Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[jussik5]

Julkaisun nimi oli Implosion Heft.
Aloys Kokaly kokosi tekstit mm. tuolloin -63

Alkuperäinen teksti on tässä sivulta 27 Implosion Heft 7 1963:
Ab und zu duselte ich etwas ein und verlor so jede Zeitorientierung. Es mag
wohl so um die Mitternachtstunde gewesen sein, da hub es an . Vor mir glühte
ein blaßrotes Flämmchen aus dem Waldboden auf. Zuerst glaubte ich , daß ich
beim Pfeifenanzünden unvorsichtig gewesen sein und einen kleinen Waldbrand
verursacht haben könnte. Aber dort, wo der kleine Feuerschein gloste, war
ich nicht gewesen. Dann konnte es nur ein Irrlicht sein, dachte ich und beobachtete weiter.
Doch als vor mir ein feuriges Ei aus dem Boden aufstieg , traute ich meinen Augen nicht mehr.
Mit der Spitze nach unten stand es aufeiner hügligen Erhöhung, stand bewegungslos
und bekam einen fahlgelben Lichtschein.

Eli jos käännetään se blaßrotes englanniks, niin lähinnä on pale-red, eli kalpean punainen.

[Vipunen]

Ruotsin kunkku tuli seurueineen 1700-luvulla vanhaa Pohjankyröntietä pitkin Etelä-Pohjanmaalle. Yöpyi Kauhajoella Hämes-Havusessa ja seuraavana päivänä matka jatkui Kurikkaa kohden Kyrönjoen keskivartta seuraten Kylmäjyrän majapaikkaan. Kunkulla alkoi kusi valumaan päästä asti ja rakkoa ahdisti, piti päästä helpotukselle ja seurue pysähtyi seuraamaan kuninkaan toimitusta suuren neliskanttisen pöytäkiven juurella. Siitä saakka sitä kiveä on kansan suussa kutsuttu kusikiveksi. Samuli Paulaharju kuvaa miten kivestä nousee toisinaan aarnehia:

Vanhoja tuttuja on pitkin tietä ja tienviertä. Tämähän on Kytörauska, tämä on kivineva, tämä Ankkurarämäkkä, ja ja tuossahan on Isookivi. Tunnethan toki ja muistat Palomäen mustan metsän harmaan köyryn, Isoon kiven. Näytpä sinäkin, vanha harmaaselkä, muistavan, kuinka ennen monet kerrat piti kapaista hartioillesi. Etkä pahastunut, vaikka siinä kahinassa turmeltui hyvä sammalturkkisi. Näithän toki ja ymmärsit ankarat asiat – ylpiä lehmä asteli ohitse ja oli kiukkuisennäköinen, vaikk´ ei, ruokales, ollut näkevinäänkään. Kiitoksia vain, metsän vanha harmaa! Ystävä olit, samoja metsäläisiä oltiin – ja ollaan.

Mutta kun Palomäen metsässä kummitteleva Mekkoopoika valkoisena vilkahteli männikössä, ei ollut turvaa ei isoista eikä pienistä kivistä. Silloin täytyi laukata henkeä haukkoen yhtäsoittoa rinnalle asti, ja parasta oli palata takaisin Pappilantietä. Tuttu sekin, metsäkyläläisten polkema metsätie. Vanhat muistot vaeltavat sitä, ajelevat mutka mutkalta ja pysähtyvät katsomaan latteaa Sorkkakiviä. Siellä se on vieläkin, ja sen lappeassa yhä samat merkilliset kopperot: lehmän sorkanjälki ja lapsen jalanjälki kovassa kalliossa. Toko olen kuullut, että ne on silloin polkaistu, kun kivet ovat olleet pehmoisia. Siitä on jo pitkä, pitkä aika, ainakin sata vuotta, vaikka montakin sataa.

Tuossahan onkin, metsän laidassa, tien vieressä, yhä sama kivi, harmaa kallionjärkäle, ruma ku möykähäinen. Sanotaan, että sen juurella on syvä krono, johon on kätketty aarnehia – ilmitulessa ne joskus palaa värvyttelevät. Neliskanttista kiveä nimitettiin Kusikiveksi.

Kulmalan poika kiveen autonsa kalttas, syystä kivi siirrettiin paikoiltaan. Vietiin jokunen satametriä sivumpaan. Oli mokoma tiellä kun uutta tietä tehtiin.

Isoo oli kylä ennen, sanottihin Nenättömänkyläksi jonne vie tie toinenkin, Hämeestä kuten nykyäänkin. Louko oli taloista vanhin, Oppaanmäellä opas tuli apuun kun matka sivuun vei. Kiviä on matkalla monta ja kurki kivellä kököttää ku mikäkin suuri aarnehien hoitaja:

Kurikan aukeaa on vielä aika matka maailman keskipaikan takana. On Plosilaa ja Levulaa suurine vainioineen, on iso Orhaasen mäkiköyry monine savuineen, ja Anttilanmäellä on Anttilan talorykelmä. Vanhat äijät ennen soittelivat ja lauloivat: ”Menkäämme Anttilaan pelaamaan, siellä me hyvää syörä saamm´...”. Mutta kun olet huono pelaamaan, et kehtaa mennä, vaikka kuinka hyvää saisit, ajat vain kiireesti ohitse, painut notkoon, nouset ylös – siinä Äijälät, Hirvelät ja taas Panttilat. Taloja on kahden puolen tietä, aivan akkunain alitse saat lasketella. Ja vielä viimeiseksi, Nenättömänluoman rannalla on koko joukko Koivistoja – Isooksikyläksi ennen sanottiin. Kylä oli jo silloin iso, taloja kuin taloja, aikatalojakin, ja miestä sitä mukaa. Nenättömänluoman Isoohinkylähän Kurikka loppuu ja Komiasti loppuukin – ei tarvitte hävetä.

Vahva valtatie sieltä vetää, aina etelästä Hämehenmaasta, kohti Kurikkaa ja Pohojanmaata. Valtaherrojen vanha tie on tämäkin, Kuningaskin on sitä kerran kulkenut, Jalasjärven Jokipiissä levähtänyt. Tie on silloin vienyt Oppahanmäen alalaitoja, rantaluhtia, Isoonkiven vieritse. Isookivi ei ole aarnehien hoitaja, vain Kurijenkivi, joka komottaa lähellä joessa, on aarnekivi. Kustaa ll Aadolf matkusti tätä tietä maaliskuussa 1626.

[Ville]

Lapissakin on monia erikoisia kiviä, joiden historiaa voi vain arvailla. Tuosta Schaubergerin havaitsemasta aarnivalkeasta tai virvatulesta sen verran, että laajetessaan valon aallonpituus muuttui haalean punaisesta haalean keltaiseen ja lopulta värittömäksi valoksi. Tästä voi ehkä päätellä jotain. Valo oli lämmötön ja se ei tuottanut varjoa, joka puolestaan viittaa valon lähteen olevan koko tilassa.

Tulevaisuuden kenttävalaisimia?

The most interesting thing about this to me still is how well lit the underground area was. There were no shadows, anywhere. And there were no light fixtures, anywhere. I was wondering how they generated that much light. It didn't look like the walls were glowing, or the floor or the ceiling. But every square inch of this place was lit, and yet there was no visible source of light. http://www.phils.com.au/adair.htm

Jatkan taas hyvinkin korkealentoisilla suomennoksilla.

Elinvoima ja luonnollinen lannoite
Viktor Schaubergerin kirjeestä intialaiselle tohtori Dagmar Sarkarille 1950 luvun alkupuolella

Mitään kasvia ei itseasiassa ravitse liuennut materia, vaan ennemmin alkuperältään geosfääriset ’kohonneet’ ravitsevat entiteetit neliulotteisessa tilassa. Nämä hajaantuneet eetterismit voivat liittyä mahlavirtaan ainoastaan juuri-protoplasmojen kautta, jossa ne hedelmöittyvät hajaantuneilla hapen eetterismeillä. Tämän emulsion (ur-lisääntymisen) korkeampi ulossyntymä on eetterismi, joka kuuluu viidenteen ulottuvuuteen. Nämä dynagen keskittymät emittoivat joka suuntaan negatiivisesti ylivarautuneita emanaatioita ja sitovat positiivisesti varautuneet eetterismit, jotka tulevat sisään kuoren tai kaarnan lävitse. Osa tästä emulsiosta kiinteytyy ja mitä tahansa sitten ilmentyy, kutsumme sitä ’kasvuksi’. (Katso kuva)



Homeopaattisten periaatteiden termein ja yrityksissä tuottaa superlaimennoksia rauhoittamaan kasvien tiettyä nälkää, mitä laimeampi lannoiteaine, sitä enemmän se lähestyy yläpuolisten eetterismien luonnetta, johtaen siten edelleen vuorovaikutuksiin, jotka vuorostaan tuottavat lisääntyvää kasvua.

Palaten asian ytimeen, vakaa lanta, uloste ja muut jäteaineet niiden tuoreimmassa mahdollisessa tilassa täytyy pilkkoa hienoimmiksi hiukkasiksi. Nämä jäteaineet sekoitetaan sitten nestemäiseen lantaan ja sijoitetaan maan sisällä olevaan kananmunan muotoiseen käymissammioon (katso kuva), joka pitää olla eristetty ulkoiselta valolta ja lämmöltä. Parhaisiin tuloksiin pitää käyttää hapettunutta sadevettä tai hyvin auringossa kylpenyttä jokivettä, johon sitten lisätään eripotentiaalisia mineraaleja. Illan tullen käynnistetään pyörre-indusoija, joka pyörii lantasammion alemmassa kolmanneksessa ja kehittää pyörteen pystyakselin ympäri. Tämä atomisoi mekaanisesti hajonneen jätteen, tuottaen siten suhteellisesti hienoimman tiheysasteen. Pyörre-indusoija itsessään on seostettu kaksinapaisista elementeistä. Tässä prosessissa vastakohtien välille luodaan ’yhdistävä linkki’ (Goethe). Biologisesta näkökulmasta emittoituu sekundaarisia emanaatioita. Nämä ovat yhdessä toimivia, katalyyttisiä vastakohtia ja sisäisesti kytkevät (emulgoivat) annetut Maan ja Taivaan elementit (ks. Smaragditaulu). Tämä johtaa geosfäärisen varauksen kerääntymiseen, jonka säteily ei voi paeta ulkoisen eristeen vuoksi.



Se on itseasiassa korkea negatiivinen potentiaali, joka kyllästää ja yhdistyy kantaja-aineeseen, veteen, joka tulee hyvin nopeasti kristallinkirkkaaksi ja makean tuoksuiseksi (hajuttomaksi). Jäljelle ei jää jälkiä mistään uloste- tai jäteaineista. Kun ilta tulee pieni, mutta siitäkin huolimatta hyvin tehokas määrä tätä ylhäistä nestemäistä lantaa ruiskutetaan maahan. Ollessaan luonteeltaan ’nymfomaaninen’, se vetää puoleensa nälkäisesti ilmakehän positiivisia eetterismejä. Todellakin niiden lannoittava kapasiteetti on 9 kertaa suurempi kuin kaikkien muiden lannoitteiden. Kun hedelmöittävä Aurinko nousee seuraavana päivänä, tapahtuu tämän ur-suvunjatkon korkeampi ulossyntymä. Mitä tahansa osittaisesti kiinteytyy tai kiteytyy ulos, valon ja lämmön johdosta, on superlaadukasta kasvua, koska pelto on lannoitettu kylmästä käymisprosessista kehittyneillä korkeilla eetterismeillä.

Tämä on samankaltainen tapaan, jolla makea tai samea rypälemehu muunnetaan kirkkaaksi kuivaksi viiniksi viileissä kypsymiskellareissa. Tämä prosessi kestää yleensä vuoden, kun taas tällä mekaanisesti indusoidulla liikkeen (aineenvaihdunnan) kiihdytyksellä, tarvitaan vain kaksi tai kolme yötä. Tämä ylhäinen lannoitevalmiste edistää kasvua niin, että muutamassa vuodessa tuloksena on korkeimman laatuisen ravinnon superyltäkylläisyyttä. Jos tätä menetelmää hyödynnetään järjestelmällisesti, ja kasvavassa määrin hedelmällistä Äiti Maata kynnetään ja harataan oikein seostetuilla traktio (puoleensa vetävillä) työvälineillä, jotka viilentävät ja virkistävät maaperää, johon on puolestaan ruiskutettu regeneroitua alumiinia sisältävää ja siten indifferenttiä (neutraalia) hiesua, silloin välissäoleva, kaksois-sähkömagneettinen kalvo, diffusoiva laite tai neitseellinen immenkalvo tulee olemassaoloon. Se sallii vain kaikkein ylhäisimpien sisään- ja ulostulon. Tällä tavoin vedettömät aavikot voidaan palauttaa viljelykselle. Esimerkiksi Intia voisi palautua todelliseksi paratiisiksi, jos nämä menetelmät virallisesti hyväksytään ja otetaan käyttöön – kuten Das Gupta on ehdottanut.

Smaragditaulu yleisesti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Smaragditaulu

Smaradgitaulun suomennos (voi mennä yli hilseen)
http://www.amorc.fi/ravintoa-ajatuksille/smaragditaulu

[Vipunen]

Tässä on hieman samankaltainen ajatus, millä naapurin poika valmisti kiljua Upon pulsaattorikoneella tuossa 1970-luvun lopulla. Miehellä oli naisia tulossa illalla mökille vieraaksi ja juotavaa ei ollut, sitä piti saada nopiasti muutamassa tunnissa. Liekö ollut seuraavana päivänä varren kanssa tulleita varpusia peräpellissä, kokeilin nimittäin menetelmää pari vuotta sitten ja kymmenen prosenttisen juoman valmistamiseen meni 48 tuntia aikaa. Tosin käymishiivana käytin panimohiivaa, kun tämä teki tuon tavallisella leivinhiivalla. Lisäksi osa mäskistä meni mäkeen kun reunatiiviste vuoti vanhuuttaan. Koskenkorvalla viinatehtaalla työssä ollut ja jo eläkkeelle siirtynyt isäntä kertoi, että jos sen saa käymään 10 prosenttiseksi 24 tunnissa, se on sensaatio ja kelpaa kenelle tahansa viinatehtaalle maailmassa...

[siviili2003]

Vipunenkin varmaan tietää mihin perustuu pulpsaattori pesukoneen pesuteho?
Se kyljessä pyörivä melko mitätön siivikko, tuottaa pesualtaaseen ultraääntä, se on siis ultraäänipesukone.

mulla on tuommoinen pulpsaattorikone mutta matalampi, olisko kuitenkin etua että moottrorin kierrokset olis alemmat?
eikai se nyt tarvi hirmuisesti sekoittaa?
riittää kai ny vähempikin ettei reunatiivisteet vuoda?

Mites mäskin lämmitys oli järjestetty tuossa käymisaltaassa, pulpsaattorikoneissahan ei tunnetusti ole mitään lämmitysvastusta?

Lämmittääköhän se käymisprosessi tarpeeksi, ettei tarvi villapaalin sisään koko konetta kääriä?

[Vipunen]

Vipunenkin varmaan tietää mihin perustuu pulpsaattori pesukoneen pesuteho?
Se kyljessä pyörivä melko mitätön siivikko, tuottaa pesualtaaseen ultraääntä, se on siis ultraäänipesukone.

mulla on tuommoinen pulpsaattorikone mutta matalampi, olisko kuitenkin etua että moottrorin kierrokset olis alemmat?
eikai se nyt tarvi hirmuisesti sekoittaa?
riittää kai ny vähempikin ettei reunatiivisteet vuoda?

Mites mäskin lämmitys oli järjestetty tuossa käymisaltaassa, pulpsaattorikoneissahan ei tunnetusti ole mitään lämmitysvastusta?

Lämmittääköhän se käymisprosessi tarpeeksi, ettei tarvi villapaalin sisään koko konetta kääriä?

Tuota ultraääntä en tosiaankaan tiennyt, meillä on silimäklaseja varten sellainen pieni ultraäänipesuri ja kastoin kerran uteliaisuuttani sormeni veteen sen käydessä, enpä kasta toiste. Kieltämättä moottorin kierrokset saa olla alemmat tai säädettävissä esim. potentiometrillä. Vesipinnan on oltava ropellin yläpuolella, muuten kone ryskyttää ympäriinsä. Välillä kansi piti avata vierteen vahvuuden mittaamiseksi ja aina vetää uusi jeesusteippi ympärille. Vesilukko oli toisessa aukoista ja toisesta oli lämpömittari. Paras hiivakäyminen tapahtuu max. 25 c asteessa, mutta moottori pohjassa nostaa lämpöä helposti sen yli. Paremminkin olisi pitänyt viedä ulos...

[Ville]

Tämä olkoon viimeinen viestini tälle alustalle. Uudella foorumilla jatketaan.

Maan liike – Säteilyn Ur-lähde – Elämän ylösnousemus
Viktor Schaubergerin lyhyitä kirjoituksia, Leonstein 1945

Galileo Galilei havaitsi Maan pyörivän akselinsa ympäri. Tämä keksintö sai aikaan valtavaa suuttumusta maallisessa ja uskonnollisessa tieteessä. Galilei pakotettiin vannomaan väärä vala, mutta kuitenkin hieman ennen kuolemaansa hän perui pakotetun sanojensa pyörtämisen maailmankuulluilla sanoilla:

”Ja siitä huolimatta, se pyörii sittenkin!”

Ei ole oikeastaan vieläkään tehty selväksi miksi tämä oli niin järkyttävää ja erityisesti, miksi Galilei pakotettiin alistumaan, perumaan sanansa. Monien vuosien havainnot ja tutkimukset johtivat oivallukseen, ettei maallisten ja uskonnollisten johtajien kiihottuminen ollut perusteetonta.

Maan pyöriminen akselinsa ympäri on itseasissa kananmunan muotoisen, sisäisesti vaihtelevan painoisen, onton muodon oskillointia, jonka yläpuolella kaartuu horisontti. Tämä Maan liike on säteilyn tai säteilyvyyden ur-lähde, sen ilmaantuminen jota kutsumme ’elämäksi’. Oskillaatiosta kahdella eri akselilla nousee konsentraatio bakteriofagisesta kaasusumusta. Näiden kahden akselin yhteisessä polttopisteessä tämä konsentraatio tuottaa sitten elämää elvyttävän laajentumisen.

Tästä keskipakoisesta kiertoliikkeestä, joka on analoginen hyrrälle, tulee olemassaoloon kaksi keskenään vastakkaista dynaamista komponenttia. (Katso kuva)



1. Keskihakuinen pyrkimys keskustaan pitkittäistä - longitudinal - akselia pitkin
2. Kahdeksikon muotoinen horisontaali liike (katsottuna poikittaiselta - transverse - akselilta), joka epätasapainoisen painonjakautumisen johdosta joko pyörimisnopeuden kasvaessa pienentää huojuntaa tai kierrosluvun vähetessä kasvattaa sitä.

