
Selvensin kuvan numeroita ja korjasin sen vastaamaan todellista 3D-geometriaa.
Tein myös geometriaa havainnollistavan mallin, joka auttaa visualisoimaan systeemiin liittyviä kenttiä. Kuvassa sininen johdin kiertää putkea oikean käden kierteellä ja punainen johdin vasemman käden kierteellä. Todellisuudessa Smith Coil käämitään kierrokset tiiviisti toisiaan vasten ferriittisydämen ympärille. Kuva on vain havainnollistava, vaikka on mahdollista, että myös kuvan kaltaisella käämillä on jotain sovellusmahdollisuuksia.

Seuraavat on poimittu Gaston Burridgen artikkelista.
Smith Coil on nykyään aivan yhtä mystinen kuin Hendershotin moottori ja Morayn Radian Energy apparaatti olivat aikoinaan. Smith kertoo, ettei hän varsinaisesti keksinyt käämiä, vaan se annettiin hänelle tuonpuoleisesta. Hän ei hyväksynyt, että käämiä kutsuttaisiin hänen nimellään ja viittasi siihen vain sanalla käämi. Joidenkin tutkijoiden mukaan Smithin kirjoittama Uusi tiede sisältää tämän käämin perusteet.
Tavallisesti tämä käämi kierretään ferriittisydämen ympärille. Burridge ei kuitenkaan tiedä, mitä ferriittiä Smith käytti kokeiluissaan. Ferriitti on metalliseos, jossa voi olla kobolttia, sinkkiä, kadmiumia, hopeaa, kultaa jne. Yhden lähteen mukaan Smith käytti myöhemmissä kokeiluissaan tiiviisti suljettua muoviputkea, joka oli täytetty puhtailla rautapelleteillä.
Useimmissa Burridgen tietämissä kokeiluissa on käytetetty tavallisia ferriittitankoja tai –putkia. Ne ovat olleet halkaisijaltaan 38 mm ja pituudeltaan 229 – 254 mm.
// Planetaarisen puhtaan energian yhdistyksen (1999) tiedotteen mukaan Smith selventää käämin tuottavan pitkittäisiä aaltoja ja non-Hertzian efektejä (Toby Grotzin, Glen Reinin, William Van Bisen ja Elizabeth Rauscherin tutkimukset), mukaan lukien transmutaatio. Ferrittitangon pituuden suhde halkaisijaan on seitsemän, esimerkiksi halkaisija 1 cm ja pituus 7 cm. Tämä suhde on hyvin tärkeä. 7 cm pitkälle tangolle suositellaan 1.6 mm (14 AWG) lankaa Teflon tai emalieristeellä, ja reilu 3 cm pitkälle tangolle 1.0 mm (18 AWG) lankaa. Planetary Association for Clean Energy Newsletter, vol. 10, no 1, p 2.
http://www.padrak.com/ine/NEN_6_8_8.html //
Käämilanka on eristettyä, joko puuvillalla tai emaloitua. Yleensä lanka on 1 mm kuparilankaa, vaikka myös alumiinia, rautaa ja hopeaa on käytetty.
Käämi kierretään caduceus malliin, joka tarkoittaa, että kahta lankaa kierretään ytimen ympäri vastakkaisiin suuntiin niin, että langat ylittävät toisensa kaksi kertaa yhden kierroksen matkalla. Kun käämi on valmis, sen vastakkaisille puolille, jossa langat ylittävät toisensa, muodostuu kaksi kumpua. On varmistettava huolellisesti, että nämä kummut ovat suorassa linjassa. Mahdollisesti käämin voi kiertää myös niin, että kummut muodostavat loivan spiraalin ytimen ympäri. Käämi on aina yksikerroksinen, ainakaan Burridge ei ole koskaan kuullut useampikerroksisesta käämistä, vaikka sekin voi olla mielenkiintoinen kokeilualue. Voi olla myös hyödyksi, jos käämilanka on tehty kahdesta yhteenkierretystä langasta. Ensin kaksi lankaa punotaan yhteen ja sitten kahta sellaista lankaa käytetään käämin tekemiseen.
Burridge ehdottaa kokeilemaan monella käämillä, miten ne toimivat esimerkiksi sarjassa. Kokeiluja voi tehdä myös erilaisilla käämeillä, sydän materiaaleilla, langan paksuuksilla ja langan pituuksilla. Käämejä voi järjestää esimerkiksi peräkkäin, kolmiomuotoon tai ristimuotoon. Mielenkiintoinen kokeilualue on soveltaa käämiä erilaisiin muotoihin, esimerkiksi George Van Tassell on tehnyt kokeiluja kiertämällä näitä käämejä eri kokoisiin kartioihin ja pyramideihin, jotka on tehty erilaisista materiaaleista.
Itse asiassa ei ole juurikaan tietoa kuinka paljon käämiä on tutkittu, koska Smithin kanssa työskennelleet eivät suostu paljastamaan mitä ovat oppineet. Burridge arvelee, että suurin syy on pelko. Artikkelin kirjoittamisen aikaan käämi on ollut tunnettu jo lähes 20 vuotta, mutta siitä ei ole kirjoitettu paljon mitään.
Käämi näyttää soveltuvan parhaiten radio- ja elektroniikka-aloille. On viitteitä, että käämiä voi hyödyntää signaalien lähettämiseen ja maanpäällisten ja maan ulkopuolisten signaalien vastaanottoon. Burridge on kuullut nauhoituksen, jossa Wilbert Smithiksi esittäytyvä henkilö kuvailee maan ulkopuolisten signaalien vastaanottoa. Viestit eivät tuleet sanoina, vaan koodin kaltaisina eri pituisina ääninä, jotka piti kääntää.
Radioamatöörihommissa lähes 50 vuotta työskennellyt mies, joka on ollut Smithiin yhteydessä, kertoo: ”Käytän omaa (Smith Coilia) 20 metrisenä antennina. Kommunikoin sillä kaikkialla Yhdysvalloissa ja Kanadassa oleviin asemiin – käytän sitä vain antennina, otin jopa kaikki muut antennit pois niin, että ne eivät säteile. Sillä on ääretön määrä dippeja (virrassa tai jännitteessä ilmeneviä putouksia), kun se yhdistetään grid dip -mittariin. Normaalisti käämillä on dippi sen fundamentaalissa, puoliaallossa tai kolmas harmoonisessa. Mutta tällä on ääretön määrä dippeja satunnaisesti jakautuneena spektriin. Smith Coililla on nolla impedanssi! ja ääretön resonanssi! Tämä on mahdotonta – mutta totta! se toimii kuin nolla resistanssi oikosulku kaikkille muille taajuuksille kuin omalleen! se toimii kuin nolla resistanssi oikosulku vastaanottimelle. Yhtä käämiä ei voi kytkeä toiseen, RF:lla, AF:lla, tai millään. Se ei vastaanota signaalia toisesta! Tämä hätkähdyttää minua. Ollakseni rehellinen, olen ollut ymmällään siitä lähtien kun sain sen!”
Burridge esittää käämin toimintaperiaatteeksi seuraavaa. Hans Christian Oersted havaitsi, että johtimessa kulkeva sähkövirta synnyttää magneettikentän ympärilleen ja myöhemmät kokeilut osoittivat, että tämä magneettikenttä liikkuu virran mukana. William J. Hooper näytti toteen matemaattiset kaavat, joilla magneettivuon liikkeet voidaan laskea. Koska magneettivuo muodostuu virran perässä viiveellä, Smith Coilin johtimien risteyskohdissa nämä hitaammat magneettisilmukat voivat törmätä toisiinsa. Burridgen mukaan tämä voi hidastaa magneettikenttien liikettä samalla, kun virta jatkaa kulkuaan esteettömästi. Lopuksi käämistä kerrotaan, ettei se kuumene, ja että käämi on kokeilun arvoinen mysteeri.
Gaston Burridge's Smith Coil Article
http://jnaudin.free.fr/docs/smithdoc.htm