Sarjaan käämityssä bifilarkelassa (jonka johtimet yhdistetty toisessa päädyssä) virran indusoimiseen tarvitaan kaksoispyörretoimintaa. Sweet sijoittaa bifilarkelan mukautetun bariumferriitin päälle (jota ajetaan vaihtovirtamagneettikentällä kahdella erillisellä ja samassa vaiheessa olevalla normaalisti käämityllä ”aktivointi”kelalla, jotka on suunnattu 4 tuuman sivuihin päin, kuva 4). Sarjaan kytketyssä bifilarkelassa virta kulkee yhtä johdinta ylös ja samaan aikaan toista johdinta alas. Mikään normaalin magneettisen induktion muoto ei voi indusoida tämän tyyppistä virtaa. Sweet pystyy ottamaan bifilarkelasta huomattavaa sähkötehoa (500 wattia) ja sen lisäksi kelan virta on ”kylmää”, toisin sanoen ohuet johtimet (No. 30, Ø 0.255 mm) voivat siirtää tehoa kuumenematta. Virta ei näytä olevan normaalia elektronien johtumista; sen sijaan kela näyttää ohjaavan vakuumienergian siirtymävirtoja (King, 1984). Myös muut keksijät ovat havainneet tämän kylmävirta-efektin; Moray (1978) No. 30 johtimessa 50 kW säteilevä energia laitteessa, Bedini havaitsi sen hänen ”gravitaatiokenttä generaattorissa” (Bearden, Herold, Mueller, 1985) ja Panici havaitsi sen hänen akkupulssikokeiluissaan (King, 1993). Saadakseen VTA:n vapaaseen toimintaan, Sweet syöttää osan bifilarkelan ulostulovirrasta takaisin aktivointikeloihin. Jos tehoa takaisinsyötetään liikaa, se yliajaa hilakiertymisen ja keraami pulverisoituu. Vastakkaisiin suuntiin pyörivät pyörteet näyttävät koheroivan huomattavasti nollapiste-energiaa.
...
Bearden [42] on painottanut vastakkaisten sähkömagneettisten kenttien hyödyntämistä vakuumienergian skalaariaktivointiin. Äkilliset vastakkaiset sähkömagneettiset kentät tuottavat jännitystä avaruuskudokseen ja nostavat sähköpotentiaalia, vaikka kenttien ollessa vastakkaisia niiden summa kenttävektori on netto nolla. Siitä huolimatta äkillinen jännitys (rasitus, kuormitus) ja vapautuminen voi aiheuttaa nollapiste-energiavuon suorapyörintää (orthorotation) [43] ja siten stimuloituna voi kytkeä vakuumienergian hehkuvaan plasmaan. Caduceuskeloja [44] tai Mobiuskeloja [45] on ehdotettu sellaiseen aktivointiin. Viimeaikaiset venäläiset kokeet [6] Mobiuskeloilla ovat väittäneet laukaisevan pallosalaman kaltaisia ”epäsuunnattavissa olevia entiteettejä”, kuin myös tuottavan negatiivisia energiamuotoja, joita on kuvattu ”magneettisina monopoleina”. Altistamalla hehkuvan plasman äkillisesti vastakkaisille magneettikentille voi tuottaa joitain suuria nollapiste-energia efektejä.
...
Kenties vihjeen varauksen luonteeseen kvanttivaahdon organisoituneena rakenteena voi päätellä Leadbeaterin esoteerisesta työstä [34], jossa varaus mallinnettiin virtaavan eetterin kaksoispyörteenä, jolle annettiin nimi ”Anu”. Vastakkaisella varauksella on vastakkainen kierteisyys. Leadbeater ehdotti positiivisen varauspyörimisen johtavan vuota neljännnestä ulottuvuudesta kolmanteen ulottuvuuteen tuottaen lähteen ja negatiivisen varauspyörimisen indusoivan vastaavasti kaivon. Kuvaukset näyttävät keskihakuisen sisäpyörteen olevan yhdistyneenä ympäröivään ulkoiseen pyörteeseen Mobius kierteellä. Kuvaukset ovat samankaltaisia kuin Schaubergerin kuvaama imploosiopyörre [35], joka on kriittinen muoto vesivirralle tuottamaan anomaalisia energeettisiä efektejä.
[6] Shakhparonov, I.M. (1998), ”Kozyrev-Dirac Emanation Methods of Detecting and Interaction with Matter,” J. New Energy, vol 2, no 3-4, pp 40-45.
[34] C.W. Leadbeater, A. Besant, Occult Chemistry, reprinted by Kessington Publishing, Kila, Montana.
[35] O. Alexandersson, Living Water: Viktor Schauberger and the Secrets of Natural Energy, Gateway Books, Bath, UK, 1990. Also B. Frokjaer-Jensen, “The Scandinavian Research Organization and Implosion Theory (Viktor Schauberger),” Proc. First International Symposium on Nonconventional Energy Technology, Toronto, 1981, pp 78-96.
[42] T.E. Bearden (1974), “Tesla’s Electromagnetics and Its Soviet Weaponization,” Proc. Tesla Centennial Sym., International Tesla Society, Colorado Springs, pp 119-138.
[43] M.B. King (1986), “Cohering the Zero-Point Energy,” Proc. 1986 Int. Tesla Sym., International Tesla Society, Colorado Springs, section 4, pp 13-32. Also … (1989), Tapping the Zero-Point Energy, Paraclete Publishing, Provo, UT, pp 77-106.
[44] W.B. Smith (1964), The New Science, Fern-Graphic Publ., Misssisauga, Ontario.
[45] S. Seike (1978), The Principles of Ultrarelativity, G-Research Laboratory, Tokyo, Japan.
Moray B. King. 2001. Quest for Zero-Point Energy. Engineering principles for “free energy” inventions. Adventures Unlimited Press: United States of America. 60, 134, 181-182.