Valvoja: Yllapito
Vipunen kirjoitti:Jimmi tai mikä kanava sitten lie, jossa tämä "StarTrekki" mies esittelee erilaisia mysteerejä ja joku aika takaperin yhtenä jaksona oli "magneettinen sumu". Ohjelmassa sellaisen kerrottiin aiheuttaneen joillekkin ihmisille aikasiirtymisen tai ajankulun monen tunnin katoamisen...
Wilhelm Reichin (1954) Cosmic Orgone Engineering tutkimusten mukaan...
Lämpiminä kesäpäivinä vuoristolaaksoissa on vain harvoin usvaa lukuun ottamatta korkeampia ja kylmempiä alueita. Sen sijaan syksyisin laaksoihin kehittyy helposti usvaa. Kun aurinko nousee, usva hajaantuu ja joissain laaksoissa se liikkuu horisontaalisesti ennen kuin nousee ja hajaantuu.
Mikä voisi olla syy tälle ilmiölle, joka on erilainen kesäisin ja syksyisin, sekä kylmillä ja korkeilla alueilla verrattuna lämpimiin laaksoihin?
Tässä yhteydessä voimme ajatella orgonienergian hajaantuvia ja laajentuvia ominaisuuksia. Kesäisin lämpimissä laaksoissa ilmakehän orgonienergian levitoiva (antigravitaatio) vaikutus on voimakkaampi kuin kylmillä ja korkeilla alueilla tai syksyisin. Kun voimaa on vähemmän saatavilla, vesihöyry ei pääse nousemaan ja hajaantumaan ja tuloksena on usvaa.
Kun aurinko nousee horisontista, sen säteet virittävät heikentynyttä orgonienergiaa, jolloin sen hajaantuva ja laajentuva vaikutus lisääntyy. Tällöin usva nousee ja hajaantuu. Myös mahdolliset pilvet katoavat hitaasti.
Ilmakehän orgonikuoren laajentumisen ja supistumisen voi ymmärtää luonnon toimintojen avulla, jotka ovat havaittavissa keväisin ja syksyisin. Näinä aikoina monet luonnossa kohdatut ilmiöt tulevat ymmärrettäviksi kun niitä ajattelee ilmakehän supistuvan ja laajentuvan orgonikuoren valossa. Säätoimintojen ja ilmakehän orgonikuoren välillä on selkeä yhteys seuraavista syistä:
Syksyllä passivoituva ja supistuva orgonikuori saa aikaan lämpötilan laskun ja toisaalta keväällä aktivoituva ja laajentuva orgonikuori saa aikaan lämpötilan nousun. Kaasut käyttäytyvät samalla tavalla suhteessa lämpöön kuin laajentuva, aktiivinen orgonienergia. Vesi, kuten hyvin tiedämme, kiteytyy paikoilleen jäätyessään ja kiehuessaan muuttuu aktiivisesti liikkuvaksi höyryksi.
”Lämpö” liittyy laajentuvaan ja ”kylmä” supistuvaan orgonienergiaan.
Keväällä ja syksyllä puiden lehdet ovat erilaisia; keväällä puiden ympärillä on hienoa hohdetta ja niissä enemmän aktiivista ja laajentuvaa orgonienergiaa kuin syksyllä. Orgonikuori ei peitä vain maanpintaa; se menee syvälle maankuoren sisään ja myös korkealle ilmakehään ja sen tuolle puolen, jossa se yhdistyy kosmiseen orgonienergiavirtaan, joka on maan painovoimakentän tuolla puolen.
Orgonienergia laajenee ja supistuu yhtenäisenä systeeminä, ja sen aaltoillessa ja toimiessa elävien olentojen lävitse, se vahvistaa tai heikentää kasvi- ja eläinmaailmaa.
Aikaisin keväällä voi nähdä puiden lehtien värin syvenevän, perennojen vihreyden kirkastuvan, oksien vaimean ulkonäön poistuvan, sekä ojentuvuuden ja laajentumisen kaikessa mukaan lukien ihmisessä.
Se on orgonienergian virtaus, ei mekaaninen viskositeetti, joka nostaa kasvien nesteet painovoimaa vastaan.
Lisääntynyt paritteluhalu ihmisissä ja eläimissä on epäilemättä saman rikastuttavan orgonienergian virtausta elävien olentojen lävitse. Mahla nousee rikkaampana ja nopeammin puiden nestekanavissa. Ensimmäisten lehtisilmujen ilmaantuminen on selvä ilmaus orgonienergian laajentavasta vaikutuksesta, kuten myös kaiken elollisen kasvu. Tämän voiman voi havaita myös ruohonkorren ja kukan siemenen kasvussa, joka työntää pikkukivet tieltään.
Syksyllä tapahtuu päinvastoin. Maan orgonikuori supistuu kohti maan kuorta ja samalla ohenee myös elävissä olennoissa. Lehdet kuivavat, menettävät otteensa ja putoavat. Kuiva ja talvinen maisema tulee esiin. Ilmakehän vesi muuttuu lumeksi, joka on kuivaa ja kiteytynyttä vesihöyryä, joka sisältää orgonienergiaa.
Liian monta arvoitusta jää ratkaisematta, mutta toivoaksemme polku on nyt avattu tähän tuntemattomaan piiriin. Tässä vielä yhteenveto:
Supistuva orgonienergia, taipumus kohti:
ainetta
liikkumattomuutta
”kylmää”, jäätymistä
syksy, talvi
voimakkaat potentiaalierot
Laajentuva orgonienergia, taipumus kohti:
energiaa
liikkuvuutta
”lämpöä”, laajentumista
kevät, kesä
tasainen jakautuminen
Huonolla säällä ilmakehän orgonienergia vajoaa alemmalle energiatasolle, koska se konsentroituu vesihöyryyn.
Soilla on omalaatuinen orgonienergia vaikutus. Suot ovat seisovan veden varastoja, jotka edistävät hajoamisprosessia ja ovat siten vastakkaisia raikkaille vesipuroille ja joille, jotka ehkäisevät hajoamisprosessia. Nämä voi erotella orgonisen aineenvaihdunnan perusteella. Kaikki pitää vielä huolellisesti tutkia. Olemme vasta avaamassa polkua tähän suuntaan.
Loiston vähenemisen voi ymmärtää orgonisen pulssin ja aineenvaihdunnan vähentymisenä kasveissa ja eläimissä. Tämä näyttää tulevan esille myös järven pinnan orgonisten pulssien vähentymisen yhteydessä, jolloin vedestä tulee tyyni ja liikkumaton.
Orgonisen potentiaalin perustoiminta on vastakkainen mekaaniselle potentiaalille, lämmölle, sähkömagneettiselle energialle jne. Orgoninen potentiaali on selkeästi ilmaistu useimpien eläinten lämmönsäätelyssä, joka on ympäristön lämpötilaa korkeampi ja myös painovoiman toiminnassa. Molemmissa tapauksissa potentiaali suuntautuu alemmasta korkeampaan tai heikommasta vahvempaan. Painovoima toimii samalta pohjalta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa