Kipinäväli, kondensaattori ja kela

Valvoja: Yllapito

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 12.07.2018 13:46

Vasielievin (2015) teos tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia, jotka voivat tuoda sähköosaamiseen jotain uutta ja tavoittelun arvoista.
Vapaamuotoisia suomennoksia sivuilta 9 – 24.

Tieteen kentällä elektronit ovat hyvin tunnettuja ja melkein kaikki sähkölaitteet toimivat elektronienergialla. Ja tässä on positroni, elektronin antihiukkanen, ansiotta unohdettu, vaikka niin monin tavoin elektronin kaltainen. Käytännössä nykyään ei ole sähkölaitteita, jotka toimivat positronienergialla. Ajattele asiaa.

Positroni (sanasta positiivinen) on elektronin antihiukkanen, joka viittaa antimateriaan, jonka sähkövaraus on +1, spin ½, leptoninumero -1 ja massa elektronin massa 9.10938291(40) ∙ 10-31 kg. Kun positroni ja elektroni annihiloituvat, niiden massa muuttuu energiaksi kahden (ja joskus harvoin kolmen tai useamman) gammasäteen muodossa. Positroneilla on yhden tyyppinen radioaktiivinen hajoaminen (positroniemissio) ja fotonivuorovaikutus, kun yli 1.022 MeV energian fotonit osuvat materiaan. Jälkimmäistä prosessia kutsutaan parinmuodostukseksi, joka on fotonin toimeenpanema, kun se vuorovaikuttaa atomiytimen sähkömagneettisen kentän kanssa muodostaen elektronin ja positronin. Positronit voivat ilmetä myös voimakkaassa sähkökentässä elektroni-positronipareina. Kirjan kirjoittaja on todistanut sen käytännössä ja patentoinut keksinnön, jossa on mitattu elektroni-positroniparien syntyprosessi voimakkaassa sähkökentässä. On mahdollista rakentaa sähkölaite, jolla on hyvin taloudellinen efekti vaihtovirtajänniteverkon tehonkulutukseen.

Positronin olemassaoloa ehdotti ensimmäisen kerran Paul Dirac 1928, kun hän loi yhtälön kuvaamaan elektronin relativistista kvanttimekaniikkaa. Osoittautui, että Dirac yhtälöllä on kaksi ratkaisua, ”positiiviselle” ja ”negatiiviselle” energialle. ”Negatiivisen” energian tila kuvaa elektronin kaltaista hiukkasta, jolla on positiivinen varaus. Positroni oli ensimmäinen havaittu hiukkanen kokonaisesta antihiukkasten ryhmästä. Ennen positronin löytämistä idea luonnon ”positiivisesta” ja ”negatiivisesta” energiasta näytti uskomattomalta. Tämä yksityiskohta on hyvin tärkeä ymmärryksen prosessille, miksi sähkön ”plus” ja ”miinus” ovat erilaisia varauksia.

Nikola Tesla ja Don Smith puhuivat säteilevästä energiasta, Edwin Gray kylmästä sähköstä, John Bedini ja Tom Bearden negatiivisesta energiasta, John Hutchison nollapiste-energiasta, John Worrell Keely ”sympaattisesta” energiasta ja äänivärähtelyenergiasta, Viktor Schauberger ja Walter Russell energiapyörteestä. Nykyään puhumme negatiivisen tai pimeän energian löytämisestä – suhteessa mihin? Mikä mielenkiintoista, kaikki nämä kuuluisat keksijät pyrkivät keksinöissään siivilöimään ja erottamaan sähkövaraukset, joilla on erilaiset fyysiset ilmenemismuodot. Yksi rakenne lämpenee ja toinen vastaavasti viilenee. Elektronienergian hyödyntäminen generoi lämpöä ja positronienergian hyödyntäminen viilentää, jolloin laitteen lämpötila on ympäristöä viileämpi. Yllämainitut keksijät ovat todistaneet sen käytännössä toistuvasti. Tähän mennessä heidän löydöksiään ei ole täysin ymmärretty, kun fokus on tieteen vanhassa tiedossa ja haluttomuudessa hyväksyä jotain uutta ja tutkimatonta, vaikka Peltier efekti tunnetaan.

Peltier elementti on lämpösähköinen muunnin, joka toiminta perustuu Peltier efektiin, jossa lämpötilaero ilmenee sähkövirran aikana. Peltier elementti koostuu yhdestä tai useammasta pienistä rinnakkaisista suuntaissärmiö pareista, joissa on n-tyypin ja p-tyypin puolijohde. Sähkö virtaa koko laatikon lävitse ja riippuen virran suunnasta, ylempi kosketuspinta viilenee ja alempi lämpenee – tai toisinpäin. Sähkövirta siirtää lämpöä Peltier elementin yhdeltä puolelta toiselle ja tuottaa lämpötilaeron.

On sanottu, että aukkoa voidaan pitää elektronia vastaavan positiivisen varauksen kuljettajana, joka on positroni. Tarkastellaan esimerkiksi LEDiä. Kirjoittajan tehtävänä on kiinnittää huomio elektronien ja positronien vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Se on tuotu hyvin esille LEDissä, jossa moderni tiede keskittyy elektroni-aukko siirtymään, jossa vapautuu valon fotoni.

Olemme kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu, kun sähkövirta kulkee p-n liitoksen ylitse eli hetkestä, jolloin sähkövarauksenkuljettajat uudelleenyhdistyvät (elektronien ja aukkojen yhdistyminen tai annihiloituminen) eli hetkestä, jolloin negatiivisesti varautuneet elektronit löytävät puolijohteen kiderakenteen positiivisesti varautuneet ionit. On osoittautunut, että sellainen uudelleenyhdistyminen voi olla säteilevä. Kun elektroni ja aukko kohtaavat, energiaa vapautuu valon fotoneina.

Sama periaate toimii kaikissa puolijohde-elementeissä (diodeissa ja transistoreissa), mutta sillä erotuksella, että elektroni-aukko siirtymässä (elektroni-positroni parin annihilaatiossa) vapautuva energia ilmenee lämmön muodossa. Sen vuoksi tehokkaat diodit ja transistorit tarvitsevat jäähdytyslevyn.

Sähkön konseptiin on sisältynyt aina kaksi suuretta – jännite ja virta. Ne liittyvät suoraan sähkövarauksiin. Yllättävästi tieteilijöiden joukossa kiistellään yhä siitä, mitä on jännite ja virta. Tutkimustensa pohjalta kirjoittaja paljastaa näkemyksensä näistä termeistä.

Jännite on arvo, joka vastaa numeerisesti yksikkövarauksen siirtymisen tekemää työtä piirin minkä tahansa kahden pisteen välillä. Jännite sähkömotorisena voimana mitataan volteissa (V). Jännitteeseen viitataan tunnuksella U. Samankaltaisesti kuin virralla, erotellaan tasa- ja vaihtojännite. DC jännitteen suuruus voi vaihdella muuttamatta merkkiään. AC jännitteen suuruus ja merkkisyys vaihtelevat jaksoittain.

Tämä tulkita jännitteestä liittyy suoraan sähkövarausten tai varattujen hiukkasten liikkeeseen.

Kuva

Elektroni ja positroni ovat aina lähekkäin (Kuva 1), mutta ne säilyttävät etäisyyden toisiinsa johtuen niiden sähkömagneettisiin kenttiin sisältyvistä vastakkaisista torsiokentistä. Vastaisuudessa kirjoittaja käyttää termejä ”positiivinen” ja ”negatiivinen”, jotta lukija ymmärtää mistä puhutaan. Vaikka luonnossa ei ole positiivisia tai negatiivisia arvoja, niillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa pyörimistä, painetta ja kitkaa.

On olemassa konsepti elektronin ja positronin spinistä tai toisin sanoen hiukkasten pyörimisestä suhteessa toisiinsa. Elektroni pyörii vastapäivään ja positroni myötäpäivään. Tällöin sähköjännitteen merkitys kuvaa eri suuntiin pyörivien ”negatiivisesti” ja ”positiivisesti” varattujen hiukkasten lukumäärää. Tähän mennessä tiedeyhteisö ei ole voinut määritellä, virtaako sähkö miinuksesta plussaan vai toisinpäin. On tärkeä ymmärtää, mitkä varatut hiukkaset liittyvät jännitteen ja virran muodostumiseen piirissä. Jos tiedeyhteisö hyväksyy kahden vastakkaisen sähkövarauksen olemassaolon, joita elektronit ja positronit kuljettavat jännitteen U ja virran I muodostumisessa, silloin monet tuotetuista fyysistä prosesseista tulevat selkeiksi.

Kirjoittaja ehdottaa harkitsemaan sähköpiirissä olevien sähkövarausten erilaista vuorovaikutushypoteesia. Ymmärrettävästi ymmällä olevat tieteilijät väittelevät sähkövirran suunnasta. Tosiasiassa, se ei mene minnekään, vaan päinvastoin kyseessä on vastakkaisesti varattujen hiukkasten klassinen vuorovaikutus, jota kutsutaan annihilaatioksi, joka tapahtuu yhdistymispisteessä, toisin sanoin sähköisessä kuormassa. Normaalin havainnon näkökulmasta se näyttää kuulostavan absurdilta; mutta sen ymmärryksen pohjalta, että sähkövaraukset pyörivät – kukin omaan suuntaansa ja ilmiselvästi vuorovaikuttavat gravitaatiokentän kanssa, jonka varattuja hiukkasia ympäröivä sähkömagneettinen kenttä muodostaa (muutoin ei olisi pyörimistä), silloin kaikki putoaa paikoilleen.

Jos et hyppää johtopäätöksiin, sähkö voidaan nähdä varattujen hiukkasten keskinäisenä vuorovaikutuksena magneetti ja sähkömagneettikentissä, jolloin pitää huomioida sähkövarausten sellaiset parametrit, kuten pyörimissuunnat (spin). Varattujen hiukkasten torsiokentät magneetti ja sähkömagneettikentissä ovat erittäin tärkeitä.

Pitkittäiset sähkömagneettiset aallot ovat erityisen kiinnostavia. Vaikka teoreettisesti mikään ei estä sellaisten värähtelyjen olemassaoloa, virallinen tiede kieltää niiden olemassaolon luonnollisessa ympäristössä. Sen syy on aina yksinkertainen: moderni sähködynamiikka perustuu periaatteelle, jonka mukaan sähkömagneettiset aallot voivat olla ainoastaan poikittaisia.

Sen kieltäminen edellyttäisi monien perustavanlaatuisten uskomusten käsittelyä. Siitä huolimatta on monia julkaisuja koetuloksista, jotka melkein todistavat pitkittäisten sähkömagneettisten aaltojen olemassaolon, joka epäsuorasti tarkoittaa uuden aineen olomuodon löytämistä, jossa voi generoida tämän tyyppisiä aaltoja.

Elektronien ja positronien törmäys on niiden annihiloitumista ja energian vapautumista toisessa muodossa – pitkittäisten aaltojen muodossa (hyper-fononeina, fononeina, pitkittäisen aaltoliikkeen solitoneina) sähkömagneettisen säteilyn kvantteina tai fotoneina. Fononeilla on parametreja, kuten kesto ja toistotahti. Samoin fotoneilla. Fononin (solitonin) kesto riippuu kiihdytetyn elektronin ja positronin energiasta. Elektroni-positroniparin annihiloitumisessa emittoituu korkeaenerginen gammasäde ja hyper-fononi (ultraäänialueella).

Tämä efekti on selvästi nähtävissä tornadon aikana. Yleensä salamaniskun, sähkövarausten ja valon (fotonien) yhteydessä on aina jyrähdys (fononien ilmennys). Tornadon ulkopuolella ilmenee elektronien luonne ja sisäpuolella positronien luonne. Tässä tapauksessa tulee selväksi, miksi tornadon sisäpuolella on kylmä ja sade tulee jäärakeina. Näyttää siltä, että pyörremyrskyssä positronit ryntäävät keskukseen (keskihakuinen voima) ja elektronit ulospäin (keskipakoinen voima).

Positronien pitkittäinen polarisaatio on määritelty tutkimalla annihilaatioprosessia (esimerkiksi riippuvatko annihilaation ominaisuudet elektronien ja positronien keskinäisistä spin suunnista). Näiden kokeilujen analyysi on johtanut päätelmään, että elektronien ja positronien beetahajoamisella on pitkittäinen polarisaatio. Sähköisellä positronilla on kaksi spiraalia (energiavirtaa), yhdellä spiraalilla on pieni halkaisija ja toisella spiraalilla on suuri halkaisija. Pieni spiraali on jatkoa suurelle spiraalille ja se on suuren spiraalin sisällä.

Kuva

Positronit ja elektronit eroavat toisistaan vain spiraalin virtauksen suunnassa (oikean tai vasemman käden kierre). Pienen spiraalin sisäpuoli voi olla vastuussa elektronin ja positronin sähköisestä komponentista. Tavallisissa vapaissa ja kiihdytetyssä elektroneissa tämä komponentti on hallitseva. Kun elektronit tai positronit laitetaan sähkökenttään, tapahtuu hiukkasten kiihtymistä; niiden energia uudelleen jakautuu magneettisen ja sähköisen komponentin välillä niin, että elektronin ja positronin sähkömagneettinen kenttä näyttää vahvemmalta.

Elektronien ja positronien ominaisuuksia tutkittaessa on löydetty monia ominaispiirteitä, jotka osoittavat, että ne eivät ole vastakkaisia ainoastaan merkiltään, vaan myös muilta parametreiltaan.

Elektronin ja positronin luonteenpiirteiden vertailua

Luonteenpiirre / elektroni / positroni
Törmäysluonne / työntää pois / kiinnittyy
Pyörimisakseli / vasemman käden / oikean käden
Lämmönkehitys / nostaa / laskee
Aaltoluonne / fotoni / fononi
Pyörimiskiihtyvyys / keskipakoinen / keskihakuinen
Ilmennys ilmakehässä / salama, tulipyörre, antisykloni / jyrähdys, tornado, sykloni
Ilmennys magneettikentässä / vahva / heikko
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 06.09.2018 12:00

Elektroneihin ja positroneihin liittyen kannattaa huomioida myös negatiivinen energia.

Ajatellaan vapaasti ja oletetaan G-potentiaali, joka on kuin avaruuden painetta, joka vuorovaikuttaa magneettisen informaation ja sähköenergian kanssa. Avaruuden paine, magneettinen informaatio ja sähköenergia ovat suhteessa toisiinsa kuin kolme yhdessä tai yksi kolmessa. Muutos yhdessä tuottaa muutoksen kahdessa.

Beardenin (Energy from the Vacuum) linjoilla aikaan liittyvän G-potentiaalin voi tulkita paikallisen aika-avaruuden kaarevuudeksi, joka liikuttaa magneettisia informaatiopyörteitä tai virtuaalisia hiukkasia, jotka ovat Diracin elektroniteorian negatiivisen energian elektroneja ja positroneja. Ne voivat olla samoja hiukkasia kuin torsiokentän välittäjähiukkaset ja magneettiset monopolit, joita ei voi konventionaalisesti mitata muutoin kuin epäsuorasti.

Lyhyesti, sähköenergia koostuu positiivisesta energiasta, elektroneista ja positroneista, jotka emittoivat fotoneja, joiden värähtelystä muodostuu sähkömagneettinen spektri. Magneettinen informaatio koostuu negatiivisesta energiasta, negatiivisen energian elektroneista ja positroneista, jotka emittoivat antifotoneja, joiden värähtelystä muodostuu antisähkömagneettinen spektri, joka voi liittyä samaan asiaan kuin torsiokenttäsäteily.

Nämä vain oletuksina. Asiaan liittyen seuraava artikkeli tarjoaa hienoja ajatuksia.

D.L. Hotson. Dirac’s Equation and the Sea of Negative Energy. Infinite Energy. Issue 43, 2002.

Diracin aaltoyhtälö on relativistinen yleistys Schrödingerin aaltoyhtälöstä. Tämän loistavasti onnistuneen yhtälön ratkaisuista leikattiin 1934 puolet pois kyseenalaisella matemaattisella tempulla. Koska se oli ”poliittisesti korrektia”, siitä tuli hyväksytty tulkinta. Kuitenkin viimeaikainen kehitys on osoittanut tämän matemaattisen tempun pohjimmiltaan virheelliseksi, koska siihen liittyy energian säilymisen valtavia rikkomuksia. Sen vuoksi uudelleenarviointi on tarpeen.

Schrödingerin aaltoyhtälön on sanottu ”sisältävän suurimman osan fysiikasta ja kaiken kemiasta”. Koska Diracin yhtälö on tämän valmiiksi yleisesti sovellettavan aaltoyhtälön relativistinen yleistys, sitä muotoillessaan Dirac odotti sen antamien tulosten kuvaavan ”kaikkea joka aaltoilee”. Koska kaikki materia ja energia kehittyvät aaltoina, Dirac ajattelin tämän yhtälön antavan yhtenäisen ”teorian kaikesta”. Kuitenkin monien uusien hiukkasten löytyminen ja vertailevassa arvioinnissa tehty yhtälön typistys turhaannutti näitä odotuksia ja yhtälö tunnetaan nykyään ”Diracin elektroniyhtälönä”.

Kuitenkin Diracin kokonainen yhtälö kuvaa spinori (spin) kvanttikenttää, jolla on ratkaisut neljälle erilaiselle elektronille: positiivisen energian elektronille ja positronille, ja negatiivisen energian elektronille ja positronille. Sellaisilla oletettavasti ”perustavanlaatuisilla” entiteeteillä, kuten kvarkeilla ja gluoneilla ei ole vastaavaa aaltoyhtälöä; Silti ne aaltoilevat. Sen vuoksi ne eivät voi olla todella perustavanlaatuisia. Koska Diracin kenttä rakentuu periaatteessa ”kaikesta joka aaltoilee”, yhtälö ennustaa siten koko fyysisen maailmankaikkeuden voivan olla rakentunut näistä neljästä erilaisesta elektronista. Tämä tutkielma vahvistaa tämän ennusteen: Kaikki materia ja kaikki voimat näytetään olevan vain neljän erilaisen elektronin tarpeellisia yhdistelmiä ja sovelluksia, täyttäen Diracin yhtenäisodotukset.
...

Universumilla on huomiota herättävä keinojen ekonomia ja jopa säästäväisyys. DNA molekyyli, elämän perusta, on luultavasti monitahoisin tunnettu entiteetti. Ja kuitenkin sen koodi on kirjoitettu vain neljällä komponentilla, neljän emäksen yhdistelmät rakentavat geneettisen koodin. Kompleksiteorialla voidaan osoittaa, että kolme emästä ei tuottaisi tähän koodiin tarpeeksi monimuotoisuutta ja viisi olisi tarpeetonta. Silti komponenttien mitä tahansa lukumäärää olisi voitu käyttää. Kuitenkin, vain neljä on tarpeen ja vain neljää käytetään. Edelleen, kaikki vakaa materia, johon sisältyy kaikki kemialliset elementit ja niiden yhdistelmät, kuten DNA, on rakennettu vain kolmesta komponentista – elektronista, protonista ja neutronista. Toistamiseen, vain kolme komponenttia tarvitaan ja vain kolmea komponenttia käytetään. Tarkastele tätä sekvenssinä, monimutkaisemmasta vähemmän monimutkaiseen: Neljä komponenttia on tarpeen ja tarpeeksi rakentamaan DNA:n ja kolme komponenttia on tarpeen ja tarpeeksi rakentamaan vakaan materian. Ehdottaako tämä, että näiden kolmen komponentin rakentamiseen tarvittaisiin kolmekymmentä kuusi ”perustavanlaatuista” komponenttia (standardimallin 36 kvarkkia) ja melkein sata entiteettiä? Ei varmasti.


Katsotaan sekvenssi tappiin asti. 1800-luvun lopulla tehtyjen selvänäkötutkimusten mukaan koko fyysinen universumi koostuu kahden erilaisen eetteripyörteen yhdistelmistä. Molemmat kolmiulotteiset eetteripyörteet rakentuvat edelleen neli- ja viisiulotteisista pyörähdyksistä niin pitkälle kuin voidaan havaita. Kuitenkaan ne eivät ole erillisiä entiteettejä, vaan lopultakin molemmat pyörteet rakentuvat yhden avaruuden sisäisestä liikkeestä, jolloin sekvenssin lopputuloksena on yksi, johon sisältyy kaikki. On vain avaruus ja sen liike, jossa kaikki on nyt.

Tietotekniikka näyttää, miten rajattoman monimutkaiset operaatiot voivat rakentua vain kahdelle binääriselle komponentille, kyllä/ei, on/off, plus/miinus. Koska kaksi binääristä komponenttia on kaikki mitä tarvitaan, Ockhamin partaveitsellä ja universumin havainnollistamalla säästäväisyydellä, kaksi binääristä komponenttia pitäisi olla tarpeeksi. Tällä ei ehdoteta universumin olevan tietokone, vaan ohjelmoitavan logiikan ja universumin rakennuslogiikan näyttäytyvän pakostakin samansuuntaisina.

Harjoituksena, tarkastele hetki avarasti, miten tietokone voisi rajattomalla kapasiteetilla mallintaa fyysisen universumin käyttäen vain kahta sen entiteettiä. Lopullisena tavoitteena pitää olla rajaton määrä rajattomasti monimuotoisia ja joustavia kemiallisia elementtejä. Ensimmäinen asia, joka binäärisen tietokoneen on tehtävä, on rakentaa kolme (vrt. Kochin lumihiutale, jonka kehä on rajaton). Kolme on rakentaja. Kolmio on yksinkertaisin avaruuden rajaava muoto, jakkara tarvitsee kolme jalkaa, universumi tarvitsee kolme ulottuvuutta. Ja kaikki kiinteä materia tarvitsee vain kolme entiteettiä.
...

Diracin relativistinen aaltoyhtälö (Dirac, 1928a, 1928b), Schrödingerin yhtälön relativistinen yleistys:
Kuva

Pais (1994) sijoittaa tämän näyttävästi menestyksellisen yhtälön ”... kahdenkymmenen vuosisadan suurimpien saavutusten joukkoon.” Se oli ensimmäinen Lorentz-invariantti, elektronin spin oli sen välttämätön seuraus, se antoi oikean magneettisen momentin, Thomas-termi ilmestyi automaattisesti ja Sommerfeld hienorakennevakio johdettiin oikeilla Goudsmit/Uhlenbeck kvanttinumeroilla. Matalilla energioilla tavanomaisen Schrödingerin aaltoyhtälön antamat tulokset palautetaan. Se ennusti positronin, jonka jälkeen Andersson löysi sen. Siitä on tullut kvanttisähködynamiikan (QED) perusta (Pais, 1994).

Huolimatta tästä menestyksestä, fysiikan yhteisö otti sen vastaan hälyttävästi ja tyrmistyen. Sen vuoksi, että yhtälö antoi kaksi kertaa enemmän tiloja kuin niitä ajateltiin olevan. He odottivat Ѱ:n kahdella komponentilla, mutta yhtälö antoi neljä. Positronin löytämisen jälkeen oivallettiin, että sen neljä ratkaisua vaati positiivisen energian elektronit ja positronit, ja negatiivisen energian elektronit ja positronit (Pais, 1994).

Dirac, P.A.M. 1928a. Proceedings of the Royal Society A, 117, 610.
Dirac, P.A.M. 1928b. Proceedings of the Royal Society A, 118, 351.
Pais, A. 1994. Inward Bound. Oxford Univ. Press, New York.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 08.09.2018 12:00

Mennään suoraan asiaan ja oletetaan negatiivisen energian elektronit ja positronit, jotka voivat olla samoja magneettisia monopoleja, joista Edward Leedskalnin kirjoitti. Huomioidaan myös Howard Johnsonin ryhmän löytämät kaksoispyörteet; Molemmilta magneettisilta navoilta löytyy Hall-anturi 3D-kartoituksella kaksi eri suuntaista pyörrettä, joiden syyksi Johnson oletti kaksi eri hiukkasta. Kun oletetaan lisäksi Donald L. Smithin linjoilla magneetin pohjoisnavan hiukkasille spin oikeaan ja positiivisempi varaus ja magneetin etelänavan hiukkasille spin vasempaan ja negatiivisempi varaus, ja magneetin Blochin vyöhykkeen toimivan diodin tavoin, saadaan jonkinlainen kuva magneettisten monopolien virtauksista magneetin sisällä ja ulkopuolella.

Beardenin (2002) mukaan 4-positronit kulkevat johtimen ulkopuolella vastakkaiseen suuntaan kuin normaalit positronit eli samaan suuntaan kuin elektronit. Hänen supersysteemiteoriassa, jolla voi kuvata menestyksellisesti esimerkiksi Bedinin ja Sweetin overunity-laitteiden toimintaa, johtimen ulkopuolella kulkee Poynting komponenttia valtavan paljon suurempi Heaviside komponentti, jota katkomalla ja hyödyntämällä voi saavuttaa overunityn. Kun järjestelmässä on sopivat olosuhteet, komponentti virtaa järjestelmän ulostulosta sisääntuloon kohti virtalähteen positiivista ja samalla siihen liittyvät Dirac meren 4-aukot syövät matkallaan elektroneja, joka näkyy järjestelmän ylimääräisenä kuormana.

Beardenin (2002) mukaan overunity saavutetaan hyödyntämällä johtimen ulkopuolella kulkevaa virtaa ja koska se on luonteeltaan negatiivista energiaa, sen vaikutukset sähköpiirissä voivat olla perin erilaisia kuin positiivisella elektroni tai ionienergialla. Esimerkiksi vastukset viilenevät lämpenemisen sijaan ja piirin induktanssit ja kapasitanssit voivat tuottaa vastakkaista vaihe-eroa kuin positiivisella sähköenergialla. Asiasta kiinnostuneille suosittelen Energy from the Vacuum kirjaa. Sen opiskelu voi hyvinkin kannattaa.

Sähköisissä overunity-järjestelmissä hyödynnetään joko akkua, kondensaattoria tai kapasitanssia, jonka avulla ympäristöstä tai aktiivisesta vakuumista vastaanotetaan ylimääräistä energiaa.

Diracin yhtälö kuvaa ”spinorikentän”. Sellaisessa kentässä aaltofunktion 360° pyörähdys ei palauta sitä sen alkuperäiseen tilaan, vaan sen vastakohtaan: päästäkseen takaisin lähtötilaansa elektronin pitää ”pyöriä kahdesti ympäri”. 360° kohdalla sen aaltofunktiosta Ѱ tulee -Ѱ ja sen efektinä siitä tulee takaisinpäin liikkuva positroni, joka saapuu kohtaan 0°, jossa se kääntyy takaisin elektroniksi. Kvanttisähködynamiikassa positronia tarkastellaan ajassa taaksepäin liikkuvana elektronina [Feynman, 1985]. Joten positroni on itseasiassa täysin pois vaiheesta oleva elektroni.
...

Jos otamme Diracin yhtälön vakavasti, ajan pitää olla kvantittunut. Kuten kaikki von Neumannista (1928) Paissiin (1993) tunnustaa, yhtälö kuvaa spinorikenttää, jossa elektroni muuttuu positroniksi ja toisinpäin aina 360° välein, joka tapahtuu ajassa ꚍ (minimiaika, jossa aaltofunktio muuttuu havaittavasti 2e²/3mc³ tai 6.26 x 10-24 s). Jos se tapahtuisi satunnaisesti, mitään varausta ei voitaisi koskaan mitata, koska mittalaitteemme eivät toimi niin nopeasti. Tuloksena olisi varauksen nolla keskiarvo. Joten jokaisen elektronin universumissa pitää vaihtaa varaustaan täysin samalla hetkellä. Tässä tapauksessa vastakkaiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa ja saman merkkiset varaukset hylkivät toisiaan kaikissa vaihekulmissa, huolimatta siitä, onko leptoni sillä hetkellä elektroni vai positroni. Ja koska, kuten tulemme näyttämään, kaikki materia koostuu elektroneista ja positroneista, se tarkoittaa, että kaikki materia vaihtaa polariteettiaan tässä samassa rytmissä ”ajan kvantissa”, joka on universumin pienimmän laskennan kellotustaajuus.

D.L. Hotson. Dirac’s Equation and the Sea of Negative Energy. Infinite Energy. Issue 43, 2002.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 12.09.2018 12:00

Edellistä täydentäen

Huomioidaan Anatoly Akimovin (2004) vinkki torsiokentän luonteesta; Torsiokentän spiniä ei pidä sekoittaa hiukkasen spinin magneettiseen momenttiin. Magneettisen momentin muuttaminen vaatii energiaa, mutta spinin pyörimismomenttia voi muuttaa ilman energiaa. Akimovin mukaan spiniä voi muuttaa ilman energiaa niin, että myös sen sisäinen energia muuttuu.

ANATOLY AKIMOV on Torsion Fields (2004)
https://www.youtube.com/watch?v=n1mGB40oqq0

Voi olla, että magneetin Blochin vyöhyykkeellä spin kääntyy vastaavalla tavalla. Kun vyöhykettä tarkastelee eri näkökulmista, Don Smithin vertaus diodista Blochin vyöhykkeen sähköisenä vastineena voi tuoda asiaan lisävalaistusta.

Tutustutaan Gennady Shipovin (2003) teoriaan.

Shipovin yhtälöissä modernin kvanttimekaniikan inertiavoimia tuottava inertiakenttä ja aaltofunktio ovat sama kenttä.

Kvanttimekaanisissa yhtälöissä on mukana funktio, joka ei ole todellinen fysikaalinen kenttä. Näissä yhtälöissä kaikilla määreillä ja symboleilla pitäisi olla fysikaaliset vastineet, mutta kvanttimekaniikassa niin ei ole. Kvanttimekaniikan vaikeutena on hukkuminen kuvitteelliseen ajatteluun, joka ei ole hyväksi fysikaaliselle teorialle.

Kun kvanttimekaniikan aaltofunktion (ψ) käsittää uudentyyppisenä, todellisena fysikaalisena inertiakenttänä tai torsiokenttänä, voi ymmärtää Shipovin teorian.

Fysikaalisen vakuumin yhtälöissä on seitsemän tasoa.

1. Absoluuttinen vakuumi, sisältää informaatiota, jonka mukaan seuraava taso rakentuu.
2. Primaarinen torsiokenttä, sisältää kvanttipyörteitä, joiden informaatiovuorovaikutus on äärettömän nopeaa. Kvanttipyörteet eivät siirrä energiaa, vaan informaatiota. Myös primaarinen torsiokenttä sisältää informaatiota, jonka mukaan seuraava taso rakentuu.

Vakuumin kaksi ylintä tasoa liittyvät subjektiiviseen fysiikkaan ja tietoisuuden ymmärrykseen.

3. Fysikaalinen vakuumi, sisältää monia komponentteja ja kuten primaarinen torsiokenttäkin, sisältää pyörrerenkaita, jotka eivät siirrä energiaa, vaan informaatiota, joka siirtyy välittömästi. Virtuaaliset elektroni-positroniparit syntyvät fysikaalisen vakuumin informaation mukaisesti.

Seuraavat tasot liittyvät objektiiviseen fysiikkaan, jota opetetaan peruskouluissa.

4. Plasma, sisältää elektroneja, protoneja ja neutroneja yhdistyneinä niiden kanssa vuorovaikuttaviin fysikaalisen vakuumin ”hiukkasiin”, jotka määrittävät niiden ulkoisen luonteen.
5. Kaasumainen olomuoto.
6. Nestemäinen olomuoto.
7. Kiinteä olomuoto.

Torsion Technologies are XXI Age Technologies
Ph.D. Anatoly E. Akimov
http://ekamedical.ro/documente/01.%20ak ... nology.pdf

Dr. Gennady Shipov | Torsion Physics | Advanced Technology
https://www.youtube.com/watch?v=0jyruZg8uko


Sovelletaan aikaisempaa ja oletetaan magneettisten monopolien pyörivän akselinsa ympäri (spin) magneettivuoviivan muodostamalla akselilla. Se on tutkimuksiini perustuva todennäköisyys tai ainakin oletus, jota koetella.

Edgar Caycen mukaan T. J. J. Seen teoria voi ratkaista gravitaation arvoituksen. Seen (1938) teoriassa eetteripyörteet pyörivät magneettivuoviivojen muodostamalla akselilla ja niiden vuorovaikutus tuottaa eetteriin paine-eroja, joilla voi selittää esimerkiksi sähkövirrallisten johtimien välisiä työntö- ja vetovoimia. Tavallaan kyseessä on johtimien ulkopuolella sijaitsevan hienomman nesteen tai kaasun virtaukset, jonka vuorovaikutuksia voi selittää Bernoullin lailla.

Asiaan mahdollisesti liittyen Wilhelm Mohornin (2012) mukaan gravitaatioaalto pyörii magneettisen aaltoakselin ympäri.

Wilhelm Mohorn at the Breakthrough Energy Conference 2012, Holland
https://vimeo.com/62717527

On muitakin viitteitä, jotka tukevat spinin kaltaista pyörimisliikettä magneettisen akselin ympäri, mutta ehkä tämä riittää herättämään mielenkiinnon.

Vielä jotain käytännönläheistä Tom Beardenilta (2002, 2003, 2004)

Negatiivinen energia virtaa diodin lävitse vastakkaiseen suuntaan kuin positiivinen energia. Kun negatiivinen energia varastoidaan akkuihin tai kondensaattoreihin, ne kytketään piiriin käänteisesti ja kun ne puretaan, kytkentä vaihdetaan oikeinpäin.

Terävien jännitegradienttien (pulssien nousu- ja laskunopeuksien, sekä kapeiden pulssinleveyksien) vasteena saadaan ylimääräisiä elektroneja, todellista positiivista energiaa ja myös negatiivista energiaa, joka pyrkii tasapainottamaan tuotetun häiriön (Beardenin teoriassa paikallisen aika-avaruuden kaareutumisen). Järjestelmässä voidaan hyödyntää vasteena saatua positiivista energiaa ja tehokkaammissa vapaaenergia laitteissa hyödynnetään myös negatiivista energiaa.

Ei yhtenäinen kellukeryhmä (Bearden 2002, 521-525)

Jokainen kelluke toimii itsenäisenä piirinä kuormineen ja niihin sisältyy ”antenni” tai ”katkontaosio”, joka vastaanottaa tai katkoo energialähteen vapaata virtaa. Kellukkeiden kuormia ei suljeta samaan piiriin energialähteen kanssa (kuormat ovat kelluvassa maassa). Jokaisella kellukkeella on oma itsenäinen sähköinen maa ja oma suljettu piiri kuormineen.

Kellukkeiden toimiessa asianmukaisesti niiden ryhmän COP > 1.0, vaikka yksittäisen kellukkeen hyötysuhde on alle 1. Kellukkeiden toimiessa oikein voidaan käyttää monia toimintakaavoja, esimerkiksi kellukkeiden energialla voidaan varata ”sukkuloimalla” kondensaattoriryhmää. Määrittelemme sukkuloinnin kahden kondensaattoriryhmän käytöksi: (1) kondensaattoriryhmä, joka vastaanottaa jatkuvasti siihen kytkettyjen kellukkeiden tehollista ulostuloa, ja (2) keskusyksikön sisääntulon kondensaattoriryhmä, jota siihen kytketty kellukkeiden kondensaattoriryhmä jatkuvasti varaa. Taitavalla kytkemisellä sisääntulon kondensaattoriryhmä pysyy yllä ulostulon kondensaattoriryhmän täydentämänä ja sisääntulon kondensaattoriryhmä antaa tehoa koko järjestelmälle, mukaan lukien keskusyksikön ulostulon kuormalle.

Ei yhtenäinen kellukeryhmä on yksi keino sulkea ei yhtenäinen overunity piiri itseään ylläpitäväksi ilman aukkovirran muuntamista elektronivirraksi. Se on kaikista COP > 1.0 järjestelmistä helpoin sulkea itseään ylläpitäväksi.

Yhtenä keinona jokainen kelluke kuormittaa omaa erillistä kuormaa ja lataa vain ajoittaisesti ulostulon kondensaattoriryhmää. Toinen keino on operoida ryhmän keskusyksikköä itsenäisesti itseään ylläpitävässä tilassa.

Nämä ja muut samankaltaiset ei yhtenäisen järjestelmän toimintakäytännöt sallivat piirin sulkemisen itseään ylläpitäväksi, ilman huolta 4-aukkovirran muuntamisesta. Sellaisten järjestelmien todellisena etuna on, että ilman 4-aukkovirtaa kytkiminä voidaan käyttää transistoreja ilman, että supersysteemin 4-aukkovirta hajottaa ne.

Ei yhtenäinen overunity järjestelmä voidaan sulkea itseensä myös konventionaalisin keinoin, esimerkiksi takaisinkytkennän kytkimien optoeristyksellä.

Bedinin mukaan jännitepiikkien kaappaaminen on ollut hänen tutkimustensa keskiössä vuosikymmeniä ja hän on kirjoittanut Beardenin olleen siunaus hänen työlleen.

Mitään suuria sähkötieteen harppauksia ei kuitenkaan kannata odottaa, koska muutoksiin menee aikaa. Ehkä sitten jonain päivänä elämme maailmassa, jossa sähkö tuotetaan puhtaasti ja ystävällisesti suoraan vakuumista tai sanavalinnoista riippuen aina aktiivisesta ympäristöstä, joka on luonteeltaan yltäkylläinen ja rajaton.

Lisää valittuja paloja

Bedinin muuntava negatiivinen vastus (Bearden 2002, 272-274)

Tällä menetelmällä Bedini pystyy katkaisemaan COP > 1.0 järjestelmän ulostulosta sisääntuloon virtaavan negatiivisen energian Dirac meren aukkovirran ja kääntämään sen kondensaattorissa ”vastavaraukseksi”. ”Vastavaraus” syntyy, kun aukkovirta johdetaan positiiviselle levylle niin, että levyn paikallisen vakuumin aukot toimivat positroneina, jolloin positronit kasaantuvat levylle ja vetävät puoleensa eristeen elektroneja, joka puolestaan jännittää eristettä kasaantuneiden aukkojen suuntaan, jolloin toinen levy vetää puoleensa järjestelmän elektroneja, jotka muutoin virtaisivat järjestelmän primaarisen lähdedipolin vastamotorisina voimina. Se pienentää kondensaattorin varaamisen aikana järjestelmän vastamotorista voimaa, jonka efektinä vastamotorinen voima osallistuu ylimääräisillä elektroneilla kondensaattorin negatiivisen levyn varaamiseen.

Sitten Bedini kytkee varatun kondensaattorin johtimia pitkin teholähteeseen, purkaen kondensaattorin negatiivisen levyn elektronit, jotka järjestelmälle tehoa antava akku on varustanut, ja samanaikaisesti järjestelmän sisääntuloon normaalissa sähkönsyöttötilassa. Huomaa, että aukot purkautuvat samanaikaisesti kondensaattorin positiiviselta levyltä akun maan puolelle, ladaten akkua (teholähdettä) ja samalla kuormaa.

Vaikka sitä ei löydy konventionaalisista kirjoista*, Dirac aukkovirralla voi antaa tehoa suoraan kuormalle, mutta niin tekemällä aukkovirtaa pitää hyödyntää täysin päinvastoin kuin elektronivirralla tehoa annettaessa. Puolijohdekomponentit ovat kriittisiä ja niitä pitää yleensä välttää. Lyhyesti, terminaali, jota pidetään ”ajoterminaalina” vaihdetaan toisinpäin ja aukkovirta johdetaan positiiviseen terminaaliin, joka toimii väliaikaisesti ajoterminaalina.

Bedini prosessi sallii COP > 1.0 järjestelmän tuottaman Dirac aukkovirran (negatiivisen energian) syöttämisen takaisin sisääntuloon ja muuntaa sen positiiviseksi energiaksi, joka antaa elektronivirralla tehoa järjestelmälle ja lataa samalla akkua positiivisella energialla.

*Vakuumin Dirac aukko on efektiivisesti 4-positroni, joka on edelleen negatiivisen energian Dirac 4-elektronin tilassa ennen sen havaintoa tai vuorovaikutusta materian kanssa. Se on todellinen negatiivisen energian entiteetti ja siten negatiivisen massan entiteetti. Ennen havaintoa, sitä pitäisi kutsua ”negatiivisen energian kertaa ajan” entiteetiksi ja negatiiviseksi ”aikamassa” entiteetiksi. Se on myös negatiivisen energian elektroni entiteetti.

Keskustelua (Bearden 2002, 313-314)

Monet valtaosin mekaaniset komponentit (yksinkertaiset sähkömoottorit, hehkulamput yms.) toimivat positiiviselle puolelle annetulla Dirac aukkovirralla yhtä hyvin kuin negatiiviselle puolelle annetulla elektronivirralla, jos maadoitus tehdään yksinkertaisesti johtimella ja ei varauksen ”valtavalla varastolla”. Sellaisessa tapauksessa Dirac aukkovirtaa johtava tai ohjaava johdin pitää olla mahdollisimman pieni. Se voi kantaa intensiivistä aukkovirtaa ja se viilenee lämpenemisen sijaan (joka on Teslan yhden johtimen järjestelmän todennäköinen salaisuus). Laitteen elektronipuolen johdin pitää olla normaalisti johdetulle elektronivirralle sopiva.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 23.09.2018 19:27

Calvin Burgin. 1997. Hoaxes and Holograms Our Electromagnetic Universe.

Todellisuudessa universumissa mikään ei liiku, ei henki, eikä aine. En minäkään ymmärrä sitä. Nostan vain esiin sen, mitä toiset enemmän ymmärtävät sanovat. Koska elämme havaittavasti liikkuvassa materian universumissa, tällä erää pyrin vain ymmärtämään sitä paremmin.
...

Jack Barnes on kirjoittanut “Tämä raportti määrittää eksaktisti Kosmoksen ja sen jokaisen perustavanlaatuisen komponentin. Se edellyttää Newtonin ja Einsteinin teorioiden mitätöintiä. Matemaattinen sisältö on minimissä. Kosmoksen perustavanlaatuinen luonne on tavattoman yksinkertainen ja ylen määrin yhdistynyt. Kosmos on holograafinen ja muodostunut yhdestä yksittäisestä Kvantista ja ei mistään muusta. Kvantin nollapiste-energia on Universumin perustavanlaatuinen energia. Energia-ajan ei paikallinen Kvantti on aika-avaruudessa kaikkialla läsnä, joka tekee liikkumisen mahdottomaksi. Planckin Kvantti = g/2 on logiikan tuotos.” Hän sanoo myös ”Universumi on hyvin selkeästi perusteellisesti suunniteltu järjestelmä ja ihmisymmärryksen ylittävän äärettömän älyn organisoima loppumaton muutos. Tämä äly on sulautunut yhteen ei paikaliseen holograafiseen Kvanttiin ja se saavuttaa välittömästi koko aika-avaruuden ja jokaisen alkeishiukkasen Kosmoksessa. Moninaisuus, erottelu ja liike ovat illuusioita ja harhaa; yksittäinen, liikkumaton, kaikkialla läsnä oleva Kvantti muodostaa koko todellisuuden. Fyysisyys, materiaalisuus ja moninaisuus ovat puhdasta illuusiota. Kaikki läsnäolo on vuota, jonka ainut vakio on muutos.”
...

Tesla lausui ”Kauan sitten hän [ihminen] tiedosti kaiken havaitun materian tulevan primaarisesta substanssista, käsittämättömän ohuesta kaiken avaruuden täyttävästä Valaisevan Eetterin Akashasta, jossa elämää antava prana tai luova voima toimii ja kutsuu päättymättöminä sykleinä olemassaoloon kaikki olennot ja ilmiöt. Primaarinen substanssi heittäytyy äärettömän pieniin pyörteisiin mahtavalla nopeudella, tulee karkeaksi materiaksi, voiman tukiaiseksi. Liike lakkaa ja materia katoaa, palautuen primaariseksi substanssiksi.”
...

Cathie lausui ”Materia ja antimateria muodostuu samasta avaruuden aaltoliikkeestä. Aalto kulkee avaruuden lävitse spiraaliliikkeellä ja kulkee vuorottain positiivisten ja negatiivisten tilojen lävitse.” s. 27 The Harmonic Conquest of Space. Hän jatkaa ”Materia muodostuu positiivisessa tilassa tai pulssissa ja antimateria negatiivisessa pulssissa. Jokainen 360° spiraali muodostaa yhden pulssin. Elektronin kiertoliike ytimen ympäri on sen vuoksi illuusio.”

Valtaosassa sähkömagnetismia syklin antimateriapuoli sivuutetaan.


Ajatuskokeita Diracin elektroniteoriaa soveltaen

Positiivisen energian elektroni liikkuu ajassa eteenpäin ja sitten kääntyy ja liikkuu ajassa taaksepäin, jolloin se ilmenee ajassa eteenpäin liikkuvalle havaitsijalle positiivisen energian positronina, joka liikkuu vastakkaiseen suuntaan kuin elektroni.

Negatiivisen energian elektroni liikkuu ajassa taaksepäin, jolloin se ilmenee havaitsijalle 'antipositronina', joka liikkuu samaan suuntaan kuin elektroni ja Heavisidevirta johtimen ulkopuolella. Kun negatiivisen energian elektroni kääntyy ja liikkuu ajassa eteenpäin, se ilmenee havaitsijalle 'antielektronina', joka liikkuu samaan suuntaan kuin positroni.

Kun sähkövirta on positiivista energiaa, ehkä magneettinen virta on negatiivista energiaa. Magneettinen virta voi koostua magneettisista monopoleista tai pienen pienistä virtuaalisista varauksista, jotka ovat mahdollisesti toroidin muotoisia pyörteitä, joiden spiraalivirtausten kätisyys tai spin määrittää varauksen merkin. Smithin mukaan magneetin pohjoisnavan hiukkasen spin on oikeaan ja se ilmenee positiivisena varauksena suhteessa magneetin etelänavan hiukkaseen, jonka spin on vasempaan.

Nämä siis vain periaatteellisina pohdintoina.

Arthur Aho. 1979. Tomorrow's Energy Need Not Be Fuel.

Kun arvioimme lähellä olevia voimia, näemme kaikella, jolla on materia ja muoto, olevan aina vastakohta.
...

Kun energian referenssinä on vain positiivinen vakio, joka toimii sähkölaitteissamme, on tarpeen erotella yksi tunnustettu voiman tila kahdeksi vastakohdaksi. Luonto näkee meidän toimivan vain toisessa päässä keinulautaa, jossa generaattori on liitetty tukipisteeseen pumppaamaan elektroneja ylimäärän ja alimäärän tiloihin.

Kuva

Toisin kuin meillä, Luonnon keinulaudassa on kaksi päätyä. Tukipiste, jolla lauta lepää, mahdollistaa kahden vastakkaisen kuorman vuorovaikutuksen ja samaan aikaan erottaa tai eristää yhden toisesta.
...

Kun laajennamme negatiivisen elektronin teoriaa Äärettömyyteen, meillä on perusta planetaarisille voimille, planetaariselle gravitaatiolle ja järkevä teoria Universaalista Luonnosta, joka tekee ihmeitään kaikkialla työvälinein, joita on saatavissa Suunnattoman Kosmoksen jokaisesta pisteestä...
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 26.09.2018 09:58

Luonnossa sähkön tuotossa näyttää olevan kyse osittain avoimille sähköpiireille annettujen pulssien vasteen hyödyntämisestä.

Kun sähköpiirin jokainen piste maadoitetaan yhteen ja samaan pisteeseen, se yksinkertaistaa sähköpiirien matemaattista käsittelyä, mutta silloin sähköpiiriin laitettu teho taistelee itseään vastaan ja kuluttaa lähdedipolia.

Gabriel Kron (1962) ”... the missing concept of ”open-paths” (the dual of “closed-paths”) was discovered, in which currents could be made to flow in branches that lie between any set of two nodes... A network with simultaneous presence of both closed and open paths was the answer to the author’s years-long search.”

Suljettua sähköpiiriä tarvitaan tuottamaan pulssi, jonka vasteena sähköpiiriin virtaa avoimen reitin kautta ylimääräistä energiaa, joka kaapataan akkuun, kondensaattoriin tai kapasitiiviseen elementtiin.

Kannattaa kuunnella Bedinin radiohaastattelu.

Dr. Bob Hieronimous Interview with John C. Bedini, 2006.
https://www.youtube.com/watch?v=skv4uOwxjzs

Arthur C. Aho. 1979. Tomorrows’ Energy Need Not Be Fuel. s. 180-182.

Sähkö, jota pumppaamme on positiivista lämmintä sähköä, kun taas Luonnon sähkö on sekä viileää että lämmintä. Modernin tieteen kiinteän olomuodon elektroniikka osoittaa viileämpää toimintaa kuin mitä menneisyydessä käytettiin ja kiinteän olomuodon laitteet hyödyntävät puolijohteita, kuten myös monet biologiset sähköelimet. Tämä lämmin ja viileä tekijä löytyy myös muista ihmisen tekemistä laitteista.
...

Henry T. Morayn laite, kuten myös Hendershotin laite käynnistettiin korkeataajuisella pulssilla, joka liipaisi luonnollisen pulssin, joka varasi kondensaattoreita. Kun ne täyttyivät tiettyyn varaustasoon, noin 60 kierroksen pulssista tuli ylläpitävä ja varaava voima, joka kulki esipotentiaalin pulssina aina sen huippua tai piikkipulssia edellä samankaltaisesti kuin pieni piikki, joka näkyy sydämensykkeessä suuren pulssin edellä.
...

Kirjoittajan kokemus vapaaseen energiaan oli Hendershotin laite, jonka voi nähdä hyödyntävän myös korkeataajuista pulssia kasaamaan seisovaa potentiaalia, esipotentiaalia ja pulssaavaa aaltoa, joka tulee takaisin suuremmalla voimalla kuin mitä laitettiin sisään. Voimme tarkastella sitä sähkömagneettisena aaltopulssina, joka kulkee sähköankeriaan sähköelimen lävitse. Hendershotin laitteessa pulssilla oli vain kaksi varastoa ja kasaantuminen tapahtui edestakaisin sarjalla ennemmin kuin ketjunomaisella sarjalla. Hendershotin laitteen esipotentiaalin pulssi tuli kestomagneettia vasten olevasta kahdesta kelasta (ringing bell coils), jotka oli kytketty kuormituspisteen edeltä sen takana olevaan pisteeseen. Keloja vasten oleva magneetti toimi kuin jousivaimennin. Käynnistyksessä korkeataajuinen ääni, joka kuulosti korvakuulokkeissa simpukan huminalta, varasi kondensaattorit kuten sähkömagneettinen pulssi (EMP) sähkölinjat.

Voitaisiin keskustella myös muista menneistä ja nykyisistä ihmisen tekemistä Luontoa kopioivista laitteista, joilla on samankaltaisuutta biologisen sähkön kanssa. Niin tekemällä lisättäisiin hieman autenttisuutta, koska jokainen laite on yksilöllinen ja selvästi erilainen. Hendershot, joka ei ollut sähköteknikko sanoi minulle kerran vilpittömällä varmuudella ”En tiedä, miksi rakensin pienen 1 ½ voltin laitteen tai isommat laitteet, kuten rakensin. Tein ne inspiraatiosta, en suunnitelmasta. Rakensin ne osa osalta ja hämmästyin, kun ne toimivat.”

Jokaisella näistä ja muista mainitsemattomista laitteista on samankaltaisuuksia, jotka erottavat ne yleisesti käytössä olevista sähkögeneraattoreista ja niiden tuottamasta sähköstä. Esimerkiksi näiden laiteiden virta kulkee muuntajan ohuissa johtimissa lämmittämättä niitä, kun taas konventionaalinen virta tuottaa samalla virralla ja jännitteellä lämpöä. Hehkulamput, joita käytettiin testaukseen ja demonstroimiseen tuottivat erilaista hehkua kuin konventionaalisesti energisoituna. Hehkulangassa näkyi valopallo ennemmin kuin hehkulangan muotoinen hehku ja vaikka ne valaisivat yhtä paljon, ne pysyivät miellyttävän lämpiminä, ennemmin kuin kuumina, kuten konventionaalisella sähköllä. Tälle kirjoittajalle ja kokeilijalle se tarkoittaa kaikissa tapauksissa, että sähköntuotto ilman polttoainetta hyödyntää gravitaation ja magnetismin viileitä ja lämpimiä puolia luonnollisella tavalla, kuten biologia tuo esille. Kylmäverisellä sähkörauskulla ei raportoida olevan lämpöongelmia huolimatta korkeasta virrasta.


Vasiliev OV. 2015. Electricity and Unsual Features.

Kuva

Kelat L1 (Ø ≈ 40 mm) ja L2 (Ø ≈ 20 mm) käämitään eri suuntiin. Muuntajan sydämenä 6 mm ferriittitanko, jonka permeabiliteetti 400. Plasmapallon sisään sijoitettavassa kelassa L on 5-6 kierrosta Ø 1 mm johdinta.

Kun piiri toimii asianmukaisesti, se tuottaa plasmapalloon hopeanvalkoista plasmaa, jolla on taipumus kasaantua pallon keskustaan, kun taas alkuperäisellä piirillä plasmapallo tuottaa joka suuntaan hajaantuvia purkauksia.

Kirjoittajan mukaan järjestelmällä voi kokeellisesti varmistaa elektroni- ja positronienergian erilaiset luonteet.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja erkos » 26.09.2018 22:47

Tervehdys Ville ja kiitos taas syväluotaavasta Kommentoinnistasi.

Lähetin Sinullekin sanomani, jossa ainakin erään kokeilijan (onnistuneen!?) mukaan olemme esim. liittämässä liian//turhan moniqa detaljeja onnistuneiden kokemusten saamiseksi!

Palaan pian paremmin yksityiskohdin.

Eki^
erkos
 
Viestit: 770
Liittynyt: 11.02.2018 01:25

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 27.09.2018 11:33

Onnea matkaan! Tämän ketjun tarkoituksena on kartoittaa erilaisia sähköpiirejä.

Kipinäväli, kondensaattori ja kela ovat monessa keksinnössä mukana. Tähän ketjuun voi tuoda näiden komponenttien erilaisiin kytkentöihin liittyvää tietoa, miten ne eri keksinnöissä on järjestetty, mitä mahdollisia etuja erilaisilla kytkennöillä saavutetaan jne.


Olen koonnut ketjuun sähköpiirejä, teorioita ja ajatuksia, jotka voivat olla hyödyksi Teslan löytämän säteilevän energian (negatiivisen energian, kylmän sähkön) ymmärrykseen ja kokeelliseen tutkimukseen. Mahdollisesti helpoin tapa päästä asiaan käsiksi on Bedinin SG energizer. Raymond Kromreyn G-kenttä generaattori voi olla myös tutustumisen arvoinen. John Bedini ja Ron Cole rakensivat monia vastaavia generaattoreita 1980-luvulla.

Edellinen Katscher Brovina piiri on mielenkiintoinen. Vasilievin (2015) mukaan plasmapalloa voi käyttää indikaattorina elektroni ja positronienergian erilaisen luonteen kokeelliseen vahvistamiseen.

Kuva

Vasiliev (2015) Nyt ymmärrän miksi lähes kaikki tutkijat ja keksijät ovat viettäneet suuren osan ajasta pulssiteknologian parissa. Se on esivanhempi melkein kaikille tehogeneraattorien rakennusprosesseille, jotka muuttavat sähköpiirissä ympäristön energian käyttökelpoiseksi tehoksi tai aktiiviseksi energiaksi. Pulssiteknologiassa Teslakelat tai Katscher Brovina piirit eivät ole välttämättömiä. On monia muitakin piiriratkaisuja, mutta yksi asia on varma: Järjestelmässä pitää tuottaa voimakkaita lyhyitä pulsseja.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 02.10.2018 08:44

Edelliseen Katscher Brovina piiriin liittyen, kun se on säädetty oikein (korjasin kelojen halkaisijat oikeinpäin), se alkaa värähdellä automaattisesti kelan L2 ja kelan L kokonaisjohdinpituuden resonanssitaajuudella (siniaallon muotoisella AC-signaalilla). Olen tehnyt monia vastaavia piirejä ’langattomaan valoon’ liittyvissä kokeiluissani. Kun kelan L2 sisälle sijoittaa ferriittitangon, järjestelmän resonanssitaajuus laskee. Primaarin L1 pituutta muuttamalla voi hienosäätää piirin toimintaa. Positronienergian tai ainakin erilaisen plasman havainnollistaminen voi edellyttää ferriittitangon magnetostriktiivistä värähtelyä ja sitä ympäröivien kelojen halkaisijoiden ja johdinpituuksien tarkkaa mitoitusta.

Spinejä ajan virrassa

Matemaattisesti kvanttimekaanista spiniä ei kuvata tavallisella vektorilla, vaan kahden komponentin vektorilla, jota kutsutaan spinoriksi. Kun spinori pyörähtää 360°, se muuttuu aaltofunktion Ѱ mukaan negatiiviseksi ja kun se pyörähtää toiset 360°, se palaa alkuperäiseen tilaansa. Toisin sanoen kaikkien tavallista ainetta rakentavien fermionien, spin ½ hiukkasten, kuten elektronien pitää pyörähtää 720° päästäkseen alkuperäiseen tilaansa. Niiden tekemää erikoista pyörähdystä voi havainnollistaa esimerkiksi Möbiuksen nauhalla.

Particles of the Standard Model
http://animatedphysics.com/insights/par ... ard-model/

Fermissä työskennelleen Suresh Emren (2012) mukaan spin ja kiraalisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Hänen mukaan kiraalisuuden ymmärrys tulee valaisemaan neutriinon, elektronin ja fotonin välistä yhteyttä. Neutriino, elektroni ja fotoni voivat olla pohjimmiltaan samaa asiaa, mutta ne tulevat erillisiksi, kun tuntematon symmetria rikkoontuu. Yhtenäistävä symmetria liittyy spiniin ja kiraalisuuteen ja sen löytäminen voi johtaa yhtenäisteoriaan.

What is Spin?
https://sureshemre.wordpress.com/2012/0 ... t-is-spin/

To repeat for emphasis, it is possible to prepare an electron-positron pair occupying a quantum state called a spin singlet. The “singlet” state can be thought of as a composite particle that has spin=0. The “singlet” state is also the “zero-chirality” state by definition. The experimental observation is that a pair of particles prepared as a “zero-chirality composite” exhibit “quantum entanglement” and “non-locality”. The “zero-chirality composite” behaves like a spin=0 particle.

What makes quantum reality so different from classical reality? Is it the uncertainty principle? Is it the wave/particle duality? Or, is it the quantum entanglement? The modern view is that quantum entanglement is the quintessential feature of quantum reality. I simply wanted to remind you that “spin” plays a key role in quantum entanglement.

Non-locality at a Deeper Level

The key to understanding “non-locality” is the “singlet” state or the “zero-chirality” state. In addition to the entangled electron-positron and entagled photon pairs we have another example. Remember that Higgs particle is a singlet state of the Higgs field. This implies that the Higgs particles which pervade the entire universe make the whole universe connected in a “non-local” way. This is profound!

Hints for the Physicists

The spin of a quantum is the fundamental property of the physical existence. The mystery of the spin is profound. The mystery is not limited to the discussion above. There is much more to contemplate.

I hope to inspire physicists to consider the following:

• Spin and electric charge are connected.
• Electric charge and “time” are simultaneous manifestations of a more fundamental process.
• Therefore, spin and “time” are deeply connected.
• Spin may be a manifestation of “mixed-duality”.
• Zero-chirality state effectively eliminates the “time effect”, because “time effect” is an objectivation that requires localization/binding which is chirality. When chirality is neutralized “time effect” disappears.


Ajanvirta liittyy spiniin, johon viittaa tutkimukset niin idässä kuin lännessä. Ehkä sen voi ajatella niin, jolloin tilassa, jossa ei ole spiniä, kaikki on nyt. Se voi olla kaikkialla läsnä oleva tyyneys - liikkumattomuus, kuin universaali avaruus, josta kaikki virtaa tai olevaistuu ajalliseen olemassaoloon eroamatta koskaan täysin alkulähteestään, koska kaikki olennot elävät sen kosmoksessa kuin kalat vedessä.

Jos hiukkanen ei ole paikallinen, se on kaikkialla ja kun se on kaikkialla, se on ajaton ja liikkumaton, jolloin se on myös havaitsematon.
Jos tuo on totta, miten kaikki ajallinen on syntynyt? Kenties alussa tietoisuus liikkui ja sen liikkeestä syntyi aika.

"Maailman jumala, ikuinen, rajaton, nuori ja vanha sekä spiraalin muotoinen", sanotaan kirjassa Chaldean Oracles.
Helena P. Blavatsky. 1877. Hunnuton Isis, tiede osa 1.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja erkos » 03.10.2018 15:08

Aivan hienoa, että sivistät meitä kaikkia, kiitos on takuulla paikallaan Ville!
Eki
erkos
 
Viestit: 770
Liittynyt: 11.02.2018 01:25

EdellinenSeuraava

Paluu Vapaa keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron