Tulipa tässä maanantai-illan aikana mieleen eräs asia jolla voi olla aivan erityistä merkitystä sähköallergian syntymiseen.
Kun ihmisen elimistöön kertyy eräitä alkuaineita sopivassa suhteessa toisiinsa ja tämmöinen henkilö joutuu vaikkakin vähäksi aikaa esim: langattoman radiotaajuuskentän vaikutukselle alttiiksi, aiheutuu hänelle siitä sähköylimäärä joka aiheuttaa sitten ne vaivat jotka sähköyliherkkyytenä tunnetaan.
Nykyisinä aikoina kun luontoomme on alkanut kertyä säteilysaasteita useista ydinenergia voimalaitosten räjähdysten seurauksena, kuten myös niistä useista ydinkokeista joita maailman historian aikana on tehty, on niitä säteileviä alkuaineita vaihtelevin määrin päätynyt myös ihmisen kehoon.
Nyt voisi olla yksi aiheen lähestymisen kannalta huomioitavaa että näille sähköyliherkkyyteen sairastuneille on voinut joitakin tiettyjä alkuaineiten isotooppeja kertyä elimistöön enemmän kuin taas joillekkin toisille.
Tiedän erään keksinnön jo 50 vuoden takaa jolla voidaan sähköistää kohde, pelkästään altistamalla näitä tiettyjä alkuaineita pieneksi hetkeksi vaikkapa kännykkäsäteilylle.
http://www.rexresearch.com/colman/colman.htm
niitä alkuaineita ovat mm. Fosfori, Cadmium ja Koboltti (lisäksi on myös muita).
Kun kännykkä säteilee korvanjuuressa ja aivokuoreen on näitä mainittuja alkuaineita kertynyt, en yhtään ihmettele jos aivojen lämpötila nousee, sillä nämä alkuaineet jotka luonnostaan eivät ole radioaktiivisia, muuttuvat kännykkäsäteilyn vaikutuksesta radioaktiivisiksi, vähäksi aikaa (noin tunniksi), ja mehän kyllä tiedetään mitä radioaktiivinen säteily aiheuttaa, -- SÄTEILYSAIRAUDEN!
Tämmöinen sähköyliherkkä varmasti kärsii oikeasti jo langattomien verkkojen "ristitulessakin", eikä tarvitse olla edes laitteen vieressäkään.
vielä herkemmin tämä asiantila muodostuu jos henkilön elimistöön on kertynyt SÄTEILEVIÄ alkuaineita, kuten metsäsieniimme kertynyttä Cesium 137 tai radioaktiivista Jodia, esimerkiksi Tsernobylin räjähdyksen jälkeen.
näillekkään alkuaineille ei tarvi paljon antaa radiotaajuuskenttää kun radioaktiivinen hajoaminen kiihtyy vimmatusti.
Olenkohan erehtynyt perusteellisesti tämän oivalluksen kautta sähköyliherkkyyden syntymekanismista vai olenko "ISKENYT NAULANKANTAAN"?
Jos asia on näin kun olen oivaltanut, johtaa väistämättä syyttävä sormi kohti YDINVOIMAN kannattajia ja Ydinenergia teollisuutta kohtaan.