Auringon ekvaattorilla on neljä eri magneettista/sähköistä aluetta (polaarisen magneettikentän lisäksi) ja sillä voi olla monenlaista merkitystä. On myös mielenkiintoista, että Van allenin vyöhykkeillä gyro- ja liukuliikkeessä olevat varatut hiukkaset pomppivat edestakaisin navalta navalle yhdessä sekunnissa.
Olen kuullut muutaman kerran samaa huminaa, mutta vain talviöinä. Aluksi ajattelin sen olevan tyhjäkäynnillä olevan traktorin ääntä, mutta asian varmistettuani se ei ollut traktori. Sitten huomasin huminan kuuluvan vain pakkasöinä (noin -20° C) ja ajattelin sen liittyvän kerrostalon ilmastointiputkista kuuluvaan ääneen. Sopivalla pakkasella ja pienellä tuulenvireellä putkissa oleva ilma voi alkaa värähdellä kuin Helmholzin resonaattori.
Elektronin spiniin sisältyy liikemomentti ja magneettinen momentti yhdessä. Diracin (1982) mukaan yksinkertaisimmalla hiukkasella on spin ja se oli suuri löytö. Spinin ratkaisun avulla pystyy käsitteellistämään negatiivisia energiatiloja ja vakuumia, jossa kaikki negatiiviset energiatilat ovat varattuja.
Diracin mukaan on syytä uskoa gravitaatiovoimien tulevan heikommiksi verrattuna sähköisiin voimiin, kun maailma tulee vanhemmaksi. Siihen liittyen on jotain havaintoja. Einsteinin ajalla ja atomiajalla (luonnollisella ajalla) voi olla eroa. Kun aika ja pituus määritellään atomien perusteella, ne eivät ole samoja, joita käytetään astronomisissa havainnoissa. Diracin mukaan Einsteinin kaavat ovat oikein, mutta ne pitää tulkita ja soveltaa eri tavalla. Onko gravitaatiovakio vakio vai ei, riippuu siitä mitä yksikköjä käytetään.
Yhtenäisteoriaa koskien, fyysikkojen nykyiset menetelmät eivät ole oikeita ja matemaattisesti loogisia prosesseja. Ne ovat vain ryhmä sääntöjä ennemmin kuin matemaattinen teoria ja Dirac ei pidä tästä kehityksestä ollenkaan. Hänen mielestään on tehtävä vielä muita tärkeitä löydöksiä, ennen kuin nämä kysymykset laitetaan järjestykseen. Esimerkiksi hienorakennevakion selitys, joka on tärkeä sääntö fysiikassa. Kysymys on, miksi sen pitäisi olla 137 jonkin muun luvun sijaan? Sitä ei ole selitetty ollenkaan. Diracin mukaan siihen pitää löytyä selitys ennen kuin voi edistyä atomiteorian ymmärtämisessä.
Miten käy protonin massan suhteessa elektronin massaan, pysyykö näiden hiukkasten massojen välinen suhde vakiona, vai muuttuuko se hitaasti ajan kuluessa?
Protonit, neutronit ja elektronit ovat moniulotteisen avaruuden aukkoja. Neliulotteisessa avaruudessa protonit ja elektronit ovat pyörteiden välityksellä yhteydessä toisiinsa. Avaruus virtaa protonista 4D-pyörteen kautta elektroniin, josta se virtaa 3D-pyörteen kautta takaisin protoniin. Tämä on Russell Moonin pyörreteorian perusta. Lopultakin on vain avaruus ja sen liike.
Teoria sopii mukavasti moniin aatoksiin. Sen sovelluksena protoniin ja neljänteen ulottuvuuteen voi vaikuttaa elektroniin liittyvän pyörteen kautta. Elektronin spin taitaakin olla melko perustavanlaatuinen asia, joka voi mahdollistaa monenlaista teknologiaa.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä mihin kaikkeen ihminen vielä kykenee ja mitä kaikkea keksitään.
Tässä sitä on ihan oikeaa tekemisen meininkiä, verrattuna johonkin Krafftin höpötykseen, joka johtaa ei mihinkään, Hutkinsoni ei yritäkkään selittää mitään teoriatasolla, hän vaan kokeilee, ja saa oikeasti aikaaan tuloksia seuraamalla intuitiotaan.
Tässä koejärjestely selostus tuon videon tapahtumista: