Fyysisen maailman kaikki aine voi olla lähtöisin ajasta tai aikaenergiasta. Aikaenergia voi olla positiivista, jolloin se tuottaa puoleensa vetäviä pitkittäisiä aaltoja ja negatiivista, jolloin se tuottaa repulsiivisia pitkittäisiä aaltoja. Toisin sanoen positiivinen aikaenergia generoi painovoiman, joka antaa materialle massan ja negatiivinen aikaenergia generoi levitaatiovoiman, joka saa materian hylkimään ympäristön kaikkea ’normaalitilassa’ olevaa materiaa.
Kytkentä aikaenergiaan voi mahdollistua pitkittäisten tesla-aaltojen (informaatio) ja poikittaisten hertsiaaltojen (energia) yhteistyöllä erilaisin tavoin. Mahdollisesti kytkentä voi onnistua millä tahansa positiivisella energialla, jota vain liikutetaan oikealla tavalla – sopusoinnussa ympäristön negatiivisen energian kanssa niin, että luodaan enimmäkseen negatiivisen energian virtaus, jolloin COP > 1.0. Se tarkoittaa käytännössä vapaata energiaa aktiivisesta tyhjiöstä positiivisen ja negatiivisen energian rakentavalla vuorovaikutuksella, joka luo tyhjiön Dirac meressä valtaosin negatiivisen energiatilan aukkojen virtauksen ja keskittymisen. Toisin sanoen Beardenin (2002) teorian mukaan jokainen sähkömagneettinen COP > 1.0 laite lokalisoi negatiivista energiaa ja tuottaa pääasiassa Dirac aukkovirtaa.
Neljä eetteriä hienosta karkeaan
1. Elämäneetteri tai muistieetteri ilmaisee ja taltioi kaikki mielen liikkeet (Heindel 1909, Besant 1910, Ervast 1926). Tämä hienoin eetteri koostuu toroidin muotoisista pyörrehiukkasista, joita on kahta lajia (Besant & Leadbeater 1908). Positiivisissa hiukkasissa elämä virtaa ulospäin (elämää antava Yang hiukkanen) ja negatiivisissa sisäänpäin (elämää kantava Yin hiukkanen).
2. Valoeetteri ilmaisee sähkön hienommat muodot (Besant 1910), jotka tulkitsen sähkömagneettisen energian pitkittäisiksi tesla-aalloiksi eli säteileväksi energiaksi (radiant energy). Tässä eetterissä virtaa myös sinertävät elinvoimahiukkaset eli orgonienergia (Constable 1990). Valoeetteri koostuu hienoimpien eetterihiukkasten yhdistelmistä (Besant & Leadbeater 1908).
3. Magneettieetteri ilmaisee normaalin valon (Besant 1910, Steiner 1932) eli sähkömagneettisen energian poikittaisen hertsiaallon, jonka välittäjähiukkanen (mittabosoni) on fotoni. Magneettieetteri koostuu valoeetterihiukkasten yhdistelmistä (Besant & Leadbeater 1908).
4. Lämpöeetteri ilmaisee lämmön (Ervast 1926, Steiner 1932), normaalin elektronivirran ja äänen hienommat muodot (Besant 1910). Lämpöeetteri koostuu monimuotoisista lukuisten eetterihiukkasten yhdistelmistä (Besant & Leadbeater 1908).
Suomensin lisää energiaa tyhjiöstä.
Beardenin (2002, 517-518) mukaan negatiivisilla 4-aukkovirroilla on viilentävä vaikutus ja lisäksi Dirac 4-aukkovirrassa toimivat puolijohteet todennäköisesti lakkaavat toimimasta välittömästi ja pysyvästi.
Ehdotamme vahvasti, että korkeiden COP järjestelmien kokeiluissa, kokeilija käyttää synkronisoitujen kellojen järjestelmää, jossa ennen kokeiluja labrakello synkronisoidaan etäällä olevan kellon kanssa. Sitten merkittävän kokeellisen COP >> 1.0 toiminnan jälkeen kellojen aikoja vertaillaan. Jos poikkeama on suurempi kuin normaali synkronisointivirhe, on viitteitä aika-avaruuden kaareutumisefektistä. Kaksi vuosikymmentä sitten Goldenin anomaalisissa kokeiluissa alue varautui negatiivisella energialla ja tuotti paikallisen aika-avaruuden kaareutumisen, joka sekoitti paikallisia kelloja päivien ajan kunnes varaus purkautui asteittain pois. Toiseksi Geigermittarit ja muut ydinsäteilyä mittaavat laitteet monesti ”lukevat” kylpiessään tyhjiön 4-aukkovirrassa, johtuen niihin indusoituneista ionisaatiomuutoksista ja myös niiden yksilöllisestä aikavaraushistoriasta. Ionisaatioinstrumentit ”lukevat” kaikkea, joka aiheuttaa ionisaatiota niiden sisäisissä kaasuissa. Vuorovaikuttaessaan kaasun kanssa Dirac meren aukkovirta on itseasiassa hyvin erityistä uuden tyyppistä ”ionisoivaa” säteilyä.
Aukkovirran antigravitaatioefektit COP >> 1.0 sähkömagneettisissa systeemeissä
Mikä tahansa COP > 1.0 sähkömagneettinen laite voi sisältää vähäisiä, yleensä nipin napin huomattavia antigravitaatiovaikutuksia johtuen virran negatiivisen energian paikallisista 4-aukoista, jos virtaa ei muunneta tai korjata. Se voi myös tuottaa pientä antigravitaatio-työntövoimaa johtuen paikallisten energia aukkojen virrasta. Yleensä nämä overunity järjestelmän efektit eivät ole huomattavia, ellei sillä ole erittäin korkea hyötysuhde (erittäin korkea COP, kuten välillä 100000 – 1000000 tai enemmän).
Kuitenkin, jos sähkömagneettisen systeemin COP >> 1.0 ja saavuttaa 100000 – 1000000 tai enemmän, antigravitaatioefektit tulevat helposti havaittaviksi. 1000000000:ssa ne tulevat hyvin merkittäviksi ja erittäin havaittaviksi. Laite voi menettää huomattavasti painoaan laboratorion pyödällä ja jopa levitoida helposti.
Kuvassa Floyd Sweetin Vacuum Triode Amplifierin mittaustuloksia. Vastaavat efektit tuottavat myös John Hutchinsonin levitaatioilmiön.
Kun COP > 1.0 sähkömagneettisen järjestelmän johtimet oikosuljetaan, joskus voidaan havaita selkeä viilentymisilmiö. COP >> 1.0 laitteen johdinten oikosulkeminen jäädyttää ne välittömästi ympäröivän ilman vesihöyryllä.