Jos kierrosluku nousee, silloin horinsontaalisesta silmukkaliikkeestä nouseva itsestään kehittyvä oskillointi supistuu, johtaen automaattisesti pyörimisvauhdin alenemiseen. Jos kierroluku laskee, silloin kahdeksikon muotoinen ulospäin oskillointi horisontaalisen akselin ylä- ja alapuolella pitenee laajimpaan säteeseen. Tässä tapauksessa, aikaisempi pienentyvä etäisyys ideaalisesta, magnettinen akseli kasvaa, johtaen pyörimisvoiman uudistuvaan tehostumiseen, joka puolestaan nostaa pyörimisnopeutta.

Graafisessa kuvauksessa kaksi kahdeksikon muotoista silmukkaa, joista kumpikin pyörii oman akselinsa ympäri, laukaisee kaksi-akselisen spiraali oskillaation. Nämä silmukkaliikkeet ovat keskenään antagonisteja ja toisiaan täydentäviä, ja kulminoituvat tuottaen ’labiilin’ epävakaan tasapainotilan, kellumistilan, jonka sisäinen tukipiste on aiemmin mainittu polttopiste. Tässä pisteessä keskittyvät ja laajentuvat voimat risteävät, jotka toimiessaan joka suuntaan, tuottavat ’labiilin’ tasapainopisteen, jossa kaksi symmetristä ja vastavuoroista perustavanlaatuista elementaarista tilaa vuorotellen kuluttavat tai sitovat toisensa. Tämä vapauttaa elämää-antavan liikkeen, joka oskilloi radiaalisesti joka suunnassa ja kerran vielä sitoo laajentumisen tuotteet samassa polttopisteessä tai konsentraatiopisteessä joka on siten tuotu olemassaoloon.

Kuitenkin tämä liikkeen prosessi on mahdollista ainoastaan viisikulmiosta johdetussa äärimmäisessä kananmuna muodossa. Se on eristetty sellaisella tavalla, että sisältä ulospäin ja ulkoa sisäänpäin, potentioituneiden kaksipolaaristen laajentuvien ja keskittyvien substanssien välinen vuorovaikutus on mahdollista. Hajautettuna osittain mekaanisesti ja osoittain reaktiivisilla lämpömuodoilla, nämä menevät sisään ja ulos vastavuoroisesti poistavista huokosaukoista, jotka on varustettu kaksipolaarisilla diffuusiokäämeillä. Ne generoivat vaikutukset jotka ovat aikaisemmin mainitun sisäänpäin ja ulospäin putoamisen perustana.

Jos ottaa huomioon Maan ja Taivaan substanssien vastakohtaisen luonteen, joista osa reagoi keskipakoisuuteen ja osa keskihakuisuuteen, silloin siitä nousee molempien vastakkaisten formatiivisten peruselementtien jatkuva sekoittuminen. Tämä tuottaa molempien vastakkaisesti orientoituneiden peruselementtien varastojen rytmikkään, epäsäännöllisen yhdistelmän ja säännöllisen häiriön kaksiakseliseen tasapainotilaan, jonka tuloksena on päättymätön kurvi, jossa käytännöllisin termein ei ole enää lepotilaa. Tämä päättymätön liike on ’sykloidinen-spiraali avaruus-kurvi liike’ , ’Ikuisen Liikkeen’ avulla ’Ikuisen Elämän’ salaisuus. Ja toisin päin, ikuinen liike ikuisen elämän avulla.

Tässä tiivistetyssä esitysmuodossa on mahdotonta ymmärtää tämän tietyn ur-lähde-konsentraation laajentuvaa toimintaa ja tästä syystä tämän uniikin laajentuvan keskittyvän liikkeen polttopistettä täytyy kuvailla hyvin pitkästi.

[siviili2003]

Penttinen kenties tietäis mistä saisin 4.2 mm ulkomittasta kupariputkea hehkutettuna (siis pehmitettyä) jotain 20- 30 metriä.

Onko kylmälaitepuolella tuommoista, kupariputki saisi olla vähintään 10 metrin kiepeissä?

Nyt pitäs tehä putkikäämi siihen Schappeller Roottoriin, mikä Jussin kaivamassa kuvassakin esiintyy Kalle Schappellerin jäämistöstä.
Vähän niinkuin tyyliin Gramme generaattori.

Jos ei ole niin 1/8 tuuma putkikin kävis (3.2 mm)

[Ville]

Vapaata tulkintaa ja yhteenvetoa

Smaragditaulun alku kuvailee ykseysfilosofiaa. Kaikki mikä on alhaalla, on samanlaista kuin mikä on ylhäällä. Kaikki on luotu yhdestä ykseydestä, jonka tahdosta kaikki syntyy... Aurinko on yang, Kuu on yin, tuuli kantaa ja Maa ravitsee.

Schaubergerin kirjoituksia vapaasti tulkiten Auringosta säteilee hedelmöittävää energiaa, joka on kiinteimmillään happea (negatiivinen varaus), ja sen hienommassa/korkeammassa muodossa laajentuvaa elinvoimaa ja hienoimmillaan fyysisiä alkuatomeja (eetteriatomeja, dynageneja).

Kuu ja Maa edustavat elinvoimaa, jolle ominaisia ovat vetovoima (Yin), supistuminen ja oikeankäden kierre. Torsiohypoteesien valossa esimerkiksi alfa ja beta dna:lla, kotiloiden selvällä enemmistöllä ja 90 prosentilla luonnollisesti kiertyneillä männyillä on kiertymisrakenteensa johdosta taipumus sitoa/absorboida yhden polariteetin elinvoimaa ja heijastaa ympäristöön toisen polariteetin elinvoimaa.

Tulkinta on vielä kesken.

Ajatukset punaisesta (positiivisesta) ja sinisestä (negatiiivisesta) elinvoimasta ovat johtaneet kuvaamaan hiukkasten liikkeen laatua, niiden sisältämää informaatiota, joka laadullisuudesta riippuen saa hiukkaset generoimaan eri suhteissa lämmittävää sähköä (kovat elektronit) ja viilentävää biomagnetismia (pehmeät elektronit). Näkökulmasta riippuen elinvoiman voi tulkita informaatioksi tai aineeksi, esimerkiksi elektronin spini laadustaan riippuen voi puoleensavetää erilaisia elinvoimahiukkasia. Teosofisen kirjallisuuden (Occult Chemistry) mukaan eri hienousasteiden eetterihiukkasia on monia, jolloin molemmille elinvoiman polariteeteille voi löytyä monia 'välittäjähiukkasia'. Koska elinvoimahiukkaset ovat niin pieniä (pienempiä kuin fotonit) ja nopeita, ne ovat konventionaalisten mittalaitteiden ulottumattomissa. Kuitenkin jotain niiden vaikutuksia voidaan mitata ja siten elinvoiman voisi tulkita mitattavien hiukkasten informaatioksi.

Lopultakin koko luonto kylpee yin-yang energioiden polarisoimassa avaruudessa, jossa energioiden suhteelliset osuudet vaihtelevat luonnon kiertojen (vuoden aikojen ja vuorokausirytmien) mukaan. Suuntaa antavasti talviyönä täydenkuun aikaan yin energiat ovat vahvimmillaan ja kesäpäivänä uudenkuun aikaan yang energiat ovat vahvimmillaan. Molemmat polariteetit ovat aina mukana.

Aurinko ja tähdet edustavat elinvoimaa, jolle ominaista ovat työntövoima (Yang), kohoaminen ja laajentuminen. Tämä elinvoima on synonyymi Reichin kuvailemalle orgonienergialle, jota orgaaniset materiaalit (kuten carbonet) sitoo/absorboi ja metallit päästää lävitseen ja/tai heijastaa. Esimerkiksi ulkopuolelta eristetyssä metalliputkessa elinvoima pyrkii virtaamaan kohti putken keskustaa (orgoniakkumulaattori) ja toisaalta taas sisäpuolelta eristetyssä metalliputkessa ulkopinnalta radiaalisesti ulospäin (käänteinen akkumulaattori). Jos tähän yhdistää sähkökentän elektreettimuodossa, niin oletettavasti negatiivinen varaus puoleensavetää ja varastoi elinvoimaa (kuten Maa) ja positiivinen varaus puolestaan työntää elinvoimaa poispäin (kuten Aurinko).

Torsioteoriaa tulkiten metallit, joiden hiukkas-, molekyyli- ja näkyvissä rakenteissa on paljon vasemmankäden kierrettä, ovat hyviä elinvoiman heijastimia. Toisaalta taas orgaaniset aineet, joiden vastaavissa rakenteissa on paljon oikeankäden kierrettä, ovat hyviä elinvoiman vastaanottajia.

[Ville]

Johan on markkinat! Löysin arvoituksen.

Viktor Schaubergerin teksteistä löytyy kaksi erilaista kertomusta yhdestä ja samasta havainnosta.

Lienee mahdollista, että Schauberger Galilein tavoin pakotettiin antamaan väärä lausunto, johon hän näyttää epäsuorasti vihjaavan (katso edellinen lainaus 1945). Tällöin Galilein tarinaan suoraan verraten, The interchange of Substances in Nature sisältäisi muunnetun version ja myöhäisempi Flowing Biomagnetism (1952) sisältäisi todellisen version, joka kuvaa tapahtuman sellaisenaan.

Artikkelien lähteet:

1.) Substanssien vaihto luonnossa, Schaubergerin alkuperäinen kirjoitus -> Aloys Kokaly -> Implosion Heft (1963) -> Callum Coats (1998) Nature as Teacher, 46-48.
2.) Virtaava biomagnetismi, Schaubergerin alkuperäinen kirjoitus hänen perheen ja Pythagoras Kepler Schoolin (PKS) yksityisissä arkistoissa -> Callum Coats (1998) Nature as Teacher, 92-97.

Toinen näistä Schaubergerin teksteistä näyttää syöttävän pajunköyttä ja oletettavasti toinen kertoo totuuden tai ehkä molemmat sisältävät tiedon murusia?

Kertomusten ydinkohtia vertaillen:

Ensimmäisessä kuvauksessa Elmon tuli alkaa haalean punaisella liekillä ja kasvaa noin 2m korkeaksi ja 1 m leveäksi valomunaksi, joka ei tunnu kädellä miltään ja ei tuota varjoja. Seuraavana aamuna vesipisarat tippuvat kosketuksesta kuin niihin kävisi tuuli. Kummun alta löytyy gemssien joukkohauta.

Toisessa kuvauksessa Elmon tuli alkaa sinivalkoisella liekillä ja kasvaa kiven kärjestä noin 1m korkeaksi roihuavaksi ja kalpeaa hohdetta levittäväksi valomunaksi, joka tuntuu kädellä jäätävän kylmältä ja saa käden luut näkyviin. Seuraavana aamuna vesipisarat tippuvat yksitellen auringonvalon vaikutuksesta, kun vesipisaroiden sisältämä vesi lisääntyy. Lopuksi kummun alta löytyneessä gemssin raadossa on oletettavasti luoti (katalyytti).

Vielä sekin huomio, että ensimmäinen artikkeli sisältää huomattavassa määrin epäoleellista ja vain löyhästi asiaan liittyvää kuvausta ja muistelua. Toinen artikkeli puolestaan antaa uuden vinkin (metallikatalyytti luussa) ja kytkee havainnon laajemmin muihin tutkimuksiin.

Virtaava Biomagnetismi (Viktor Schauberger, 1952)

Tämän tähän asti tuntemattoman konseptin mukaan, pitää kuvitella täysi vastakohta niin kutsutulle ’sähköismille’. Tähän mennessä ei ole vielä käsitetty, että sähkö on reaktivoitua (ja fyysisesti havaitsematonta) painevoimaa, joka nousee ylivalaistuista tai –kuumennetuista solurakenteista lämpimien käymisprosessien avulla. Tämä painetta tuottava sähkövoima on alkuperä yllä mainitulle syövän kasvulle ja kudosten karheutumiselle. Myös sen vastakonseptia biomagnetismia, joka merkitsee soluja muodostavia, kudoksia tiivistäviä (supistavia), formatiivisia ja levitatiivisia voimia, pitää määritellä tarkemmin. Samaan aikaan tarkastellaan Luonnon pääasiallista rakennuskappaletta (vitaalisen, maallisen rasva-aineen hienosti hajaantuneita jäännöksiä). Sen luonnollinen reaktiotuote näyttää toteen kaiken kasvun perusolemuksen ja sattumoisin sen väärän polun, jota moderni tiede on tähän asti tallonut ja jota voimme kiittää jatkuvasti kasvavasta massakurjuudesta koko sivilisoituneessa maailmassa.

Se oli metsänvartija, jonka salametsästäjät väijyivät ja tappoivat, joka näytti elävälle metsävartijalle tavan, jolla virtaavaa magnetismia voi generoida mekaanisesti. Lyhyt artikkeli ilmestyi Frankfurter Illustrierter 6. toukokuuta 1951 (No. 18) lehdessä, jossa kerrottiin neljä vuotta aiemmin jäljettömästi kadonneen metsänvartijan ruumiin löytymisestä metsänlaidan perunapenkistä. Tarkkaavainen poliisi oli tullut noin metrin leveälle alueelle, jossa perunakasvit olivat huomattavasti tummempia ja kasvu vehmaampaa. Siitä he kaivoivat ja löysivät murhatun metsänvartijan, johon luoti, katalyytti, oli vielä upotettu (kuten kupariputki Arles-sur-Tech luostarin sargofagissa). Monia vuosia sitten Nurembergin alueella, löydettiin myös haudattu murhan uhri, jonka taskuissa oli muutamia kolikoita, ja joka oli haudattu ison ja hyvin lehtirunsaan puun alle.

Reilu kolmekymmentä vuotta sitten saavuin neitseellisessä vuoristometsässä tasaiselle kummulle, jonka päällä rikas vehreys ja loistavan väriset kukat kukki niin silmiinpistävästi etteivät kuuluneet ympäristöön. Vietin kerran yön tässä kaukaisessa paikassa, ollakseni aamun tullen lähellä taistelukukon soidinaluetta. Keskiyön tullen juuri siinä, missä oli tämä merkillinen kumpu, sinivalkoinen liekki lipoi ylöspäin. Ensimmäisenä ajattelin, että olin heittänyt sammuttamattoman tulitikun tähän nummimaiseen kohtaan ja nousin ylös sammuttamaan orastavan metsäpalon.

Samalla liekki kasvoi noin metrin korkeaksi ja muotoitui munan muotoon, samankaltaiseksi kuin ne joita silloin tällöin nousee kiven halkeamista ja kuten loistavat vesipisarat, seisovat kiven kärjessä. Monta vuotta sitten Wienin metsänvartijapäällikkö, Walter Hackel, kuvasi vastaavan yli metrin korkean kummallisen valon. Sodan päätyttyä valokuvan kopio harmillisesti katosi tai ennemminkin ryöstäjät veivät sen asunnostani.

Kuinka ollakaan silloin en tiennyt mitään näistä asioista, joten peräännyin kauhuissani seisoessani tässä sysimustassa pimeydessä yhä voimakkaammin roihuavan ja lämmöttömän liekin edessä, joka heijasti kalpeaa hohdetta ympäristöön. Aluksi kuin noiduttuna löin painavalla vuoristokepilläni paikkaan, josta tämä mystinen valomuna nousi kieli kielen perään ylös. Kun huomasin, että tämä valoakseli nousi kivestä vain yhdestä kärjestä, lopetin huitomasta oletettua metsäpaloa ja irroitin ympäröivää maaperää. Se ei muuttanut mitään. Pidin sitten kättäni tässä munavalossa ja sen sijaan että olisin tuntenut odotetusti lämpöä, koin jäätävää kylmää ja näin luiden erottuvan kädessäni. Viileä väre kulki selkääni alas. Palasin puulle, johon aseeni oli laskettu, poistin varmistimen ja istuin alas aikaisempaan suojaani ja odotin mitä seuravaksi tapahtuu. Noin kahden tunnin kuluttua taivas alkoi vihdoin muuttua harmaaksi. Muutaman sadan metrin päässä taistelukukko aloitti soitimensa, joka oli aikaisen vierailuni varsinainen tarkoitus. En liikkunut paikaltani, katsoin kuinka tämä outo näky hiipui hitaasti, ja yhtäkkiä koko kummitus oli poissa.

Kun vihdoin päivänvalo saapui, palasin uudestaan liekin lähteelle ja näin jokaisen rehevän vihreän lehden kärjessä ylikokoisia vesipisaroita, jälleen munanmuodossa, seisomassa paikoillaan kuin kimaltelevat kynttilän liekit. Kun Auringon ensisäteet osuivat lehtien vyyhtiin, lehtien kärjet taipuvat ur-veden painosta, joka silminnähden kasvoi kun Auringon lämpö lisääntyi. Näin valmistuneet vesipisarat putoilivat yksitellen maahan.

Aloin sitten kaivaa kumpua vuoristokeppini kärjellä ja tunsin erikoiselta tuoksuvan humuskerroksen alla vastusta, joka lisäkaivamisen jälkeen osoittautui lähes hajoamattomaksi gemssiuroksen raadoksi, jolla oli vasemman etujalan yläpuolella selvästi erottuva luodinreikä. Kuitenkaan ulostuloreikää ei ollut. Vuodenaikaan nähden sen olisi voinut ampua vain salametsästäjä, koska metsästysaika oli jo aikaa sitten loppunut. Vasta myöhemmin minulle kävi selväksi, että pukin täytyi olla maannut tämän kummun alla jo pitkään, koska se oli peittynyt paksulla humuskerroksella, jonka päälle kasvillisuus oli epäröimättä ajoittain versoillut. Lähemmässä tarkastelussa, löysin altani eräänlaisen joukkohaudan.

Vanhat metsästäjät vakuuttavat, että gemssit (kuten myös norsut) hakeutuvat kuoleman lähestyessä erityisille paikoille, joissa tapahtuu enemmin hidas hajoaminen kuin mädäntyminen. Sellaiset paikat, jotka pysyvät yhtä lämpiminä tai kylminä talvella ja kesällä [esim. lähdevesi ympärivuoden noin +4C], puoleensavetävät sairaita villieläimiä, jotka etsivät joko hoitoa tai kivutonta kuolemaa. Tieteellisesti ilmaistuna jatkuvat anomaliatilat vallitsevat ja sallivat mädäntymis/lahoamisvapaan hajoamisen. Tämän vuoksi, erityisen ovela vanha metsänhoitaja selitti, korkeat kirkonmiehet haudattiin tasaisesti viileään kirkon kryptaan ja tavallisemmat papit rakennuttivat haustausmaan seinän itäpuolle pienen katoksen hautansa päälle, suojellakseen niitä sadevedeltä. Oivalsin myöhemmin, että sen vapaan happi sisällön vuoksi, joka aktivoi hajottavat voimat, sadevesi itseasiassa edistää lahoamista tai ruostumista.
...