Muistiinpanot 27. heinäkuuta 1936
Viktor Schauberger
Se on tehty! Olen toteuttanut planetaarisen liikkeen! Halusin murskata laitteen säpäleiksi. Sen sisällä kaikki tapahtui vastoin odotuksiani. Palavat kynttilät näyttivät tavan, jolla dematerialisoituvat ainekset toimivat. Ikkunalauta – sileä pinta – Kuun liike. Nyt kaikki on ratkaistu!
Minulla on hyvin raskas viikko takana. Aivan kuin Luonto olisi kieltäytynyt paljastamasta minulle bioliikkeen lopullista salaisuuttaan. Kaikki olikin toisin kuin kuvittelin. Jotain aina puuttui ja aloin todella epäillä. Se mitä puuttui, oli kuun ja kylmän valon toiminnot. Aivo-aalto! Kuin johdatuksen toimesta asetettu ratkaisu käsilläni olevaan arvoitukseen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 1. Kylmä valo 2. Kuun aksiaalinen (pitkittäinen) liike.
Tällä laitteella, joka voi tehdä melkein mitä tahansa, olisi yksinkertainen asia luoda oma monopoli ja kaupata lämmittäviä ja viilentäviä laitteita, jolla sitten rahoittaa tutkimuksia muilla alueilla. Tämän laitteen salaisuus piilee nykyään totena pidetyn käännetyssä peilikuvassa. Näiden väärinkäsitysten johdosta ei kasaannu talous, eikä tulokset. Pyhissä vesissä piilee Maan ja ilman ikuiset voimat. Yksi syntyy toisesta ja näiden ’kolmen’ rajaolosuhteet ovat: gravitaation voittaminen ja elämän tiivistyminen aineeksi – liikkeen luominen ja luomisen liike.
1. elokuuta 1936
Pystyn rakentamaan koneen organismin nyt niin, että se lopettaa toimimasta sillä hetkellä, kun se avataan. Täysin samoin kuin elävät kehot lopettavat sykkimästä kun sydän avataan, myös minun koneeni lopettaa toimimasta, jos utelias henkilö tarkastelee sitä anatomisesti.
(Callum Coats 2000, 127.)
Taimenmoottorin salaisuus
Viktor Schauberger 1945
...
Propulsiivisia ja levitaatiovoimia voidaan tuottaa kääntämällä metabolinen prosessi ja hyödyntämällä kylmähapettumista (cold oxidation).
...
Qualigen alkiot tai geosfääriset, negatiiviset ionikeräymät ovat muotoutumisesta ja levitaatiosta vastaavat todelliset atomit. Sykloidisen-avaruus-kurvi liikkeen avulla niitä voi tuottaa mekaanisesti kaikissa määrissä, laaduissa ja hyvin edullisesti ilman ja veden bakteriofagisesta kynnysarvo-aineesta (saostuneesta ja sekoittuneesta aineesta). Se on prosessi, jota rajussa lähdevesivirrassa paikoillaan pysyvä taimen hyödyntää asemansa pitämiseen, jonka se tekee kidustensa ja kehon muotonsa avulla, antaen raikkaan ja geosfäärisesti latautuneen lähdeveden virrata kidustensa lävitse. Kuitenkin jos vesi on lämmintä ja kyllästetty positiivisilla ioneilla, ja siten ideaalinen kasvualusta patogeenisten ja elämää uhkaavien bakteerien itämiselle, silloin taimen ei pysty pitämään asemaansa nopeassa virrassa. Siten ladatussa vedessä tapahtuu hapettumisprosesseja, joita nykyinen teknologia tahattomasti hyödyntää ja jonka vaikutus luonnolliselle kehitykselle ja sen tuotteille on sitä vahingollisempi, mitä suuremmalla alalla ja intensiteetillä tämä itsepetos tapahtuu.
Tämän selitys on yksinkertainen. Hapet, joihin bioteknillisesti viitataan siementävinä tai hedelmöittävinä substansseina, vapautuvat yli +44°C lämpötilassa ja tulevat prosessissa yksinapaisiksi ja aggressiivisiksi. Tässä lämpötilassa hiilihapon perusosat, joihin bioteknillisesti viitataan hedelmä tai lisääntymissubstansseilla, vastaisuudessa fruktigeneilla, kasaantuvat ja tulevat toimettomiksi. Seurauksena nämä vastakkaisesti varautuneet Maan formatiiviset ja levitoivat substanssit tulevat sidotuiksi hedelmöittävän auringon saostumaan, happeen, jota ilmakehässä ei voi tarkalleen havaita. Tämä sen vuoksi että se on jo ottanut eetterisen tai puhtaasti energisen hahmon Maan sykloidisessa liikkeessä. Siten lämmön vaikutuksesta syntyneet hiilidioksidi kuplajonot ovat itse asiassa alkujaan eetteristen tai energeettisten entiteettien taantuman tuotteita. Toisaalta, jos ilmaa tai vettä, jossa on korkea kaasusisältö ja kaksinapaisia saostumia, liikutetaan sykloidisesti viileässä ja pimeässä, silloin mikä tahansa kiinteä aines aluksi nesteytyy, sitten kaasuuntuu ja lopuksi siirtyy eetteriseen tai energeettiseen tilaan. Tämän lisäksi katalyyttiset ja muut edellytykset pitää ottaa huomioon, joita käsitellään lyhyesti myöhemmin.
Tässä qualigenin tuotannossa (kasvussa), lämpöä absorboituu ja siten viileyden kasvaessa fruktigeneja hajaantuu sitä enemmän mitä energisemmin metabolinen prosessi etenee. Lopulta fruktigenit saavuttavat niiden suhteellisesti laajimman hajaantumisen, energeettisen tilan josta mainittiin aikaisemmin, ja tässä vapaassa, yksinapaisessa ja korkeasti aktiivisessa tilassa, ne sitovat solaarisen saostuman (hapen). Jotta tämä tapahtuu fruktigenien kasaantumat pitää jakaa ja hajaannuttaa mekaanisesti. Tässä esimerkissä edellä kuvatulla jalostamisprosessilla alempiarvoiset, hitaasti reagoivat, muovaavat ja levitoivat ainekset voidaan muodostaa uudelleen, laadullisesti parannettuina korkeatasoiksi laatutuotteiksi.
...
Kutuaikana, kun täydenkuun säteet osuvat oikeassa kulmassa veteen, joka sisältää paljon negatiivisia ioneja, sen levitaatio voima tulee niin intensiiviseksi, että jo pieni stimulaatio riittää kelluttamaan hyvin innostuneen taimenen syöksyviä vesiputouksia ylöspäin. Gravitaation vaikutuksessa kullekin kuuluvaan kehoon on siten kysymys veden, veren tai mahlan sisäisestä koostumuksesta. Erillään niiden terveellisestä koostumuksesta nousevasta liikkeestä, näiden elinnesteiden kantaviin ja vetäviin voimiin vaikuttaa myös Aurinko ja Kuu. Esimerkiksi, jos Kuuta ei olisi, silloin painava Maa ei voisi kellua itsenäisesti keskellä suurten qualigen keskittymien täyttämää avaruutta.
Näistä lisävaikutuksista riippuu organismin, jopa joen, liikkuvuus. Voimakas auringonvalo voi tehdä vesiväylät ja ihmiset yhtä veltoiksi. Vettä spesifisesti painavammat kehot, jotka auringonvalossa uppoavat ja makaavat pohjalla, alkavat sitä vastoin täydenkuun öinä kellua. Mikä tahansa muutos metabolismissa tuottaa aina vastaavan muutoksen liikkeen muodossa ja absoluuttisessa tai spesifisessä painossa, jonka vuoksi veden virtaus jyrkimpiä gradientteja alaspäin pysyy suhteellisen tasaisena.
...
