Levitaation salaisuuksia
Bruce L. Cathie 1997. The Bridge to Infinity
(Kuvat Implosion Heft 013 – 1964 ja levitaatiolinkki)
Uusiseelantilainen tiedemies antoi minulle mielenkiintoisen katkelman saksalaisessa lehdessä julkaistusta artikkelista, joka kertoo levitaation demonstraatiosta Tiibetissä. Kun sain englanninkielisen käännöksen saksalaiselta toimittajalta, hämmästyin kertomuksen sisältämästä tiedosta ja yllätyin, että artikkeli oli livahtanut rajoittavan verkon lävitse, joka pyrkii estämään sellaisen tietämyksen vuotamisen julkisuuteen. Yleensä kaikista samankaltaisista kertomuksista, joita olin siihen asti lukenut, puuttui kokonaan tarkka tieto, joka on tarpeellinen selostuksen totuudenmukaisuuden todistamiseen. Tässä tapauksessa tehtiin kattava sarja geometrisia mittauksia ja löysin suureksi ilokseni, kun ne muunnettiin niitä vastaaviksi geodeettisiksi mitoiksi, jotka liittyvät verkkoharmoniaan (grid harmonics), että arvoilla on suora yhteys aikaisemmissa töissäni julkaistuhin yhtenäisharmoniayhtälöihin (unified harmonic equations).
Seuraavat katkelmat on käännetty saksankielisestä artikkelista: ”Tiedämme kaukoidän papeilta, että he ovat pystyneet nostamaan raskaita kivenlohkareita korkeita vuoria ylös erilaisten ääniryhmien avulla... Tietämys erilaisista äänitaajuusalueen värähtelyistä demonstroi fyysikoille, että värähtelevä ja tiivistynyt äänikenttä voi kumota painovoiman. Ruotsalainen insinööri Olof Alexanderson kirjoitti tästä ilmiöstä Implosion No. 13 julkaisussa.
Seuraava raportti perustuu havainnoille, jotka tehtiin vain 20 vuotta sitten Tiibetissä. Sain tämän raportin kansalaisinsinööriltä ja lennonjohtajalta, ystävältäni Henry Kjelsonilta. Myöhemmin hän sisällytti raportin Kadonneet Tekniikat (The Lost Techniques) kirjaansa. Tämä on hänen raportti:
Ruotsalainen lääkäri, tohtori Jarl, Kjelsonin ystävä, opiskeli Oxfordissa. Noina aikoina hän ystävystyi nuoren tiibetiläisen opiskelijan kanssa. Muutama vuosi myöhemmin, se oli 1939, tohtori Jarl teki englantilaisen tieteellisen seuran puolesta matkan Egyptiin. Siellä hänen tiibetiläisen ystävän sanansaattaja näki hänet ja pyysi kiireellisesti tulemaan Tiibetiin hoitamaan korkea-arvoista Lamaa.
Kun tohtori Jarl pääsi lähtemään, hän seurasi sanansaattajaa ja saapui pitkän lento- ja jakkikaravaanimatkan jälkeen luostariin, jossa asui vanha Lama ja hänen ystävänsä, joka oli nyt korkeassa asemassa. Tohtori Jarl viipyi siellä jonkin aikaa, ja hänen ystävyytensä ansiosta tiibetiläisiin hän oppi paljon asioita, joita muilla vierasmaalaisilla ei ollut mitään mahdollisuutta kuulla tai päästä havainnoimaan.
Yhtenä päivänä hänen ystävänsä vei hänet naapuriluostariin ja näytti hänelle kallistuneen aukion, jota reunusti luoteessa korkeat kallionseinämät. Yhdellä kiviseinämällä oli noin 250 metrin korkeudessa suuri aukko, joka näytti luolan sisäänkäynniltä. Tämän aukon edessä oli tasainen alue, jossa munkit rakensivat kiviseinää. Tälle alustalle pääsi vain kallion päältä, josta munkit laskeutuivat köysien avulla.
Keskellä aukeaa, noin 250 metriä kalliosta, oli kiilloitettu kivilaatta, jonka keskellä oli kulhon kaltainen kuoppa. Kulhon halkaisija oli yksi metri ja syvyys 15 senttimetriä. Kivenlohkare liikuteltiin tähän kuoppaan jakkihärällä. Lohkare oli metrin leveä ja puolitoista metriä pitkä. Sitten 19 musiikki-instrumenttia asetettiin noin 90° kaarelle noin 63 metrin päähän kivilaatasta. 63 metrin säde mitattiin tarkasti. Musiikki-instrumenteissa oli 13 rumpua ja kuusi trumpettia (Ragdon).
<< VoicesFromHimalaya Channel - Tibetan Ragdon trumpets
http://www.youtube.com/watch?v=lNU4l-hnLxQSecrets of Levitation - Low Frequency Harmonics
http://www.coralcastle.com.au/Tibetan.htmlLinkin mukaan Radgon trumpetin päätaajuudet ovat 130 Hz ja 625 Hz. Analysoin hieman Tektronix oskilloskoopilla yllä olevan Ragdon trumpetin kolme ensimmäistä töräystä ja FFT-muunnoksella sieltä löytyi monia taajuuksia, jotka vaihtelevat trumpettiin puhalluksesta riippuen, mutta suuntaa antavasti kaksi intensiivisintä taajuusaluetta löytyi noin 300 ja 600 Hz alueelta. Mielenkiintoista, että jälkimmäisen taajuusalueen huippu on noin Keely taajuuksilla 620 ja 630 Hz (puhalluksesta riippuen). >>
Kahdeksan rummuista oli halkaisijaltaan yhden metrin ja pituudeltaan puolitoista metriä. Neljä rumpua oli keskikokoisia, halkaisijaltaan 0.7 metriä ja pituudeltaan yhden metrin. Ainoa pieni rumpu oli halkaisijaltaan 0.2 metriä ja pituudeltaan 0.3 metriä. Kaikki trumpetit olivat samankokoisia. Niiden pituus oli 3.12 metriä ja aukko 0.3 metriä. Isot rummut ja kaikki trumpetit oli kiinnitetty jalustalle, joita pystyi säätämään kivilaatan suuntaan sauvoilla. Isot rummut oli tehty 3 mm paksusta rautalevystä, ja ne painoivat 150 kg. Ne oli rakennettu viidestä osasta. Kaikki rummut olivat toisesta päästä avoimia, kun taas toisen pään pohja oli metallinen, johon munkit löivät isoilla nahka nuijilla. Jokaisen istrumentin takana oli rivi munkkeja. Tämä tilanne on kuvattuna seuraavassa piirroksessa:
Kun kivi oli asetettu paikoilleen, pienen rummun takana oleva munkki antoi signaalin konsertin aloittamiselle. Pienessä rummussa oli hyvin terävä ääni ja sen pysty kuulemaan jopa silloin kun muut soittimet tuottivat kauheaa meteliä. Kaikki munkit lauloivat ja veisasivat rukouksia, nostaen hitaasti tämän uskomattoman melun tempoa. Ensimmäiseen neljään minuuttiin ei tapahtunut mitään, sitten kun rummutus nopeutui ja melu lisääntyi, iso kivilohkare alkoi keikkua ja huojua, ja yhtäkkiä se nousi ilmaan lisääntyvällä nopeudella 250 metriä korkealla olevan luolan edessä olevan alustan suuntaan. Kolme minuuttia noususta se laskeutui alustalle.
He toivat aukealle jatkuvasti uusia lohkareita ja käyttäen tätä menetelmää, munkit kuljettivat viidestä kuuteen lohkaretta noin 500 metriä pitkällä ja 250 metriä korkealla parabolisella lentoradalla. Ajoittain kivi halkesi ja munkit siirsivät haljenneet kivet pois. Aika uskomaton tehtävä.
Tohtori Jarl tiesi kivien linkoamisesta. Tiibetiläiset asiantuntijat kuten Linaver, Spalding ja Huc olivat puhuneet siitä, mutta he eivät olleet koskaan nähneet sitä. Siten tohtori Jarl oli ensimmäinen ulkomaalainen, jolla oli mahdollisuus nähdä tämä merkittävä näky. Hän oli aluksi sillä kannalla, että hän oli joukkopsykoosin uhri, joten hän teki tapauksesta kaksi filmiä. Filmit näyttivät täysin samat asiat kuin mitä hän oli todistanut.
Enlantilainen seura, jolle tohtori Jarl työskenteli, takavarikoi filmit ja julisti ne salaisiksi. Niitä ei vapautettaisi ennen vuotta 1990. Tätä tekoa on melko vaikea selittää tai ymmärtää.”
Faktaa filmien välittömästä salaamisesta ei ole kovin vaikea ymmärtää, kun annetut mitat yhdistetään niiden geometrisiin vastineisiin. Silloin tulee ilmeiseksi, että Tiibetin munkit ovat täysin perehtyneitä materian rakennetta hallitseviin lakeihin, joita nykypäivän tiedemiehet länsimaissa kiihkeästi tutkivat. Laskelmien perusteella näyttää, että munkkien veisaamilla rukouksilla ei ole mitään suoraa merkitystä faktaan, että kivet levitoitiin maasta. Reaktiota ei käynnnistänyt ryhmän uskonnollinen into, vaan korkeampien pappien erinomainen tieteellinen tietämys. Salaisuus on musiikki-instrumenttien geometrisessa asettelussa suhteessa levitoitaviin kiviin, ja rumpujen ja trumpettien harmonisessa virittämisessä. Pappien kovaääninen veisu, jossa ääntä tuotetaan tietyllä sävelkorkeudella ja rytmillä, tuo mahdollisesti lisänsä yhdistettyyn vaikutukseen, mutta uskon, että veisun aiheella sinänsä ei ole merkitystä.
Yhdistelmän tuottamat ääniallot suunnattiin niin, että antigravitaatio efekti luotiin polttopisteen keskelle (kivien sijaintiin) ja ympyrän kolmasosakaarelle, jota pitkin kivet liikutettiin.
...
