Olkaa hyvä vaan, tämä on hyödyksi itsellekin. Kirjoittelu tänne selventää ja avartaa tutkimuksia.
Tässä intialaisen sähköinsinööri Paramahansa Tewarin kirjoituksia. Suomennettu esitelmästä, josta hän sai ensimmäisen palkinnon Kansainvälisessä gravitaatiokenttäenergian kongressissa 1987 (The International Congress of Gravity Field Energy). Lähteenä Thomas Valonen kirja The Homopolar Handbook.
Konventionaalisen homopolaarigeneraattorin ja avaruusenergiageneraattorin peruserona on sähkömagneettien asennus. Kun edellisessä roottorin johdinlevy liikkuu suhteessa sähkömagneettiin, jälkimmäisessä vastaavaa liikettä ei ole. Avaruusenergiageneraattorissa sähkömagneetti on asennettu roottoriin, jolloin sähkömagneetin kentän ja roottorin johdinlevyn sähkövirran tuottaman magneettikentän välillä ei ole liikettä, ja siten kuormituksen aikana ei synny vääntövoimaa roottorin liikettä vastaan. Jännitteen generointi avaruusenergiageneraattorissa ja Bruce DePalman löytämä ”N-efekti” ovat yhdenmukaisia Faradayn 1831 kokeiden tulosten kanssa.
(Kuva 2) Pyörivä magneetti ei indusoi jännitettä paikoillaan olevaan johdinlevyyn, vaikka niiden välillä on liikettä. Jos sen sijaan johdinlevyä pyöritetään ja magneetti pidetään paikoillaan (kuva 3A), indusoituu jännitettä siitä huolimatta, että molemmissa tapauksissa johdinlevyn läpäisevässä magneettikentässä ei tapahdu muutoksia. Kun magneettia ja johdinlevyä pyöritetään yhdessä, indusoituu jännitettä samankaltaisesti kuin kuvan 3A tapauksessa. Edellisen perusteella on selvää, että johdinlevyn läpäisevässä tasaisessa magneettikentässä tapahtuu sähkömagneettista induktiota ainoastaan silloin, kun johdinlevy pyörii.
Kaikki tunnetut jännitteen generoinnit sähkönmagneettisen induktion avulla DC/AC generaattoreissa ja muuntajissa tapahtuvat muuttuvan magneettikentän avulla. Kun pyörivän johdinlevyn magneettikentässä ei tapahdu muutoksia, sähkömotorisen voiman (EMF) generointi paikannetaan atomien välisten tilojen pyörimiseen, kuten aikaisemmissa avaruusenergian generointia koskevissa artikkeleissa on tuotu esille. Elektronit ja muut hiukkaset, mukaan lukien atomit ja molekyylit voidaan nähdä
avaruuspyörteinä, kuten toisessa avaruuspyörreteoriassa (Space Vortex Theory2) kuvaillaan. Sen mukaan pyörivän johdinlevyn atomien ja elektronien avaruuspyörteiden rinnalla pyörivät myös atomien väliset tilat, joiden pyöriessä vapautuu elektroneja, joita magneettikenttä suuntaa edelleen niin, että muodostuu sähköiset polariteetit joista on keskusteltu edellä.
Loppuesitelmä koskee kokeellisia tuloksia, joista mainittakoon (kuvan 1) pyörivä sähkömagneetti, joka on käämitty tiukasti johtavan ytimen ympärille ja jonka keksijä Bruce DePalma nimesi ”N-generaattoriksi”. Koska magneettikentän takaisinvirtaus ilmatilan kautta on suuri, generaattorissa tarvitaan paljon enemmän ampeerikierroksia jälkimmäisiin malleihin verrattuna, mutta sen mitattu hyötysuhde on hyvin korkea 760 %. Adam Tromblyn generaattorin magneettikentän takaisinvirtauksen ilmaväli on lyhyt ja se vähentää reilusti ampeerikierroksia, mutta Tewarin kokeissa systeemin heikkoutena oli vastavääntövoiman syntyminen ilmatilassa, jota kautta kuormitusvirtaa otetaan. Tewarin kehittämien avaruusenergiageneraattorien mitattu hyötysuhde on 400 % (kuormitusvirta 3000A DC, jännite 3V, pyörimisnopeus 3000 rpm).