Erkos: ” Sanomani = jos elektroniikkaa harrastat - maailma on muuttunut radikaalisesti - saat laitteita ja komponentteja sellaisin hinnoin, että - voit lähteä suoraan kokeilemaan haluamasi asioita!”
Pitää paikkansa. Oma laiskuuskin on niin lisääntynyt, että vaikka opampien ja muiden valmiiden mikropiirien ympärille saa muutamilla komponenteilla käyviä kytkentöjä, ei enää viitsi ruveta reikälevyjen kanssa hässäämään, saati hienompaa syövyttämään. Se on vain niin helppoa tökkiä komponentit valmiiseen levyyn, tinata kiinni – ja se on siinä.
Noihin Kaukoidän kauppoihin en ole tutustunut, ehkä täytyisi niitäkin testata.
(Hetki sitten oli juttua mm. sekalaisten tarvikelaturien sähköturvallisuudesta. Niitä diskataan tuon tuosta. Pahimmillaan kai ensiö- ja toisiokäämien välistä puuttuivat eristeet. Siinä kaksi käämilankojen lakkakerrosta vartioi käyttäjän turvallisuutta. Kestäähän se, jos säilyy kuivana ja ehjänä.)
Yhtenä nykyään jo hulluna projektina voisin mainita oman 70-luvun puolivälissä väsäämäni säädettävän tuplateholähteen. Se on täysin analoginen erilliskomponenteilla toteutettu hässäkkä, joka rakennusvaiheen aikana sai ominaisuuksia lisää niin, että lopulta olisi tarvinnut tehdä puolta isompi kotelo.
Virtalähteet ovat täysin kelluvat ja erilliset, joten niitä voi käyttää erikseen, sarjassa ja keskeltä maadoitettuna plus/miinus virtalähteenä. (rinnankytkentä olisi saattanut tuottaa ongelmia.)
Kotelo 1,5mm alumiinia, leveys 19, korkeus 17, pituus 30 cm.
Sähköiset ominaisuudet x 2:
Jännite 0 – 25V
Virta max 2,5A
Virranrajoitus 0-2,5A. Rajoitin joko rajoittaa virran, tai nollaa jännitteen, jos arvo saavutetaan (kuin varoke)
Mittarit näyttävät valinnan mukaan joko poverinsa jännitteen (0-25V) tai virran (0-2,5A).
Raakajänniteet tuotetaan rengasmuuntajan kahdella toisiokäämillä. Lisäksi muuntajaan piti kieputella kaksi lisäkäämiä negatiivista säätöjännitettä varten (muuten ei olisi päässyt 0-volttiin).
Mittaritaulut, kuten etupaneelinkin, piirtelin 20x30cm valkoiselle paperille. Papereista kuvasin kinofilmille negatiivin, ja valotin suurennuskoneella jyrkälle paperille sopivaan kokoon skaalattuina. Jälki oli kuin tehtaasta, kun pienet virheet hävisivät kuvaa pienennettäessä.
Analoginen kytkentä kun oli, ylimääräinen jännite ja teho piti kärventää jykevään jäähdytinripaan pultatussa 2N3055:ssa. Tuossa alkoi mennä tila ahtaaksi. Tilannetta olisi voinut helpottaa, jos pienillä jännitteillä oli käyttänyt erillistä sarjavastusta, mutta kun sillekään ei ollut tilaa, eikä kotelossa vapaata pintaa vaihtokytkimelle. Käytännössä ongelmia ei ollut.
Etupaneelinkin ahtauden vuoksi jännitteensäätöpotikat olivat turhan heppoiset, niihin on vuosikymmenien saatossa tullut pientä rahinaa. Muuten suht koht ok vieläkin.
Ai niin, ketjun otsikko on Mikäs on kuvassa.
Nyt ei tarvitse arvailla, kun menin selittelylläni pilaamaan koko probleeman.