Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[Ville]

Jätän virvatulet toistaiseksi ja jatkan tutkimuksia. Grebennikoviin viitaten Bathyplectes anurus kotelon hyppiminen on entomologiassa (hyönteistieteessä) tunnettu ilmiö

The cocoons of the two species are the most visible sign of the parasitoid and also are the handiest for separating the species: in B. anurus the white band is raised, and the cocoon has the unusual habit of "jumping" when disturbed, whereas in B. curculionis the white band is not raised and the cocoons do not jump. http://www.biocontrol.entomology.cornel ... ectes.html

Grebennikovin mukaan auringonvalo tai lämpö saa kotelon hyppäämään. Tätä ilmiötä kannattanee tarkastella lähemmin ja mielellään monesta eri näkökulmasta. Aloitan salatieteistä.

Teosofian (Leadbeater 1927) mukaan auringosta säteilee elinvoimaa, joka elävöittää fyysisen maailmankaikkeutemme hienoimpia hiukkasia - eetteriatomeja, joita on kahdenlaisia. Positiivisissa atomeissa elinvoima virtaa neljännestä ulottuvuudesta kolmanteen ulottuvuuteen (ikään kuin ulospäin) ja negatiivisissa atomeissa kolmannesta ulottuvuudesta neljänteen ulottuvuuteen (ikään kuin sisäänpäin). Kun auringosta säteilevä elinvoima kiihdyttää ja elävöittää näitä atomeja, ne vetävät ympärilleen kuusi atomia, jotka järjestyvät kuusikulmion muotoon. Näin syntyy ns. vitaalipalloja, joita on poutasäällä ilmakehässä runsaasti (vrt. orgonienergia). Vitaalipalloja elävöittävä voima ei ole valoa (sähkömagneettisia aaltoja), mutta sen ilmentyminen näyttää kuitenkin olevan riippuvainen valosta.

Edellinen tarkoittanee, että auringonvalon 'rinnalla' kulkeva elinvoima saa ilmakehän hienoimmat eetterihiukkaset muodostamaan seitsemän atomin ryhmiä - hiukkasyhdistelmiä, jotka teosofian valossa voinee määritellä kuuluvaksi eetterin kolmanteen alatasoon (valoeetteriin, samaan hienousasteeseen kuin fotonit – sähkömagneettiset aallot).

Tälläkin näyttää olevan yhteyksiä edellisiin suomennoksiin. Schaubergerin (1950) mukaan kylmästä käymisprosessista kehittyneen negatiivisesti potentioituneen korkean eetterismin (dynagenin) kohdatessa auringon valoa ja lämpöä, ur-suvunjatkossa kiinteytyy tai kiteytyy laadukasta kasvua. Auringon valo ja lämpö ikään kuin hedelmöittävät pienet hiukkaset suuremmiksi hiukkasyhdistelmiksi.

Palatakseni konkreettisempiin tutkimuksiin, seuraavassa kaksi inspiroivaa videota.

Lily Impeller
http://www.youtube.com/watch?v=HBHxl7uULqg

Through the Wormhole, Viktor Schauberger
http://www.youtube.com/watch?v=Sxbui9if39c

Kaikki edellinen liittynee liikkeeseen ja gravitaatioon. Vinkkejä on runsaasti, mutta silti niiden käytäntöön soveltaminen on haastavaa. Jatketaan tutkimuksia...

[jussik5]

Ihan niinku vaan pienenä vinkkinä
Taikasanat: Plasma transmutation
Mikä Repulsinessa ei näy, tai (elikkä) sitä ei ole huomioitu,
näkyy Klimatorissa, tai siis sen kuvissa Mitä Viki ite piirsi.

Muistaakseni päästä saa kiinni kun lukee Naudin.in kyseistä
juttua käsittelevät sivut huolella läpi.

Mutta jotta Repulsinen kaltaisen laitteen voi ottaa käyttöön,
vaatii se syventymistä myöskin noihin okkulttiseen kemiaan
ja salatieteisiin sekä siihen, että onko se oikeasti vaaraton
laite lähistöllä oleville luontokappaleille.

Oma päättely pitkän ajan syventymisestä kyseisiin vehkeisiin
on se että ne on unohdettava.
Syy: Plasman transmutaatiotilaan ei aina liity mitenkään
myönteisiä piirteitä ympäristöllensä.

[siviili2003]

Tillooppa Ville tuommoisia itselles:

http://www.youtube.com/watch?v=vxl8ykDWhsU

http://stores.ebay.co.uk/shadowsoottaz/ ... 4789168015

välillä tässä vuosien aikana on aina toisinaan käyny mielessä että pitäs tilata näitä, mutta sitten on aina unohtunut koko juttu.

[Ville]

Asiaa pavuista ja vähän muustakin

Meksikolainen hyppivä papu on itseasiassa pensaan siemenkotelo, jonka sisällä on yöperhosen toukka. Kun siemenkoteloa lämmittää esimerkiksi käsien välissä tai auringonvalossa, sen sisällä oleva toukka alkaa säpsähdellä tai kouristella luultavasti liikuttaakseen koteloa viileään paikkaan. Tiedetään myös, että toukka vuoraa kotelon sisäpuolen silkillä, joka ilmeisesti auttaa kotelon liikuttamisessa.

Hyppivän pavun salaisuuden taustalla on siis toukan liikehdintä silkkivuoratun kotelon sisällä. Kotelot liikkuvat pääasiassa heiluen ja nytkähdellen. Katsomistani youtube videoista ei löytynyt yhtään kunnon hyppyä (vrt. Grebennikovin mittaama pienen kotelon hyppy 5 cm korkeuteen).

Kunnon hyppyjen yksi merkittävä tekijä voi olla silkki, jonka Paroni von Reichenbach havaitsi hyväksi od-energia johtimeksi ja joka Wilhelm Reichin mukaan vetää puoleensa orgonienergiaa. Poutasäällä ilmakehässä on runsaasti laajentuvaa orgonienergiaa, jolla on taipumus nousta ylöspäin. Tämän hetken hypoteesina on, että Bathyplectes anurus kotelo ’hyppää’ tai nousee pulssinomaisesti ilmaan kun se varautuu tarpeeksi elinvoimalla (orgonienergialla, oikeankäden torsiokentällä). Ilmiöön voi liittyä myös jonkinlainen elinvoimavarauksen purkautuminen. Lisäksi kotelon muoto ja mitat 3 x 1.5 mm voivat olla tärkeitä ’gravitaatiovuorovaikutukselle’.

Torsiokenttiin viitaten ne määritellään nykyään pseudotieteeksi, jollaisiksi myös omat tutkimukseni voi suurelta osin määritellä. Mielenkiintoista, että vaikka Anatoly Akimovin ja Gennady Shipovin torsiokenttätutkimukset julistettiin Venäjällä 1991 pseudotieteeksi, tutkimukset saivat siitä huolimatta esimerkiksi Venäjän tiedeministeriön 1992-1995 ja Venäjän puolustusministeriön 1996-1997 rahoitusta ja sen jälkeen tutkimukset ovat jatkuneet salaisina ainakin teoreettisen ja soveltavan fysiikan kansainvälisessä instituutissa (UVITON). http://en.wikipedia.org/wiki/Torsion_fi ... science%29

Pieni selvennös vielä aikasempaan Charles Leadbeaterin kirjoitukseen auringon säteilemästä elinvoimasta, esimerkiksi Pekka Ervastin mukaan aurinko säteilee pranaa kaikilla tasoilla. Aurinko säteilee ns. elinvoimaa useammassa ulottuvuudessa ja elävöittää koko aurinkokunnan elämää täältä tuonpuoleisiin (ajatusmuotojen ja ideoiden) maailmoihin. Näissä tutkimuksissa tarkastelen puhtaasti kolmannen ulottuvuuden elinvoimaspektriä ja elinvoimalla viittaan fyysiseen energiaan, jolla on ilmeisesti monia välittäjähiukkasia ja siten monia laadullisuuksia (esim. supistuva orgonienergia – laajentuva orgonienergia, yin chi – yang chi, dynagenit, fruktigenit ja qualigenit).

[Ville]

Tutkimukset johtivat jälleen Pier Luigi Ighinan keksintöihin. Kävi ilmi, että kuvassa on hänen suunnitelmien mukaan tehty ’maanjäristysventtiili’. Sen valmistuskustannukset ovat noin 3000 euroa ja se on täytetty alumiinijauheella (artikkelista ei käy ilmi tarkalleen mitkä osat).
http://www.meteoweb.eu/2012/06/la-valvo ... ti/137757/

Ighinan teorioissa aurinko ja tähdet lähettävät kosmista signaalia, joka on paikoillaan pysyvä ilmiö (mahdollisesti seisova - pitkittäinen aalto) ja joka koostuu oikealle pyörivistä hiukkasista, jotka kulkevat valon (sähkömagneettisten aaltojen) rinnalla. Tämä signaali toimii maan voimanlähteenä ja varaa kaikkea maassa olevaa. Se heijastuu maan keskuksesta takaisin ja tuottaa varauksellle vastakkaisen purkausilmiön. Kun ylhäältäpäin tuleva aurinkoenergia yhtyy sen alhaaltapäin tulevaan heijastukseen, syntyy magneettinen pulssiaalto tai luonnollinen rytmi, joka elävöittää kaikkea maan päällä (Solaari-Terrestriaalinen Rytmi).



Ja sitten tulkintaa. Venäläisten torsioteorioiden mukaan alumiini heijastaa oikean käden ’spin-kenttää’. Siten laitteen oikealle kiertyvien (alumiinisten) spiraaliputkien voisi ajatella purkavan auringosta ja tähdistä saapuvaa informaatio-energiaa, ja toisaalta vahvistavan maasta heijastuvaa energiaa. Jos ylhäältäpäin tuleva energia varaa ja alhaaltapäin tuleva energia purkaa, laite voisi pienentää auringon ja tähtien varaavaa vaikutusta ja toisaalta vahvistaa maasta heijastuvaa purkausvaikutusta. Tämä sopisi hyvin teorioihin, jotka olettavat maanjäristyksen alkuimpulssin tulevan ennemminkin auringosta kuin maasta. Vaikutusmekanismi olisi suuntaa antavasti seuraava: kosmiset tekijät > auringonpilkut > aurinkotuuli > maan magneettikentän häiriöt > tektonisten laattojen liike > maanjäristys.

Asiaan liittyen Venäjän pyramiditutkimuksissa niiden energian on havaittu ehkäisevän maanjäristyksiä; Yhden suuren järistyksen sijaan tulee satoja pieniä ja vähemmän tuhoisia järistyksiä.

”Areas near the pyramids seem to have diminished seismic activity. Instead of one large powerful earthquake occurring, there are hundreds of tiny ones. Also violent weather seems to decrease in the area of the pyramids.”

-Russian National Academy of Sciences which includes: the Russian Academy of Medical Sciences, Institute of Theoretical and Experimental Biophysics, Graphite Scientific Research Institute, and the Institute of Physics in Ukraine.
http://www.gizapyramid.com/russian/research.htm

Anatoly Akimovin torsiotutkimuksia tulkiten pyramidin kärjen yläpuolella on oikean käden spin-kenttä ja sen sisällä sekä alapuolella vasemman käden spin-kenttä.

Vastaavia tutkimuksia ovat rahoittaneet merkittävät tahot ja niitä ovat tehneet arvovaltaiset tiedemiehet. Pseudotiedettä tai ei, se merkitsee vain vähän, jos laitteet toimivat. Olisi hienoa nähdä Suomessakin laaja-alaista epäkonventionaalista tutkimusta, mutta tieteellinen ilmapiiri ei näytä olevan suotuisa sellaisille tutkimuksille, vaikka ne voivat synnyttää merkittäviä innovaatioita. Myös perustutkimus kannattaa, vaikka se ei välittömässä tulevaisuudessa tuotaisikaan taloudellista hyötyä. Monella alalla pitäisi nähdä pidemmän linjan ihmisyyden kasvun ja teknologisen kehityksen suuntia, jotka ovat kokonaisuudelle hyväksi. Onneksi myös harrastuksenomaisesti ja omalla yrittelijäisyydellä voi tuottaa hyviä innovaatioita. Veikkaan sen onnistuvan parhaiten, kun kokonaisuuden etu ja auttamishalu ovat etusijalla ja taloudellisen voiton tavoittelu on toissijaista. Perustan veikkauksen ontologiseen (olevaisuuden perustaa koskevaan) näkemykseen, että kaikki olemassaoleva on tietoisuutta ja ihmisevoluution tarkoituksena on oppia tuntemaan itsensä osana suurta kokonaisuutta, sekä kokea ja luoda elämää yhä täydemmin omasta ydintietoisuudestaan käsin, joka ilmenee käytännössä myötätuntona ja yhteisöllisyytenä. Toki myös yksilön menestyminen ja rikastuminen ovat hyväksi, kunhan se tapahtuu oikeista lähtökohdista, eikä toisten ihmisten tai luonnonvarojen kustannuksella.

Tässä vielä reilu tunnin luento tietoisuuden etusijasta suhteesta avaruuteen, aikaan ja materiaan.
(Tietoisuustutkimukset eivät ole vain salatiedettä.)

17:00- 23:00 paradigman muutoksesta (Kopernikus, Galilei, Kepler, Newton)

The Primacy of Consciousness - Graphic reproduction - Peter Russell http://www.youtube.com/watch?v=jO_dGwu2gbg

[jussik5]

Tässä vähän kaikille muillekkin lähteitä kun puhutaan Torsiokentistä.

Osa Bill.in linkeistä on vanhentunut, osan löytää archive.org.in kautta.

Tässä luettavaa päi väks jos toisekskin
http://amasci.com/freenrg/tors/

[Ville]

Kiitos, linkin takana on kyllä lukemista kerrakseen. Torsioteoriat kokonaisuudessaan näyttää melkoiselta suolta, jonne on helppo upota. Omasta puolestani suunnistan intuitiolla ja tartun käytännönläheisiin teorioihin, jotka ovat hyödyksi ainakin omille (magneettimoottori, pulssimuuntaja, voimakenttä yms.) tutkimuksille ja toivottavasti myös muillekin.

Torsiokenttien perusteita kokeellisille tutkijoille ja keksijöille

Poimin hieman perustietoja Yu. V. Nachalovin & A. N. Sokolovin Experimental investigation of new long-range actions -artikkelista.
http://amasci.com/freenrg/tors/doc17.html

1990-luvulla De Sabbata ja C. Sivaram demonstroivat, että ”viidenteen voimaan” liittyvät ilmiöt voidaan tulkita torsion ilmenemismuodoiksi. <On mahdollista, että luonnon perusvoimia tai perusvuorovaikutuksia on useampia, esimerkiksi seitsemän. Mitä onkaan tiede tuhannen vuoden päästä? Sekin on lyhyt aika ihmiskunnan historiassa ja vielä lyhyempi aika kosmisessa mittakaavassa.>

Mahdollisesti ensimmäiset tutkijat, jotka liittivät pyörivissä gyroskoopeissa havaitut painon anomaaliset vaihtelut torsiokenttiin olivat H. Hayasaka ja S. Takeuchi. On tärkeää huomioida, että gyroskoopin anomaaliset efektit edellyttävät ’ei-paikoillaan pysyvää’ pyörimistä, esimerkiksi N. A. Kozyrev ja A.I. Veinik hyödynsivät gyroskoopin erityisiä värähtelyjä ja H. Hayasakan kokeissa käytettiin vapaasti putoavia gyroskooppeja.

Torsiokenttiä tuottaa klassinen spin tai ominaispainon spin-kulmaliikemäärä (makroskooppisella tasolla). Torsiokentät eroavat olennaisesti gravitaatio ja sähkömagneettisista kentistä, koska niillä on aksiaalinen symmetria, kun taas gravitaatio ja sähkömagneettisilla kentillä on keskussymmetria. Siten on olemassa oikealle kiertyviä ja vasemmalle kiertyviä torsiokenttiä.


< Klassisen spinnin tuottama oikean käden torsiokenttä SR ja vasemman käden torsiokenttä SL >

Jos pyöriminen (mukaanlukien klassinen spin) tapahtuu paikoillaan (toisinsanoen kulmanopeus on vakio; pyörivä massa on jakautunut tasaisesti suhteessa pyörimisakseliin; prekessio ja nutaatio puuttuvat jne.), silloin pyörivä kappale tuottaa staattisen torsiokentän. Tämä kenttä sijaisee tilassa, joka ulottuu tietylle etäisyydelle sen lähteestä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekessio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nutaatio

Jos pyöriminen ei ole paikoillaan pysyvää, silloin kappale tuottaa levittyvää torsiosäteilyä (torsioaaltoja).

Torsiokentät siirtävät informaatiota ilman, että ne siirtävät energiaa ja ne levittyvät fyysisessä väliaineessa (perinteisessä mielessä) vuorovaikuttamatta väliaineen kanssa. Kuitenkin torsiokentät muuttavat fyysisen väliaineen spin-tilaa. Torsiokenttiä voidaan havaita erityyppisillä ilmaisimilla. Useimmat materiaalit eivät suojaa torsiokentiltä, mutta niitä voi suojata materiaaleilla, joilla on tietty spin-rakenne.

<Kozyrevin mukaan oikean käden torsiokenttiä voi suojata oikealle kiertyvillä molekyyleillä, kuten sokerilla (absorboi) ja vahvistaa vasemmalle kiertyvillä molekyyleillä, kuten tärpätillä. Venäläisten tutkimusten mukaan polyeteenikalvo on erinomainen suoja oikean käden torsiokentille (Alexander Frolov), kuten myös alumiinilevy ja jotkin alumiinilaadut (alumiini peili) heijastavat oikean käden torsiokenttää.>

Torsiokenttiä ei muodosta vain yksittäiset pyörivät hiukkaset, vaan myös hiukkaskokonaisuudet. Samankaltaisesti kuten sähkövarausten (ydinhiukkasten, atomien, varattujen kappaleiden jne.) kokonaisuus muodostaa sähkökentän. Torsiokentän lähteenä on jokainen ydin spin-polarisoitunut kohde. Tämä tosiasia on havaittu toistuvasti monissa kokeiluissa, ja koska samansuuntaiset spinnit vetävät toisiaan puoleensa <kuten samansuuntaiset pyörteet joessa> ja eri suuntaiset spinnit hylkivät toisiaan, spin-polarisoituneen hiukkasen vuorovaikutus spin-polarisoituneen ytimen kanssa tuottaa ”anomaalisia” voimia, jotka riippuvat hiukkasen ja ytimen keskinäisestä spin-orientaatiosta (esimerkiksi A. D. Krischin kokeet).

Siten jokaisella substanssilla <aineella> on itselleen ominainen torsiokenttä. Jokaisella fyysisellä luontokappaleella, niin elävällä kuin elottomallakin, on oma luonteenomainen torsiokenttä.

Ja siten jokaisen fyysisen kappaleen torsiokentän rakennetta voi muuttaa ulkoisella torsiokentällä. Tällaisen vaikutuksen tuloksena uudenlainen torsiokentän rakenne asettuu ’metapysyvään’ tilaan (poikittaiseen spin-polarisaatiotilaan), ja pysyy kasassa jopa sen jälkeen kun ulkoisen torsiokentän lähde siirretään toiseen paikkaan.

Siten myös jokaisella kestomagneetilla on oma torsiokenttä.


< Kestomagneetin pohjoisnavan tuottama oikean käden torsiokenttä ja etelänavan tuottama vasemman käden torsiokenttä. >

Sähkö-torsio vuorovaikutusteorian puitteissa on osoitettu, että jos jossain tilassa on sähköstaattinen tai sähkömagneettinen kenttä, silloin samassa tilassa on aina myös torsiokenttä. Sähköstaattisia tai sähkömagneettisia kenttiä vailla torsiokomponenttia ei ole olemassa. G.I. Shipov osoitti tämän perusteellisesti. Korkeat sähköpotentiaalit ja laitteet, joissa on organisoitu pyöreitä tai spiraalisia sähkömagneettisia prosesseja, tuottavat voimakkaita torsiokenttiä. (Tällaisten torsiokenttägeneraattorien ensimmäinen tutkija oli mahdollisesti Nikola Tesla. Venäjällä samankaltaisia tuloksia ovat saaneet S. V. Avramenko, G. F. Ignatjev ja muut.)

Edellisten periaatteiden pohjalta voi luokitella kolmentyyppisiä torsiogeneraattoreita.

Ensimmäinen luokka käyttää materiaaleja (kappaleita), joilla on erityisesti järjestynyt spin-polarisaatio (esimerkiksi kestomagneetti). Torsiogeneraattorien toinen luokka käyttää sähkömagneettisen ja sähköstaattisen kentän torsiokomponentteja (esimerkiksi S. V. Avramenkon, G. F. Ignatjevin, G. A. Sergejevin, S. N. Tarakhtiyn ja monien muiden generaattorit). Generaattorien kolmas luokka käyttää materiaalisubstanssin erityisesti organisoitua pyörimistä: esimerkiksi A. I. Veinikin monenlaiset generaattorit; K. N. Perebeinosen generaattorit, joissa pyöritetään mekaanisesti massoja; ja V. M. Yurovitskyn generaattorit, jotka perustuvat pyöriville magneettikentille (magneeteille).


< Kartion tuottama vasemman ja oikean käden torsiokenttä. >

On myös neljäs torsiogeneraattorien luokka. Torsiokenttiä voidaan tuottaa muuttamalla tyhjiön geometriaa. Jokainen kapppale, jolla on tietynlainen pintageometria tuottaa samanaikaisesti vasemman ja oikean käden torsiokentän, jonka kokoonpano riippuu kappaleen geometriasta. Tämä tosiasia voidaan havaita monentyyppisillä fysikaalisilla, kemiallisilla ja biologisilla indikaattoreilla. Monet tutkijat eri maissa ovat havainneet yhä uudestaan pyramidien, kartioiden, sylinterien, litteiden kolmioiden jne. tuottamia epätavallisia vaikutuksia.


< Sylinterin tuottama torsiokenttä. Kokeellisesti on todistettu, että lyhyen sylinterin (D>H/2) päät tuottavat oikealle kiertyvän torsiokenttävyöhykkeen, ja pitkän sylinterin (D<H/2) päät tuottavat vasemmalle kiertyvän torsiokenttävyöhykkeen (Akimov). >

1980-luvun puolessa välissä V. S. Grebennikov havaitsi, että tietyt tyhjät mehiläiskennot <maamehiläisten pesät> voivat vaikuttaa jokaiseen biologiseen kappaleeseen mikro-organismista ihmiseen. Niiden vaikutuspiirissä oleva ihminen koki pahoinvointia, putoamisen ja lentämisen tunteita jne. Havaittua vaikutusta ei voitu suojata. Kokeiden perusteella efekti määriteltiin johtuvan mehiläiskennon muodosta. Tämän tosiasian ymmärrys johti erityypisten laitteiden kehittämiseen, joilla oli tietyt geometriset suhteet ja samanlaiset vaikutukset. V. S. Grebennikov tulkitsi löydetyn efektin “resonanssi vuorovaikutukseksi” organismin ja erityisen muotoisen kappaleen välillä.

1980-luvun lopulla Ukrainan tiedeakatemian fysiikan instituutissa ja Chernovitskyn yliopistossa A. E. Akimov teki kokeellista tutkimusta eri muotoisten kappaleiden pintojen tuottamista torsiokentistä. Erityisesti tutkittiin eri mittasuhteiden mukaisten ja kokoisten kartioiden tuottamien torsiokenttien vaikutusta erilaisiin prosesseihin. Kokeellisesti osoitettiin, että kappaleet joiden geometriassa on kultaista leikkausta (1 / 0.618) toimivat passiivisina torsiogeneraattoreina.

<Esimerkiksi Pier Luigi Ighinan Erim laitteessa maalatut alumiinispiraalit (kärkikulma 36°, sama kuin pentagrammilla) ovat suunnilleen kultaisen leikkauksen spiraaleja. http://www.scribd.com/doc/98616170/Erim >

Torsiogeneraattorien viides luokka on yhdistelmä aiemmin kuvailluista periaatteista. Esimerkiksi Yu. V. Tsyan Kanchzhenin generaattoreissa käytetään korkeataajuisia sähkömagneettisia oskillaatioita ja topologista efektiä (muoto efektiä). (Hänen laitteiden toiminta tulkittiin ”korkeataajuiseksi bio-kommunikaatioksi”.)

Havaitun efektin päätekijä ei ole sähkömagneettinen luonteeltaan. Toinen tärkeä varmistus torsiovuorovaikutusten luonteesta oli tosiasia, että alumiini suojasi niiltä tehokkaasti. (Täytyy huomauttaa, että vain joissain tapauksissa alumiinilla voi suojata torsiokenttiä). Tämän tosiasian löysi ensimmäisenä N. A. Kozyrev ja myöhemmin monet tutkijat ovat varmistaneet sen. Torsioaaltoja voi heijastaa alumiinipinnoitetulla peilillä ja se mahdollistaa torsioaaltojen heijastamisen teleskooppien peileillä (jopa silloin kun peilit on peitetty erilaisilla suojilla).

< Kuvat ja lisätietoja. Journal of New Energy Vol. 2, No. 3/4, 1997. A. Akimovin artikkeli HEURISTIC DISCUSSION OF THE PROBLEM OF FINDING LONG RANGE
INTERACTIONS, EGS-CONCEPTS s. 55-80 http://newenergytimes.com/v2/archives/fic/J/JNE2N34.PDF >

Lyhyesti kerraten, torsiokenttiä voi generoida:

1. Materiaaleilla, joilla on erityisiä spin-ominaisuuksia
2. Sähkömagneettisilla aalloilla ja sähköstaattisilla (huom. korkeajännite) kentillä
3. Massan erityisellä pyörimisliikkeellä (vrt. sykloidinen-spiraali avaruus-kurvi)
4. Kappaleen erityisellä geometrialla
5. Näiden yhdistelmillä = Lisää tehoa!

[siviili2003]

Entäs nämä Eric Laithwaiten tutkimukset joiden vuoksi hänet tuomittiin tieteellisenä kerettiläisenä:

http://www.youtube.com/watch?v=MHlAJ7vySC8#

[Ville]

Ainakin omasta puolestani kuuntelen mielellään Eric Laithwaiten kaltaisia tutkijoita ja opettajia, jotka pyrkivät ymmärtämään luonnon ilmiöitä ja jakavat tietämystään avoimen rehellisesti. Korkeasta koulutuksesta ja arvostetusta asemasta huolimatta on tärkeää osata ihmetellä ja myöntää rehellisesti oman tietämyksen rajallisuus. Virallisen tieteenkin tuottama tieto koostuu hyvin perustelluista tosi uskomuksista.

Insinööriopintojeni aikana huomasin, että sähköoppia tuotiin esille suurelta osin jo täydellistyneenä ja ainoana oikeana tapana ymmärtää sähköisiä ilmiöitä. Yleinen suhtautuminen näytti olevan, että kaikki suuret keksinnöt energia-alalla on jo tehty ja paras tapa ymmärtää sähköä ja magnetismia on pitäytyä teorioiden asettamissa rajoissa. Jos jotain uutta keksittäisiin, se tapahtuisi jossain CERNin kaltaisissa miljardiprojekteissa. Pienissä ryhmissä sellaista olisi turha edes yrittää.

Sitten vielä sekin, että asioista kysellessä monien opettajien yleisenä käytäntönä oli joko kysymysten avulla johdatella kirjojen antamien vastausten äärelle tai vain sanoa, mistä kirjasta vastaus mahdollisesti löytyy. Hyvä niinkin, mutta monesti kysymysten avulla johdattelu muodostui eräänlaiseksi kuulusteluksi, joka ennemmin latisti kuin innosti opiskelemaan.

Erityisesti suomalaisessa tiedekeskustelussa näyttää olevan liikaa pätemisen tarvetta ja vaihtoehtoisten/täydentävien teorioiden lyttäämistä vain sillä perusteella, että nykyinen valtavirtatiede sanoo toista. Näissä keskusteluissa monesti unohdetaan, että fysiikassa on monta rinnakkaista teoriaa. Kun mennään syvälle kaiken perusteisiin, jokaisen on lopulta myönnettävä tietämyksensä rajallisuus. Tieteellisen tutkimuksen tulee olla avointa ja rehellistä pyrkimystä totuuteen. Mielellään näkisin enemmän yhteistä totuuden tavoittelua kuin kilpailunomaista valtataistelua eri näkökulmista tuotetuilla tiedoilla. Ilmeisesti Nobel-palkintojakin on saatu virheellisin perustein. Jokainen ihminen on erehtyväinen. Olemme täällä kasvamassa ja oppimassa, kuin yhteisessä elämänkoulussa. Lisäksi monet näyttävät unohtaneen tai eivät ole vielä havahtuneet siihen, että nykyään tieteessäkin on korruptiota. Tutkimuksia on sopivasti rajattu ja joskus jopa tietoisesti vääristelty teollisuuden tarpeisiin.

Mutta jätän nyt nämä asiat ja keskityn tutkimuksiin. Jokainen olkoon oman onnensa seppä.

Professor Eric Laithwaite 1968 - The Circle of Magnetism
http://www.youtube.com/watch?v=rljHIRKSPJc#at=198

Speaking of the Future (Lockheed Martin) Joskus inspiraatio tulee yllättävistä paikoista.
http://www.youtube.com/watch?v=Pou4whd60Bc

[Ville]

Potentiaalisia ’science fiction’ tutkimuksia

Viktor Grebennikov kertoi löytäneensä hyönteisen siipirakenteeseen liittyvän voimakenttävaikutuksen kesällä 1988. Ilmiöön liittyi voimakentän lisäksi valoaaltojen taipuminen kappaleen ympärillä Meissner-efektin kaltaisesti (osoittainen/lähes täydellinen näkymättömyys). Jos kertomus pitää paikkansa, aihe on kansainvälisesti hyvin tulenarka.

Grebennikov teki kehittämällään ‘gravitaatioalustallaan’ ensimmäisen ja hyvin vaarallisen lentonsa yöllä 17. maaliskuuta 1990. Hän ei malttanut odottaa lämmintä kautta ja kertoo tietäneensä, että yöaika on kaikista vaarallisinta sen kaltaiselle toiminnalle.

Tähän liittyen kaksi asiaa tulee mieleen. Yöllä ilmakehän sähköinen potentiaali on pienempi ja toiseksi Constablen mukaan maan orgonienergiakuoressa tapahtuu hengitystä, yöllä orgonienergiakuori supistuu (laskeutuu) kohti maata ja päivällä se laajentuu (nousee) ylemmäs ilmakehään.

Grebennikov antaa myös neuvoja niille, jotka hyönteisiä tutkiessaan kohtaavat saman ilmiön ja alkavat rakentaa ja testata ‘gravitaatioalustaa’. Lennä vain hyvinä kesäpäivinä, vältä ukkosia ja sateita, ei kannata lentää liian kauas tai korkealle, laskeutumisalueelta ei kannata ottaa mitään mukaan, rakenna kokoonpanosta mahdollisimman kestävä ja vältä testaamasta laitetta voimalinjojen, kaupunkien, liikenteen ja ihmisten läheisyydessä. Paras paikka testeille on syrjäinen metsäaukea, koska muutaman metrin säteellä voi tapahtua ”poltergeistin” kaltaisia ilmiöitä, kuten kodin esineiden liikettä, kodin elektroniikan sammumista tai päälle kytkeytymistä ja jopa tulipaloja.

Ukkosia, sateita ja voimalinjoja yhdistää ainakin sähköiset ja orgoniset tekijät. Jälkimmäiset voivat liittyä sähkön hienompaan komponenttiin, jolle teoriasta riippuen on annettu eri nimiä (kuten orgonienergia, chi-energia, torsiokomponentti, inertonaallot jne.) Toisaalta asia ei välttämättä ole aivan näin suoraviivainen.

Grebennikov kertoo laitteensa testilennon aiheuttaneen pieniä kartion muotoisia reikiä läheisiin ikkunoihin (sisääntulo 3-5mm ja ulostulo 6-15 mm). Jotkin näistä olivat sulaneet tai värittyneet reunoiltaan ruskeiksi. Niitä eivät aiheuttaneet pienet pallosalaman kaltaiset mikroplasmoidit, kuten hän aluksi oletti, vaan lentämisen yhteydessä pudotetut hiukkaset. Hän otti myös valokuvia näistä Novosibirskin maatalousakatemian ikkunoihin muodostuneista rei’istä.

Kartioita ja pallosalaman kaltaisia mikroplasmoideja, ihan kuin tässä annettaisiin jotain vinkkejä. Niin tai näin, tässä alustus Grebennikovin seuraavaan kokeiluun.

”Suuri kartio” keinotekoisella kennotäytteellä ja takaosan kolmella magneetilla



Kaksi tämän tyylistä kartiota, jotka asetettiin toisiaan vasten, auringon sijanti huomioiden aamulla 23. huhtikuuta 1991, heittäytyivät erilleen ja hajosivat. Yksi oli asetettu Isilkuliin ja toinen lähelle Novosibirskia (tämä oli avautunut ja painautunut seinään maanalaisessa piilopaikassa ja sen magneetit olivat kadonneet).

<Maailmankartastosta katsoen paikat ovat noin 750 km etäisyydellä toisistaan ja lähes tarkalleen itä-länsisuunnassa 55° leveysasteella. Asiaan liittyen Reich ja Constable ovat havainneet tutkimuksissaan, että lauhkealla vyöhykkeellä maan ilmakehän orgonienergialla on perusliike lännestä itään. Myös kansainvälisten pyramiditutkimusten yhteydessä teoretisoidut inertonaallot liikkuvat itä-länsisuunnassa.>

Samalla hetkellä Omskissa <Isilkulista suoraan itään> tapahtui sarja kummallisia poltergeist ilmiöitä (Katso Vechernii Omsk 26. huhtikuuta sekä Omskin ja Moskovan TV-lähetykset). Tapauksen johdosta 5. elokuuta 1991 samassa lehdessä kuvan laitetta kutsuttiin “Grebennikovin hyperboloidiksi”.

Itse asiassa, yksi rakenteiden väliin syntyvistä pystysuorista elektronisista aalloista on voinut muodostua juuri siellä, Irtysh valilla Omskissa.

Edellisten tietojen perusteella voi laskea, että välimatka Isilkulin ja Omskin välillä (mittauskohdasta riippuen 120-130 km) on melko tarkalleen 1/6 kartioiden välisestä etäisyydestä (750 km).

Löysin muutama vuosi sitten venäläisen ’vapaaenergiatutkijan’ raportin (http://www.matri-x.ru/energy/grebennikov_3.shtml) Grebennikovin kartiosta, joka voi olla samanlainen kuin edellisessä kokeilussa.

Dragonlordin mittaukset

Kartion on jalustalla 1550 mm korkeudella, se on pituudeltaan 880 mm, etuosan halkaisija on 35 mm ja takaosan halkaisija on 165 mm. Kartio on paketoitu 1.5 mm paksuudelta sanomalehteen ja maalattu ulkopuolelta kahdella-kolmella läpikuultamattomalla valkoisella emalikerroksella, jotka ovat ajan myötä hieman kellastuneet. Kartioon on teipattu 8 rengasta 16 mm leveällä paksulla sinisellä teipillä (kaksi kierrosta/rengas). Ensimmäinen rengas on 35 mm kartion etuosasta, toinen rengas on 15 mm ensimmäisen renkaan lopusta, kolmas 110 mm toisen lopusta, neljäs 100 mm kolmannen lopusta, viides 100 mm neljännen lopusta, kuudes 100 mm viidennen lopusta, seitsemäs 110 mm kuudennen lopusta, ja kahdeksas 160 mm seitsemännen lopusta ja 10 mm kartion takaosasta.

Kartion etuosa on suljettu sanomalehdellä ja maalattu samoin kuin kartion sivuosat ja siihen on tullut lommo laitteen kaatuessa aikaisemmin. Kartion takaosa on suljettu synteettisellä sinisellä kankaalla, joka ulottuu 12 mm kartion takaosasta ja aiheuttaa pienen venymän sisäpuolella olevaan metallikehykseen, joka on tehty 3 mm paksuista alumiinilangoista. Kankaan päälle on liimattu kolme kuutionmuotoista magneettia (pohjoisnapa ylöspäin) ja ne sijaitsevat 120° välein alumiinikehikon akselien vieressä ja niiden päädyt ovat 32 mm kartion keskuksesta. Magneetit ovat kooltaan 16x10x8 mm.

Kartion painopiste on kuudennen renkaan kohdalla ja se on kiinnitetty epoksiliimalla valkoisella emalilla maalattuihin terässylintereihin (pituus 35 mm, halkaisija 20 mm), jotka on vapaasti kiinnitetty galvanisoituhin tinaprikkoihin (max. halkaisija 55 mm), ja niiden ansiosta kartiota voi käännellä pystysuunnassa.

Alumiinikehyksessä on viisi rengasta, jotka ovat kaksitoistakulmiota, ja jotka on yhdistetty kolmella alumiinilangalla 60° välein (katso kuva). Ilmeisesti ulkoreunalta kehyksen renkaat ovat 10 mm välein ja sisäreunalla lankojen risteyskohtien välillä on 18-19 mm. <Tässä kohtaa tietokoneen käännös oli hieman epäselvä.>



Kartion sisäpuolella on ”päästä päähän” kartiomaisesti taiteltu paperilla päällystetty polyeteenikalvo, joka on vahvistettu verkolla, jonka silmujen leveys on 8-9 mm. Vahvistava verkko on 0.3 mm paksua kalastussiimaa, ei kuitenkaan nailonia. Polyeteenikalvon sisäpuolelle on kiinnitetty jäykkä kartionmuotoinen alumiinifolio ja se ulottuu 35 mm etäisyydelle kalvon leveästä päädystä ja aivan kapean päädyn tasalle. Kartion ulkokuoren kokonaispaksuus on noin 2.5-3 mm.

Sen sisällä on toinen kartio, joka on samankaltainen kuin edellinen kartio, mutta ilman paperia – polyeteenikalvo ja alumiinifolio samassa järjestyksessä. Kartio on 21 mm ulkokuoresta, pituudeltaan 870 mm, sen takaosan halkaisija on 146 mm (kalvo) ja etuosan halkaisija 32 mm (lähellä uloimmaisen kartion sisäseinää). Tämän toisen kartion paksuus on 2 mm. Kolmas ja kaikki seuraavat kartiot ovat rakenteeltaan samanlaisia, polyeteenikalvo ja sen sisällä alumiinifolio.

Kartioiden mitat (mitat ulkopinnoilta):

1. pituus 880 mm, takahalkaisija 165 mm, etuhalkaisija 35 mm, paksuus 2.5-3 mm.
2. pituus 870 mm, takahalkaisija 146 mm, etuhalkaisija 32 mm, paksuus 2 mm.
3. pituus 873 mm, takahalkaisija 108 mm, etuhalkaisija 29-30 mm, paksuus 2-2.5 mm.
4. pituus 876 mm, takahalkaisija 70 mm, etuhalkaisija 26 mm, paksuus 2 mm.
5. pituus 878 mm, takahalkaisija 35 mm, etuhalkaisija 5 mm (sulkeutuu), paksuus 2.5 mm.

Viidennen kartion etuosassa on pahoin romahtanut sanomalehtiliimattu 18 mm paksu nauha, joka tulee lähelle neljännen kartion sisäpintaa (nauharenkaan halkaisija 25 mm). Jokaisen kartion alumiinifolio on 35 mm polyeteenikalvon takaosasta. Kartioiden kalvot on liimattu rakenteen takaosassa olevaan alumiinikehykseen.

Purkamisen jälkeen, kasasin rakenteen sen alkuperäiseen tilaan ja vahvistin kahdeksannen renkaan kolmella kierroksella uutta sinistä teippiä. Ja siinä kaikki, mitä laitteesta on kerrottavaa. Mitään muita keinotekoisia kennotäytteitä tai magneetteja ei löytynyt.

Ja lopuksi lyhyt tulkinta. Jokainen kartiokerros muodostaa tavallaan orgoniakkumulaattorin, jossa orgonienergia virtaa kohti kartion keskustaa. Koska magneettien etelänavat (geomagneettiset pohjoisnavat) on suunnattu kohti kartion etuosaa, se edistää orgonienergian virtausta kartion etuosasta sen takaosaan (laajaan päätyyn). Tulkintani mukaan kartio toimii implosiivisena ’orgoniputkena’ tai ennemminkin torsiogeneraattorina, jossa hyödynnetään materiaalien erityisiä spin-ominaisuuksia ja kappaleiden geometriaa (katso edellisen sivun torsiokenttien perusteet). Asiaan liittyen Claude Swansonin mukaan paikallinen vasemman käden torsiokenttä generoi ympärilleen oikean käden torsiokentän, joka tuottaa työntövoimaa materiaan. Tämä sopisi hyvin siihen, että kentän voimistuessa toisiaan vastaan asetetut Grebennikovin ’hyperboloidikartiot’ lentävät erilleen. Toiseksi kartioiden väliin tietyille etäisyyksille muodostuneet pystysuorat elektroniset aallot (mahdollisesti seisovat aallot) tuovat mieleen Schaubergerin virtaavan biomagnetismin eli levitaatioenergian, ”jonka ylimääräiset energiat purkautuvat pystysuoraan ja vetävät mukanaan peruselementtien massaa ylöspäin”. Tämä voisi selittää Omskissa tapahtuneita kummallisuuksia. Noh, tulkinnat ovat vähintäänkin lennokkaita ja mukava näitäkin on pohtia eri teorioita yhdistellen. Sitten jälkeenpäin voi korjailla tai ainakin tarkentaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyperboloidi