Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

Valvoja: Yllapito

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 20.02.2014 09:03

Asiaan liittyen, suora kuunvalo ei ole polarisoitunutta, mutta epäsuora kuunvalo on polarisoitunut. Tämä johtuu valon siroamisesta (Rayleigh-sironta). Ilmakehässä auringonvalokin siroaa ja värittää taivaan siniseksi, koska lyhytaaltoinen sininen valo siroaa voimakkaammin kuin punainen. Valo polarisoituu tehokkaimmin kun siroamiskulma on 90° valon lähteestä. Näin ollen auringonvalon polarisaatio on voimakkaimmillaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla, kun aurinko on horisontissa.

Rayleigh sky model
http://en.wikipedia.org/wiki/Rayleigh_sky_model


Tähän hieman tarkennusta. Aamuhämärän aikaan auringonvalon polarisaatio on voimakkaimmillaan pohjoinen-zeniitti-etelä tasossa eli Maan magneettikentän suuntaisella taivaankaarella tai puoliympyrällä, jota voi seurata, kun nostaa katseen pohjoisesta suoraan ylös taivaanlaelle (zeniittiin) ja laskee sen sieltä suoraan alas etelään.

Ruohonkorsien päässä oleva protoplasma muodostuu samoihin aikoihin kun auringonvalon polarisaatio on voimakkaimmillaan maan magneettikentän suunnassa ja suoraan ylöspäin. Tällä polarisaatiolla voi olla jokin vaikutus prosessiin. Lisäksi kuunvalon samankaltainen polarisaatio voi olla vaikuttavana tekijänä taimenen levitoinnissa.

Kutuaikana, kun täydenkuun säteet osuvat oikeassa kulmassa veteen, joka sisältää paljon negatiivisia ioneja, sen levitaatio voima tulee niin intensiiviseksi, että jo pieni stimulaatio riittää kelluttamaan hyvin innostuneen taimenen syöksyviä vesiputouksia ylöspäin. -V.S.

Vettä spesifisesti painavammat kehot, jotka auringonvalossa uppoavat ja makaavat pohjalla, alkavat sitä vastoin täydenkuun öinä kellua. -V.S.


Edelliseen lainaukseen liittyen olen tehnyt yhden hauskan havainnon. Viime helmikuussa täydenkuun yönä näin lähteessä kaksi pientä sammakkoa, joista toinen pyrki ahkerasti lähteen pulppuavasta kohdasta sisään (ilmeisesti takaisin lähteen pohjakerroksiin talvihorrostamaan). Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kerta, kun olen nähnyt Lapissa talvella sammakoita (lähteestä pulppuava pohjavesi on ympäri vuoden +4°C).

Biologisesta näkökulmasta vesi on sekä varaaja että muuntaja, toisin sanoen tietyin edellytyksin tiettyjä aineita voidaan lisätä veteen tai erottaa siitä. Vesi on siten elin, jota Auringon ja Kuun katodi- ja anodijärjestelmät ohjaavat etäältä. Sen mukaisesti vesi voi kantaa anodisia tai katodisia toimintoja riippuen annetuista olosuhteista. -V.S.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 21.02.2014 17:19

Valon polarisaation opiskelua

Valoaallossa sähkö- ja magneettikenttä värähtelevät etenemissuuntaan nähden kohtisuorassa.

1. Kun värähtely tapahtuu satunnaisesti kaikkiin suuntiin, valo on polarisoimatonta.
- Esimerkiksi tavallisessa valolähteessä (kuten lampussa tai kynttilässä) atomit ja molekyylit emittoivat valoa toisistaan riippumatta, jolloin myös emitoidun valon polarisaatiot ovat toisistaan riippumattomia.

Kuva

2. Kun värähtely tapahtuu vain yhdessä tasossa, valo on polarisoitunutta.
- Valoaallon polarisaatiosuunnalla tarkoitetaan sähkökenttävektorin suuntaa.
- Valo polarisoituu, kun se heijastuu eristeestä (kuten lasista, vedestä tai lumesta) tai se kulkee ohuen raon tai tiettyjen kidemateriaalien (kuten turmaliinin) läpi.
- Radioaaltoja voi polarisoida erilaisten lähestysantennien avulla.
- Metallipinnasta heijastunut valo polarisoituu vain heikosti.
- Kun polarisoitunut valo heijastuu, sen polarisaatiotasot kääntyvät peilikuvikseen.
- Polarisaatio voi tapahtua myös ns. ympyräpolarisaationa (jota paremminkin kuvaa kierre- tai spiraalipolarisaatio), joka voi olla oikea- tai vasenkätistä.

Kuva

Kuvassa auringon polarisoimaton valo heijastuu vesimolekyylistä ja samalla polarisoituu. Valokuvauksessa tällaisen valon voi suodattaa polarisaatiosuotimella. Sen avulla maisemakuvien taivaan syvän siniset sävyt tulevat paremmin näkyviin.

Kuva

Polarisaatiosuotimen yksi suosittu käyttökohde on poistaa veden pinnasta tulevat heijastukset. Silloin heijastusten optimaaliseen suodattamiseen vaikuttaa ns. Brewsterin kulma, joka riippuu kahden väliaineen ominaisuuksista, tässä tapauksessa ilman ja veden ominaisuuksista. Kuvassa auringonvalo osuu veteen juuri sopivassa Brewsterin kulmassa, jolloin heijastunut valo polarisoituu lähes täydellisesti. Ilman ja veden rajapinnalla optimaalinen polarisaatiokulma on 53° (jolloin auringon ja vedenpinnan kulma on 37°). Ilman ja lasin rajapinnalla Brewsterin kulma on 56°.

Ja sitten hieman laajempia yhteyksiä. Vapaan energian tuottamisessa on tavallaan kyse uuden elämän luomisesta.

Japanilainen tutkimusryhmä (2013) löysi Kissantassun tähtisumusta yllättävän paljon ympyräpolarisoitunutta valoa. Analyysin tulokset viittavat siihen, että ympyräpolarisaatio on universaali ominaispiirre tähtiä ja planeettoja muodostavilla alueilla.

Yhden hypoteesin mukaan ympyräpolarisaatio aiheuttaa aminohappojen samankätisyyttä (homokiraalisuutta). Proteiinien raaka-aineina olevien aminohappojen samankätisyys on arvoitus, jota elämän synnyn teorioissa on monesti vähätelty. Maan elämä on rakentunut vasemman käden aminohapoista (L-amino acids) ja oikean käden sokereista (D-sugars), mutta syytä siihen ei tiedetä.

Tähtien ja planeettojen muodostuminen ja elämän synty ovat edelleen mysteerejä.

Tutkimusryhmän löydöksen yhteydessä ehdotettu skenaario on, että Aurinkokunta muodostuu massiivisella tähtiä muodostavalla alueella, kuten Kissantassun ja Orionin tähtisumussa - valtavan ympyräpolarisoituneen alueen sisällä, jonka vaikutuksesta aminohapot kiertyvät vasenkätisiksi. Aurinkokunnan muodostuessa aminohapot kulkeutuvat meteoriitteihin tai komeettoihin, ja aikanaan niiden mukana Maahan. Sitten prebioottisessa meressä vasenkätisten aminohappojen muodostuminen voimistuu ja lopulta syntyy elämää, jonka aminohapot ovat samankätisiä.

Universality of circular polarization in star- and planet-forming regions: Implications for the origin of homochirality
http://phys.org/news/2013-04-universali ... rming.html


Ja vielä teknologisia yhteyksiä, seuraavan linkin takaa löytyy paljon hyvää tietoa antenneista.

Kuva

Helical Antenna (Helix)
http://www.antenna-theory.com/antennas/ ... /helix.php

Ja jotain yleistä ympyräpolarisaatioantennin hyödyistä:
http://www.cbcintl.com/CP_Beam.htm
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 25.02.2014 12:36

Kutuaikana, kun täydenkuun säteet osuvat oikeassa kulmassa veteen, joka sisältää paljon negatiivisia ioneja, sen levitaatio voima tulee niin intensiiviseksi, että jo pieni stimulaatio riittää kelluttamaan hyvin innostuneen taimenen syöksyviä vesiputouksia ylöspäin. -V.S.

Vettä spesifisesti painavammat kehot, jotka auringonvalossa uppoavat ja makaavat pohjalla, alkavat sitä vastoin täydenkuun öinä kellua. -V.S.


Edelliseen lainaukseen liittyen olen tehnyt yhden hauskan havainnon. Viime helmikuussa täydenkuun yönä näin lähteessä kaksi pientä sammakkoa, joista toinen pyrki ahkerasti lähteen pulppuavasta kohdasta sisään (ilmeisesti takaisin lähteen pohjakerroksiin talvihorrostamaan). Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kerta, kun olen nähnyt Lapissa talvella sammakoita (lähteestä pulppuava pohjavesi on ympäri vuoden +4°C).


Näin taas lähteessä sammakon (24. helmikuuta 2014). Mielenkiintoista, että havaintohetkellä ilman lämpötila oli noin +4°C. Myös viimeksi (25. helmikuuta 2013) lämpötila kävi nollan yläpuolella, joka voi olla ilmiön kannalta merkittävämpi kuin täysikuu. Tällöin lumi alkaa sulaa ja maan läheisyydessä ilmankosteus nousee huomattavasti ja sillä voi olla merkitystä. Kesälläkin sammakoita näkee todennäköisimmin kosteilla ilmoilla.

Olen ottanut tavaksi kahlailla lähteissä, kun se on niin virkistävää ja mieltä kohottavaa. Näyttäisi siltä, että myös linnut ja eläimet aavistavat, että siellä on elämän eliksiiriä, puhdasta nuorta lähdevettä, joka on täynnä elämänlaatua parantavia elinvoiman laadullisuuksia. Vanha kansa, joka eli läheisessä yhteydessä luontoon, tiesi arvostaa lähteitä.

Ihmeellisiä vesiä ovat Lapin kaltiot, pienet kuohuvat hetteet ja lähteet tunturien ja tievojen juurilla. Niissä kirkas ja hohtava saivovesi, elävä vesi, joka iänkaiken, kuin aina uudesti syntyneenä, iloisesti pulpahtelee maanalaisista pimennoista ylös kirkkaaseen päivään, kohahdellen kuin ikuisesti nuori veri ihmissydämessä. Maanalaisista elämänlähteistä nouseekin saivovesi puhdistuneena tunturinjuuriseen pikku kaltioon, ja imee sieltä itseensä maan salaisia väkeviä voimia, niin että kaltioiden saivovesi on kaikkia muita maanvesiä merkillisempää ja voimallisempaa.

Lapin erämaita kiertävä ja asuttava kansa, alituisesti luonnon kanssa kosketuksissa ollen, onkin oppinut ymmärtämään kuohuvien kaltioittensa ihmeellisen voiman...

On lähteen vedessä parantava voima.

Samuli Paulaharju 1922. Lapin muisteluksia.


Tutkijat kansanperinteen jäljillä: 'Sammakko kaivossa pitää lääkärin loitolla'
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=6234

Venäläis-suomalainen tutkijaryhmä on onnistunut eristämään sammakon iholta antibakteerisia ja antibioottisia peptidejä, joiden bakteereja estävät vaikutukset on pystytty tarkoin mittaamaan suomalaisissa testeissä stafylokokeilla ja salmonelloilla. Löydöksellä on lääketieteellistä merkitystä, mutta se kertoo myös sen, että kansanperinteellä on paljon annettavaa nykypäivän tietämyksellekin.

Vanha kansa osasi tulkita "luonnon kirjaa", toteaa bioteknisen mikrobianalytiikan dosentti Elias Hakalehto Itä-Suomen yliopistosta, kun kyselin häneltä venäläis-suomalaisen tutkijaryhmän ällistyttävistä sammakkolöydöksistä. Hakalehto viittasi kansanperinteestä tuttuun vanhaan uskomukseen, jonka mukaan lähdevesi on hyvää, kun lähteessä asuu sammakko.

"Vanha kansa ymmärsi näitä molekyylibiologian ihmeellisiä ilmiöitä käytännön kautta", Hakalehto sanoo.
...

Toinen suomalainen tutkija professori Lebedevin vetämässä ryhmässä, emeritusprofessori Osmo Hänninen kertoo moskovalaisten keränneen näytteet Moskovan lähistöllä elävistä sammakoista mutta että Rana temporariaa elää myös Suomessa.

"Meillä on entisaikaan piimätiinuissa uinut sammakoita. Samoin on meillä pidetty hyvävetisinä lähteitä, kun niissä on sammakoita. Itse asiassa, me suomalaiset lisättiin tuohon käsikirjoituksen pohdintaan nämä asiat", Osmo Hänninen sanoo.


Hieman lisää polarisaatiosta

Valon siroaminen ilmakehässä tuottaa voimakkaasti polarisoituneen alueen taivaalle, joka seuraa auringon liikkeitä. Auringonnousun ja –laskun aikaan polarisoitunut kaari on havaitsijaan nähden keskellä taivasta ja kirkkaana päivänä se voi saavuttaa jopa 90% polarisaation. Keskipäivällä alue on lähellä horisonttia. Valon spektrin keskialueen vihreällä ja sinisellä on voimakkain polarisaatio. Ilmassa oleva pöly vähentää punaisten aallonpituuksien polarisaatiota ja lyhyiden aallonpituuksien monikertainen siroaminen vähentää taas UV taajuuksien polarisaatiota. Usvainen ja pilvinen taivas lisää sekundaarista siroamista ja voi kokonaan hävittää merkit polarisaatiosta. Kuitenkin puolipilvisellä, kun osa taivaan polarisaatiokuviosta on näkyvissä, sitä hyödyntävät eläimet voivat jatkaa toimiaan.

Kuva

Kuvassa taivaan polarisaatiokuvio A) keskipäivällä ja B) aamulla. Siniset katkoviivat osoittavat sähkökenttävektorien suunnan voimakkaasti polarisoituneella alueella. Vähemmän voimakkaat polarisaatioalueet muodostavat auringon ympärille samankeskisiä ympyröitä.

Samankaltainen kuvio muodostuu, kun taivasta katsoo veden alta, mutta polarisaatio on heikompi (maksimissaan 70%), koska valo siroaa vedessä monia ratoja pitkin. Kuvassa noin 15 metriä syvältä havaittu polarisaatiokuvio. Polarisaatioalueen sijainti on kallistunut pienempään kulmaan johtuen valon taittumisesta ilman ja veden rajapinnassa. Snellin ikkunan ulkopuolella ja lisääntyvässä syvyydessä on runsaasta siroamisesta johtuen huomattavasti polarisoitunutta valoa, mutta polarisaatiokuvio vaimenee ja sähkökenttävektori on pääasiassa vaakatasossa.

Kuva

Kuvassa vedenalainen polarisaatiokuvio A) keskipäivällä ja B) aamulla. Maksimipolarisaatioalue muodostaa havaitsijan ympärille renkaan. Alueen sähkökenttävektori on kohtisuorassa siroamiskulmaan ja samansuuntainen alueen kanssa. Snellin ikkuna määrittyy 48.7° (Brewsterin kulma vesi-ilma rajapinnalle) havaintokulmalla pystysuoran keskiakselin molemminpuolin, ja sen tuolla puolla valo heijastuu takaisin.

Perception of Polarized Light
http://sites.sinauer.com/animalcommunic ... 05.02.html

The Digital Camera: Snell’s Window (the view from a fish’s eye)
http://uptrout.com/2011/08/04/the-digit ... fishs-eye/
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 26.02.2014 20:06

Edelliseen viitaten veden alla suoraan yläpuolelta tuleva kuunvalo vahvistaa valoaaltoihin liittyvää horisontaalisesti polarisoitunutta sähkökenttää ja viistosta tuleva kuunvalo vahvistaa puolestaan viistosti polarisoitunutta sähkökenttää. Tällä valoaaltojen sähkökentän viistolla polarisaatiolla voi olla jotain yhteyttä gravitaatioon. Mieleen tulee ainakin Otis Carrin ja Pier Luigi Ighinan lentävät lautaset, joissa ilmeisesti molemmissa on maan sähkökenttään nähden 45° kulmassa pyörivä magneettinen elementti, joka tuottaa oman sähkökenttävektorin 45° kulmassa suhteessa maan sähkökenttään ja gravitaatioon. Alustavan hypoteesin mukaan sähkömagneettisten aaltojen (AC) ja gravitaation induktiivinen kytkentä tapahtuu resonanssitaajuudella, kun sähkökenttä- ja magneettikenttävektorit ovat 45° kulmassa suhteessa painovoimavektoriin. Toisaalta kytkentä voi mahdollistua monella erilaisella tavalla, esimerkiksi John R.R. Searlin lentävässä lautasessa sähkökenttävektorit (DC) ovat pääasiassa horisontaalisia. Kokonaisuudessaan Searlin aluksen sähkökenttä muodostaa kaksi päällekkäistä toroidia.

Tanssivia tukkeja ja kiviä
Viktor Schauberger
(Implosion magazine no. 7 & TAU magazine no. 146)

Varsin kylmänä joulukuun aamuna, kun edellinen oli tapahtunut, väijyin mahtavaa pukkia rotkossa, jossa tukit asettuvat aina lepoon. Se oli erakko, jota harvoin nähtiin. Olin juuri luopumassa hyödyttömästä metsästyksestä, kun näin pienen lumenvyörymän jyrkästi nousevassa rinteessä. Välittömästi sen jälkeen kuulin piilossa olevan gemssin kimakan varoitushuudon, ja vihdoin näin etsityn elukan seisomassa kääpiömännyn takana. Tilanne oli hyvin hankala, koska kerran ammuttuna, gemssi syöksyisi väistämättä lähes pääsemättömään rotkoon ja kaikella todennäköisyydellä murskaisi upeat sarvensa. Lopulta metsästysvietti vei voiton. Ammuttuna pukki kaatui, luiskahti ja putosi pää edellä reunan yli. Hetkeä myöhemmin kuulin sen iskeytyvän vaimeasti tömähtäen kaukana alapuolella rotkon pohjalla olevalle jääkannelle.

”Saakeli!” ajattelin itsekseni, ”Nyt sarvet on hajalla ja parta jäätyy ja menettää sen kauniin symmetrian!”. Oli vaikea tietää mitä tehdä seuraavaksi. Etsin tuntien ajan jostain laskeutumisreittiä. Yhtäkkiä liukastuin ja suistuin lumivyöryn jäistä reittiä alas rotkoon. Käyttäen keppiäni jarruna, laskeuduin onnekkaasti lumikinokseen. Ylen onnellisena näin, ettei onneksi gemssi ollut pudonnut jään läpi veteen. Minuuttia myöhemmin seisoin sen vieressä, ja ihaillen sen sarvia ja partaa, aloin irroittaa niitä. Nostin sen ruumiin ja kiinnitin sen tukevasti kantohihnaan, vieden sen sisälmykset avoimen veden alueelle, joka oli lyhyen matkan päässä ylävirrassa, antaakseni kaloille korvauksen niiden yörauhan häiritsemisestä. Kun olin viiltänyt puukolla sisälmykset päästääkseni kaasut ulos, katsoin kuinka ne vajosivat hitaasti pohjalle kunnes ne lepäsivät hiekkaisella jokipohjalla. Tässä kohtaa vesi oli monia metrejä syvää, kristallinkirkasta ja täysin paikoillaan. Kun pesin hiostavia käsiäni, huomasin noin neljä metriä alapuolellani monia uppotukkeja. Ne suorittivat huomionarvoista tanssia. Näytti kuin täysin paikoillaan olevassa vedessä olevat tukit olisivat tulleet magneettisiksi. Silloin tällöin yhden tukin peräpää nousi, leijui noin metrin ylöspäin toisen tukin yläpuolelle, josta se iskeytyi samantien vastakkaiseen suuntaan kuin pelosta. Gemssi, sarvet ja parta unohtuivat! Kului tunti toisensa jälkeen. Olin kykenemätön jättämään tämän erikoisen näytelmän. Vähitellen ilta teki tuloaan ja sen myötä viileys voimistui. Yhtäkkiä raskas tukki nousi suoraan seisomaan, piti hetken tauon ja ampui horjuen ylös vedestä ja kuorruttui välittömästi Elizabeth-tyylisellä jääröyhelöllä. Pian toiset tukit alkoivat suorittaa samaa noidantanssia. Muutaman minuutin ajan monet tukit kuorruttuivat jääkehällä ja työntyivät noin 10 cm veden yläpuolelle, heiluen vedessä edestakaisin kuin ne olisivat eläviä. Todellakin, vielä ihmeellisempiä tapahtumia oli tulossa. Pitkän aikaa makasin jäällä ja tarkkailin toimintaa jääkylmän virran pohjalla. Siellä! En voinut uskoa silmiäni! Joen pohjalla olevien eri kokoisten kivien keskuudessa oli kummallista toimintaa. Jotkut olivat ihmisen pään kokoisia ja ne tulivat eloon. Pitkän aikaa ne suorittivat samaa leikkiä kuin tukit aikaisemmin, ensin lähentyen toisiaan ja sitten iskeytyen välittömästi takaisin. Uhmaten painovoimaa ne ajelehtivat ympäriinsä, vetäen toisiaan puoleensa ja hylkien toisiaan. Aluksi ajattelin, että kivet voisivat olla sähköisesti varautuneita. Muistin ilmiömäisen luminenssin, jota maidonväristen kivien hankautuminen toisiaan vasten tuotti ja jätti jälkeensä kullan keltaisia komeetan pyrstöjä. Tämä ilmiö on nähtävästi synnyttänyt ’Song of Nibelungs” teoksen Rhinegold legendan.

Yhtäkkiä suuri, pään kokoinen kivi alkoi kieppua hitaissa ympyröissä, kuten taimen vesiputouksessa ennen kuin se alkaa leijua ylöspäin. Se oli kananmunan muotoinen. Seuraavassa hetkessä kivi oli veden pinnalla suoraan silmieni edessä. Siihen muodostui nopeasti ja näkyvästi kasvava jääkaulus ja tämä nähtävästi noiduttu, lempeästi keinuva kivi, kellui täydenkuun valaisemalla veden pinnalla aivan kuten raskaat pyökkitukit olivat tehneet aikaisemmin. Pian toinen, kolmas ja vielä useampi kivi, kaikki tehden samoja liikkeitä, nousivat veden pinnalle. Veden pinta näytti rusina kuorrutetulta kakulta. Lopulta kaikki maidonvalkoiset kivet, jotka olivat hioutuneet ja pyöristyneet nousivat pinnalle. Jäljellä olevat karheat ja kulmikkaat kivet, jotka olivat pudonneet rantapenkereeltä jäivät liikkumattomina virran pohjalle.

