. Lisäksi Kozyrevin torsioteoriasta johtamieni hypoteesien valossa positiivinen varaus säteilee ympärilleen sinertävää elinvoimaa ja negatiivinen varaus puolestaan punertavaa elinvoimaa (jonka Reichenbach on tutkimuksissaan havainnut). Tällä on mielenkiintoinen yhteys Schaubergerin tulkintoihin (muistiinpanoja veden salaisuudesta), sillä hypoteesi tarkoittaa myös, että elektronivirta kuluttaa (sitoo, absorboi) sinertävää elinvoimaa. Asia ei ole välttämättä näin suoraviivainen, mutta torsioteoriasta johtamani hypoteesit viittaavat siihen, että Aurinko toimii anodina ja Kuu katodina.]

[siviili2003]

No niin tässä tämä kauhiastuksen kaunistus ny seisoo, Valtion monopoolilaitoksessa suotuivat luopumaan pullosta kohtuulliseen hintaan.
Tiedän että sisältö on todella katkeranmakuista.

Pullo on itsessään kuin taivaan lahja, nimittäin Karl Schappeler laitteen demonstroimiseen, nyt pitäs puteli tyhjentää ja saada pohjaan myös reikä, jonne sijoitetaan ensimmäinen elektrodi (HIILI), pullon kaulaan toinen (Hiili).
Elektroodiin teen pienen reijän josta saan imettyä (Ontto elektrodi) putelin vakuumiin, ympärille ne kuparikäämit ja pullon sisään ennen tyhjäämistä se elohopee pisara, tai kulta/sinkki elohopea amalgaama, josta sitten tyhjäämisen jälkeen sublimoituu sisä atmosfääriin elohopeita, sitten sähköö 10 kilovolttia, ah sitten luulisi alkavan tapahtua kummia.

[jussik5]

Karl Schappeler kiinnostaa edelleen mutta nyt lähdeaineisto muuttuu saksankieliseksi, jota meikäläinen taitaa aika huonosti:
pystyykö Jussi auttamaan, löytyskö näistä englanninkielistä versiota missään:

Eipä taida, kyllä aineisto on vaan saksaks.

Tässä lähteitä:

B. Iglhauser: Genie oder Scharlatan? Die unglaubliche Karriere des Carl Schappeller. In: Der Bundschuh 8 - Heimatkundliches aus dem Inn- und Hausruckviertel, 2005, ISBN 3-902121-43-2
F. Wetzel, L. Gföllner: Raumkraft. Ihre Erschließung und Auswertung durch Karl Schappeller. (PDF; 353 kB) München: Herold Verlag, 1928
H. H. Pilz: Karl Schappeller. Das verkannte Genie von Aurolzmünster. Tagblatt 1957 Nr. 40. Mühlviertler Bote 1957 Nr. 7.
H. H. Pilz: Schappeller und Janik: Die Retter des Schlosses Aurolzmünster. Tagblatt 1962 Nr. 99. Wochenblatt für Oberösterreich
A. Holzapfel: Exkaiser und Schappeller: Eine wahre Geschichte und eine Sensation. Werdekreisverl, 1929
H. Stevens: Hitler's Flying Saucers: A Guide to German Flying Discs of the Second World War. Adventures Unlimited Press, 2003, ISBN 1-931-88213-4 S. 172f.
J. P. Farrell: Reich of the Black Sun: Nazi Secret Weapons & the Cold War Allied Legend. Adventures Unlimited Press, 2005, ISBN 1-931-88239-8
N. Goodrick-Clarke: The Occult Roots of Nazism. Tauris Parke Paperbacks, ISBN 1-860-6497-3-4, S. 174
J. Strube: Vril. Eine okkulte Urkraft in Theosophie und esoterischem Neonazismus. Wilhelm Fink, 2013, ISBN 978-3-7705-5515-4

Tässä hyvä kokoelma:
http://www.scribd.com/collections/4133734/Carl-Schappeller-1875-1947

[Ville]

Meriveden luonnollinen muuntaminen makeaksi vedeksi
(Implosion Magazine No. 101)
...

"Elämänvoimaa" voidaan ylläpitää ainoastaan elävöittävien energioiden lisätarjonnan avulla. Nämä tulevat vapaiksi ja aktiivisiksi, kuten nautitussa ruoassa, kun elämän maalliset jäännökset läpikäyvät ruoansulatusprosessin. Sitä varten alkuperäinen, planetaarinen massan liike on tarpeen, joka Maan organismissa luo vasta-ilmaston ilmakehälle, nimittäin yhdenlaisuuden tilan tai anomalian (vedellä +4°C), jolla on suveneeri teho suhteessa peruselementtien päättäväiselle "ollakko vaiko eikö olla" vuorovaikutukselle.
...

Yhdessä tiettyjen aktiivisten tekijöiden kanssa, tämän tyyppinen liike luo olosuhteet tietylle ilmastolle, jossa luonnollisesti atomisoidut aurinkoenergiat – kemiallisesti nimetty hapeksi – kuten myös atomisoidut sakat tai niiden vapautuneet luontaiset ominaisuudet (atomiset energiat aluillaan olevassa tilassa) voidaan sitoa (emulsifioida). Emulsio tarkoittaa peruselementtien vastakkaisesti potentioituneiden eetterismien – niin kutsuttujen emanaatioiden – sekoittamista keskenään niin läheisesti, että jokin kolmas ilmaantuu, kuten tapahtuu jokaisessa geneesiprosessissa. Toisin sanoen lapsi syntyy, joka on hedelmöittymisen lajista riippuen joko miespuolinen tai naispuolinen entiteetti tai hermafrodiitti. Miten tahansa, hermafrodiitti voi sopivien vaikutusten kautta jälkeenpäin muuntua joko mies- tai naisvaltaiseksi elämänmuodoksi.

Olemassaoloon tuleva vuoristolähdevesi tai vesi-lapsi, fyysisesti ensi-syntynyt Maan veri ur-suvunjatkaa, kun katalyyttisen sekundaarisen säteilyn mukana ollessa geosfääriset ja atmosfääriset säteet yhtyvät läheisesti valon ja lämmön diffusoivien vaikutusten alla. Jos lähde on ylivalaistu tai ylikuumennettu, altistettu suoralle auringonvalolle – toisin sanoen ylihappamoitettu, tämä vesi hajoaa, kuolee ja vajoaa pois. Vastaava ylihappamoituminen voi myös tapahtua, kun alkujaan terve (noin +4°C) vesi altistetaan sen reitillä liiallisesti auringonsäteille, tai jos se on väärin (hydraulisesti) säädelty sopimattomasti profiloiduissa ja/tai johdettu luonnottomasti seostetuissa putkissa ja kanavissa, tai sentrifuguoitu millään tavalla raudasta (teräksestä) tehdyillä liikkuvilla laitteilla (paineturbiineilla, Pelton-pyörillä, painepumpuilla yms.), toisin sanoen käsitelty akateemisesti konventionaalisen tieteen opinkappaleiden mukaan.

Maan veri on luonteeltaan ensisijaisesti äidillinen tai formatiivinen. Tästä syystä sen pitää kiertyä sisäänpäin sen oman ideaalisen akselin ympäri täysin samalla tavalla kuin Äiti Maa. Päivä päivältä hän liikkuu ur-hedelmöittävän Auringon ympärillä, joka jatkuvasti muuttaa säteidensä tulokulmaa niin, että mitään ylihedelmöittymistä ja siten ylihappamoitumista ei voi tapahtua.
...

Itseasiassa olemme käsittelemässä atomisia paine- ja imuvoimia, jotka voivat myös selittää ensimmäistä kertaa mahlan ja verenkierron alkuperäiset prosessit. On tarpeellista ymmärtää nämä prosessit tarkalleen ja tietää kuinka kuinka säädellä niitä oikein, jotta voi ylläpitää luonnollisia metabolisia prosesseja niin, että etupäässä kasvua edistävät ja ylöspäin kehittyvät, tosin sanoen elävöittävät atomiset energiat voidaan nostaa epäsuorasti esille luonnollisten emulsioprosessien (ur-suvunjatkon) avulla.

Sen mukaisesti olemme tekemisissä tähän asti havaitsemattomien ja mittaamattomien emanaatio-esanssien välisten vuorovaikutusten, toisin sanoen vastavirtojen periaatteen kanssa, joiden säteiden kaksinapainen seos omaa luontaisen nopeuden sellaisella suuruudella, että sitä täytyy ensin hidastaa luonnollisesti, jotta voi todentaa sen olemassaolon sopivilla mittalaitteilla, tai ennen kuin se voidaan tunnistaa tyhjiöputkissa erilaisista valoefekteistä joko elävöittäväksi tai hajottavaksi atomisen energian muodoksi.
...

[Ville]

Kaksois-spiraali-virtausputki

Kaksois-spiraali-virtausputki täyttää sekä poikkileikkaus- että pitkittäissuunnassa kaikki veden siirtoputkelle annetut kriteerit, kun se kuljettaa tervettä vettä sen käyttöpaikalle. Putken sisäseinille sovitetun arvometalleista tehdyn siivekejärjestelmän keinoin, vesimassat johdetaan kaksois-spiraali-virtausputkea pitkin sellaisella tavalla, että reuna-alueilla veden yksittäisten kuitujen liike muodostaa sekundaarisen kierreliikkeen primaarista kiertorataa pitkin (katso kuva). Tällä järjestelyllä putken poikkileikkauksessa kehittyy samanaikaisesti keskipakoisia ja keskihakuisia voimia, jotka kuljettavat vettä raskaammat kappaleet keskustaa alas ja vettä kevyemmät kappaleet reuna-alueille.

Tällä tavoin johdetut vesimassat lämpeävät hieman siivekepinnoilla mekaanisten kitkavoimien vuorovaikutuksesta ja se johtaa putken sisäosissa hapen erottautumiseen, joka sen jälkeen keräytyy reuna-alueille. Samaan aikaan kun happi heitetään ulos, kaikki bakteerit vaeltavat myös reuna-alueille, koska läpileikkauksen keskusosassa niiden elinolosuhteet ovat tulleet sopimattomiksi. Bakteerien mukana kaikki vettä saastuttavat hiukkaset kulkeutuvat putken reuna-alueille. Näin helposti ja samanaikaisesti vesi puhdistuu liuenneista ainesta.
...



Viktor Schaubergerin patentista No. 134543

Kuva 1 näyttää putken isometrisen näkymän.
Kuva 2 näyttää yksittäisen ohjaussiivekkeen viistonäkymän alavirran suunnasta.
Kuva 3 näyttää saman suorassa kulmassa suhteessa virtaukseen.
kuva 4 havainnollistaa miten keksintö asennetaan kanavaan.
kuva 5 näyttää ohjaussiivekkeen poikkileikkauksen, jossa on virtaussuunnassa rihlan kaltaisia uurteita.

Putkeen 1 on sijoitettu sarja ohjaussiivekkeitä 2, 2’, 2” kierteisten ratojen kaareville viivoille 3, 3’, 3”. Jälkimmäiset näytetään katkoviivoilla. Ohjaussiivekkeet on taivutettu kyntöauran tavoin ja ne työntyy esiin putken seinistä niin, että ne suuntaavat veden uudelleen kohti putken keskustaa ja samalla välittävät pyörivän liikkeen putken akselin ympäri.

Kuvissa 2 ja 3 on ohjaussiivekkeen viisto- ja sivunäkymät, joissa suora katkoviiva näyttää virtauksen suunnan sileäseinäisessä putkessa, ja kaareva kiinteä nuoli osoittaa ohjaussiivekkeen uudelleenohjaamien vesikuitujen reitin. Samankaltaiset ohjaussiivekkeet voidaan asentaa kanaviin. Tässä tapauksessa ohjaussiivekkeitä ei asenneta kierteiselle radalle, vaan suoraan toistensa perään, kuten näytetään kuvassa 4, symmetrisesti molemmille puolille järjestettynä yhtä korkealle ja suoraan toisiaan vastapäätä.

Kuvassa 5 siivekkeen ohjauspinta on varustettu rihlan kaltaisilla uurteilla, jotka antavat kuvaillussa spiraaliliikkeessä etenevälle vedelle myös pystysuoran nosteen. Putket, joihin on liitetty tämän tyyppisiä ohjaussiivekkeitä ovat erityisen sopivia kuljettamaan vettä raskaampaa materiaa, kuten malmeja ja sen kaltaista.
...

Tästä tulikin mieleen kullanhuuhdonnan monenlaiset spiraalia tai vesipyörettä hyödyntävät sovellukset.

Liberating Gold from Black Sand using a Gold Wheel
http://www.goldgold.com/liberating-gold ... wheel.html

Working The Desert Fox Spiral Panning Tub.
http://www.youtube.com/watch?v=_XknPqNr7U8

The Gold Lab Original Part 4: Reclaiming Micro Fine Gold From Sluice
http://www.youtube.com/watch?v=S6X6PtIYKfE

Ihan hauskoja laitteita pienimuotoiseen kullanhuuhdontaan ja onhan noita suurempiakin spiraalikouruja kehitetty kaivosteollisuuden tarpeisiin esimerkiksi Kiinassa. Spiraalien ja pyörteiden sovellusmahdollisuudet lienevät yllättävän laaja-alaisia. Jatkan edelleen Schaubergerin tekstien suomentelua, kun aavistan sen hyödyn tuleville tutkimuksille. Ja lisäksi se on hyvää aivojumppaa.

[Ville]

Substanssien vaihto luonnossa
(Implosion Magazine No. 7)

Monet ovat kuulleet St. Elmon tulesta. Se koostuu puun latvoista nousevista kirkkaista valon välähdyksistä, jotka säteilevät tulimaista hohtoa. Tähän mennessä ei ole selitetty miksi ja miten se tapahtuu. Samankaltainen ilmiö näyttäytyi minulle taas silloin, kun olin metsästämässä...

Lopulta saavuin pieneen ikimetsään, joka levittäytyi muutaman eekkerin [yksi eekkeri on noin 660 x 66ft / 201 x 20m] alueelle äkkijyrkän kallion pohjoisseinämän juurella ja jossa kasvoi vanhoja kuusia, suuria lehtikuusia ja monia muita latvuskerroksen ja aluskasvillisuuden lajeja. Se oli juuri sellainen kuin kunnollisen ikimetsän tuleekin olla. Lyhyen etsinnän jälkeen löysin maassa näkyvän kosintapaikan ja näin jätösten perusteella, että vanha taistelija tasapainoili jokainen aamu vääntyneessä oksassa laulamassa rakkauslauluaan.

Kiersin varovaisesti nukkumapuun löytääkseni oikean paikan väijyäkseni koirasta seuraavana aamuna. Illan tullen halusin vain ampua ukkometson haulikolla vähemmän sopusointuisesti ja hiljaisesti. Samaan aikaan ilta tuli ja pimeys saapui nopeasti. Oli uudenkuun yö ja oli pimeämpää kuin olin aikaisemmin kokenut. Puoliksi istuen nojasin suojapuuhuni, kiedoin ylleni säänkestävän suojaviitan ja olin paikoillaan kuin hiiri, etten säikyttäisi koirasta pois. Melko aavemainen hiljaisuus laskeutui. Korpin mustassa yössä oli lähes mahdoton nähdä ojennettua kättäni. Oli koleaa ja tärisin, ja painaiduin entisestään suojaviittani leveisiin laskoksiin.

Ajoittain torkahdin ja menetin ajan ja paikan tajun. Saattoi hyvinkin olla puolenyön aikaan, kun kaikki alkoi. Edessäni pieni punertava liekki nousi ylös metsän pohjalta. Ensin ajattelin, että olin ollut huolimaton sytyttäessäni piippuani ja aiheuttanut metsäpalon. Kuitenkaan en ollut lähelläkään paikkaa, josta tuli sai alkunsa. Ajattelin, että sen täytyi olla virvatuli ja jatkoin sen katsomista. Kun sitten maasta nousi tulinen kananmuna luulin, että silmäni tekivät tepposia. Sen kapeampi pää osoitti alaspäin ja se seisoi melko liikkumatta kumpumaisella korokkeella säteillen haalean keltaista hohdetta. Siinä samassa olin jo jalkeilla ja tuijotin tätä outoa ilmestystä, täristen pelosta ja kylmästä. Se kasvoi yhä suuremmaksi ja oli lopulta noin kaksi metriä korkea ja metrin leveä. Se oli upea, mutta ylimaallinen näky.

Halusin juosta pois niin nopeaa kuin pystyin... Mutta minne olisin juossut? Kaikki mitä pystyin tekemään, oli ottaa tukeva ote haulikostani ja lähestyä epäluuloisesti tätä hohtavaa valoa. Mitä lähemmäksi saavuin, ja en voi sitä kieltää, sitä enemmän polveni tärisivät. Ja sitten todella seisoin tämän värittömän valon vieressä. Se kellui muutaman senttimetrin pienen kummun yläpuolella, jossa oli lumenvalkoisia kukkia. Laitoin varovaisesti teräskärkisen kävelykeppini liekkiin. En haistanut mitään ja en tuntenut lämpöä. Tulin uteliaaksi ja pidin sitten kättäni tässä hohtavassa kananmunassa, mutta en tuntenut mitään ja en myöskään nähnyt käteni varjoa. Nostin sitten kepini kärjellä kananmunan alla olevaa turvetta. Mikään ei liikkunut. Palasin hitaasti puulleni pitäen katseeni kiinteästi liekissä. Lopulta se alkoi hävitä ja mennä pois. Säikähdys oli hetkessä ohi. Sen tilalle tuli huomattava lämpö ja vähitellen aamu alkoi valjeta.

Kun näin ukkometson päivänvalossa, menetin kaiken haluni ampua sen. Vanha taistelija harvoine pyrstösulkineen ja märkine höyhenpeitteineen näytti täysin ikälopulta. Täytettynä se ei olisi mikään voittosaalis [Schauberger oli ampumassa ensimmäistä metsoaan] ja sen vuoksi säästin sen hengen. Muutama päivä myöhemmin ammuin toisen metson, joka on tähän päivään asti koristanut seinääni. Vielä pohtien edellisyön tapahtumia palasin kummulle, jonka yläpuolella tuli edellisyönä loimusi. Kauniit herkät kukat peittivät koko kummun ja niiden terälehdillä seisoi harvinaisen suuria vesipisaroita. Sain vielä toisen kokemuksen, kun koskin niitä: ne tippuvat maahan kuin niihin olisi käynyt tuuli.

Sitten tutkin alapuolella olevan maan nostaen kepilläni juurikerrosta. Siellä ei ollut mitään nähtävää ja olin juuri lopettamassa tutkimukseni, kun tunsin vastusta. Löysin gemssin [vuoristovuohen] suuren sarven. Kun avasin maata lisää, huomasin seisovani gemssien hautuumaalla, jossa oli monia hyvin säilyneitä sarvia. Olin jo kuullut vanhoilta metsänhoitajilta, että aavistaessaan tulevan kuolevan, gemssit hakeutuvat yhteiselle haudalle kauas kulkualueiltaan.

Ennen kuin lähdin, peitin haudan uudestaan. Se saattoi olla kunnianosoitus. En vieläkään tiedä, miksi en kaivanut esiin muita lähes hajoamattomia sarvia. Mutta olin kuitenkin rikastunut kokemuksesta, joka myöhemmin auttoi selittämään aineen transmutaation salaisuutta. Kuin kohtalo olisi päättänyt, pystyin tekemään myös toisen havainnon, joka oli ratkaisevan tärkeä imploosion ymmärtämiselle.

Yhteensattumiin liittyen löysin pari viikkoa sitten metsässä kulkiessani tälle vuodelle jo toisen poron pääkallon. Noin kilometrin matkaa jatkettuani löysin myös poron sarven ja elämäni ensimmäisen ukkometson sulan ja siinä samalla vanhan lahoavan mökin. Näiden löytöjen ja epäsuorasti niihin liittyvien tutkimusteni perusteella voin olettaa, että luumateriaalia ja hajoamisprosessia kannattanee tutkia tarkemmin ja laaja-alaisesti eri teorioiden valossa. Tutkimusteni suhteen olen alusta asti kokenut monenlaista johdatusta ja mielestäni luonnon salaisuudet paljastuvat täydemmin, kun järkevän päättelyn lisäksi kuuntelee myös intuitiotaan, seuraa uniaan ja muita mahdollisia merkkejä. Totuuden etsintä ja luonnontutkimus on läpi elämän jatkuva polku - kuin filosofia, jonka tarkoitus toteutuu totuuden tavoittelussa itsessään. Jos ajattelee jo tietävänsä lopulliset vastaukset, uusien asioiden oppiminen voi hiipua. Kaavoihin kangistuminen voi ehkäistä ilmiöiden syvempää ymmärrystä ja uusia innovaatioita. Mielestäni asiat on hyvä pitää avoimina ja antaa eri teorioille ja ajatuksille eri painoarvoja/todennäköisyyksiä oman parhaan arvionsa mukaan.

[Ville]

* Callum Coatsin (1997) tulkinnassa Aurinko on katodi ja Kuu on anodi. Kuitenkin tällä hetkellä pidän luotettavampana tietona, että sähköisesti Aurinko toimii kuin anodi plasmapurkauksessa. http://electric-cosmos.org/sun.htm

Asiaan liittyen, Paroni von Reichenbachin tutkimusten mukaan auringonvalo sisältää kylmää (sinertävää) Od energiaa ja kuunvalo lämmintä (punertavaa) Od energiaa. Tämä havainto selitetään sillä, että heijastumisen yhteydessä Od energia vaihtaa polariteettiaan. Lisäksi Kozyrevin torsioteoriasta johtamieni hypoteesien valossa positiivinen varaus säteilee ympärilleen sinertävää elinvoimaa ja negatiivinen varaus puolestaan punertavaa elinvoimaa (jonka Reichenbach on tutkimuksissaan havainnut). Tällä on mielenkiintoinen yhteys Schaubergerin tulkintoihin (muistiinpanoja veden salaisuudesta), sillä hypoteesi tarkoittaa myös, että elektronivirta kuluttaa (sitoo, absorboi) sinertävää elinvoimaa. Asia ei ole välttämättä näin suoraviivainen, mutta torsioteoriasta johtamani hypoteesit viittaavat siihen, että Aurinko toimii anodina ja Kuu katodina.

Huomasin, että Schaubergerin mukaan auringosta tulee kosmisia katodisäteitä. Hänen tulkinnoissa hedelmöittävä substanssi happi (hapetusluku yleensä -II) on kiinteytynyttä aurinkoenergiaa ja carbone (hiiliyhdiste) on sen geosfäärinen vastapolaarinen eetterismi ja vety (hapetusluku yleensä +I) on feminiinisesti painottunut kantaja-aine. Auringon voi siis tulkita katodiksi ja mutta miten Kuun voi tulkita anodiksi on vielä selvittämättä. Toisaalta taas Auringon katodi/anodisysteemi voi olla Maan tavoin kaksipolaarinen (negatiivinen maa, positiivinen ilmakehä + lisäkerrokset Van Allenin vyöhykkeissä). Joka tapauksessa asian ymmärrystä kokonaisuudessaan hankaloittaa se, että Schaubergerin tulkinnoissa kaikki aineet ilmenevät monella eri tiiviysasteella (kuten salatieteissä eetterin eri hienousasteet) ja asiaa ei ole missään selkeästi ja kokonaisvaltaisesti selitetty. On vain vinkkejä siellä täällä ympäriinsä piilotettuna.

Tällä hetkellä ajattelen sähköisen polariteetin kuvaavan kahden eri tilan (sähköisen navan) välistä informaatioenergistä potentiaalieroa, joka sisältää monia eri substansseja (eetterin hienousasteita). Toisin sanoen on mahdollista, että yleisen sähköteorian elektronien (tai negatiivisesti varautuneiden ionien) virta on sähköisen potentiaalin karkeampi kova muoto (keskipakoinen ja hajottava energia), joka kuitenkin sisältää myös hienomman pehmeän muodon (keskihakuisen ja rakentavan energian). Elektronivirran tapauksessa sähkön kovempi muoto on hallitseva. Aikaisempiin viesteihin viitaten, pehmeä sähkö voi ilmetä esimerkiksi aukkojen (vapaasti tulkittuna hyvin pienten tyhjiökuplien tai keskihakuisten pyörteiden) virtana. Toisaalta pehmeä sähkö voi hyvinkin liittyä jollain tavalla pitkittäiseen aaltoliikkeeseen, säteilevään energiaan (radiant energy), A-potentiaaliin ja levitaatioenergiaan.

Toistaiseksi näyttää siltä, että miettimällä nämä asiat eivät ihan heti ratkea, mutta viitteitä on siihen suuntaan, että toimivan vapaaenergialaitteen pitää vuorovaikuttaa ensisijaisesti ”sähkön hienomman muodon” kanssa mahdollisesti rytmisesti hengittäen (vuorovaikuttaen) tai sykkien kuin elävän olennon sydän sille ominaisella aaltomuodolla ja resonanssitaajuudella. Toisin sanoen luonnollista elämänmuotoa kopioiva tai mallintava avoin tyhjiöenergiasysteeemi voi hyvinkin mahdollistaa luontoystävällisen sähkön tai sen kaltaisen energiantuotannon.

Tässä vielä ajatus aineen eri olomuodoista:

The seven states of matter in the physical world
(Based on esoteric teachings and unconventional energy research.)

7. Life ether - consciousness - thought energy and memory - etheric atoms - the finest life forces
6. Light ether - negative energy - radiant light - longitudinal photons - blue end spectrum of life forces
5. Magnetic ether - positive energy - electromagnetic light - photons - red end spectrum of life forces
4. Fire ether - plasma state - electric current - electrons - the most solid life forces
3. Air - gas state
2. Water - liquid state
1. Earth - solid state

[Ville]

Valitessani seuraavaksi käännettävää tekstiä löysin yllättäviä käännösvirheitä/sekoittavaa tietoa. Olin aikeissa suomennella perusasioita Alick Bartholomew (2003) kirjasta Hidden Nature - The Startling Insights of Viktor Schauberger, mutta löysin heti alkuun hämmentäviä virheitä. Kyseessä on Cold fire kappale sivuilla 234-236, jossa kuvataan samaa "virvatulta" jonka olen edellä suomentanut, mutta Bartholomewin kirjassa liekin kerrotaan alkaneen sinivalkoisena, kasvaneen metrin korkuiseksi, seisoneen kiven kärjen yläpuolella, tuntuneen kädellä jääkylmältä ja lopuksi vihreiden lehtien kärjissä olleet vesipisarat tippuivat yksitellen auringonvalon vaikutuksesta. Siis aivan eri kuvaus kuin Callum Coatsilla (1998), joka vastaa käännöstyöni perusteella alkuperäistä Implosion Magazine No.7 (1963) lähdettä. Mistähän tässä on oikein kyse? Omasta puolestani luotan Implosion Magazineen sekä Callum Coatsin ja omiin käännöksiini.

Kuu anodiin löysin ihan hyvän NASAn kuvan. Kuun valoisa puoli on positiivisesti varautunut ja pimeä puoli taas negatiivisesti varautunut. Näyttää siltä, että asioita yksinkertaistava anodi-katodi määrittely kannattaa toistaiseksi unohtaa ja pyrkiä ymmärtämään edes jotain, joka voi olla omille tutkimuksille hyödyksi.
http://science.nasa.gov/media/medialibr ... edmoon.jpg