Kirjoittaja Ville » 08.12.2018 16:46
Alikvarkkien olemassaoloa puoltavia tutkimuksia
Beardenin teorian Dirac aukot, joiden hän painottaa olevan eri hiukkasia kuin positiivisen energian hila-aukot tai positronit. Ne ovat Diracin meren aukkoja eli negatiivisen energian elektroneja, jotka kulkevat ajassa taaksepäin ja joilla on negatiivinen massa. Kun niitä tarkastellaan ajassa eteenpäin, niiden varaus on positiivinen ja ne kulkevat sähköpiirissä elektronien kanssa samaan suuntaan. Kun ne kohtaavat elektroneja, ne sitovat niiden varauksen ja neutralisoivat ne.
Vasilievin teorian keskihakuiset positronit, jotka ovat niin ikään eri entiteettejä kuin positiivisen energian positronit. Hänen mukaan (kirjan sivulla 52-55) noin 100 vuotta sitten tieteilijät olettivat elektroneja pienempien varauksenkuljettajien olemassaolon ja kutsuivat niitä alielektroneiksi. Tieto on lähtöisin professori P.A. Florensky (1924) ”Dielectrics and their technical application” kirjasta. Keskihakuisilla positroneilla on sähköpiirissä identtinen vaikutus Dirac aukkojen kanssa; Molemmat viilentävät vastuksia. Teoriat täydentävät toisiaan.
Smithin teorian ympäristön neutraalit elektroniparit, joiden erottaminen toisistaan tuottaa magneettisen impulssin ja parinmuodostus sähköisen impulssin. Magneettinen energia toimii viileänä ja sillä on vahvistava luonne ja sähköisen energian voi hyödyntää käyttökelpoiseen työhön (voltit x ampeerit = tehoa).
On myös muita keksijöitä, kuten Keely, Tesla, Russell, Schauberger ja monet muut, jotka viittaavat alikvarkkien kaltaisiin hiukkasiin. Näiden keksijöiden jatkumossa yhä uudestaan löydetyt hiukkaset on nimetty eri tavoin, mutta niiden luonteissa on monia samankaltaisuuksia, kuten keskihakuinen ja keskipakoinen, viilentävä ja lämmittävä, magneettinen ja sähköinen.
Mielestäni sähkömagnetismin tutkimus johtaa aikanaan ympäri maailman vuosituhansia tunnettujen Luonnon vitaalisten entiteettien uudelleen löytämiseen.