Torsiokenttien perusteita kokeellisille tutkijoille ja keksijöillePoimin hieman perustietoja Yu. V. Nachalovin & A. N. Sokolovin
Experimental investigation of new long-range actions -artikkelista.
http://amasci.com/freenrg/tors/doc17.html1990-luvulla De Sabbata ja C. Sivaram demonstroivat, että ”viidenteen voimaan” liittyvät ilmiöt voidaan tulkita torsion ilmenemismuodoiksi. <On mahdollista, että luonnon perusvoimia tai perusvuorovaikutuksia on useampia, esimerkiksi seitsemän. Mitä onkaan tiede tuhannen vuoden päästä? Sekin on lyhyt aika ihmiskunnan historiassa ja vielä lyhyempi aika kosmisessa mittakaavassa.>
Mahdollisesti ensimmäiset tutkijat, jotka liittivät pyörivissä gyroskoopeissa havaitut painon anomaaliset vaihtelut torsiokenttiin olivat H. Hayasaka ja S. Takeuchi. On tärkeää huomioida, että gyroskoopin anomaaliset efektit edellyttävät ’ei-paikoillaan pysyvää’ pyörimistä, esimerkiksi N. A. Kozyrev ja A.I. Veinik hyödynsivät gyroskoopin erityisiä värähtelyjä ja H. Hayasakan kokeissa käytettiin vapaasti putoavia gyroskooppeja.
Torsiokenttiä tuottaa klassinen spin tai ominaispainon spin-kulmaliikemäärä (makroskooppisella tasolla). Torsiokentät eroavat olennaisesti gravitaatio ja sähkömagneettisista kentistä, koska niillä on aksiaalinen symmetria, kun taas gravitaatio ja sähkömagneettisilla kentillä on keskussymmetria. Siten on olemassa oikealle kiertyviä ja vasemmalle kiertyviä torsiokenttiä.

< Klassisen spinnin tuottama oikean käden torsiokenttä SR ja vasemman käden torsiokenttä SL >
Jos pyöriminen (mukaanlukien klassinen spin) tapahtuu paikoillaan (toisinsanoen kulmanopeus on vakio; pyörivä massa on jakautunut tasaisesti suhteessa pyörimisakseliin; prekessio ja nutaatio puuttuvat jne.), silloin pyörivä kappale tuottaa staattisen torsiokentän. Tämä kenttä sijaisee tilassa, joka ulottuu tietylle etäisyydelle sen lähteestä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prekessiohttp://fi.wikipedia.org/wiki/NutaatioJos pyöriminen ei ole paikoillaan pysyvää, silloin kappale tuottaa levittyvää torsiosäteilyä (torsioaaltoja).
Torsiokentät siirtävät informaatiota ilman, että ne siirtävät energiaa ja ne levittyvät fyysisessä väliaineessa (perinteisessä mielessä) vuorovaikuttamatta väliaineen kanssa. Kuitenkin torsiokentät muuttavat fyysisen väliaineen spin-tilaa. Torsiokenttiä voidaan havaita erityyppisillä ilmaisimilla. Useimmat materiaalit eivät suojaa torsiokentiltä, mutta niitä voi suojata materiaaleilla, joilla on tietty spin-rakenne.
<Kozyrevin mukaan oikean käden torsiokenttiä voi suojata oikealle kiertyvillä molekyyleillä, kuten sokerilla (absorboi) ja vahvistaa vasemmalle kiertyvillä molekyyleillä, kuten tärpätillä. Venäläisten tutkimusten mukaan polyeteenikalvo on erinomainen suoja oikean käden torsiokentille (Alexander Frolov), kuten myös alumiinilevy ja jotkin alumiinilaadut (alumiini peili) heijastavat oikean käden torsiokenttää.>
Torsiokenttiä ei muodosta vain yksittäiset pyörivät hiukkaset, vaan myös hiukkaskokonaisuudet. Samankaltaisesti kuten sähkövarausten (ydinhiukkasten, atomien, varattujen kappaleiden jne.) kokonaisuus muodostaa sähkökentän. Torsiokentän lähteenä on jokainen ydin spin-polarisoitunut kohde. Tämä tosiasia on havaittu toistuvasti monissa kokeiluissa, ja koska samansuuntaiset spinnit vetävät toisiaan puoleensa <kuten samansuuntaiset pyörteet joessa> ja eri suuntaiset spinnit hylkivät toisiaan, spin-polarisoituneen hiukkasen vuorovaikutus spin-polarisoituneen ytimen kanssa tuottaa ”anomaalisia” voimia, jotka riippuvat hiukkasen ja ytimen keskinäisestä spin-orientaatiosta (esimerkiksi A. D. Krischin kokeet).
Siten jokaisella substanssilla <aineella> on itselleen ominainen torsiokenttä. Jokaisella fyysisellä luontokappaleella, niin elävällä kuin elottomallakin, on oma luonteenomainen torsiokenttä.
Ja siten jokaisen fyysisen kappaleen torsiokentän rakennetta voi muuttaa ulkoisella torsiokentällä. Tällaisen vaikutuksen tuloksena uudenlainen torsiokentän rakenne asettuu ’metapysyvään’ tilaan (poikittaiseen spin-polarisaatiotilaan), ja pysyy kasassa jopa sen jälkeen kun ulkoisen torsiokentän lähde siirretään toiseen paikkaan.
Siten myös jokaisella kestomagneetilla on oma torsiokenttä.

< Kestomagneetin pohjoisnavan tuottama oikean käden torsiokenttä ja etelänavan tuottama vasemman käden torsiokenttä. >
Sähkö-torsio vuorovaikutusteorian puitteissa on osoitettu, että jos jossain tilassa on sähköstaattinen tai sähkömagneettinen kenttä, silloin samassa tilassa on aina myös torsiokenttä. Sähköstaattisia tai sähkömagneettisia kenttiä vailla torsiokomponenttia ei ole olemassa. G.I. Shipov osoitti tämän perusteellisesti. Korkeat sähköpotentiaalit ja laitteet, joissa on organisoitu pyöreitä tai spiraalisia sähkömagneettisia prosesseja, tuottavat voimakkaita torsiokenttiä. (Tällaisten torsiokenttägeneraattorien ensimmäinen tutkija oli mahdollisesti Nikola Tesla. Venäjällä samankaltaisia tuloksia ovat saaneet S. V. Avramenko, G. F. Ignatjev ja muut.)
Edellisten periaatteiden pohjalta voi luokitella kolmentyyppisiä torsiogeneraattoreita.
Ensimmäinen luokka käyttää materiaaleja (kappaleita), joilla on erityisesti järjestynyt spin-polarisaatio (esimerkiksi kestomagneetti). Torsiogeneraattorien toinen luokka käyttää sähkömagneettisen ja sähköstaattisen kentän torsiokomponentteja (esimerkiksi S. V. Avramenkon, G. F. Ignatjevin, G. A. Sergejevin, S. N. Tarakhtiyn ja monien muiden generaattorit). Generaattorien kolmas luokka käyttää materiaalisubstanssin erityisesti organisoitua pyörimistä: esimerkiksi A. I. Veinikin monenlaiset generaattorit; K. N. Perebeinosen generaattorit, joissa pyöritetään mekaanisesti massoja; ja V. M. Yurovitskyn generaattorit, jotka perustuvat pyöriville magneettikentille (magneeteille).

< Kartion tuottama vasemman ja oikean käden torsiokenttä. >
On myös neljäs torsiogeneraattorien luokka. Torsiokenttiä voidaan tuottaa muuttamalla tyhjiön geometriaa. Jokainen kapppale, jolla on tietynlainen pintageometria tuottaa samanaikaisesti vasemman ja oikean käden torsiokentän, jonka kokoonpano riippuu kappaleen geometriasta. Tämä tosiasia voidaan havaita monentyyppisillä fysikaalisilla, kemiallisilla ja biologisilla indikaattoreilla. Monet tutkijat eri maissa ovat havainneet yhä uudestaan pyramidien, kartioiden, sylinterien, litteiden kolmioiden jne. tuottamia epätavallisia vaikutuksia.

< Sylinterin tuottama torsiokenttä. Kokeellisesti on todistettu, että lyhyen sylinterin (D>H/2) päät tuottavat oikealle kiertyvän torsiokenttävyöhykkeen, ja pitkän sylinterin (D<H/2) päät tuottavat vasemmalle kiertyvän torsiokenttävyöhykkeen (Akimov). >
1980-luvun puolessa välissä V. S. Grebennikov havaitsi, että tietyt tyhjät mehiläiskennot <maamehiläisten pesät> voivat vaikuttaa jokaiseen biologiseen kappaleeseen mikro-organismista ihmiseen. Niiden vaikutuspiirissä oleva ihminen koki pahoinvointia, putoamisen ja lentämisen tunteita jne. Havaittua vaikutusta ei voitu suojata. Kokeiden perusteella efekti määriteltiin johtuvan mehiläiskennon muodosta. Tämän tosiasian ymmärrys johti erityypisten laitteiden kehittämiseen, joilla oli tietyt geometriset suhteet ja samanlaiset vaikutukset. V. S. Grebennikov tulkitsi löydetyn efektin “resonanssi vuorovaikutukseksi” organismin ja erityisen muotoisen kappaleen välillä.
1980-luvun lopulla Ukrainan tiedeakatemian fysiikan instituutissa ja Chernovitskyn yliopistossa A. E. Akimov teki kokeellista tutkimusta eri muotoisten kappaleiden pintojen tuottamista torsiokentistä. Erityisesti tutkittiin eri mittasuhteiden mukaisten ja kokoisten kartioiden tuottamien torsiokenttien vaikutusta erilaisiin prosesseihin. Kokeellisesti osoitettiin, että kappaleet joiden geometriassa on kultaista leikkausta (1 / 0.618) toimivat passiivisina torsiogeneraattoreina.
<Esimerkiksi Pier Luigi Ighinan Erim laitteessa maalatut alumiinispiraalit (kärkikulma 36°, sama kuin pentagrammilla) ovat suunnilleen kultaisen leikkauksen spiraaleja.
http://www.scribd.com/doc/98616170/Erim >
Torsiogeneraattorien viides luokka on yhdistelmä aiemmin kuvailluista periaatteista. Esimerkiksi Yu. V. Tsyan Kanchzhenin generaattoreissa käytetään korkeataajuisia sähkömagneettisia oskillaatioita ja topologista efektiä (muoto efektiä). (Hänen laitteiden toiminta tulkittiin ”korkeataajuiseksi bio-kommunikaatioksi”.)
Havaitun efektin päätekijä ei ole sähkömagneettinen luonteeltaan. Toinen tärkeä varmistus torsiovuorovaikutusten luonteesta oli tosiasia, että alumiini suojasi niiltä tehokkaasti. (Täytyy huomauttaa, että vain joissain tapauksissa alumiinilla voi suojata torsiokenttiä). Tämän tosiasian löysi ensimmäisenä N. A. Kozyrev ja myöhemmin monet tutkijat ovat varmistaneet sen. Torsioaaltoja voi heijastaa alumiinipinnoitetulla peilillä ja se mahdollistaa torsioaaltojen heijastamisen teleskooppien peileillä (jopa silloin kun peilit on peitetty erilaisilla suojilla).
< Kuvat ja lisätietoja. Journal of New Energy Vol. 2, No. 3/4, 1997. A. Akimovin artikkeli HEURISTIC DISCUSSION OF THE PROBLEM OF FINDING LONG RANGE
INTERACTIONS, EGS-CONCEPTS s. 55-80
http://newenergytimes.com/v2/archives/fic/J/JNE2N34.PDF >