Säteilevä energia. Vapaita suomennoksia.
http://johnbedini.net/john34/Radiant1.htmNikola Tesla löysi 1889 säteilevän energian tehdessään kokeita nopeilla tasavirtapurkauksilla. Hän julkaisi löydöksensä 1892 ”The Dissipation of Electricity” artikkelissa.
Efekti ilmenee kytkimen sulkuhetkellä ja se liittyy impulssiaikaan. Efekti voimistuu 1) nostamalla jännitettä, 2) kaventamalla pulssia, 3) nopeuttamalla kytkimen suljinaikaa, ja 4) sijoittamalla kondensaattorin dynamon ja virrankatkojan välille. Efekti toimii myös pienemmillä jännitteillä, kunhan kytkentä on oikein.
Tesla tuotti yksisuuntaisia pulsseja pyörivillä kontaktikytkimillä. Hän kehitti kytkintä edelleen johtamalla korkeajännitteisen pulssitasavirran kahden johtimen ilmaväliin, johon hän sijoitti voimakkaan poikittaisen magneettikentän, joka katkoi automaattisesti purkauskipinää. Efektin vastaanottamisessa kondensaattori johtimineen vastaanottaa ja purkaa kerätyn sähköstaattisen varauksen yksisuuntaisina pulsseina. Todellinen Teslapiiri tuottaa pulssisuihkua, jossa sähköstaattiset varaukset nousevat maksimiin ja purkautuvat nopeasti. Tesla-efekti ilmenee, kun korkeajännitedynamon pulssitasavirta pitää yllä varautumisen ja nopean purkautumisen jaksoja. Kondensaattori, virrankatkoja ja niiden johdot toimivat yksisuuntaisena kytkimenä, kun pulssit virtaavat dynamolta laitteen lävitse.
Yli 0.1 ms pulsseilla säteilevä kenttä tuotti pistelevää kipua ja mekaanista painetta, joka sai kappaleet värähtelemään ja jopa liikkumaan. Alle 0.1 ms pulsseilla edelliset efektit katosivat. 1 μs leveillä pulsseilla säteilevä kenttä tuotti voimakasta lämmöntunnetta ja alle 1 μs pulsseilla se tuotti tyhjiöputkiin valkoista valoa ja huoneen lävistäviä viileitä tuulahduksia, jotka kohottivat mielialaa. Yksisuuntainen varaus-purkaus impulssien jatkumo tuotti ulospäin laajentuvan kentän. Sähköstaattisen potentiaalin nopea purkaus vapautti kineettistä säteilevää energiaa - dynaamista sähköstaattista voimaa.
Maxwell ehdotti luonnossa olevan kahdentyyppisiä sähköhäiriöitä, joista toinen on pitkittäinen sähköaalto, jossa sähköstaattisten kenttien pulsaatiot tuottavat tihentymiä ja harventumia, jotka liikkuvat jonkin vektorin suuntaan. Nykyään niitä kutsutaan seisoviksi aalloiksi tai skalaariaalloiksi. Ne ovat sähköstaattisen induktion aaltoja.
Sinisten piikkien ilmiö
Edisonin tasavirtageneraattoreissa ilmeni kytkimen suljinhetkellä hyvin korkeilla jännitteillä erikoinen ilmiö; Voimalinjoista säteili hetken kaikkiin suuntiin purppuran sinisiä piikkejä ja sen lisäksi paikallaolijat tunsivat pistelevän, sädetyyppisen shokin. Elektronit eivät olleet vastuussa ilmiöistä, koska siniset piikit katosivat heti, kun virta alkoi kulkea johtimessa. Ilmiö tapahtui ennen kuin johdinelektronit ehtivät liikahtaa.
Gerry Vassilatosin mukaan Teslan havaitsema jatkuvasti kasvava teho johtui sisään virtaavasta eetteristä. Vahvistava lähetin tarjosi eetterille pienen vastuksen kulkureitin ja sen asteittainen virtausprosessi tuotti vahvistavia efektejä, kun yhä suuremmat määrät eetteriä virtasi laitteeseen. Taajuudella Tesla tarkoitti pulssien toistonopeutta sekunnissa ja resonanssilla olosuhdetta, jossa eetteri virtaa ilman vastusta tai hyvin pienellä vastuksella järjestelmien lävitse, jotka voivat olla toistensa lähellä tai kaukana toisistaan. Teslan vahvistavissa muuntajissa sekunnin murto-osan suljinaika tuotti kahden kymmenen minuutin tai pidemmän eetterivyöryn. Annetun impulssin jälkeen vahvistavat muuntajat jatkoivat purkautumistaan vielä pitkään.
Eetteritehon vastaanottimia
Tesla pystyi kasvattamaan ja fokusoimaan superlyhyitä eetteripulsaatioita. Teslan muuntajissa radioaallot muutettiin säteileväksi energiaksi ja sitten säteileviä signaaleja vahvistettiin ja muunnettiin takaisin radioaalloiksi. Näissä kokeellisissa Teslalaitteissa ei ollut vastuksia ja muita vastaavia komponentteja ja ne hyödynsivät yksikertaisia lähetinputkia ja monia symmetrisesti sijoitettuja ilmasydämisiä kartion muotoisia keloja.
Tesla etsi puhdasta dielektristä kenttäenergiaa ja myöhemmin hän näki sen koostuvan eetterin säteilevistä hiukkasista. Dielektrisyyttä on kaikkialla, se on luonnollista säteilyä, jonka potentiaalit ylittävät konventionaaliset tehot. Teslan mukaan dielektrinen kenttäenergia on luonteeltaan hiukkasvuota – ultralyhyiden impulssien jatkumoa. Sellaisen impulssijunan derivointi voisi ratkaista kaikki energiatarpeet ikuisuuksiin.
Vahvistava Lähetin
Dielektrinen energia on luonnollinen lähde, joka on kineettinen. Teholähettimellä herätellään ja tuotetaan lisäpulsseja eetterivirtaan. Teslan mukaan dielektrinen kenttä on luonnollista eetterihiukkasten virtaa. Tämän kentän dielektrisestä hiukkasvirrasta voi vastaanottaa liikemomenttia tietyillä materiaaleilla tietyissä symmetrioissa. Tesla ajatteli varattujen hiukkasten kuvaavan tiiviisti rajattuja eetteripyörteitä. Niiden voimat ovat lyhyillä etäisyyksillä suuria, jolloin kidehiloista voi löytää suuria jännitteitä. Tiettyjen metallihilojen atomien välisten kenttäenergioiden korkeajännitteet ovat valtavia. Atomikeskusten Coulomb gradientit ovat sähköstaattisia potentiaaleja, jotka nousevat inhimillisesti saavuttamattomille tasoille. Tesla etsi näistä hiloista jännitteitä, joita tarvittiin tuottamaan suunnattuja eetterivirtoja ja kun sellainen virta saatiin alulle, tarvitsi vain kytkeytyä tehovirtaan. Tietyissä materiaaleissa nämä eetterivirrat tuottavat sivutuotteena elektroneja, nykyisten sähkölaitteiden hyödyntämää energiaa. Tesla mainitsi varausten piilevästä eetteritehosta, rajoitetun eetterin räjähtävästä potentiaalista ja materiassa luontaisesti olevasta eetterivoimasta. Hän etsi tutkimuksissaan korvikkeita avaruuden eetterin 100 MV käynnistyspulsseille.
Säteilevän energian ajatellaan värähtelevän erittäin lyhyellä aallonpituudella. Nämä säteet varaavat ja purkavat sähköjohteita. Purkaukset ovat erityisen huomattavia, kun säteet törmäävät negatiivisesti varattuun johtimeen. Yleisesti ajatellaan, että nämä säteet ionisoivat ilmaa. Teslan mukaan säteilevä energia lähettää suurella nopeudella pienen pieniä hiukkasia, jotka ovat vahvasti sähköisesti varattuja ja kykenevät siten varaamaan tai purkamaan sähköjohteita.
Tesla hyödynsi löydöstään patentissa, jossa tämän kaltaisia säteitä vastaanotettiin eristetyllä johdinlevyllä, jonka toinen pää kytkettiin kondensaattoriin. Johdinkappaleen vapaa terminaali vastaanottaa sähköenergian, joka virtaa kondensaattoriin niin pitkään kuin kappaletta altistetaan säteille. Tietyissä olosuhteissa sähköenergia alkaa kerääntyä ja tietyn ajan jälkeen energia purkautuu voimakkaasti. Tätä purkausta voidaan hyödyntää mekaanisissa ja sähköisissä laitteissa. Säteilevä energia kohdistetaan johtimeen, joka on yhdistetty kondensaattoriin, joka varautuu näkymättömien säteiden vaikutuksesta positiivisesti. Sähkö johdetaan ankkurin kautta maahan ja varastoitunut energia puretaan sopivalla vastaanottimella.
Tesla todisti demonstraatioillaan nopeiden sähköimpulssien ylittävän varausten kyvyn siirtää annettuja voimia. Sähköstaattiset voimat edeltävät varausten liikettä ja varaukset tulevat viiveellä. Tesla näki sähköstaattisten impulssien kykenevän virtaamaan ilman johdinvarauksia (ampeereita). Sähkön luonne osoittautui olevan enemmän virtaavaa voimaa kuin massiivisten hiukkasten virtaa. Teslalle säteilevä energia oli avaruusvirtaa, joka ei rakentunut elektroneista.
Mendeleev ennusti vetyä pienempien ultra-harvojen kaasujen olemassaolon. Hänen mukaan niitä havaitaan vain harvoin, koska ne ovat ’jalokaasuja’. Ne tuottavat kaasukehän, joka täyttää koko avaruuden. Niiden kaasumaiset yhdistelmät rakentavat eetterin.
Tesla ajatteli sähköisten ja magneettisten voimien olevan eetterikaasuvirtoja. Materiaalit polarisoituivat eetterikaasuvirtausten niihin indusoimilla monenlaisilla kitkatoiminnoilla. Useimmat materiaalit pystyvät ylläpitämään jatkuvaa virtaa, kunhan ne pysyvät polarisoituina ja muuntavat eetterivirtaa. Kaikki teho tulee eetterikaasusta. Säteilevä energia koostuu eetterikaasusta ja sen nopeat impulssit tuottavat fluidimaisia efektejä.
Teslan mukaan avaruus on luonnollinen tausta – väliaine, joka johtaa sähköä. Hän oli löytänyt keinoja, joilla kaasumaista sähköistä virtaa voitiin suuressa määrin konsentroida, suurentaa ja ohjata. Hän näki säteilevän sähkön olevan kaasumaista säteilyä – eetterisäteilyä ja sen vuoksi hän viittasi luennoillaan jatkuvasti fluidiseen, hydrauliseen sanastoon. Koska eetteri on kaasu, siihen liittyy aerodynaamisia ominaisuuksia. Eetteri on avaruuden virtavaa sähköä, kaasua, jolla on superlativiisia ja transsendenttisia ominaisuuksia. Eetteri on sähköä, joka täyttää avaruuden. Se on valtava voiman varasto. Se on liikkuva, dynaaminen ja vapaasti hyödynnettävissä.