Yleinen romahdus voidaan ehkäistä ainoastaan tuottamalla mekaanisesti jaloja lannoitteita, tai tarkemmin, veden luonnollisen kasvun lisääntymistä. Asianmukaisesti rakennetut Repulsaattorit rikastuttavat maa-alueita, joissa on puutetta qualigeneista. Periaate, jolla elämän väliaine – vesi – voidaan rikastuttaa qualigenilla on suhteellisen helppo ymmärtää, jos aikaisemmin mainittu säteily nähdään korkeimpana laajentuvana voimana, joka vapauttaa kehittävät fruktigenit ja tekee ne lähes yksinapaisiksi. Ne tulevat niin korkea aktiivisiksi, että ne kuluttavat mekaanisesti hajautetut siementävät ainekset, jotka toimivat hajottavasti kun ne tulevat korkea potentiaalisiksi, keskittyneiksi ja aggressiivisiksi, toisin sanoen nousevien ja laajenevien lämpömuotojen vaikutuksessa.
Valolta ja lämmöltä suojattu biosentrifugoitu vesi, johon on sekoitettu oikein jaloja suoloja ja muita aineksia, kääntää kaksinapaiset saostuma-aineet korkeasti laajeneviksi säteilymuodoiksi. Mitä nopeampaa biokone pyörii, sitä suuremmalle säteelle se lähettää qualigen alkioita. Nämä fruktigeni-sädekimput on aaltomuotoisia ja etenevät vertikaalisesti maanpintaa kohti.* Niiden kohdatessa ja vuorovaikuttaessa Auringon hajottavien, lankeavien ultrasäteiden kanssa, tuloksena on pohjavesien muodostumista ja sen myötä haitallisten lämpömuotojen absorptiota. Maan itämisalueilla fruktigenit tulevat vapaiksi ja aktiivisiksi, ja hakeutuvat siementävien ainesten yhteyteen, jotka tulevat sentrifugoinnista hajautetuiksi ja passiivisiksi.
* Kirjassaan The Pattern of the Past (1969) Guy Underwood kirjoittaa: Kaivonkatsojaa liikuttavan vaikutuksen havainnointi viitaa Luonnossa ilmenevään toimintaperiaatteeseen, joka on tieteessä tuntematon tai tunnistamaton. Sen tärkeimmät tunnusmerkit ovat: Se näyttää olevan generoitu Maan sisällä ja se aiheuttaa aaltoliikettä Maan pintaan nähden kohtisuorassa; sillä on valtava läpitunkeva voima; se vaikuttaa eläinten hermosoluihin; se muodostaa spiraalikuvion; sitä ohjaavat matemaattiset lait, joihin liittyy pääasiassa numerot 3 ja 7. Kunnes se voidaan toisin tunnistaa, viittaan siihen sanalla Maavoima. Se voi olla tuntematon toimintaperiaate, mutta näyttää todennäköisemmältä, että se on jonkin jo löydetyn voiman, kuten magnetismin ja gravitaation, tunnistamaton efekti.
(Callum Coats 1998, 101.)
Tuulen aiheuttama puunjuuren pieni liike on tarpeeksi stimuloimaan juuriprotoplasmoissa olevan potentiaalin vapautumisen. Pitää vain tarkkailla reheviä vehreitä aukioita, joissa nämä stimulaatiot tuottaa tietyt hedelmäpuut, joista jokaisella eri muoto ja erilaiset juuri ja latva systeemit. Maaäiti vastaa näihin stimulaatioihin tuottoisalla kasvulla. Kaikki ’kehittynyt’ on luotu tietynlaisen liikemuodon avulla, jossa pienimmätkin stimuloivat impulssit pitää tuottaa tarkalleen oikealla tavalla. Oikein ajoitettu stimulaatio voi tuottaa hämmästyttäviä vaikutuksia ja sen vuoksi on mahdollista yllyttää kaikkia kasvun muotoja. Kaikki mitä tarvitaan, on luonnollinen sukua jatkava liike (sykloidinen-avaruus-kurvi), joka pakottaa fruktigeni alkiot yhdistymään eroteltuihin ja hienosti hajaantuneisiin siementäviin aineksiin, ja siten mahdollistaa jalostuneiden korkeampien kasvunmuotojen syntyminen.
Mikä tahansa on totta kasvun lisääntymisessä, pitää paikkansa myös qualigenin kasvussa, toisin sanoen laadun ylöspäin suuntautuvassa evoluutiossa oktaavia korkeammalle. Näissä kasvumuodoissa erityisesti tiivistyneillä paineen ja imun yhdistelmillä on ratkaiseva rooli. Kaksinapaiset raja-arvoainesten keskittyneet energeettiset massat tarvitsevat vain pienen liikeimpulssin keskinäiseen vuorovaikutukseen elementaalisella voimalla (kuten korkealuokkaisen happivedyn tai räjähdyskaasun laajentavalla voimalla). Liikkeen ylevä aktuaattori tunnetaan ’energia-gradienttina’. Se ei ole muuta kuin erityisesti kiinteytynyttä latenttia energiamuotoa. Hienoinenkin yllyttävä impulssi aktivoi elementaalisen, kehittävän prosessin tai tuhoavan räjähdyksen.
Näin myös auringonvalon generointi pitäisi ymmärtää. Se tapahtuu hyvin korkealla, kun spesifisesti kiinteät, kehittävät entiteetit ampuvat ylöspäin valtavalla nopeudella niissä korkeuksissa olevien matalien lämpötilojen sekä kohoavien ja laajenevien kylmä vaikutusten vuoksi. Jos Aurinko olisi vain palava kaasupallo, kuten primitiiviset ajattelijat uskovat, silloin fruktigeni ainesten reaktiot, jotka tuottavat auringonvaloa niiden ylöspäin suuntautuvalla reitillä, olisivat jähmeitä ja vastakkainen aines olisi korkeasti aktiivinen. Jos näin olisi, näiden vuorovaikutusten loogisena tuloksena olisi kylmää valoa ja lämpömuoto, jonka intensiivisyys laskee etäisyyden kasvaessa lämpölähteeseen, kuten Aurinkoon. On yleistietoa, että auringonvalolla tapahtuu päinvastoin ja sen vuoksi se sisältää täysin vastakkaiset metaboliset tuotteet ja toiminnot. Se selittää putoavien ja keskittyvien lämpömuotojen lisääntyvät lämpövaikutukset. Vaikka näiden lämpömuotojen intensiivisyys laskee talvella, kun Maa on lähimpänä Aurinkoa (1.tammikuuta), valon intensiivisyys itse asiassa nousee. Sopivat kokeilut johtivat suoraan luonnollista valoa lähettävien laitteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Ne generoivat nousevia ja laajentuvia valosädekimppuja, jotka siroavat levitessään ja lisäävät reaktiivisuutta. Tässä tilassa ja lisääntyvän nopeuden tuloksena ne hajottavat vastakkaiseen suuntaan tippuvat siementävät ainekset ja synnyttävät tällä tavoin intensiivisempiä valokeiloja. Näiden kokeilujen tuloksena luonnollista päivänvaloa voidaan tuottaa hyvin edullisesti...
Ja nyt jotain asiaan liittyviä ilmiöitä, jotka kehittyvät metabolisen prosessin rytmisen dynamiikan toiminnan avuksi. Paljon on jo sanottu ja kirjoitettu niin kutsuttujen hivenaineiden ominaisuuksista ja toiminnasta, mutta kuitenkaan näiden impulssin tuottajien luonnetta ja niiden myötävaikutusta paineen ja imun tuottamisessa ei ole tunnistettu. Esimerkiksi kun tarkkailemme veden putoamista alaspäin laajenevasta suppilon muotoisesta suuttimesta, ei voi olla näkemättä spiraalimaisesti pyörivien vesimassojen keskellä kimmeltävää, valkoista vastavirtareittiä, joka kapenee huippua kohti. Tämä suppilon muotoinen takaisinvirtaus kantaa dynagenin spesifisesti kiinteytyneitä tuotteita, joiden pyörimissuunnan merkitys vaihtuu, kun ne johdetaan sykloidi-spiraali-avaruus-kurvi liikkeellä vastakkaiseen suuntaan. Nämä energeettiset entiteetit säätelevät valuvan ja putoavan veden nopeutta.*
*Kokemuksen voi saavuttaa vain rankemman kautta
Viktor Schauberger
Muutama vuosi myöhemmin, kun toinen mittauspato oli rakennettu. Erityisen rankkasateen aikana suunnittelemaani erityisprofiloitua sulkuporttia testattiin ensimmäistä kertaa ja virran tilavuutta mitattiin tarkasti. Kaksoisspiraaliputki kiinnitettiin tähän erityiseen porttiin, jossa vesi laitettiin kiertymään itsensä ympäri kuin virtsavirta. Sen avulla pystyin nopeuttamaan virtausnopeutta huippupaineen laskiessa. Se mahdollistui spiraalimaisen imupyörteen generoinnilla, jonka keskukseen kehittyi kimmeltävä vastavirtasuppilo, jolle on erityinen syy. Tässä vastasuuntaisessa kanavassa (vastavirtasuppilossa), joka on selkeästi näkyvissä melkein kaikissa vesipyörteissä, eetteriset ja energeettisluontoiset qualigeniset muodostelmat (ionit) liikkuvat ylävirtaan. Jos nämä vastavirta ainekset kohtaavat yläpuolellaan viileämmän ulkoisen lämpötilan, tuloksena on se mitä silloin koin.
Satoi solkenaan, olin makuullani kellunta-alustalla ja katsoin alas voimakkaaseen pyörteeseen. Kuin sadevesikourusta tippuen, sadevesi virtasi ylöspäin käännetystä hatunreunasta aukkoon. Konventionaalisen painovoimateorian mukaan sen olisi pitänyt tippua pyörteeseen. Kuitenkaan se ei tippunut. Pudotessaan se laajeni suppiloksi, kannasta leveämmäksi, ja näin hatunmuotoinen suppilo muodostui alemman alaspäin suppenevan pyörteen yläpuolelle (kuva). Tarkkailin tätä erikoista ilmiötä hyvin keskittyneesti. Mutta en pitkään, koska yhtäkkiä jääkylmä vesisuihku iski suoraan kasvoihin. Tämän syy oli pian ilmeinen. Jos vettä muodostavat ja vastavirtakanavaa ylöspäin virtaavat eetterismit kohtaavat ilman, jolla on alempi lämpötila kuin vedellä, silloin substanssit, joihin negatiiviset ionit ovat keskittyneet säteilevät laajenevasti ja estävät vettä putoamasta vastakkaiseen suuntaan. Tässä tilanteessa kehittyy reaktiivinen ylöspäin imu.
(Callum Coats 1998, 57-58.)

Kuinka muutoin tyhjentämättömän rakon voisi tyhjentää virtsasta? Kun tämä dynagenin vastavirta kohtaa rakon lämpimät taka-alueet, se taantuu välittömästi kaasumaiseksi taka-paineeksi. Kun sellaiset vastavirta entiteetit kohtaavat taimenen leuat, ne avautuvat vesipatsasmaiseen (pyörteiseen) muotoon, jonka seurauksena kehittyy syklonin kaltainen ylöspäin suuntautuva imu. Tuloksena olevan vastareaktion vuoksi veden virtaus, sen eteenpäin liike poisajettuna, pysähtyy ja virran akselilla trumpetin muotoinen tyhjiö kehittyy ja laajenee ylävirran suuntaan.
Taimenen kiduksista virtaavat puretut (pelkistetyt) vesihiukkaset verhoavat ja sulkevat sisäänsä pisaran muotoisen kehon, ja neutraalitilassa välittömästi vuorovaikuttavat ympäröivien, veden pääkoosteessa olevien, korkeasti polarisoituneiden ainesten kanssa. Silloin muodostuu nuorta vettä, joka ei pysty sekoittumaan veden pääkoosteeseen sen erimuotoisen potentiaalin vuoksi. Se luo jatkuvan paine-alueen, joka toimii pitkittäiseen akseliin nähden suorassa kulmassa ja puristaa kalaa ylävirtaan. Taimenen ilmiömäinen liike ylävirtaan selittyy yhteistä akselia pitkin samaan suuntaan vaikuttavien etupään imun ja takapään vastapaineen yhdistetyllä vaikutuksella.
Jos ohut vesikuitu johdetaan paineella suuttimesta ja se putoaa nopeasti ilman itse-pyörintää, syntyy potentiaalisoituneiden ainesten jätetuotteita, jotka levittyvät horisontaalisesti emanaatioina (huokuina). Jos niitä sopivasti jarruttaa ja johtaa tyhjiöputkeen, ne muodostavat voimakkaasti sykkivää, tumman punaista hehkua putken sisäpinnoille. Kuitenkin samanlaisin edellytyksin, jos sama vesisuihku johdetaan putoamaan sykloidista-avaruus-kurvia, silloin häikäisevä valo, joka täyttää koko tilavuuden ja näyttää liikkumattomalta, ilmestyy tyhjiöputkeen, joka pidetään pitkittäisen akselin yläpuolella. Samalla voi tuntea selkeän ylösvedon tai jälkivirtauksen viileät, tornadomaiset ilmavirrat. Mitä enemmän lasikupua tyhjentää, sitä kirkkaammaksi lähes väritön päivänvalon laatuinen ja täysin lämmötön valomuoto tulee. Se on kuin keinotekoisesti generoitu Aurinko, joka on paras mahdollinen ja edullisin keinotekoinen valo.
Jos tätä koetta yleistää toisille alueille, se selittää veden, mahlan ja sydämen säätelemän verenkierron alkuperän. Sydäntä ei pidä nähdä pumppuna, koska se ei pumppaa, vaan veri aktivoi ja pumppaa sydäntä. Jos sairaus tai verentulehdus muuttaa labiileja veren lämpötiloja, sydämen syke ja pulssitaajuus muuttuu. Jos sydän olisi konventionaalisessa mielessä vain veripumppu, silloin se kuljettaisi sairastunutta verta yhtä tehokkaasti kuin tervettä verta.
Siirrettynä bio-eko-teknologian alueelle, tuloksena on biopumpun muotoilu ja tuotanto. Sellaisen pumpun sisäiset imu- ja painekomponentit kehittyvät samaa akselia pitkin toimivien sisäisten liikeimpulssien avulla, kuten tapahtuu veressä, joka virtaa energiamuodon (sydämen) lävitse. Tällä tavoin on mahdollista nostaa suuria tilavuuksia vettä käytännöllisesti katsoen energiaa kuluttamatta mihin tahansa korkeuteen valtavalla nopeudella. Kun se on kerran nostettu, tämä tilavuudeltaan tiivistynyt, makea, raikas vesi on täysin bakteerivapaa ja sitä voidaan käyttää välittömästi viileänä juomavetenä tai sitä voidaan parantaa edelleen repulsiivisilla, laatua parantavilla prosesseilla. Taimenmoottorin salaisuus piilee siten laminaarisissa, haarautuvissa kidusten säleikössä. Tämä säleikkö sisältää edellä kuvatut hivenaineet, jotka ’il primo movere’ina tuottavat impulssin luonnollisesti liikutellun aineen kokoonpanon laadun kohoamiselle yhdellä oktaavilla.
(Callum Coats 2000, 75–85.)
Viktor Schauberger, 1955
... Voima, joka sitoo sisäisesti (emulsifioi) fruktigenien ja siementävän aineen eetterismit, on Michael Faradayn 1845 löytämä diamagnetismi. Se tunnetaan myös parantava magnetismi, animaalinen magnetismi tai mesmerismi nimillä, jotka nähdään tieteessä vieroksuttavina. Se manifestoi itsensä samankaltaisesti kuin paineelliset/puristavat atomivoimat, jotka liikuttavat varpua. Kuten aiemmin mainittua magnetismia, jälkimmäistä voimaa ei voi mitata tai punnita täsmällisesti ja siten tiede vieroksuu sitä.
...Spesifinen fyysinen massa tulkitaan hengittävänä (elävöitettynä) ja absoluuttinen massa vähemmän hengittävänä, lähes elottomana...
Täytyy alussa sanoa, että tämän tapauksen ratkaiseva, mutta aikaisemmin huomioimaton qualigen keskittymä on mahdollista ainoastaan radiaalis -> aksiaalisen liikkeen avulla. Jokainen väliaine tulee painavammaksi, jos se ei kykene hengittämään ja sen elämä viedään. Tämä tapahtuu välittömästi, jos tuotetaan liiallinen lämmön ja paineen vaikutus niiden vastakkaisen liikkeen kannettavaksi. Tässä tapauksessa diamagneettiset imuvoimat (nimittäin Professori Warburg’sin elämänvoima) ja muinaisten ihmisten tuntema levitaatiovoima katoaa.
(Callum Coats 1998, 101.)