Kartoitan hieman Podkletnovin suprajohdekokeiluja. Aikaisemmista tutkimuksista käy ilmi kokeilujen mahdolliset yhteydet Schaubergeriin. Kokeilut eivät ehkä olleetkaan sattumaa.
Breaking the Law of Gravity By Charles Platt
http://archive.wired.com/wired/archive/ ... ty_pr.html
Tehdessään kokeiluja sähkömagneettien yläpuolella pyörivillä suprajohtavilla keraamisilla levyillä, Podkletnov huomasi jotain kummallista. Levyn yläpuolella pienet kappaleet näyttivät menettävän noin 2 % painostaan.
Eugene Podkletnovin (1996) haastattelusta poimittua
“Joku laboratoriossa poltti piippua ja savu nousi pilarina suprajohtavan levyn yläpuolella. Sitten sijoitimme pallon muotoisen magneetin levyn yläpuolelle, vaakaan kiinnitettynä. Vaaka käyttäytyi kummallisesti. Kokeilimme ei-magneettista materiaalia, piitä, ja vaaka oli edelleen hyvin kummallinen. Havaitsimme, että levyn yläpuolella kaikki kappaleet menettivät osan painostaan, ja havaitsimme, että pyörittämällä levyä efekti voimistui.”
”Emme tarvitse paljon energiaa. Emme absorboi gravitaatiokentän energiaa. Voimme ehkä ohjata sitä, kuten transistori ohjaa sähkövirtaa.”
Ja myöhemmästä tapaamisesta poimittua
“Mittasimme painon joka tavalla. Käytimme metallisuojausta, ei-magneettisia kohteita, laitoimme kohteet tyhjiöön – olimme hyvin perusteellisia.”
Podkletnovin mukaan elohopea manometri (painemittari) mittaa suprajohtavan levyn yläpuolella 4 mm(Hg) pienemmän ilmanpaineen, koska ilmankin paino vähenee. Kun hän vei manometrin labran yläpuolella olevaan labraan, hän löysi saman tuloksen – aivan kuin hänen laitteensa olisi generoinut näkymättömän pilarin pienempää gravitaatiota.
Podkletnov sanoo tehneensä tutkimusta nimettömässä tutkimuskeskuksessa, jossa hän rakensi laitteen, joka heijastaa gravitaatiota. Oletettavasti laite perustuu Van de Graaffin generaattoriin – sähköisten tutkimusten alkuajoilta tuttuun korkeajännitelaitteeseen.
”Normaalisti on kaksi palloa ja kipinä hyppää niiden välillä. Kuvittele nyt pallojen olevan tasaisia pintoja, suprajohteita, joista toinen on kela tai O-rengas. Tietyissä olosuhteissa, käyttämällä resonoivia kenttiä ja komposiitti suprajohtavia pinnotteita, voimme järjestää energian purkauksen niin, että se kulkee elektrodin keskuksen lävitse, mukanaan gravitaatioilmiö – heijastuvat gravitaatioaallot, jotka leviävät seinien lävitse ja osuvat alapuolella olevissa huoneissa kappaleisiin ja kaatavat niitä.”
”Toisen sukupolven lentolaitteet tulevat heijastamaan gravitaatioaaltoja ja olemaan pieniä, kevyitä ja nopeita, kuten ufot. Olen saavuttanut impulssiheijastuksen, nyt tehtävänä on saada se toimimaan jatkuvasti.”
Monet fyysikot suhtautuvat skeptisesti gravitaation suojaamiseen, koska se on ristiriidassa Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Berkeleyn yliopiston professori George Smootin mukaan yleinen suhteellisuusteoria on hyvin kaunis, mutta se ei ole yhteensopiva kvanttifysiikan kanssa ja enemmin tai myöhemmin sitä pitää muuttaa. Hänen mukaan gravitonien epälineaarinen spin tekee laskuista erittäin vaikeita ja kun mukaan lisätään pyörivä levy, laskuja on mahdoton ratkaista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Smoot
Käytännössä gravitaation suojaamista ei voida kumota matemaattisesti.
Irvinen yliopiston professori Gregory Benford sanoo, ettei gravitaation suojaamisessa ole mitään mahdotonta. Se vaatii vain kenttäteorian, jota meillä ei vielä ole. Jokainen joka sanoo sen olevan mahdotonta, kärsii mielikuvituksen puutteesta.
edit lisäys.
Podkletnovin mukaan suprajohtavien levyjen valmistus (tietty koostumus, muottiin puristus ja paisto) on asian sydän.
