Eräässä Malchus-nimisen alkemistin 1400-luvulla kääntämässä vanhassa käsikirjoituksessa on kuvattu vertauskuvallisesti, mitä aethrobasia tarkoittaa. Simon Maagikkoa käsittelevän kohdan yhteydessä mainitaan seuraavaa:
”Simon asettaen kasvonsa maata vasten kuiskasi sen korvaan: ’Oi Maa-emoni, rukoilen sinua suomaan minulle osan elinvoimastasi ja minä suon sinulle omaani, päästä minut kahleista, oi emoni, voidakseni viedä viestisi tähdille. Minä palaan sinulle uskollisena luoksesi jonkinajan kuluttua.’ Ja Maa väkevöittäen itseään kuitenkaan siitä vahingoittumatta, antoi elinvoimansa virrata häneen, samalla kun Simon antoi omansa virrata häneen. Ja tähdet riemuitsivat Mahtavan vierailusta.”
Lähtökohtana koko tälle asialle on se tunnettu sähkökemiallinen periaate, että samanlaisen sähkövarauksen omaavat kaappaleet hylkivät toisiaan, kun taas erilaisen varauksen omaavat vetävät toisiaan puoleensa. Professori Cooke on sanonut, että kemian alkeistutkimukset jo osoittavat, että kun erilaatuiset alkuaineet yhdistyvät toisiinsa hanakasti, kaksi metallia tai kaksi toisiaan läheisesti muistuttavaa epämetallia osoittavat vain vähäistä vetovoimaa toisiinsa [The New Chemistry s.264].
...
Eräät hermotautien tutkijat ovat todistaneet sitovasti, että itsestään syntyneessä somnambulismissa (unissakävelyssä) tai hypnotisoimalla aikaansaaduissa tapauksissa ruumiin paino näytti vähentyneen. Professori Perty on kertonut eräästä Koehler-nimisestä somnambulistista, joka vedessä ollessaan ei vajonnut pinnan alle vaan kellui. Prevorst-niminen ennustajatar nousi kylpyvetensä pinnalle, eikä häntä voitu saada pysymään vedenpinnan alapuolella. Hän on maininnut myös erään epileptisiä kohtauksia saavan Anna Fleischerin, jonka koulujohtaja näki usein kohoavan ilmaan, ja kerran kahden luotettavan silminnäkijän, kahden dekaanin, ja lisäksi muiden henkilöiden läsnäollessa hän kohosi makaavassa asennossa sängystään yli kahden metrin korkeuteen. [Mystischen Erscheinungen, jne. 1861.]
Upham on maininnut samanlaisen tapauksen, Margaret Rulesta Salem Witchcreaft –nimisessä teoksessaan. Proferrosi Perty väittää lisäksi, että ”ekstaattisissa ihmisissä ilmaan kohoaminen on yleisempää kuin somnambulisteissa. Olemme tottuneet pitämään painovoimaa niin ehdottomana ja muuttumattomana, että ajatus täydellisestä tai osittaisesta kohoamisesta ilmaan on niin sen vastainen, että se tuntuu täysin mahdottomalta. On kuitenkin ilmiöitä, joissa fyysiset voimat ovat pystyneeet kumoamaan painovoiman. Monissa sairauksissa – esim. hermokuumessa – ihmisen ruumiinpaino näyttää lisääntyvän, mutta kaikissa ekstaattisissa sairaustiloissa se vähenee. Ja tämä lisäksi voi tulla kysymykseen muut kuin pelkästään fyysiset voimat painovoiman kumoamiseksi”.
Vastikään ilmestyneessä madridilaisessa aikakausilehdessä El Cristerio Espiritistassa kerrotaan erään Santiagon lähellä asuvan maalaistytön tapauksesta, joka on aivan erityisen kiinnostava tässä suhteessa. ”Kaksi magnetisoitua rautatankoa, joita pidettiin vaakatasossa puolen metrin korkeudella hänen päänsä yläpuolella, riitti kannattamaan hänen ruumistaan ilmassa.”
Jos lääkärimme tutkisivat näitä ihmisiä, joilla on levitaatiokyky, he huomaisivat heissä olevan sähkövarauksen muistuttavan erittäin paljon sitä samaa sähkölaatua, jonka painovoimalain mukaan tulisi vetää heitä ja pikemminkin estää heitä kohoamasta. Ja jos kerran jokin fyysinen hermostollinen häiriötila tai henkinen ekstaasitila saavat aikaan heissä samat seuraukset tahattomasti, se todistaa, että tutkimalla oikealla tavalla tätä luonnonvoimaa, sitä voitaisiin oppia käyttämään tahdonvoiman avulla.
...
Kun nyt palaamme ihmisten ja elottomien kappaleiden levitaatioon, jota nykyisissä istuntohuoneissa tapahtuu, meidän on viitattava tämän teoksen johdantolukuun (ks. ilmassa kävelemisestä s. XXIII). Simon Maagikon tarinan yhteydessä olemme esittäneet muinaiskansojen selityksen sille, kuinka levitaatio saatiin aikaan ja raskaat kappaleet siirrettiin. Yrittäkäämme nyt esittää hypoteesin tämän saman asian suhteesta mediumeihin, ts. henkilöihin, joiden oletetaan olevan tiedottomia tuon ilmiön tapahtuessa, jota asiaan uskovat väittävät ruumiista vapautuneiden ”henkien” aiheuttamaksi. Meidän ei tarvitse toistaa sitä, mitä aiemmin on riittävästi selitetty. Magneettissähköisissä olosuhteissa tapahtuva tietoinen ilmassa kulkeminen on mahdollista vain vihityille, joita ei koskaan voi vieras vaikutus ottaa valtaansa, vaan jotka pysyvät TAHTONSA ainoina herroina.
Sanokaamme siis, että levitaation on aina tapahduttava lakia noudattaen – lakia, joka on yhtä ehdoton kuin sekin, joka pitää maan kamaralla kehon, johon tuo laki ei ole vaikuttanut. Ja mistäpä muualta meidän on tuota lakia etsittävä kuin molekyylivetovoimainteorian alueelta? Se voiman muoto, joka ensiksi kokoaa nebuloosaa eli tähtisumua yhteen kieppuvaksi pyörteeksi, on sähkö. Tämä on tieteellinen hypoteesi, ja atomien sähköisen polaarisuuden teorian pohjalta rakennetaan nykyaikaista kemiaa kokoajan uudestaan. Vesisuihku, tornado, pyörretuuli, sykloni ja hurrikaani ovat epäilemättä kaikki sähköisen prosessin tuloksia. Tätä ilmiötä on tutkittu sekä ylhäältä että alhaalta, ja havaintoja on tehty maan pinnalta sekä ukkosmyrskyn pyörteen yllä leijailevasta kaasupallosta käsin.
Huomatkaa, että tämä voima voi, maan pinnan ilmakehän ollessa kuiva ja lämmin, kehittää dynaamisen energian, joka kykenee nostattamaan valtavia vesimassoja, tiivistämään ilmakehän osasia ja pyyhkäisemään yli maan, kiskoen metsiä juuriltaan, nostaen kallioita ja ravistellen rakennuksia palasiksi. Wilden elektrinen koje tuottaa induktoituja sähkömagneettisia virtauksia, jotka ovat niin suunnattoman voimakkaita, että niiden tuottamassa valossa voi pimeässä yössä lukea pientä tekstiä yli kolmen kilometrin päässä paikasta, jossa kone on toiminnassa.
Jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1600 Gilbert toi teoksessaan De Magnete esiin periaatteen, jonka mukaan maapallo itse on valtava magneetti, ja jotkut etevistä sähkötutkijoistamme alkavat nyt oivaltaa, että myös ihmisessä on sama ominaisuus ja että yksilöiden keskinäinen kiintymys ja vastenmielisyys voi ainakin osittain selittyä tällä seikalla. Spiritistisiin istuntoihin osallistuneiden kokemukset vahvistavat tätä näkemystä. Professori Nicholas Wagner Pietarin yliopistosta sanoo: ”Lämmön, tai ehkä piirissä istuvien tutkijoiden sähköisyyden, täytyy keskittyä pöytään ja kehittyä asteittain liikkeiksi. Samaan aikaan, tai ehkä vähän myöhemmin, fyysinen voima liittyy avustamaan kahta muuta voimaa. Fyysisellä voimalla tarkoitan sitä voimaa, joka kehittyy kaikista muista elimistömme voimista. Tapahtuu erillisten voimien yhdistyminen jonkinlaiseksi suuremmaksi kokonaisuudeksi, joka yhdistyneenä kykenee ilmentämään itseään yksilöllisyyden asettamissa rajoissa.” Ilmakehän kylmyyden tai kuivuuden hän katsoo vaikuttavan ilmiöiden kehitykseen. Kun nyt muistaa, mitä on sanottu hienommista energiamuodoista, joita hermeetikot ovat todistaneet olevan luonnossa, ja kun hyväksyy hra Wagnerin hypoteesin, jonka mukaan ”voima, joka saa esiin nämä ilmennykset, on keskittynyt mediumeihin”, niin eikö voisi ajatella, että mediumi, varustamalla itsensä ytimellä, joka on omalla tavallaan yhtä täydellinen kuin teräksisten kestomagneettien järjestelmä Wilden sähkölaitteessa, kykenee tuottamaan astraalisia virtoja, jotka ovat kyllin voimakkaita nostaakseen pyörteessään niinkin painavan kappaleen kuin ihmisruumiin? Nostettavan kappaleen ei tarvitse välttämättä alkaa pyöriä, sillä tarkastelemaamme ilmiötä, toisin kuin tuulenpyörrettä, ohjaa älyolento, joka kykenee pitämään nostettavan kappaleen nousevassa virtauksessa ja estämään sen pyörimisen.
Levitaatio olisi tässä tapauksessa pelkästään mekaaninen ilmiö. Passiivisen mediumin voimaton ruumis nostetaan pyörteellä, jonka ovat luoneet elementaalihenget, mahdollisesti joissakin tapauksissa inhimilliset henget, tai joskus suorastaan sairalloisuuteen liittyvät syyt, kuten professori Pertyn unissakävelijöiden tapauksissa. Sitä vastoin adeptin levitaatio on magneettissähköinen tapahtuma, kuten olemme juuri maininneet. Hän on kääntänyt ruumiinsa polaarisuuden vastakkaiseksi ilmakehän polaarisuuteen nähden ja yhdenmukaiseksi maan polaarisuuden kanssa; hän on täten ensinmainitun vetovoiman alaisuudessa ja säilyttää tietoisuutensa. Tällainen ilmiömäinen levitaatio on mahdollista myös silloin, kun sairaus on muuttanut potilaan ruumiin polaarisuuden, kuten sairaus aina muuttaa suuremmassa tai pienemmässä määrin. Tällaisessa tapauksessa kohoava henkilö ei todennäköisesti kuitenkaan säilytä tietoisuutaan.
Yhdessä pyörretuulia koskevassa havaintosarjassa, joka tehtiin vuonna 1859 Kalliovuorten tasankoalueella, ”sanomalehti kohosi... noin kuudenkymmenen metrin korkeuteen, ja siellä se heilui kotvan aikaa edestakaisin poikittain kohoamissuuntaansa nähden, jatkaen samalla etenemistään.” Tietenkin tiedemiehet sanovat, ettei samankaltaisuus tämän tapauksen ja ihmisen levitaation välillä voi saada vahvistusta ja ettei huoneessa voi muodostua pyörrettä, joka voisi nostaa meedion. Tässä on kuitenkin kyse astraalivalosta ja hengestä, jolla on omat, niille ominaiset dynamiikan lait. Ne, jotka näitä ymmärtävät, vakuuttavat, että ihmisjoukko, joka on mentaalisessa jännityksessä, joka puolestaan vaikuttaa fyysiseen järjestelmään, voi luoda ympärilleen magneettisia emenaatioita, jotka kylliksi voimistuttuaan voivat saattaa sekasortoon koko ympäröivän ilmapiirin. Riittävä voimamäärä voidaan todella kehittää niin, että se luo sähköisen pyörteen, jossa on kylliksi voimaa toisenkin omituisen ilmiön tuottamiseen. Tämän vihjeen avulla voidaan dervissien pyöriminen ja palvojien villit tanssit, heilumiset, elehtimiset, musiikki ja huudahdukset ymmärtää siten, että niillä kaikilla on sama päämäärä, nimittäin sellaisten astraalisten olosuhteiden luominen, jotka suosivat psykologisia ja fyysisiä ilmiöitä. Uskonnollisesti heränneiden selitykset ymmärretään myös paremmin, kun pidetään mielessä tämä periaate.
Mutta on vielä pohdittava yhtä näkökantaa. Mikäli mediumi on magneettinen ydin ja magneettisen voiman johdin, hän on samojen lakien alainen kuin metallijohdin, ja magneetti vetää häntä puoleensa. Näin ollen, mikäli riittävän suuren voiman magneettinen keskus muodostettaisiin ilmiötä johtavien näkymättömien mahtien toimesta tarkasti hänen yläpuolelleen, miksei hänen kehonsa voisi kohota sitä kohti maan vetovoimasta huolimatta? Tiedämme, että sellaisen mediumin tapauksessa, joka ei ole tietoinen tämän toiminnan etenemisestä, on tarpeen myöntää ensiksi sellaisten älyolentojen todellisuus ja toiseksi se mahdollisuus, että koe voidaan johtaa kuvatulla tavalla. Mutta niiden moninaisten todisteiden edessä, joita tarjoavat eivät yksin meidän tutkimuksemme, jotka eivät arvovaltaa vaadi, vaan hra Crookesin ja monien muiden tutkimukset useissa maissa eri aikoina, emme käänny pois tärkeimmästä tavoitteesta: tarjota tämä hypoteesi palkkiottomaksi yritykseksi antaa vahvistus tapaukselle, jonka pohtimiseen tiedemiehillä ei ole kärsivällisyyttä, vaikka arvostetuimmat heidän omasta joukostaan ovat sen hyväksyneet.
Helena Blavatsky (1877). Hunnuton Isis, tiede. 89-91, 263-265.
Toisaalta ihminen, joka tahtoo oppia tuntemaan totuuden ja järjestelmällisesti tutkii kaikki ilmiöt, voi kohdata mielenkiintoisimpia tosiasioita. Mutta sanaa ’henki’ tulee käyttää hyvin varovasti.
Ajatelkaamme vain: Jos ihminen tahdollaan voi vaikuttaa toiseen ihmiseen niin paljon, että saa toisen henkilön käsivarren nousemaan eli hän pystyy voittamaan maan vetovoiman, niin mitä kaikkea muuta hän voikaan saada aikaan? Kun tutustuin näihin tosiasioihin, tajusin, mitä on ilmiö, jota täällä lännessä sanotaan ’levitaatioksi’, ja joka tietyissä Tiibetin luostareissa vielä tänä päivänä opitaan järjestelmällisin harjoituksin. Tietämättä silloin mitään näistä tiibetiläisistä harjoituksista, johtivat omat kokeiluni samaan tulokseen. Tämä ilmiö on tunnettu Euroopassakin. Luotettavat silminnäkijät ovat kuvanneet, miten kuuluisa Avilan Teresa, Ristin Pyhä Johannes ja Fransiskus Assisilainen eivät vain kerran, vaan usein ja jopa tuntikausia leijuivat ilmassa. Tiedän, että tämä on mahdollista, sillä ihmisen oma tahdonvoima vaikuttaa samoin kuin vieras tahto, ja voi voittaa maan vetovoiman tietyksi ajaksi. Siinä kysytään tahdonvoiman suuruutta ja voimakkuutta.
Elisabeth Haich (1953) 2009. Vihkimys. 99.
Määrätyn kaavan mukaan hengittäminen on monen tiibettiläisen ilmiön salaisuus. Mutta tässä on myös huomattava, että ellei saa viisasta ja kokenutta opettajaa, sellaiset harjoitukset voivat olla erittäin kiusallisia, jopa kohtalokkaita. Monet matkailijat ovat kirjoitaneet juoksijoista, lamoista, jotka pystyvät säännöstelemään ruumiinpainonsa (ei leijailemaan) ja juoksemaan kovaa vauhtia tuntikausia maan pinnan yläpuolella tuskin koskettaen maata kulkiessaan. Siihen vaaditaan paljon harjoitusta ja juoksijan on oltava puolittain transsitilassa. Ilta on sopivin aika, silloin on tähtiä, joihin sopii kiinnittää katseensa, ja maanpinnan tulee olla tasaisen, ettei puolitranssitila häiriintyisi. Mies, joka kulkee siten, on unissakävelijän tilaa vastaavassa tilassa. Hän näkee päämäänsä, pitää sen kiinteästi Kolmannen silmänsä näkyvissä ja keskeytymättä lausuu asiaan kuuluvaa mantraa. Hän saattaa juosta tuntikausia ja saapuu määräänsä virkeänä.
Tuesday Lobsang Rampa (1956) 1957. Kolmas silmä. Tiibettiläisen laman omaelämäkerta. Keuruu: Otava. 216-217.
