Olkaa hyvä! Kääntäminen on palkitsevaa, kunhan asia on mielenkiintoista.
Korjaan käännösvirheen. Kasvin jälkeen Vogel tutki sähköä johtavan kumin vasteita intentioon ja pulssihengitykseen.
Mietin vain voiko tetraedri olla yhdistävä tekijä klorofyllin, sähköä johtavan kumin, kvartsikiteen ja veden molekyylirakenteessa. Vogel nostaa kommunikoinnin yhteydessä esille tetraedrin, jossa kommunikoiva tietoisuus kehittyy. Tetraedri näyttää olevan kommunikoinnin edellytys. Jos sitä ei ole kiinteissä, nestemäisissä (nestekide), kaasumaisissa tai hienommissa informaatiorakenteissa, ajatusmuodot eivät välttämättä siirry rakenteiden välillä. Les Brownin mukaan "tetraedrien muoto tuottaa niiden sisällä liikettä ja ne alkavat toimia yhdessä ja kommunikoida keskenään. Ne lähettävät elektroneja toisilleen. Olet ehkä kuullut Teslan eetterin läpi virtaavasta energiasta; Tetraedrit tuottavat sitä luonnostaan." Kun muistetaan Teslan sähköaaltojen pitkittäinen luonne, tetraedrien kommunikointi voi tapahtua sähköisesti varautunein ääniaalloin.
Klorofylli muodostaa himmelirakennetta, joka on täynnä tetraedreja. Kun lisäksi myös piioksidi ja vesi muodostavat tetraedreja, johdonmukaisesti niitä pitäisi löytyä myös sähköä johtavasta kumista.
Olen joskus asiasta lukenut, mutta en näin perusteellisesti. Monia ihmisiä vaivaa tinnitus (etenkin muusikoita!? Oliskohan 'Rokki Soi' 'Megawateilla' yhteyttä asiaan. Muistan lukeneeni että 'Meucci'n menetelmää olisi yritetty/kokeiltu tinnituksen poistoon.
On se jännä, miten asioista innostuminen johtaa joskus informaation kasaantumiseen. Aivan kuin jonkin periaatteen ympärillä pyörivät ajatukset vetäisivät puoleensa niiden kanssa resonoivia ajatuksia.
Periaatteena tällä kertaa ulottuvuuksien välinen vuorovaikutus ja sen ilmentyminen atomissa.
Ensin Alzofon (1993) kiinnitti huomion elektronin ja atomiytimen pyörimisliikemäärien vuorovaikutukseen, jonka jälkeen erilaisten pyörähdysten kautta Dirac (1982) nosti esiin yksinkertaisimman hiukkasen spinin, joka oli suuri löytö. Sitten Smith (2005) antoi puheenvuoron Leelle, joka näytti elektronin spiniä havainnollistavan toroidin, jonka pyörintä on matemaattisesti nelidimensionaalista.
Jo päivänä muutamana saapui Vogel ja johdatti tetraedreineen seuraavalle tasolle. Sitten lainehista nousi Moonin pyörreteoria, joka sai avaruuden virtaamaan neliulotteisella pyörteellä protonista elektroniin ja kolmeulotteisella pyörteellä takaisin protoniin. Ja johan nosti Meyer päätään ja näytti periaatteellisen akselin.
Nikola Tesla observed and described the action of such staccato electrostatic impulses on matter in Colorado Springs; particularly on the levitation of dust particles. He later described a heavier than air ship which he said was entirely driven by electrical energies, lacking propellers or jets. There are those legendary reports by those who claimed to have seen this device in operation which have surfaced. An elderly gentleman, the son of a local rancher, described what his father claimed to have seen one night several miles from Tesla's experimental station in Colorado Springs.
Tesla was seen standing on a platform, surrounded by a purplish corona, some thirty feet above the ground. The contrivance had a small coil aft, and was entirely covered underneath with a smooth surface of sheet copper. The platform was perhaps two feet in total depth, being crammed with components. Tesla strode over to the platform, stood before a control panel, and whisked aloft in a crown of white sparks. The excessive sparks subsided with increased distance from the ground, often arcing to metal fencing. Tesla went out of his way to avoid the numerous metallic ranch fencing beneath his aerial course.
What originally attracted the rancher out into the night air was a stallion who had become spirited by the strange buzzing craft. It was said the Tesla often delighted in soaring through the night air for hours each night. He was dressed in his characteristic garb, sans top hat. Tesla became enthralled with the operation of his flying platform, travelling to great distances. Tapping energy directly from his Magnifying Transmitter, the device had an unlimited range. Others had witnessed these strange midnight journeys across the ranchlands.
Dr. Biefeld was familiar with all of the experimental papers, and many of the legends. The growing electrogravitic effects bibliography provided ample reference material by which it was possible to focus in upon the effect which Tom Brown discovered ...the "Brown Effect".
Einstein utilized the concept of distorted space to explain the appearance of all forces. According to this theory, there should be various means by which to bridge each of the forces. Could this effect which Tom Brown had discovered not be the "bridge" between electrical force and gravitational force? Einstein said this bridge must exist. Now Tom had a good theoretical model with which to work. If gravitation was truly the result of a distorted space, then high voltage electric shock was somehow further modifying that distortion.
Gerry Vassilatos. 1999. Lost Science. Adventures Unlimited Press. 245-246
Avainsanoja: Sähköstaattiset impulssit, purppura korona, tasainen elektrodipinta, valkoisten kipinöiden kruunu, läpilyönti maahan ja suriseva ääni.
Vastaavat tiedonmurut ja vinkit ovat tervetulleita, niin päästään joskus itsenäisesti uudelle ilmailun kaudelle. Ei ole mahdotonta, etteikö Suomessakin vielä sovellettaisi sähkögravitaatioon liittyvää teknologiaa. Tämäkin ketju voi toimia osiltaan keskustelun ja mahdollisuuksien avaajana.
» Jos tuo on totta, niin… » Lause jäi kesken. Nuorehko professori yksinkertaisesti kieltäytyi ajattelemasta asiaa sen enempää. Hän oli juuri nähnyt kuvan 1 a) tapaisen piirroksen, jonka oheen oli liitetty joitakin vaatimattomia, yksinkertaisia laskelmia. Sen esittämä ajatus soti selvästi kaikkea sitä vastaan, mitä hän oli oppinut pitämään oikeana. Kaikkea sitä, minkä varassa suuri osa modernista fysiikasta lepäsi.
Jaakko Kajamaa. 1991. Atomitason tekniikka. WSOY. 14-15
Sähkömagneettisiin aaltoihin liittyen
Tesla discovered a fundamental flaw in Hertz's experiment: Hertz had failed to take into account he presence of air in his experiments. Hertz had mistakenly identified electrostatic inductions or electrified shockwaves as true electromagnetic waves. Tesla was saddened to bring this news to the distinguished academician, but felt scientific honesty was paramount if progress was to be achieved.
Tesla visited Hertz in Germany and personally demonstrated the experimental error to him. Hertz agreed with Tesla and had planned to withdraw his claim, but reputations, political agendas, national pride, and above all, powerful financial interests, intervened in that decision and set the stage for a major rift in the 'accepted' theories that soon became transformed into the fundamental "laws" of the electric sciences that have held sway in industry and the halls of academia to the present day.
Hieronymus: Real progress has been made, of course. But Id like to quote Wernher von Braun about that: "Old scientists never accept new concepts; they just die. But young scientists grow up in the environment of the new concept and accept it automatically." ...
I once put on a successful demonstration of psionics in the office of Dr. Arthur Compton, a university chancellor and Nobel Prize winner in physics. After the experiment, I offered to donate one of my instruments, and even to help train a couple of young, talented scientists to carry on the same line of research Id been doing. He turned me down flat. I could hardly believe my ears when he told me, "I couldnt do that. This sort of thing just doesnt fit in with any of our research programs."
Muistan kyllä, mutta .pdf tiedosto on helpompi lukea ja sen voi tallentaa.
Jotkut kirjoittamani asiat ovat tulevaisuutta. Ennen kuin kellutaan ilmassa, vedessä ja lumella liikutaan mahdollisesti uudenlaisin menetelmin.
Palautan mieleen unen, joka tapahtui Kairatien risteyksessä, jossa oli aikoinaan grillikioski nimeltä Jaskan namu ja nakki. Näin pyramidin muotoisen aluksen laskeutuvan ja sen reunoilla oli samankaltaista valovirtaa kuin kampameduusojen kyljissä. Aluksen laskeuduttua tapasin sen ulkopuolella ystävällisen vaaleaihoisen miehen, jonka kanssa juttelin tovin.
Jokunen vuosi jälkeenpäin lukiessani Thomas Townsend Brownin tutkimuksia, uni palautui mieleen ja ymmärsin, miten tulevaisuudessa samankaltaisten periaatteiden pohjalta voidaan kehittää monenlaisia liikkuma- ja harrastusvälineitä. Tulevaisuudessa ihmisillä on harrastuksia, joita on nykyään vaikea kuvitella saati uskoa.
Siliat (värekarvat) ja flagellat (siimat) ovat solun liiketoimintaan erikoistuneita elimiä, joita esiintyy eläinkunnan kaikilla tasoilla ja myös kasveissa. Alkueläinten nopea liikkuminen nesteessä perustuu niiden pinnan tuhansiin värekarvoihin, jotka liikkuvat koordinoidusti synnyttäen aaltomaisen liikkeen. Sen johdosta koko solu tai sen pintaan kosketuksissa olevat hiukkaset liikkuvat haluttuun suuntaan. Värekarvojen liike pohjautuu yksittäisten värekarvojen kykyyn suorittaa nopea ja voimakas iskuliike, jota seuraa hitaampi palautuminen lähtöasentoon.
Mikko Niemi, Ismo Virtanen ja Eero Vuorio. 1994. Solu- ja Molekyylibiologia. Porvoo: WSOY. 210-213.
Kampameduusa lähettää pulssijonoja poikittain olevan ’elektrodikamman’ lävitse. Brownin kehittämässä sähkölaivassa elektrodit on voitu sijoittaa suunnilleen samoin, jolloin sähkökenttä muodostuu etenemissuunnassa ja magneettikenttä levittäytyy laivasta ulospäin suorassa kulmassa suhteessa sähkökenttään. Hänen kuvaus ”fan out” voisi kuvata hyvin magneettikentän pyörimistä laivasta ulospäin kuin laiva olisi johdin, jonka positiivinen napa on keulassa ja negatiivinen perässä, kuten kaloilla ja madoilla. Vastaava järjestelmä voisi olla sähkögravitaation kannalta paras ratkaisu.
Kun jokaista elektrodia ohjataan erikseen, sopivasti etenevillä korkeajännitepulsseilla voi mahdollisesti vetää tai pyörittää vettä laivan pohjaa pitkin, jolloin laivaan kohdistuu liikevoima eteenpäin. Lumen päällä voi hyödyntää lumen sähköstaattisia ominaisuuksia ja veden pisaroitumista.
Näiden ympärillä harrastelu on luultavasti helpompaa ja turvallisempaa kuin lentolautasten kanssa. Hyviä kokeellisia ja sovellettavia tutkimuskohteita voisi olla suksen pohjan sähköinen kiihdytin, sähköpulkka ja tietyllä varauksella radio-ohjattava sähköliukuvene. Näiden kokeellinen kehittely ei ainakaan vaadi suuria investointeja.
Ville kirjoitti:En aina tiedä mihin tutkimukseni johtaa, seuraan vain intuitiota ja tuikkivia tähtiä.
Billy Meierin kontaktien yhteydessä saadut ääninäytteet toivat esiin hiljaisuuden harmonian lukusuhteella 2/3.
Se on puhtaan kvintin säveltaajuuksien suhde, joka soi hyvin konsonoivasti eli yhtä aikaa soiva sävelpari kuulostaa miellyttävältä ja ne ikään kuin sulautuvat toisiinsa. Se on myös voimasointu, jossa on poweria.
Keskustelun aloitti Pythagoras 500-luvun lopulla eKr. Kielisoittimella kokeita tehdessään hän havaitsi, että puhtaat intervallit muodostuivat kokonaislukujen suhteista 2:1, 3:2 ja 4:3 eli kun kielen pituutta lyhennettiin puoleen, kahteen kolmasosaan ja kolmeen neljäsosaan saadaan oktaavi, kvintti ja kvartti. Nämä intervallit miellyttävät korvaa eniten ja edustavat siis täydellistä harmoniaa. Näissä suhteissa Pythagoras näki taivaankappaleiden ja musiikillisten rakenteiden analogian, joten ne hänen mielestään ilmensivät jumalallista suunnitelmaa.
Mutta kokeita tehdessään Pythagoras huomasi myös erään omituisen seikan, joka ei näyttänyt sopeutuvan näihin harmonian lakeihin. Sävelasteikossa on kaksitoista säveltä ja ne muodostavat oktaavin. Kun siis lasketaan samasta perussävelestä kahdentoista päällekkäisen puhtaan kvintin muodostama sykli sekä seitsemän oktaavin muodostama sykli, tulisi molempien syklien päättyä värähdystaajuudeltaan samaan säveleen. Pythagoras kuitenkin huomasi, että nämä oktaaveilla ja kvinteillä mitattujen syklien päätössävelet poikkesivat hieman toisistaan, olivat epävireisiä. Tätä sanotaan Pythagoraan kommaksi.
Pythagoraan komma johtuu siitä, että oktaavien ja kvinttien mittajärjestelmä on erilainen. Värähdystaajuudeltaan oktaavit ovat kahden potensseja (kuten tietokoneen RAM-muisti) ja kvintit kolmen monikertoja. Luvut kaksi ja kolme ovat alkulukuja, eivätkä alkuluvut potensseihin korotettuna koskaan tuota samaa arvoa. Näin ollen samasta sävelestä lähtevät oktaavi- ja kvinttisarjat eivät koskaan kohtaa, mikä soittimien virityksessä johtaa siihen, että pythagoralaisessa viritysjärjestelmässä eräät intervallit soivat epävireisesti.
Sähkötieteilijöillä näyttää olevan paljon opittavaa myös muusikoilta. Jos haluaa kytkeä kelansa sfäärien harmoniaan, johon painovoima näyttää liittyvän, tarvitsee todennäköisesti monta taajuutta.
Yksi taajuuksista voi liittyä hyvinkin maapallon ympärysmittaan, kuten mittaamani Isokudun sarvet, Ed Wagnerin puuaallot, Teslan lentoalustan paksuus, Hans Beckerin kadonnut kyynärä ja lentävän lautasen hiljaisuus.