Silloin en ottanut huomioon tapahtuman kuunsäteiden tarkkaa kulmaa, joka saa kuuhullut kävelemään ympäriinsä katoilla. Minulla ei ollut mitään ajatusta, että tähän liittyi keskittyvä prosessi, enkä myöskään tajunnut täydenkuun kylmän yön viileyden happi-keskittäviä vaikutuksia. Tämä kylmä keskittyminen kasvattaa laajentuvien emanaatioiden säteilyä, joka johtaa alkuperäisen liikemuodon luomiseen. Tämä liikemuoto kumoaa painovoiman ja nostaa spesifisesti painavammat kivet veden pinnalle. Metsästäjänä olin hyvin tietoinen, että naispuoliset fyysiset massat, jotka on varattu negatiivisilla ioneilla, tulevat viileässä käsittelyssä tulisiksi. Tiesin myös, että reaktiivisten substanssien (siemennesteen tai hedelmöittymisen) nälässä näiden naispuolisten kehojen, joiden tiedetään antautuessa saavuttavan voiton miespuolisista, kykenevät ylittämään oman painonsa lisäksi niiden päällä olevan kuorman. Minun oli vaikea uskoa, että oman painonsa kieltämisen lisäksi, nämä kivet kykenivät ylittämään myös niitä alaspainavan veden liikevastuksen.

Vaikken ollut silloin tietoinen, että tämä prosessi on lähtökohtana atomisen transformaation selitykselle, se sai kuitenkin minut päättäväisesti tekemään tulevaisuudessa tarkempia havaintoja. Sen tuloksena pidemmälle menevät tapahtumat avautuivat, jotka ymmärrettävästi näyttäytyvät tieteilijöille erittäin mystisinä, mutta jotka todellisuudessa ovat täysin luonnollisia luonnonvoimien ilmentymiä. Ilman niitä ei olisi elämää ja liikettä tässä kiehtovassa maailmassa. Kuitenkin minun pääasiallinen huoli liikkeen suhteen oli, että kuinka siirrän gemssin, joka oli sillä välin jähmettynyt tiukasti jäähän, ja kuinka kiivetä rotkosta ylös vuohen kanssa keskellä yötä. Onneksi oli loistava täydenkuun valaisema yö. Käänsin askeleeni kotiapäin muodostunutta jääsiltaa pitkin. Moni vuosia myöhemmin sain tietää, että tämä luonnollinen ilmiö, jota ei ole vieläkään tieteellisesti selitetty, on jokapäiväinen tapahtuma Baikaljärven laskujoella, Angaralla, jossa se mahdollistaa talvella maanviljeliöiden ylittämään tämän sillattoman joen.

Miten tahansa, olin perustavanlaatuisesti parantunut kaikesta koulutiedosta, jonka olin jättänyt taakseni. Tästä päivästä alkoi periksiantamaton taistelu tavanomaisten tiedemiesten kanssa. Olin epäonnekseni suuresti aliarvioinut nämä tiedemiehet, koska minulla ei ollut käsitystä siitä kuinka vaarallinen on tämä ihmislaji. Ilman monien naisten uskollista tukea, Werner Zimmermannin taistelunjohtoa ja monia edessä olevia löydöksiä olisin ehkä menehtynyt. Näin totuudenetsijä, Zimmermann, tuli myös osaksi kohtaloani. Hänen Tau aikakausilehti toi minulle paljon iloa ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen hänen jatkuvasta rohkaisustaan. Se auttoi minua suuresti ympyrän sulkemisessa näyttääkseni ihmisille entuudestaan tuntemattomia prosesseja, joita luonto käyttää teknologiassaan. Goethe oli ehkä ainut ihminen, joka havaitsi näitä todellisia Luonnon prosesseja. Lainaan:

Kaikki olennot on kudottu yhdeksi, jokainen jokaisessa teossa ja tilassa
Tämä kultainen soittokello varautuu kosmisten voimien noustessa ja laskiessa
Maa lävistyy ylhäisistä voimista taivaallisesti tuoksuvilla laineilla.
Kaiken sopusoinnussa ja kaikki kaikuen, ne täyttävät universumin ja ajan!

Elämän vuorovesien liikunnon keskellä, minä laskeudun ja nousen – leijun edes takaisin!
Synty ja hauta – ikuinen meri, aina liikkuen, katoavainen virta.
Sellainen muutos, sykkivä eloisuus – elämän tosiaines – on minun,
Siten istun ajan kangaspuilla ja kudon tämän taivaallisen elävän kankaan.

Kuinka kukoistaen riemuitsen! Kaikki tervehdys uudelle!
Kaikki syntyy vedestä ja on veden ylläpitämää!
Olen lävistetty kauneudella ja totuudella!
Oi suuri meri, anna meille ikuinen totuutesi!

Jos et lähettäisi pilviä, ei lahjoittuisi runsaita puroja,
Etkä täydellistäisi virtoja, ei suotuisi jokia tänne eikä tuonne,
Silloin missä olisivat vuoret, ja mitä tasangoista ja maailmasta?
Sillä sinä yksin olet se, joka pitää tämän tuoreimman elämän avattuna.


Se oli sokea härkä, ujo gemssi ja lopulta Goethe, runoilijoiden prinssi, joka antoi minulle silmät nähdä.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja siviili2003 » 26.02.2014 23:32

Jos en olisi itse ollut todistamassa jotain tuon kaltaista tapahtumaa, olisin voinu väittää Viktorin nauttineen jotain tajuntaa laajentavaa...
Avatar
siviili2003
 
Viestit: 2908
Liittynyt: 16.09.2009 20:08

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja jussik5 » 26.02.2014 23:44

Pistetäämpäs tällainen nyt tänne sekaan, jotta kaikki tietävät millaisesta herrasta on kyse.

Viktor Schaubergerin henkilöhistoriaa:

Kuva

Syntyi kesäkuun 30 1885 paikassa Schwarzenberg am Böhmerwald Itävallassa.
Kuoli syyskuun 25 1958 Linz.issä Itävallassa.
Lyhyesti: oli metsänvartijana paikassa http://de.wikipedia.org/wiki/Totes_Gebirge
, maa ja metsätalousministeriön konsulentti ja keksijä.
Oli kaksitoistalapsisen perheen (joista neljä kuoli vauvaikäisenä) jäsen, isä Leopold ja äiti Josefa.
Kävi koulunsa ensin Aigen.ssa, sitten valtionkoulua Linz.ssä josta jatkoi Aggsbachin metsäkouluun, josta valmistui metsänvartijana.
Toimi harjoittelijana Schweinbart.ssa.
Armeijan palvelus 41 tykistörykmentissä Salzburgissa, 44 tykistörykmentissä Linzissä.
Armeijan jälkeen edelleen metsäharjoittelijana 1909-1913 keivi Rudolf Abensberg-Traun.in palveluksessa.
Joutui keskeyttämään ja muuttamaan salametsästäjien uhkauksien takia.
Uusi työpaikka oli prinssi Adolf Schaumberg-Lippe.n palveluksessa.
Väliin tuli ensimmäinen mailmansota 1914-1918 jossa hän palveli reservin tykistöupseerina Venäjällä, Italiassa, Romaniassa ja Ranskassa.
Jonka jälkeen työ taas jatkui prinssi Schaumburg-Lippe.n palveluksessa.
Tänä aikana hän kehitti tukinuittotekniikkaansa ja niitä rakennettiin ja toimi samalla konsulttina Maa- ja metsätalousministeriölle.
Tukinuittoväyliä rakennettiin paikkoihin: Großraming, Klausen-Leopoldsdorf, Bad Ischl, Montenegro, Turkki ja myös muihin maihin.
1925 hän tutustui insinööri Philipp Forchheimer.iin ja oppi julkaisemisen ja patentoimisen taidon.
Engelbert Dollfuß.in hallituksessa 1932-1934 toimi maatalousministerinä.
Kesäkuun 10pv 1934 Oli Viktor Bulgarian kenraalikonsuli Ludwig Roseliuksen suosituksesta Valtionkansleri Hitlerin luona Berliinissä esittelemässä keksintöjään.
Retki oli katastrofi, sillä Hitler piti Scaubergerin juttuja humpuukina.
1938 Scauberger piti luennon Siemensin johdolle ja teknikoille, jonka jälkeen päätettiin rakentaa laite Schaubergerin mukaan, mutta Gestapon tutkinnan perusteella Wermachtin ylin johto päätti takavarikoida kaikki laitteet. Tämä johti melkein hänen teloitukseen Mauthausenin keskitysleirillä.
1941 hän työskenteli Messerschmitt.illä BF 109 konetyypin moottorin jäähdytyksen parantamiseksi.
Vuonna 1944 hän joutui työskentelemään Mauthausenin keskitysleirillä viiden insinöörivangin kanssa, josta hän pääsi omien ansioittensa kautta Wienin Schöbrunniin SS insinöörikoulun tiloihin omien insinööriensä kanssa, josta muutto tuli pommitusten takia Sensewerk.iin Leonsteinissa.
Sodan loppuessa 1945 hän vapautti insinöörivankinsa ja jäi leirille siksi aikaa kunnes amerikkalaiset saapuivat.
Hän säilyi amerikkalaisten suojeluksessa venäläisiltä ja hänet vapautettiin amerikkalaisten toimesta marraskuussa 1946.
Joulukuussa 1946 Schaubergerit muuttivat Linziin, josta vuorostaan he muuttivat 1947 Salzburgiin ja aloittivat uudestaan firman Rödhammer und Co ja kehitystyöt.
Tästä eteenpäin kaikki onkin jo paremmin tunnettua ja liittyy hänen keksintöihinsä.
1958 hänet kutsuttiin amerikkalaisten viranomaisten (Gerchsheimer ja Donner) Texasiin, kolmen kesäkuukauden jälkeen Schauberger pyysi päästä takaisin kotiinsa, hänet pistettiin allekirjoittamaan sopimus jossa jossa luovutti oikeutensa aikaisempiin ja tuleviin töihinsä.
Schauberger kuoli viisi päivää Itävaltaan paluunsa jälkeen.
"Jos tietäisit 3, 6 ja 9 suuremmoisuuden, sinulla olisi avain universumiin"
Nikola Tesla
Avatar
jussik5
Site Admin
 
Viestit: 1295
Liittynyt: 16.09.2009 17:43

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 27.02.2014 16:31

Nämä suomennokset pitää vielä tarkistaa ja oikolukea. Mahdollisesti julkaistavaan teokseen pitää pyytää asianmukaiset luvat Viktor Schaubergerin pojanpojalta ja Callum Coatsilta, jotka mielellään tapaan jossain vaiheessa. Lisäksi teokseen on tarkoitus sisällyttää ainakin Wilhelm Reichin ja Trevor Constablen kirjoituksia orgonienergiasta, sekä paljon muutakin eetteriin liittyvää tutkimustietoa. Tarkoituksena koota noin 300-500 sivuinen teos huolellisesti tarkastettuna tulkintojen ja yhteenvetojen kera joko julkaistavana kirjana tai ihan vaan .pdf tiedostona kaikkien saataville. Kiitokset vapaa energia foorumille ja tähän ketjuun mielenkiintoisia ja avartavia juttuja kirjoittaneille.

Uskon, että tulevaisuudessa näiden asioiden arvo tiedostetaan laajemmassa mittakaavassa, koska epäkonventionaalisuudestaan huolimatta näiden asioiden kokeellinen tutkiminen mahdollistaa todellisia luonnonmukaisia teknologioita. Lisäksi avoimesti jaettu tieto voi synnyttää innovaatioita, joita ei tule itse edes ajatelleeksi. Luotan yhteisesti jaetun tiedon voimaan, sekä avoimuuden ja hyvän etiikan olevan arvokasta myös tulevaisuudessa. On tärkeää luottaa omaan kutsumukseen ja tehdä sen eteen töitä, vaikka monet pitäisivät sitä kyseenalaisena. Ja kuten Schauberger toi esille, yhtälailla tärkeää on saada kannustusta ja inspiraatiota samankaltaisesti ajattelevilta ja silläkin on oma merkityksensä, että on saanut todistaa luonnon ihmeitä.

Olen huomannut kiitollisuuden ja asioiden jakamisen vetävän puoleensa uusia ideoita ja oivalluksia. Asioiden oivaltaminen, luova ideointi ja innovatiivinen ajattelu ovat jo itsessään palkitsevia. Joskus sopiva suorituspaine on hyvästä ja joskus asiat toteutuvat kuin itsestään, kunhan niille antaa mahdollisuuden toteutua.

Härkä
Viktor Schauberger 1939

(Tau Magazine no. 146 – edellisen kirjoituksen edellä)

Kuka tahansa, joka on tarkkaillut sitä vastenmielistä julmuutta, jota onnettomat vetoeläimet kokevat vuoriston vaikeilla ja vaarallisilla tukkienkuljetuksilla, ymmärtävät miksi olen keskittänyt täysin mieleni ja ajatukseni mahdollisuudelle siirtää nämä, joka tapauksessa arvottomat puut, alas laaksoon ilman härän aivoja. Monet ehdotukseni tukkien siirtämiseen veden avulla torjuttiin siksi, että tämä perinteinen siirtotapa aiheuttaa yleensä ojille sellaista vahinkoa, että on taloudellisempaa rakentaa metsäteitä ja junaratoja. Niiden käyttö on ylen kallista, mutta siitä huolimatta ne tulevat halvemmiksi kuin lyhyessä ajassa ojakanavissa ilmeisiksi tulevat vahingot. Aina viitattiin Arkhimedeen kuuluisaan lakiin: Raskaat pyökkitukit eivät kellu ja niin edelleen tieteelliseltä pohjalta olisi utopistista ottaa huomioon noin hölmöjä vesikuljetusehdotuksia.

Isäni on siirtänyt satoja tuhansia kuutiometrejä kiinteää pyökkiä pitkiä matkoja. Hän ei koskaan sallinut tätä työtä tehtäväksi päivällä, vaan säännönmukaisesti kuun valaisemina öinä. Kuten isäni aina selitti, auringon valaisema vesi tulee väsyneeksi ja laiskaksi, käärii itsensä kokoon ja nukkuu. Kun taas yöllä ja erityisesti kuunvalossa, se tulee tuoreeksi ja eloisaksi niin, että se pystyy kantamaan vettä painavampia mänty- ja pyökkitukkeja.

Kaikki perusteluni vesikuljetuksesta tyrmättiin järjettöminä fantasioina. Niinpä eräänä päivänä löysin itseni jälleen raskaasti ylikuormitetun tukkireen takaa, jota pahoinpitelyn vyöryn ja ruoskan paukkeen alla, onneton härkävaljakko veti vuorten ylitse. Nämä onnettomat elukat pyyhälsivät alamäkeen, levittäen neljä jalkaansa leveälle ja silmät pullollaan pelkoa, koska niiden kuski ei halunnut käyttää jarrutusketjuja ja pilata hyvää lumireittiä.

Yksikään ystävällinen aloite ei auttanut helpottamaan aisoissa olevaa onnetonta härkäjoukkoa. Johtuen mitättömästä palkastaan, mies pystyi juuri ja juuri kattamaan kulunsa. Mitä sitten tapahtui, laitan ystävällisen kohtalon piikkiin, jolla viisas Luonto tuli avukseni ilman, että aavistin silloin sen seurauksia. Säännönmukaisesti härän, joka pelosta vavahdellen laskeutuu laaksoon musertavan ruoskan paukkeen alla, pitää lähestyä seuraavaa nousua laukaten, ja tässä sattumuksessa yksi häristä luhistui. Tullen perusteellisesti sotkeutuneeksi, kaikki yritykset nostaa tämä härkä takaisin jaloileen epäonnistui. ”Häpeä kun kaaduit! Nyt sinun pitää opetella nousemaan uudestaan ylös!” höyrysi häkeltynyt maanviljelijä ja alkoi raivoissaan lyödä onnetonta elukkaa. Mitä enemmän huusin vihaiselle miehelle, sitä enemmän hän huitoi eläintä. Lopulta härkä kouristeli ja pudotti vaahtoavan suunsa tiiviisti pakkautuneeseen lumeen. Sen muserretuista silmistä kilmalteli sen viimeinen elonhenki kuin kyynel.

Heti seuraavassa hetkessä mies tuli alas suitsilta lukuisten hopeisten kielien (clappers) kanssa, jotka hän ojensi seisovien härkien ylitse ja liutti makaavan härän köyristyneen selän ylitse. Sen seuraksena sokeutunut härkä säikähti niin, että yhdellä nousulla se seisoi uudestaan täristen neljällä jalallaan ja tekemällä niin heitti maanviljelijän kumoon. Mieheltä meni pitkän aikaa noustakseen uudestaan seisomaan. Kun tämä änkyrä kaveri sai jälleen tasapainonsa, hän hieroi kämmenen selällä nenäänsä taakse ja eteen, oikealle ja vasemmalle. Hän otti hiljaa lekan ja löi jäljellä olevat ketjut niin, että tukit vierivät jyristen alas rinnettä. ”Herra metsänvartija, meidän sopimuksemme on loppu”, hän ilmoitti. Hän otti härkänsä aisahihnasta ja häijysti irvistellen palasi mökilleen kertomaan työtovereilleen onnellisen lopun hänen huonolle sopimukselleen.

Jokunen tunti myöhemmin kaikki härkävaljakot lähtivät ja seisoin täysin yksin metsässä, pohtien miten voisin saada jo myydyt puut alas laaksoon. Pakotettuna toimimaan nopeasti, rakensin improvisoiden padon ja sulkuportin, ja ilman pienintäkään epäröintiä järjestin tukit metsäojaan, joka alkoi nousta sulamisvesistä. Aikaisin aamulla tukit kelluivat vaivatta alavirtaan. Kun aurinko tuskin välähti veteen, tukit upposivat ja eivät liikahtaneet paikaltaan. Vasta myöhään illalla vesi tuli jälleen eloon, ja tällä tavoin välttäen tiettyjä päivänaikoja, toin tukit yöllä alas laaksoon vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vain syvässä rotkossa, jossa auringonvalo ei osunut veteen, uppotukit jäivät makuulle. Mikään veden kuohu ei saanut näitä vedellä kyllästyneitä puita liikahtamaan paikoiltaan. Mielenkiintoisesti, kuitenkin seuraavana kesänä lämpimän sateen johdosta nämä uppotukit kääntyivät ylös, jolloin huomasin, etteivät ne makaa enään tasaisesti, vaan kelluivat puoliksi pystyssä.

Tottuneena tarkkailemaan kaikkia luonnollisia ilmiöitä hyvin innokkaasti, minulle tuli nopeasti selväksi, että auringonsäteet voivat tuottaa monia efektejä, joista oppineet tiedemiehet eivät edes uneksi. Joka tapauksessa hyvä Arkhimedes on jättänyt huomiotta monia asioita tässä suhteessa, niinpä jo noina päivinä olin menettänyt uskoni muinaisiin kreikkalaisiin. Myöhemmin minulle tuli selväksi, vanha Isaac Newton, palvottu Mayer (saksalainen fyysikko) hänen energian säilymislaillaan, ja kasvitieteilijät heliotropismin laillaan, ovat kaikki erehtyneet. Taas kerran, ystävällinen kohtalo tuli avukseni, ja tulen kertomaan kuinka tämä ilmeni käytännöllisellä tavalla.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 28.02.2014 15:45

Levitaation salaisuuksia
Bruce L. Cathie 1997. The Bridge to Infinity
(Kuvat Implosion Heft 013 – 1964 ja levitaatiolinkki)

Uusiseelantilainen tiedemies antoi minulle mielenkiintoisen katkelman saksalaisessa lehdessä julkaistusta artikkelista, joka kertoo levitaation demonstraatiosta Tiibetissä. Kun sain englanninkielisen käännöksen saksalaiselta toimittajalta, hämmästyin kertomuksen sisältämästä tiedosta ja yllätyin, että artikkeli oli livahtanut rajoittavan verkon lävitse, joka pyrkii estämään sellaisen tietämyksen vuotamisen julkisuuteen. Yleensä kaikista samankaltaisista kertomuksista, joita olin siihen asti lukenut, puuttui kokonaan tarkka tieto, joka on tarpeellinen selostuksen totuudenmukaisuuden todistamiseen. Tässä tapauksessa tehtiin kattava sarja geometrisia mittauksia ja löysin suureksi ilokseni, kun ne muunnettiin niitä vastaaviksi geodeettisiksi mitoiksi, jotka liittyvät verkkoharmoniaan (grid harmonics), että arvoilla on suora yhteys aikaisemmissa töissäni julkaistuhin yhtenäisharmoniayhtälöihin (unified harmonic equations).

Seuraavat katkelmat on käännetty saksankielisestä artikkelista: ”Tiedämme kaukoidän papeilta, että he ovat pystyneet nostamaan raskaita kivenlohkareita korkeita vuoria ylös erilaisten ääniryhmien avulla... Tietämys erilaisista äänitaajuusalueen värähtelyistä demonstroi fyysikoille, että värähtelevä ja tiivistynyt äänikenttä voi kumota painovoiman. Ruotsalainen insinööri Olof Alexanderson kirjoitti tästä ilmiöstä Implosion No. 13 julkaisussa.

Seuraava raportti perustuu havainnoille, jotka tehtiin vain 20 vuotta sitten Tiibetissä. Sain tämän raportin kansalaisinsinööriltä ja lennonjohtajalta, ystävältäni Henry Kjelsonilta. Myöhemmin hän sisällytti raportin Kadonneet Tekniikat (The Lost Techniques) kirjaansa. Tämä on hänen raportti:

Ruotsalainen lääkäri, tohtori Jarl, Kjelsonin ystävä, opiskeli Oxfordissa. Noina aikoina hän ystävystyi nuoren tiibetiläisen opiskelijan kanssa. Muutama vuosi myöhemmin, se oli 1939, tohtori Jarl teki englantilaisen tieteellisen seuran puolesta matkan Egyptiin. Siellä hänen tiibetiläisen ystävän sanansaattaja näki hänet ja pyysi kiireellisesti tulemaan Tiibetiin hoitamaan korkea-arvoista Lamaa.

Kun tohtori Jarl pääsi lähtemään, hän seurasi sanansaattajaa ja saapui pitkän lento- ja jakkikaravaanimatkan jälkeen luostariin, jossa asui vanha Lama ja hänen ystävänsä, joka oli nyt korkeassa asemassa. Tohtori Jarl viipyi siellä jonkin aikaa, ja hänen ystävyytensä ansiosta tiibetiläisiin hän oppi paljon asioita, joita muilla vierasmaalaisilla ei ollut mitään mahdollisuutta kuulla tai päästä havainnoimaan.

Yhtenä päivänä hänen ystävänsä vei hänet naapuriluostariin ja näytti hänelle kallistuneen aukion, jota reunusti luoteessa korkeat kallionseinämät. Yhdellä kiviseinämällä oli noin 250 metrin korkeudessa suuri aukko, joka näytti luolan sisäänkäynniltä. Tämän aukon edessä oli tasainen alue, jossa munkit rakensivat kiviseinää. Tälle alustalle pääsi vain kallion päältä, josta munkit laskeutuivat köysien avulla.

Kuva

Keskellä aukeaa, noin 250 metriä kalliosta, oli kiilloitettu kivilaatta, jonka keskellä oli kulhon kaltainen kuoppa. Kulhon halkaisija oli yksi metri ja syvyys 15 senttimetriä. Kivenlohkare liikuteltiin tähän kuoppaan jakkihärällä. Lohkare oli metrin leveä ja puolitoista metriä pitkä. Sitten 19 musiikki-instrumenttia asetettiin noin 90° kaarelle noin 63 metrin päähän kivilaatasta. 63 metrin säde mitattiin tarkasti. Musiikki-instrumenteissa oli 13 rumpua ja kuusi trumpettia (Ragdon).

<< VoicesFromHimalaya Channel - Tibetan Ragdon trumpets
http://www.youtube.com/watch?v=lNU4l-hnLxQ

Secrets of Levitation - Low Frequency Harmonics
http://www.coralcastle.com.au/Tibetan.html

Linkin mukaan Radgon trumpetin päätaajuudet ovat 130 Hz ja 625 Hz. Analysoin hieman Tektronix oskilloskoopilla yllä olevan Ragdon trumpetin kolme ensimmäistä töräystä ja FFT-muunnoksella sieltä löytyi monia taajuuksia, jotka vaihtelevat trumpettiin puhalluksesta riippuen, mutta suuntaa antavasti kaksi intensiivisintä taajuusaluetta löytyi noin 300 ja 600 Hz alueelta. Mielenkiintoista, että jälkimmäisen taajuusalueen huippu on noin Keely taajuuksilla 620 ja 630 Hz (puhalluksesta riippuen). >>

Kahdeksan rummuista oli halkaisijaltaan yhden metrin ja pituudeltaan puolitoista metriä. Neljä rumpua oli keskikokoisia, halkaisijaltaan 0.7 metriä ja pituudeltaan yhden metrin. Ainoa pieni rumpu oli halkaisijaltaan 0.2 metriä ja pituudeltaan 0.3 metriä. Kaikki trumpetit olivat samankokoisia. Niiden pituus oli 3.12 metriä ja aukko 0.3 metriä. Isot rummut ja kaikki trumpetit oli kiinnitetty jalustalle, joita pystyi säätämään kivilaatan suuntaan sauvoilla. Isot rummut oli tehty 3 mm paksusta rautalevystä, ja ne painoivat 150 kg. Ne oli rakennettu viidestä osasta. Kaikki rummut olivat toisesta päästä avoimia, kun taas toisen pään pohja oli metallinen, johon munkit löivät isoilla nahka nuijilla. Jokaisen istrumentin takana oli rivi munkkeja. Tämä tilanne on kuvattuna seuraavassa piirroksessa:

Kuva

Kun kivi oli asetettu paikoilleen, pienen rummun takana oleva munkki antoi signaalin konsertin aloittamiselle. Pienessä rummussa oli hyvin terävä ääni ja sen pysty kuulemaan jopa silloin kun muut soittimet tuottivat kauheaa meteliä. Kaikki munkit lauloivat ja veisasivat rukouksia, nostaen hitaasti tämän uskomattoman melun tempoa. Ensimmäiseen neljään minuuttiin ei tapahtunut mitään, sitten kun rummutus nopeutui ja melu lisääntyi, iso kivilohkare alkoi keikkua ja huojua, ja yhtäkkiä se nousi ilmaan lisääntyvällä nopeudella 250 metriä korkealla olevan luolan edessä olevan alustan suuntaan. Kolme minuuttia noususta se laskeutui alustalle.

He toivat aukealle jatkuvasti uusia lohkareita ja käyttäen tätä menetelmää, munkit kuljettivat viidestä kuuteen lohkaretta noin 500 metriä pitkällä ja 250 metriä korkealla parabolisella lentoradalla. Ajoittain kivi halkesi ja munkit siirsivät haljenneet kivet pois. Aika uskomaton tehtävä.

Tohtori Jarl tiesi kivien linkoamisesta. Tiibetiläiset asiantuntijat kuten Linaver, Spalding ja Huc olivat puhuneet siitä, mutta he eivät olleet koskaan nähneet sitä. Siten tohtori Jarl oli ensimmäinen ulkomaalainen, jolla oli mahdollisuus nähdä tämä merkittävä näky. Hän oli aluksi sillä kannalla, että hän oli joukkopsykoosin uhri, joten hän teki tapauksesta kaksi filmiä. Filmit näyttivät täysin samat asiat kuin mitä hän oli todistanut.

Enlantilainen seura, jolle tohtori Jarl työskenteli, takavarikoi filmit ja julisti ne salaisiksi. Niitä ei vapautettaisi ennen vuotta 1990. Tätä tekoa on melko vaikea selittää tai ymmärtää.”

Kuva

Faktaa filmien välittömästä salaamisesta ei ole kovin vaikea ymmärtää, kun annetut mitat yhdistetään niiden geometrisiin vastineisiin. Silloin tulee ilmeiseksi, että Tiibetin munkit ovat täysin perehtyneitä materian rakennetta hallitseviin lakeihin, joita nykypäivän tiedemiehet länsimaissa kiihkeästi tutkivat. Laskelmien perusteella näyttää, että munkkien veisaamilla rukouksilla ei ole mitään suoraa merkitystä faktaan, että kivet levitoitiin maasta. Reaktiota ei käynnnistänyt ryhmän uskonnollinen into, vaan korkeampien pappien erinomainen tieteellinen tietämys. Salaisuus on musiikki-instrumenttien geometrisessa asettelussa suhteessa levitoitaviin kiviin, ja rumpujen ja trumpettien harmonisessa virittämisessä. Pappien kovaääninen veisu, jossa ääntä tuotetaan tietyllä sävelkorkeudella ja rytmillä, tuo mahdollisesti lisänsä yhdistettyyn vaikutukseen, mutta uskon, että veisun aiheella sinänsä ei ole merkitystä.

Yhdistelmän tuottamat ääniallot suunnattiin niin, että antigravitaatio efekti luotiin polttopisteen keskelle (kivien sijaintiin) ja ympyrän kolmasosakaarelle, jota pitkin kivet liikutettiin.
...
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja siviili2003 » 01.03.2014 03:24

Tiibetin munkkien kivenlevitoimis hommat verrattuna Edward Leedskalninin hommiin antigravitaation kanssa, voisi verrata vaikka Venäläistä moskaa ja Stanleyn tasapainotettua vasaraa, molemmilla saa aikaan saman lopputuloksen, moska on karkeatekoinen tekele vasarasta, (ehkäpä paremminkin rautamurikka jossa keskellä reikä puuvartta varten).

Vaikka molemmilla, -Tiibetin munkeilla kaikkine taustajoukkoineen onkin tieto miten kivi lentää, on niin myös sama tieto Edward Leedskalninillakin, samaan historialliseen aikaan.

Kuitenkin Leedskalninin kiven lennätys hommat on kehittyneempi versio Tiibetin munkkien touhuista, vähemmällä mölinällä ja möykkeellä (itseasiassa vain vaimeasti viheltelemällä) saadaan sama lopputulos.

Leedskalninin aikaansaannos on meillä kaikilla nähtävissä (coral castle), Tiibetin munkkien rakennustalkoot, ei.

Olis varmaan ollu Tiibetin munkki ihmeissään kun olisi saanu nähdä Ed:in touhuissaan.

By the way, tässä video jostain:

http://mysteerit.com/tag/levitointi/

sitä varsinaista nähtävää vasta 40 minuuttia jälkeen, eli melkein videon lopussa.
Avatar
siviili2003
 
Viestit: 2908
Liittynyt: 16.09.2009 20:08

Re: Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

ViestiKirjoittaja Ville » 11.03.2014 12:28

Aloitan uuden projektin, jota on tarkoitus jatkaa vuosia.

Projektin lähtökohtana on tutkia Nikola Teslan idean pohjalta kehitetyn N-machine teknologian (Bruce DePalma, Paramahansa Tewari, Adam Trombly) yhdistämistä sopivaan korkeajännitekenttään (George Perry). Tavoitteena on tuottaa kenttien synergiaa, joka generoi sähkövirtaa enemmän kuin prosessin alulle laittaminen ja ylläpito vaativat. Voi kuulostaa erikoiselta, mutta jostain on aloitettava, koska muuten mielenkiintoiset polut voivat jäädä tutkimatta. Tavoitteena on vapautua N-koneisiin liittyvistä hiiliharjoista yms. kontaktipinnoista ja tutkia kytkentää konventionaalisilla ja pitkittäisillä sähkömagneettisilla aalloilla. Mahdollisten uusien löytöjen myötä tavoitteet voivat muuttua, projekti saa siis elää ja hengittää.

Tavoitteet ovat taas korkealla, mutta siellä niiden pitää ollakin, että tutkittavaa ja haasteita riittää. Joka tapauksessa vastaavien kokeilujen avulla voi oppia niin paljon, että ainoastaan teoreettisilla pohdinnoilla on vaikea päästä samoihin tuloksiin. Käytäntö voi vahvistaa tai kumota hypoteeseja, ja sen lisäksi kokeilut voivat johtaa uusiin oivalluksiin ja hypoteeseihin, jotka voivat osoittautua hyödyllisiksi.

Teen tutkimukset harkitusti open source periaatteella, kuten tähänkin mennessä. Johtotähtenä on kokonaisuuden etu ja ratkaisevana tienviittana intuitio. Se tarkoittaa joskus sitäkin, ettei kaikkea voi kertoa.

Lähtökohtia:

1) Generaattoreita, jotka hyödyntävät Michael Faradayn 1831 löytämää periaatetta.
Kuva

Paramahansa Tewarin luennosta Kansainvälisessä gravitaatiokenttäenergian kongressissa 1987 (The International Congress of Gravity Field Energy)

Konventionaalisen homopolaarigeneraattorin ja avaruusenergiageneraattorin peruserona on sähkömagneettien asennus. Kun edellisessä roottorin johdinlevy liikkuu suhteessa sähkömagneettiin, jälkimmäisessä vastaavaa liikettä ei ole. Avaruusenergiageneraattorissa sähkömagneetti on asennettu roottoriin, jolloin sähkömagneetin kentän ja roottorin johdinlevyn sähkövirran tuottaman magneettikentän välillä ei ole liikettä, ja siten kuormituksen aikana ei synny vääntövoimaa roottorin liikettä vastaan. Jännitteen generointi avaruusenergiageneraattorissa ja Bruce DePalman löytämä ”N-efekti” ovat yhdenmukaisia Faradayn 1831 kokeiden tulosten kanssa.

Kuva

(Kuva 2) Pyörivä magneetti ei indusoi jännitettä paikoillaan olevaan johdinlevyyn, vaikka niiden välillä on liikettä. Jos sen sijaan johdinlevyä pyöritetään ja magneetti pidetään paikoillaan (kuva 3A), indusoituu jännitettä siitä huolimatta, että molemmissa tapauksissa johdinlevyn läpäisevässä magneettikentässä ei tapahdu muutoksia. Kun magneettia ja johdinlevyä pyöritetään yhdessä, indusoituu jännitettä samankaltaisesti kuin kuvan 3A tapauksessa. Edellisen perusteella on selvää, että johdinlevyn läpäisevässä tasaisessa magneettikentässä tapahtuu sähkömagneettista induktiota ainoastaan silloin, kun johdinlevy pyörii.

Kaikki tunnetut jännitteen generoinnit sähkönmagneettisen induktion avulla DC/AC generaattoreissa ja muuntajissa tapahtuvat muuttuvan magneettikentän avulla. Kun pyörivän johdinlevyn magneettikentässä ei tapahdu muutoksia, sähkömotorisen voiman (EMF) generointi paikannetaan atomien välisten tilojen pyörimiseen, kuten aikaisemmissa avaruusenergian generointia koskevissa artikkeleissa on tuotu esille. Elektronit ja muut hiukkaset, mukaan lukien atomit ja molekyylit voidaan nähdä avaruuspyörteinä, kuten toisessa avaruuspyörreteoriassa (Space Vortex Theory2) kuvaillaan. Sen mukaan pyörivän johdinlevyn atomien ja elektronien avaruuspyörteiden rinnalla pyörivät myös atomien väliset tilat, joiden pyöriessä vapautuu elektroneja, joita magneettikenttä suuntaa edelleen niin, että muodostuu sähköiset polariteetit joista on keskusteltu edellä.


Luennon loppuosa käsittelee kokeellisia tuloksia, joista mainittakoon (kuvan 1) pyörivä sähkömagneetti, joka on käämitty tiukasti johtavan ytimen ympärille ja jonka keksijä Bruce DePalma nimesi ”N-generaattoriksi”. Koska magneettikentän takaisinvirtaus ilmatilan kautta on suuri, generaattorissa tarvitaan paljon enemmän ampeerikierroksia jälkimmäisiin malleihin verrattuna, mutta sen mitattu hyötysuhde on hyvin korkea 760 %. Adam Tromblyn generaattorin magneettikentän takaisinvirtauksen ilmaväli on lyhyt ja se vähentää reilusti ampeerikierroksia, mutta Tewarin kokeissa systeemin heikkoutena oli vastavääntövoiman syntyminen ilmatilassa, jota kautta kuormitusvirtaa otetaan. Tewarin kehittämien avaruusenergiageneraattorien mitattu hyötysuhde on 400 % (kuormitusvirta 3000A DC, jännite 3V, pyörimisnopeus 3000 rpm).

2) Teslan idea

Kuva

Johdinlevyn voi paloitella kuvan mukaan spiraalimaisesti ja silti jännite akselin ja ulkokehän välillä pysyy muuttumattomana. Katkoviivalla on merkitty sähkövirran luonnostaan suosima reitti, joka roottorin pyöriessä (myötäpäivään) laahaa perässä ja hidastaa roottorin pyörimistä. Kuinka ollakaan, jos johdinlevy paloitellaan kiinteän viivan mukaisesti, sähkövirta kulkee reittiä joka vahvistaa roottorin magneettikenttää.

Geomagneettinen pohjoisnapa N (joka vetää puoleensa kompassin neulan pohjoiseen osoittavaa päätyä) pyöriessään myötäpäivään tuottaa magneetin navan keskelle negatiivisen sähkövarauksen ja ulkokehälle positiivisen sähkövarauksen.

N myötäpäivään – keskellä + kehällä
N vastapäivään + keskellä – kehällä
S myötäpäivään + keskellä – kehällä
S vastapäivään – keskellä + kehällä

Näin ollen myös vaihtovirralla tai tasavirtapulsseilla toimivassa unipolaarigeneraattorissa sen pyörimissuuntaan avautuvasta spiraalijohdinlevystä (tai käämistä) on etua jakson molemmin puolin.

Tällöin elektronien kiertoradat (sähkövirran suunta on vastakkainen elektronien liikkeelle) muodostaa lähdekentän suuntaisen magneettikentän, jolloin molemmat kentät vahvistuvat. Toisin sanoen systeemin kokonaismagneettikenttä vahvistuu unipolaarigeneraattorin pyörimistä edistävässä suunnassa.


3) Interdimensional Power System by Robert Meyers & George Perry
http://www.keelynet.com/energy/perry.htm

Kuva
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

EdellinenSeuraava

Paluu Vapaa keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa

cron