Sähköä

[romurallye]

Jussin linkissä sen verran asiaa, että yhdet joulunpyhät eivät riitä.

[erkos]

Moikka Siviili Tosi Ystäväni.

Voitaisiinkos jo unohtaa yhteystieto-salaisuudet välillämme?
Minullakin alkaa ikää jo ollan 82 V ja paljon olisi minullakin Sinulle
toimitettavaksi, jos sopii?

Lähetä sanoma esim. erkki.koskimo@yahoo.com ja palaillaan.

Jouluisin terveisin

Eki

[erkos]

Miten on Tietäjät!

Jos tähän uuteen teemaan innostun, niin onko hyötyä mahdollisiin
kokeiluihin:

* minulla on lukuisia s-moottoreita:
- esim pölynimureiden moottoreita säätimineen
sekä verkko, että akkukäyttöisiä laatuluokissa:
- koti-imurit
- raskaammat teollisuusimurit

Onko näillä mitään tekemistä Schauberger ym. teemoissa?

Eki

[erkos]

Quora sivustolla tänään

***
Jung Hoon Lee
·
Following
Researcher, member American Society of Engineers, Classified research US Army7y

Are there any present-day commercial/industrial applications of Schauberger's repulsine or other machines?
The Repulsine and die glocke had their working models hidden by the Nazis at the end of WW2. By most accounts they were sent to be hidden in Antarctica.

The U.S. Force sent to retrieve this technology led by Admiral Byrd met with a pretty solid defeat I n the Antarctic seas.

Shauberger and Tesla both seemed to be working along parallel lines trying to develope electromagnetic gravity control.

Currently there's only one person I can think of that can make a Repulsine type device.

***

[erkos]

Hieman asiaan liittyvääkö?

https://fi.pinterest.com/pin/393290979953662062/

[erkos]

Repulsin tyyppi A/B
Tässä on joukko kuvia kerättäväksi. Jotkut ovat arkistokuvia, toiset synteettisiä. Tutkimus keskittyy vain arkistokuviin, jotka ovat mahdollisesti luotettavampia. Esipuheeksi otan henkilökohtaisen hypoteesin, mielestäni repulsin ei ollut lentävä lautanen tai muu tämän tyyppinen kone. Luulen, että se oli yksinkertaisesti autonomisen turbiinin roottori, optimoitu ja pienikokoinen turbiinimalli, jonka sarvet olivat halkaisijaltaan lähes 80 cm.



Nämä muutamat kuvat paikantamaan täydellisesti, mikä kone se on. Otan joitain näistä kuvista tulkitakseni niitä uudelleen. Tuotan esineitä, jotka kuvaavat tätä, repulsiini on ilmamoottori, joka koostuu kolmesta erillisestä roottorista. Kuvissa näemme vain kaksi roottoria, kolmas, jota kutsuin terminaaliroottoriksi, ei ole koskaan näkyvissä. Ensimmäinen roottori, joka on eniten akselilla, mahdollistaa primääriilmamassan sentrifugoinnin, joten kutsun sitä ensisijaiseksi sentrifugiksi. Toinen roottori on perifeerinen toiseen nähden, kutsun sitä keskikokoiseksi roottoriksi, se koostuu rivoista, joilla on kaksi tehtävää. Ensimmäinen tehtävä on vastaanottaa virtaus ensisijaisesta sentrifugista. Ripojen suuntauksesta on seurauksena vääntömomentin tuottaminen reaktiona projisoituun virtaukseen. Mekanismi on seuraava, sentrifugi pyörii esimerkiksi vastapäivään, ulos tuleva virtaus tuottaa saman verran vastapäivään vääntömomentin keskimääräiseen roottoriin. Sitten virtaus virtaa ripojen läpi, tasoittaa ne, käy läpi Bernoulli-tyyppisen kiihtyvyyden ja päättää kulkunsa irrottautumalla ripeistä. Kolmas roottori tulee paikalle, se on reunassa keskiroottoriin nähden, kutsun sitä terminaaliroottoriksi, se koostuu säteiksi järjestetyistä teriistä. Niiden tehtävänä on vastaanottaa väliaineen roottorin poistaman virtauksen vaikutus. Järjestelmä käynnistetään pyörittämällä ensisijaista sentrifugia käynnistysmoottorin kautta. Ensimmäinen reaktio on keskiaineen roottorin pyöriminen, toinen reaktio on pääteroottorin pyöriminen. Keskikokoinen roottori ajaa ulos virtauksen, jolla on oma nopeus, tällä suuttimilla varustetulla roottorilla, jotka itse asiassa ovat ripoja, on myös oma nopeus. Olemme siis konfiguraatiossa, joka on identtinen ensimmäisen sarvigeneraattorin kanssa. Suurin ero on perifeeristen kehdinten tasolla, jotka on korvattu keskiroottorilla.< Jos yhdistämme ensisijaisen sentrifugin ja pääteroottorin, olemme täysin ensimmäisen generaattorin kokoonpanossa.

Nyt olemme lähellä primäärisen sentrifugin yksityiskohtia. Schauberger käytti samankeskistä kuoppien ja kuoppien rakennetta, jonka toimintaa minulla oli vaikeuksia ymmärtää. Itse asiassa kyseessä on kaksi samankeskistä sinimuotoista levyä, joiden kunkin levyn aaltojen sijainti on tehty harkitusti. Tavoitteena on luoda sarja supistuksia ja vatsoja, mutta myös aukkoja ylälevyyn. Schauberger käyttää venturijärjestelmää. Tällaisen järjestelmän tarkoituksena on lisätä virtauksen määrää kahden levyn välillä siten, että samankeskistä geometrista etenemistä hyödynnetään maksimaalisesti. Tämä tavallaan, joka on tavallaan energisesti vapaata. Kuristussarja tuottaa Venturi-tyhjiön, tämä tyhjiö imee virtauksen tuuletusaukkojen kautta. osoitteessa kuristuksen jälkeen periaate toistetaan vahvistetulla virtausmäärällä ja niin edelleen. Tällä tasolla meillä on jo virtauksen vahvistus, joka voi olla kallista energian suhteen. Tässä on joitain oletuksia aaltomuodoista ja paikoista.

Nämä kaksi kuvaa selventävät paineen kiihtyvyyden laskun mekanismia. Virtausta sentrifugoidaan, kuristetaan, kiihdytetään ja niin edelleen jokaisella aallolla. Tämä piirustus erinomaiselta Alfred Evertin sivustolta tarjoaa toisen tavan suunnitella roottori käyttämällä Venturi-ilmiötä.

Tässä on looginen jatko käsitteelle, joka liittyy kertojavirran ensimmäiseen hypoteesiin

Tämä on kokonaisleikkauskuva, jossa nähdään pääroottori, sentrifugi Venturi-ilmiön vaimentimella, väliroottori toimii siirtotoimintona ja pääroottoriin mekaanisesti kytketty päätesiivet. Päätin tehdä yhden aktiivisen puolen Venturi-ilmiötä varten, keskikokoinen roottori on kokonaan veden alla. Se säilyttää tehokkuutensa, koska sitä käyttää jatkuvasti keskusroottori, se siirtää virtauksen, joka tulee ulos kiihdytettynä, ja tuottaa työntövoiman päätyteriin.

Muutama yksityiskohta keskikokoisesta roottorista ja sen toiminnasta


Toinen versio, jonka toteuttaminen on yksinkertaisempaa pienin keinoin,

Vapaa roottori säilyttää toimintansa, mutta muoto muuttuu, laakerista, johon se on asennettu, tulee kohtuullisen kokoinen. Sininen akseli on asennettava laakeriin, joten ensisijainen laukaisuharjoitus voidaan suorittaa oheisterien puhaltimen avulla. Ensisijainen puristus kytkeytyy luonnollisesti, vapaaseen roottoriin kohdistuu työntövoima, se seuraa kehäsiipien vääntömomenttia. Silmukka on suljettu, jäljellä on poistaa ylimääräinen energia siniseltä akselilta.
Tämä internetin paikannuskuva kuvaa melko tarkasti Venturin puolen imutilaa, jonka luulin löytäneeni.




Rakenteilla !

[siviili2003]

Suomalainen Broadbit suola-akun kehittäjänä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/94d9 ... 8047e305e2



Miten hyvin Broadbit onnistuu keksintönsä kaupallistamisessa, jää luonnollisesti nähtäväksi, mutta tekniikasta se tuskin jää kiinni. Päinvastoin tekniikan puolesta yhtiöllä saattaa olla jopa mahdollisuus mullistaa maailman akkumarkkinat.

Natriummetalliakku perustuu litiumioniakun tavoin erittäin epäjalon metallin hapetus- ja pelkistyssykleihin. Se ei kuitenkaan tarvitse litiumin, koboltin ja nikkelin tapaisia harvinaisia ja kalliita alkuaineita, joiden riittävyys tulevaisuudessa voi tuottaa ongelmia.

Akun katodina on hiilen ja natriumkloridin jauhemainen seos ja anodina pelkkä inertti tukikalvo, jolle natriumkloridista pelkistynyt metallinen natrium saostuu.

Akun jännite on täyteen ladattuna 4,05 volttia ja nimellisjännitteenä eli purkamisen aikaisena keskiarvona 3,8 V. Litiumioniakuissa luvut ovat tavallisesti 4,2 ja 3,6 volttia.

Yleisten lähtöaineiden ansiosta akun hinta energiayksikköä kohti jää yhtiön mukaan noin kolmanneksen edullisemmaksi kuin litiumioniakuilla.

Akun kestävyys purkamisessa ja lataamisessa kuitenkin häviää tällä hetkellä selvästi litiumioniakuille.

Toimitusjohtaja David Brownin mukaan akusta on tehty erilaisia versioita, jotka tekevät erilaisia kompromisseja energiatiheyden, hyötysuhteen ja tehontiheyden kanssa. Parhaimmillaan energiatiheys on 300 Wh/kg eli samaa luokkaa parhaiden kaupallisten litiumioniakkujen kanssa.

Nopeasti latautuva korkean tehon versio puolestaan latautuu ja purkautuu 5 minuutissa.

Toimitusjohtaja Brown väittää jopa, että Broadbitin natriumakulla on tekniset edellytykset korvata autoissa käytetyt lyijyakut, joille ei ole edelleenkään – 150 vuotta keksimisensä jälkeen – kunnollista korvaajaa.

[siviili2003]

olishan tuo varsin mukavaa kun sais väsättyä akun ruokkasuolasta ja uunin nuohoustähteistä, vaikka akku ei kestäiskään käytössä kuin sata lataus-purkaus sykliä, voisi kuitenkin halvalla varastoida aurinkopaneelisähköä yön yli, olis työllistävä vaikutus eko-teko henkilöille

[romurallye]

Jep, hyvälle ja edulliselle akulle on aina käyttöä. Sähkö jolla akku ladataan, on vaan aina jollain konstilla tuotettava. Kun otsikossa peräänkuulutan keinoja tuottaa sähköä - niin muistui mieleen kauan sitten foorumilta lukemani kirjoitukset paristoista jotka tuottavat itse virtansa. Nämä siis eivät olleet teollisia pattereita joita voi jokainen ostaa kaupasta, vaan harrastajien rakentamia vermeitä. Mitähän kuulu näille paristoille ?

[siviili2003]

Jep, hyvälle ja edulliselle akulle on aina käyttöä. Sähkö jolla akku ladataan, on vaan aina jollain konstilla tuotettava. Kun otsikossa peräänkuulutan keinoja tuottaa sähköä - niin muistui mieleen kauan sitten foorumilta lukemani kirjoitukset paristoista jotka tuottavat itse virtansa. Nämä siis eivät olleet teollisia pattereita joita voi jokainen ostaa kaupasta, vaan harrastajien rakentamia vermeitä. Mitähän kuulu näille paristoille ?

ai että jatkoa tälle:

viewtopic.php?f=7&t=135&start=0

no tietysti tälle jatkoa on teslan electrinium battery, tai stubblefieldin earth battery, tai jopa bruce perreaultin taivas sähkö.

projektit ei jatku ellei joku tee asialle jotain.