Könnin tekniikka

Valvoja: Yllapito

Könnin tekniikka

ViestiKirjoittaja Vipunen » 12.02.2010 03:30

Mukulana tavattiin usein käydä kyläilemässä isäni tädin ja sedän luona, siellä ensimmäisenä pisti silmään koko tupaa hallitseva Könnin kaappikello. Kello ei ollut aivan tavallinen kaksiviisarinen könniläänen, jollaisen olin nähnyt naapurissa olevan. Pelkästään kellotaulussa oli viisareita kuin hyvin varustellun auton kojetaulussa, tunti- ja minuuttiviisarin lisäksi taulussa oli sekunti-, päivä-, viikko- ja kuukausiviisarit. Kellotaulun yläpuolella oli vielä seitsemäntenä viisarina pallo, jonka toinen puolisko oli musta ja toinen valkoinen. Hitaasti pyörivästä pallosta näki kuun sen hetkinen asento. Taulun ulkopuolella oli "vesiklosetin" narua muistuttava vedin, repeteeri eli kansanomaisemmin "kusinaru". Isännän tai emännän astellessa pilkkopimiässä tuvassa pihan perälle asioimaan, kellon ohi mennessä samalla narusta kiskaistaessa kalenterikello ilmoitti lähimmän täydentunnin ajan. Täysien tuntien lisäksi, kalenterikello ilmoitti puolet ja neljännestunnit. Kyseessä oli hienointa tekniikkaa 200 vuoden takaa, mitä lehmällä per viisari sai ja mitä täällä "aakeen laakeen laidalla mettälääset" osasivat tehdä 1790-luvun jälkeen ja vieläpä Euroopan sekä maailman mittakaavassa ainutlaatuisesti.

Olen kellopiirissä tehnyt könniläistä kellokaappia ja siinä sivussa miettinyt, mistä mahtaisi saada aidon könniläisen tai könnin koulukuntaan kuuluneen tekijän valmistaman koneiston. Ongelmana Könnin kellokoneiston suhteen on se, että tekijöitä on enää laskettavissa yhden käden sormilla ja hekin alkavat olla ikämiehiä. Yksi ajatus oli itse rakentaa koneisto mutta ongelmaksi tuli, ettei niistä ole oikeastaan olemassa minkäänlaisia piirustuksia. Silti tietoa sain runsaasti, kun kävin hakemassa oppia Saarimäen Jaakoolta, joka järjesti 1970 -1980 luvulla parikin kertaa kellon koneiston valmistuskurssin Ilmajoen kotiteollisuuskoululla. Tuolloin hän toimi rehtorina myös siellä. Yhtenä vaihtoehtona oli saksalainen Kieningerin tai Herlen valmistama kalenterikellon koneisto kellokaappiin. Yksi kaapin tekijöistä oli hankkinut Kieningerin viisi viisarisen koneiston, sitä tutkiessani ja vertaessani Saarimäen Jaakon valmistamaan kuusiviisariseen Könnin koneistoon, tulin lopulta siihen tulokseen että kyllä se Könniläänen olla pitää. Tämä Kieningeri näytti "köppääseltä" verrattaessa sitä Könniläisen selkeään tekniikkaan, rakenteeseen ja työn laatuun sekä vanhan ajan seppien kauniiseen muotokieleen. Vai mitä mieltä olette?

ks. http://vapaaenergia.ning.com/photo/koen ... ntext=user
Alkuperäinen kalenterikellon koneisto: http://www.konninsuku.net/img/linked/fi/Kuva12.jpg
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari
Vipunen
 
Viestit: 345
Liittynyt: 02.10.2009 01:51

Re: Könnin tekniikka-kompensaatio heiluri

ViestiKirjoittaja Vipunen » 17.02.2010 22:27

Kompensaatio heiluri

Mekaanisen pöytä-, seinä- ja kaappikellon käyntitarkkuuden säätämisessä yksi tärkeimmistä osista on heiluri, joka kellokoneiston alapuolella tekee edestakaista liikettä. Heiluri käyttää ankkuria, joka asettuu hammasrattaan väliin päästäen sen pyörähtämään yhden hampaanvälin kerralla sekunnin aikana. Voisi sanoa myös, että ankkuri "toppuutteloo", jottei maan vetovoima vedä punnusta vauhdilla lattiaan ja kellon koneisto ota kierroksia. Ankkuri saa käyttövoimansa hammastetusta rullasta, johon on kierretty naru tai ketju. Naruun tai ketjuun on kiinnitetty lyijypunnus, paino jota maan vetovoima vetää puoleensa. Maan vetovoimasta punnuksien avulla, kellon koneisto saa käyttövoimansa ja ankkurin avulla heiluri jaksottaa koneiston käynnin.

Ankkuri http://en.wikipedia.org/wiki/File:Grass ... nt-005.gif
Sveitsiläinen ja yksinkertainen ankkuri käyntilaite: http://www.tekniikanmaailma.fi/s/f/edit ... eistot.jpg

Pienimmissä kelloissa heilurissa on pelkkä linssi, jota säätämällä ylös tai alaspäin, saadaan nopeutettua tai hidastettua heilurin liikettä. Joissain kelloissa on linssin alaosassa myös "rukkausruuvi", jossa liikettä voidaan hienosäätää. Vanhoissa "kukkuukelloissa" usein miten linssiä vain siirretään heilurin vartta pitkin ylös tai alaspäin. Seinusta tai missä kello on, maan vetovoima on vakio mutta siirrettäessä kello toiseen paikkaan, vetovoima tekijä muuttuu joko lisääntyen tai laskien. On olemassa myös ilmiö jolla heiluri menee sekaisin ja kello pysähtyy. Jokunen vuosikymmen takaperin suomessa oli tehty havainto, että kuun peittäessä auringon, jostain kumman syystä se vaikuttaa kellojen heilurien toimintaan. Ilmiö varmistettiin Keski-Euroopassa, en nyt paikkaa muista, mutta tässä rakennuksessa on koko rakennuksen korkeuden pituinen heiluri, joka piirtää kuviota lattiaan maan kierron mukaan. Auringon pimentyessä tämäkin heiluri alkoi sekoilla.

Kaappi- ja isommissa seinäkelloissa joissa on pitkä heiluri, niiden liikerata pyritään pitämään vakiona. Heilurin liikkeeseen ja sitä myöden kellon käyntitarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä on mm. lämpötila, ilmanpaine ja kosteus. Talvella heiluri on kuin miehellä navan alla, kylmä kutistaa ja kesällä lämpimässä venyy. Tämä heilurin mitan eläminen vaikuttaa melkoisesti koneiston käyntitarkkuuteen ja sitä varten on sitten kehitetty kompensaatio heiluri. Kahdesta erilaisesta metallista valmistettu heiluri pitää linssin jatkuvasti samassa tasossa, oli sitten keli millainen tahansa. Veikko Ahoniemi kuvailee Könnin kalenterikellon kompensaatioheiluria seuraavasti:

"Heilurilla on veitsiripustus. Sen varressa on poikkeuksellinen lämpölaajenemisen kom­pensointirakenne. Varsi on valmistettu suora­kaiteen muotoisesta teräksestä 3 x 17,3 mm ja sen päällä olevasta halkaisijaltaan 5,5 mm messinkilangasta. Messinkilanka on kiinnitet­ty ruuveilla teräsvarteen. Laajenemisen kom­pensointi tapahtuu yksinomaan heilurin ylä­päässä, veitsiripustusmekanismin yhteydessä. Heilurissa on varsin suuri messinkilinssi, halkaisija 200 mm. Linssin pinnassa on ohut messinkilevy, taustana vah­va rautalevy. Kelloseppä Anders Särkelän (1804-1873 lattiakellossa on vastaavanlainen kompensointi­mekanismi. Samalla se on ainoa suomalaiskello jossa on tämän­kaltainen rakenne."

ks: animaatio komensaatioheiluri: http://vapaaenergia.ning.com/photo/komp ... ntext=user
Viimeksi muokannut Vipunen päivämäärä 13.03.2010 11:40, muokattu yhteensä 1 kerran
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari
Vipunen
 
Viestit: 345
Liittynyt: 02.10.2009 01:51

Re: Könnin tekniikka

ViestiKirjoittaja penttinen » 19.02.2010 05:30

mielenkiintoista lukea, kuinka maailma aukeaa kellokoneiston kautta. Tuosta heilurista. Itse tein kokeita, jossa mittasin heilurin liikettä päivällä ja yöllä. Nyt en muista tarkoin, kumin päin homma meni, mutta tyyliin näin: 98577 heilahdusta yöllä klo 22-06 välillä, ja 98578 klo 08-16 välillä. Kyseessä oli siis auringon vaikutus vetovoimaan. Ja myös kuunkin. Tajusin vaan, jotta periaatteessa kaikki heilurikellot jätättää hieman päivällä ja edistää yöllä.

Nyt sitten se auringonpimennys-ongelma. käsittääkseni yllätys onkin se, että kuu varjostaa auringon vetovoimaa. Äkistäänhän tulisi laskettua auringon ja kuun vetovoimat yhteen, koska ovat samassa linjassa. Mutta ei se menekään niin. Tällöin painovoimakenttä menee epävakaaksi, ja heilurit reagoi siihen. Kohtuullista mielenkiintoa herättää heilurien liikkeen muutokset parin vuoden päästä, kun mayojen kalenterista loppuu sivut, 12.12.2012.

Laitappa dataloggeri mittaamaan heilurikellon toimintaa eri vuorokauden aikoina.
penttinen
 
Viestit: 779
Liittynyt: 16.09.2009 22:13

Re: Könnin tekniikka

ViestiKirjoittaja jussik5 » 20.02.2010 00:46

Mäkun on tällanen toisentien kulkija, niin on sellanen kutina ettei voi unohtaa Van Allen Belt.tiä, ja sen
muutoksia maan pyöriessä, eikä myöskään maan magneettikentän yleensä, sekä paikallisia muutoksia,
suhteuttaen heilurissa käytettyihin materiaaleihin.

Tarkotat varmaan aikaa 21.12.2012 klo 11.11 UTC ;)
Silloin loppuu 12.sta b'ak'tun ja alkaa 13th b'ak'tun, joka taasen on suuren juhlan aikaa
uuden kultaisen ajan alkaessa siirtyessämme vesimiehen aikaan.
Elikkä sillon juhlitaan ja rankasti ;)
Kellot täsmätään uuteen aikaan.
Se mitä tuo tullessaan linjaus linnunradan keskustasta lähtevän energiatason ja auringon sattuessa
juuri tuona aikana siirtyessä samalle linjalle sen ja maapallon väliin on arvoitus.
Oikeasti olemme juuri menossa sen tason läpi ja sieltä tuleva energia lisääntyy
koko ajan, seuraikaapas kissoja, koiria ja elukoita ne regoivat siihen eniten.
Selvästi se näkyy ihmisten käyttäytymisessäkin, ei tartte kun kattoo iltasanomien lööppejä.
"Jos tietäisit 3, 6 ja 9 suuremmoisuuden, sinulla olisi avain universumiin"
Nikola Tesla
Avatar
jussik5
Site Admin
 
Viestit: 1295
Liittynyt: 16.09.2009 17:43

Könnin tekniikka - raekäynti

ViestiKirjoittaja Vipunen » 04.03.2010 18:07

Raekello - melkein "ikiliikkuja"

Ks. kuva ja animaatio: http://vapaaenergia.ning.com/photo/raek ... ntext=user

"Kansainvälisen käsityönäyttelyn kunniahallissa
radiotornin alla on koteloituna aika lasikuvun alle.
Sekunti sekunnin jälkeen.
Minuutti minuutin jälkeen.
Äänettömänä. Keskeytyksettä. Ikuisesti.
Askel lähemmäksi ikiliikkujaa – perpetum mobile."
***Deutsche Allgemeine Zeitung Berliini 11.6.1938***

Kelloseppämestari Lauri Helske keksi, kehitti ja rakensi maailman tarkimmin käyvän mekaanisen painovoimakoneen, raekäynnillä käyvän kellokoneiston.
Vuosina 1934-1936 valmistettu kello esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 ja seuraavana vuonna Berliinin kansainvälisessä käsityö- ja teollisuusnäyttelyssä.
Kummastakin näyttelystä kello palkittiin mitallilla ja kunniakirjalla ja itse Egyptin kuningas olisi halunnut ostaa sen kokoelmiinsa. Syy miksi Lauri Helske päätyi keksimään ja kehittämään omanlaisensa koneiston, on seuraava:

"Saatuani v. 1932 valmiiksi Riefler-käyntisen kelloni, ryhdyin kokeilemaan eri tavoin sen käyntitarkkuutta. Lisäämällä kellon painoa, joka antaa voimaa rattaille, sen heiluri sai suuremman heilahduskulman, koska haka teki nopeamman liikkeen ja väänsi heilurijousen myöskin nopeammin ja impulssiaika piteni. Olin tällöin sangen pettynyt, koska tätä käyntiä oli kaikissa lukemissani kirjoissa ja selostuksissa suuresti ylistetty ja kehuttu käyntilaitteiden parhaaksi."

"Kullalle kimaltaa messinkinen kellontaulu.
Se lepää kullatuilla messinkituilla.
Erikokoisten kullattujen hammasrattaiden surinaa ei voida kuulla.
Tässä todella katsotaan äänetöntä aikaa sydämeen."
***Deutsche Allgemeine Zeitung Berliini 11.6.1938***

"Kellon käyntitarkkuus on 0,0033 sekuntia vuorokaudessa eli se tekee yhden minuutin käyntivirheen n. 50 vuodessa. Kellon tarkkuus perustuu tasapainoheiluriin ja sille heilahdusvoiman antaviin 300 milligrammaa painaviin rakeisiin. Kuusi kiloa painava invarmetallinen heiluri on vapaa eli siinä ei ole heilurijousta. Rae antaa heilurille 1/10° sysäyksen ja se heilahtaa 1 1/2°. Kello painaa 120 kiloa. Se on sijoitettu tyhjiökupuun, johon pumpataan alipaine, joka suojelee kelloa ilmanpaineen vaihteluiden aiheuttamilta muutoksilta. Kello vetää itse itsensä sähkömoottorin avulla. Rukkaus voidaan suorittaa ilmahanan kautta.

"Heiluri heiluu edes takaisin.
Aika kuluu.
Melkein kammottaa tämän äänettömyyden ja
käyttömekanismin täydellistymän edessä.
Astronominen kello.
Kosmoksen henkäys leijailee siinä.
Jotain Faustin ajatuksista."
***Deutsche Allgemeine Zeitung Berliini 11.6.1938***

Raekellon toimintaperiaate: "Tekniikka raekellon sisällä
Kirj. Jenni Stenman

Raekello perustuu painovoimakäyntiin. Sen sisällä on tasapainoheiluri, joka on ripustettu suunnilleen keskeltä kiinni terien varaan. Heilurissa on lisäksi kiinni poikkipuomi, jonka päissä ovat pienet reiät. Näiden reikien varassa lepää kaksi raetta, joista kumpikin painaa vain kolme grammaa. Heilurin poikkipuomin alapuolella on toinen poikkipuomi, joka on kiinnitetty hammasrattaaseen. Tämän puomin päissä, juuri aukkojen kohdalla, on kaksi pientä tikkua, jotka mahtuvat kulkemaan aukosta läpi. Kun heiluri liikkuu, sen toinen pää laskeutuu alas niin, että rae jää lepäämään alla olevan tikun päälle. Rae painaa tikkua alaspäin omalla massallaan ja samalla liikuttaa hammasratasta. Hammasratas taas liikkuessaan työntää rakeen takaisin ylös, joten heilurin ei tarvitse tehdä työtä sitä liikuttaessaan. Sama tapahtuu toiseen suuntaan. Raekello itsessään on vakuumissa, jotta ilmanpaine ja -vastus minimoituvat. Myös heilurin kitka on käytännöllisesti katsoen poistettu. Kokonaisuudessaan raekellon virhe on yksi minuutti 50 vuodessa." Lähde: http://www.polyteekkari.fi/pt.pl?juttu=1037

"Langan päässä riippuu pieni kullattu messinkipaino.
Hitaasti – liike on huomaamaton – vajoaa se messinkialustaa kohti.
Kun se koskettaa sitä, tapahtuu kellon veto automaattisesti.
Pienen sähköpariston ansiosta nousee pieni paino jälleen ylös."
***Deutsche Allgemeine Zeitung Berliini 11.6.1938***

Raekello ja siitä Lauri Helskeen valmistama edelleen kehittyneempi valokennolla toimiva raekello, on nähtävissä Suomen Kellomuseossa: http://www.kellomuseo.fi/helmia.html
Lainaukset: Tuulia Tuomi - Raekello - maailman tarkin mekaaninen kello? http://www.kellomuseo.fi/aikaisempia/raekello.html
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari
Vipunen
 
Viestit: 345
Liittynyt: 02.10.2009 01:51

Re: Könnin tekniikka - seppien historiaa

ViestiKirjoittaja Vipunen » 13.03.2010 11:39

Suomi on tavallaan seppien luvattu maa. Paljon olemme ulkomailta oppineet, mutta vanha kunniallinen sepän ammatti on varmaan syntynyt kotoisella maaperällä. Se käy ilmi jo kielestä, jossa on alkuperäiset nimitykset kaikille sepän työkaluille, samaten vanhoista muistitiedoista. Suomen talonpoika, varsinkin pohjoisosissa maata, on kuin luotu Vulcanuksen (muinais-italialainen tulen ja seppien jumala) ammattiin. (Fapian Collan, Helsingfors Morgonblad 30. syyskuuta 1841)

Seppä on kivikautinen sana

Indennetti Janne Vilkuna piti esitelmän Petäjäveden seppäseminaarissa 18.7.1987, jossa hän kertoi Suomalaisten seppien eli rautioiden ja raudanvalmistuksen sekä sen muokkaamisen taidosta. Seppä on vanha kivikautinen sana, joka on alkuaan tarkoittanut taitavaa henkilöä niin hengen kuin aineen alalla. Kivikauden esineet valmistettiin taidokkaasti käsillä olevista raaka-aineista ja valtaosa teräesineistä, tehtiin sädekivi eli kloriittiliuskeesta. Esineiden mallit säilyivät eri puolilla suomea samanlaisina tuhansia vuosia, sillä niiden tekijät tiesivät, mikä oli esineessä tarkoituksenmukaista ja käyttökelpoista. Ainoastaan koristelu ja symboliikka, muuttui ajan saatossa. Vanhimmat esineet tehtiin kivikaudella 9000 vuotta sitten, pronssi oli seuraava materiaali ja siitä alettiin tekemään esineitä Suomessa 3500 vuotta sitten. Raudasta esineitä on valmistettu 2500 vuotta ja siihen liittyvä sanasto on alkuperältään muinais-germaanista, kuten ”rauta”, ”kulta”, ”kupari” ja ”tina”. Silti kivikaudelta saakka periytyi myös suomenkielellisiä sanoja kuten vaski, hopea, ja teräs. Hopea on tarkoittanut alunperin pehmeää ja teräs mitä tahansa terän tekoainetta. Työkaluista ja tykö tarpeista alasin, sekä sysi ja hiili on myös kotoista alkuperää. Ahjo ja vasara on taasen kulkeutunut germaanisena lainasanana. Kuten seppä, myös takoa sana periytyy siltä ajalta, kun esineitä taottiin kivestä ja myöhemmin prossista muotoonsa.

Seppä Ilmarinen

Syntyi Seppo Ilmarinen,
Sekä syntyi jotta kasvoi.
Se syntyi sysimäellä,
Kasvoi hiilikankahalla
Vaskinen vasara käessä
Pihet pikkuiset piossa.

Kalevalassa on kertomus seppä Ilmarisen syntymästä. Ensimmäisenä rautaa valmisti kuitenkin Heettiläiset 4000 vuotta sitten ja säilyttivät valmistuksen salaisuudet vuosisatoja, aina valtakuntansa tuhoutumiseen asti vuoteen 1200 eaa. Sata vuotta myöhemmin, raudan valmistustaito tuli Kreikkaan ja Italiaan, joista se levisi seuraavina vuosisatoina Alppien pohjoispuolelle. Ylä-Tonavalla ja Reinillä asunut väestö oppi raudan valmistuksen 600 vuotta eaa ja hieman myöhemmin, rauta tunnettiin myös Suomessa. Aluksi sitä tuotiin muualta ja vaihdossa käytettiin kauppatavarana turkiksia. Pian sitä osattiin valmistaa itsekkin ja suo-ja järvimalmia oli helposti ja runsaasti saatavilla. Vanhimmat laatikkomaiset raudanpelkistysuunit ja rautakuona löydöt ovat Pohjois-Suomesta. Näiden raudan valmistusuunien käyttöajaksi on ajoitettu noin 400-100 vuotta eaa.

Raudan valmistukseen ja sen sulatukseen liittyi tietoa, taitoa ja salaperäistä mystisyyttä. Seppä oli tietäjä, jolla oli salaisuuden avain valmistaa rautaa. Kalevala kertoo raudan synnystä, sen valmistuksesta jota vielä ryyditettiin mystisyyden lisäämiseksi, sopivin loitsuin. Taitaapa Suomenkielen rikas kirosanojen määräkin, olla seppien loitsuista peräisin. Vai miltä kuullostaa Koskenkorvalaisen konstaapeli Siirilän tarina Rajamäen kärrysepästä:

”Seppä kun oli armoton tupakkimiäs ja elämänsä aikana hän yritti päästä siitä eroon konstilla jos toisellakin siinä onnistumatta. Aina tuo ryäkäle tupakki miehen taharon voitti ja lopettamisesta ei tullut ikinä mitään. Yhren kerran seppä oli torella tuskastunut yritettyään taas lopettaa tupakanpolttoa, hän lampsi eres takaasin pajan eressä ja lopulta oli hakenut kirveen, meni sen kanssa halakaaisupölökyn ääreen. Otti tupakan korvansa takaa ja piti sitä pölökyllä alkaen hakata sitä raivon vallassa viipaloiden pala palalta pienemmäksi. Seppä huusi ja kiroilli tupakalle: - Saatanan perkeleen perkele sinä et enää kiusaa minua sillä minä katkon perkele sinut pieniin palasiin! - On se perkeleen perkele kumma jos en tästä tupakista eroon pääse! - Talon väki kerääntyi hätäisenä sepän äärelle ja katsoi kun seppä huusi ja kiroili ja kirves pienensi tupakkaa pala palalta pienemmäksi. Väki alkoi huutamaan että älä herrane aika katko sormiasi sillä kirveellä! Seppä vain jatkoi möyhentämistään ja lisäsi vain raivon vallassa vauhtia ja kirves viuhoi sormen päitä katkoen tupakkaa. Karjuminen kuului myös järven yli kauas Nopankylään herättäen kyläläisissä suurta ihmetystä. Lopulta seppä oli muusannut tupakin pieneksi pilpuksi, sormetkin olivat tallella vaikka kirves viuhoi kynnenpäitä. Myös tupakan himo loppui siihen ja lopun elämää seppä pärjäsikin ilman sitä”.
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari
Vipunen
 
Viestit: 345
Liittynyt: 02.10.2009 01:51

Re: Könnin tekniikka

ViestiKirjoittaja jussik5 » 27.03.2010 15:29

Tää on varmaan kauhee häpee näyttää tässä viestissä, saati ees puhua. ;)

Mutta kun mulla olis tollanen talon vanha kello 1910-luvulta, joka ei enää käy.
Eihän tolla mitään arvoo oo kuin tunnervot (vaari hakenu potkukelkalla Tampereelta)
Isompi G Becker meni joskus siskolle ja mulle jäi toi.
-30 luvun junghans tossa olkkarissa viä käy.

Kuva

Saiskohan ton viä Vipunen kelloexperttinä pisteleen pari kolme vuosikymmentä.
Tietysti jonkinlaista korvausta vastaan.
"Jos tietäisit 3, 6 ja 9 suuremmoisuuden, sinulla olisi avain universumiin"
Nikola Tesla
Avatar
jussik5
Site Admin
 
Viestit: 1295
Liittynyt: 16.09.2009 17:43

Re: Könnin tekniikka - Takomista

ViestiKirjoittaja Vipunen » 27.03.2010 16:43

Seppien töitä ja työskentelyä on mielenkiintoista katsella, yhdestä raudan kappaleesta on valmistettu monenlaisia koriste- ja tarve-esineitä ensin ahjossa kuumentamalla. Sopivan kuumaksi hehkutettu rauta on asetettu alasimen päälle jossa sitä on alaattu muovailemaan muotoonsa. Katsoin aikoinaan kun nyt jo edesmennyt Suomen mestariseppä Arvo Mahlamäki, Mahlamäen sepäksi sanottu, takoi Ilmajoen kevätmarkkinoilla hiilihankoa. Seppä piti taottavia rautoja ahjossa ja otti sieltä yhden taottavaksi, vasara alkoi heilua isossa kaaressa muokaten rautaa. Takominen oli jatkuvaa ja sepän tyylistä jo näki, ettei hän ensimmäistä kertaa lekan varressa ollut. Niin kuin kaffee mainoksessakin sanottiin, "sepän työ on tekniikka laji, siinä ei voimaa käytetä". Kääntäessään rautaa uuteen asentoon, pajavasara jatkoi edelleen edestakaista liikettään keskeytyksettä, lyöden kääntämistauon aikana alasimeen. Ääni vain muuttui siksi aikaa kilkatukseksi, kun vasara ponkaisi alasimesta takaisin ylös. Takomisen rytmi pysyi jatkuvasti samana keskeytyen vasta siinä vaiheessa, kun rauta laitettiin uudelleen ahjoon kuumentumaan. Tilalle seppä otti uuden ja jatkoi taas takomista.

Könnillä moni maakunnan seppä sai aikoinaan oppinsa, taitojensa mukaan toisista tuli karkean raudan takojia, toisista kärryseppiä ja parhaimmista tarkan työn kelloseppiä. Jokaiselle kuitenkin opetettiin perusasiat ahjossa hitsaamisesta, takomisesta, karkaisusta, knuppien ja kynttiläkruunujen hiekkavalusta. Jälkeläisten ja sällien myötä työ myös jatkui seuraavissa sukupolvissa. Pohjalaisten toinen "ameriikka" oli Tampere ja sen kasvava valu- ja konepajateollisuus. Kuitenkin moni Könnillä oppinsa saaneista "sälleistä" siirtyi pitäjänsä sepäksi. Kello- ja ajokalutuotannon päättyessä 1865 viimeisen mestarin poismenoon, neljän vuoden kuluttua siitä alkoi Ilmajoen larvakylissä, Nopankylän ja Kurikan alueella Suomen suurin kotiteollisuus, jossa valmistettiin hevosajokaluja. Parhaimpana aikana esimerkiksi Nopankylässä oli yli 30 sepän pajaa, jossa raudoitettiin hevosajokaluja myyntiin. Kevättalvella valmistettiin kiesiä ja kesän syksyn aikana rekiä.

"1780 Kurikan Viitalankylässä kärryjä alkoi valmistaa Juho Siltala. Juhon isä Kisko-Sameli oli jo aikaisemmin tehnyt kirkkorekiä myytäväksi. Taitonsa Juho oli perinyt isältään ja katsellessaan Könnin Mestarien töitä ja ollessaan ”sällinä” Könnillä, sillä mestareilla oli tapana ottaa maakunnan nuoria miehiä sepänoppiin. Kärryjä alkoi myös valmistamaan Juhon poika Jaakko Siltala ja Juhon veljenpojat. Siltalan suvun tunnetuin jäsen oli Samuli Palaharju, joka keräsi perimätietoa larvakyliltä lähtien laajalti pohjan perukoille saakka."

Näistä sepistä yksi mielenkiintoinen oli Könnin koulukuntaan kuulunut "seppien seppä", Oskari Fapiani Hanka, Piippu-Oskariksi kutsuttu. Vanhoilla päivillään 1900-luvun alussa Oskari Fapiani Hanka oli perustamassa Kurikan käsityöläisten Osuuskassaa ja hän ehdotti laatujärjestelmän käyttöön ottoa Kurikkalaiseen ajokaluteollisuuteen. Hänen toimestaan ajokaluihin myönnettiin vuoden takuuaika ja "suojelusmerkki" eli laatukilpi parhaiten valmistetuille ajokaluille. Oskari Fapiani Hanka kehitti myös yhdessä suoverinsa, Oskari Palosen kanssa laajasti maailmalle levinneen kumipyöräisen kilpakärry-mallin, joka on edelleenkin käytössä raviurheilussa.

"Ajokalujen kysyntä lisääntyi 1850 jälkeen nopeasti talonpoikien säätyyn ja näitä oli paljon enemmän kuin ”herroja”. Ujaistenkylässä vanhanajan komeita ja raskaita kiesejä alkoi valmistaa Juuveli poikineen apunaan ruotsalaissyntyinen fööriseppä. Ajokaluteollisuus syntyi Nopankylässä 1860-luvun tienoilla, virikkeet oli saatu Viitalan- ja Kampinkylästä. 1863 oli suuret nälkävuodet, Valentin Kuusisto oli tuolloin 15-vuotias. Hän valmisti ensimmäiset reenpuut isäpuoleltaan Jaakko Perälältä saamansa oppien mukaan. Reki teki kauppansa Isossakyrössä ja vaihtui viljasäkkiin. Könnin ajokalutuotanto loppui viimeisen metarin kuoltua 1865. Kiesien joukkotuotanto alkoi 1869 kun Valentin Kuusisto valmisti ensimmäisen "Turkulaisen" kärrymallin. Kärryn raudoitti Seppä Juha Laurila vanhempi ja sen osti Antti Matalamäki Huissilta. Mallin Valentin Kuusisto oli saanut G.A. Rydmannilta, joka oli tullut Ilmajoen kirkkoherran apulaiseksi ja tuonut samalla mukanaan kevyet turkulaaset linjaari rattaat. Seppien seppä, ideoiden ehtymätön lähde Oskari Fapiani Hanka, eli Piippu Oskari, hyvin vanhan ajan mies raudoitti Noppalaisen Valentin Kuusiston tekemiä rekiä 1870-luvulla."

Näitä rekiä olen nähnyt muutaman, joita Oskari Fabiani Hanka on raudoittanut. Malli oli "Lojonenä" http://j.imagehost.org/view/0101/lojonen joka on hyvin vanhaa perua satojen vuosien takaa. Tässä reessä on erikoisuutena sen "kippara" särmi reen etupäässä. Särmi on veistetty pyöreästä männystä halkaisemalla se ensin ja kovertamalla sisus pois kerros kerrokselta. Raudoitus tässä reessä on taidetta pienen pieninä yksityiskohtina. Pelkästään jalaksissa olevat sorsat on nimensä mukaisia. Ne on taottu ja taivutettu jalaksen kummallekkin reunalle muistuttamaan sorsan siipiä. Sorsan päässä on silmät ja perässä pyrstö. Tähän "sorsaan" kiinnitetään saverikolla aisa.

Laitan kuvan Könnin kalenterikellon yksityiskohdasta, lyöntikoneiston vivusta ja sen vastakappaleesta. Näistä osista näkee "vanhan ajan" seppien taito ja silmää lepäävän muotokielen hallinta. Vaikka nämä osat jää kellokoneiston taulun taakse näkymättömiin ja niitä ei milloinkaan suuri yleisö pääse ihailemaan. Työn jäljessä ei silti ole tingitty. Kuvan osat on tehnyt Mestari Jaakko Saarimäki:

http://j.imagehost.org/view/0661/ly_ntihaka003

Lähteet:Lenni Huhtasen esitelmä Kurikan Maatalousnäyttelyyn 1936.
Toivo Virrankoski, Ilmajokiseuran kustantama Nopankylän kärryseppiä ja rekimestareita.

jk.
Maakunta torstai 25.03.2010
Pakko takoa
Maija Ala-Fossi

Miesjoukko seuraa kiinteästi jokaista opettajan käden liikettä punaisena hehkuvalla raudalla. Yhtään puukonterän aihiota eivät miehet innoissaan puhki takoneet, joskin muutamia persoonallisia mahtuu joukkoon. Opetusneuvos Jaakko Saarimäki seuraa Ilmajoella Antilan pajalla Könnintien varrella silmä tarkkana Fältin Eskon pajavasaran iskuja puukonterän aihioon. Ilmajoella puukonteko lähti liitoon takomisesta kiinnostuneiden miesten kyselyistä. -Kun useampi mies oli kysellyt kansalaisopistosta puukkokurssin mahdollisuutta, vastasin, että kyllä opisto kurssin järjestää, jos opinhaluluisia löytyy ja opettaja saadaan, kertoo rehtori Leaa Sipiläinen Ilmajoki-opistosta. Opettajaksi suostui entinen Ilmajoen Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen rehtori, metallitöitä aikoinaan opettanut Jaakko Saarimäki. -Ilmoittautujia tuli lyhyessä ajassa ennätysmäärä ilman että edes lehteen ehdittiin ilmoitusta laittaa, toteaa rehtori Sipiläinen.
Viimeksi muokannut Vipunen päivämäärä 27.03.2010 22:03, muokattu yhteensä 1 kerran
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari
Vipunen
 
Viestit: 345
Liittynyt: 02.10.2009 01:51

Re: Könnin tekniikka

ViestiKirjoittaja Vipunen » 27.03.2010 18:27

jussik5 kirjoitti:Tää on varmaan kauhee häpee näyttää tässä viestissä, saati ees puhua. ;)

Mutta kun mulla olis tollanen talon vanha kello 1910-luvulta, joka ei enää käy.
Eihän tolla mitään arvoo oo kuin tunnervot (vaari hakenu potkukelkalla Tampereelta)
Isompi G Becker meni joskus siskolle ja mulle jäi toi.
Saiskohan ton viä Vipunen kelloexperttinä pisteleen pari kolme vuosikymmentä.
Tietysti jonkinlaista korvausta vastaan.



Ensinnäkin ei oo häpee, päinvastoin. Kello on hieno ja näitäkin näperrellään nykyisin kellopiireissä. Vai mitä tuumaatte Hurriganes kitaristi Ile Kallion isän, Jaakko Kallion toissa vuonna valmiiksi nikkaroimasta "Beckerin" tyylisestä seinäkellosta?

ks. http://j.imagehost.org/view/0562/kallio

Minä tykkään noista punnuskelloista paremmin, vapaata energiaa kas nämä painovoimakoneet ;-). Saisin vain fieterit solomuun. Sitä vastoin Hautamäen Markku Koskenkorvalta on "sen verran Könniltä kotoosin, että sanua viittii". Liike sijaitsee "kalaveen" pualella kantatie 67 varressa Koskenkorvalle kääntyvää risteystä vastapäätä. Ohi ajettaessa toista metrisiä tornikellon tauluja ja osoittimia ei voi olla huomaamatta. Täältä nuo kellopiirien ukot ja akat hakee tai tilaa könniläismallisiin kaappeihin saksalaiset koneistot. Korjaa ja huoltaa myös koneistoja. Sieltä ei sitten ookkaan enää pitkä meille ;).

ks. http://www.hautaniemi.fi/_mgxroot/page_10722.html
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari
Vipunen
 
Viestit: 345
Liittynyt: 02.10.2009 01:51

Re: Könnin tekniikka

ViestiKirjoittaja siviili2003 » 09.05.2010 22:53

Milloinkas tämä Könniläänen tekniikka ensimmäistä kertaa perimätietosi mukaan rantautui Suomeen, oliko se sen jälkeen kun Suamen kuningaskunta oli tuhoutunu (vuoden 1155 jälkeen)?

lisäys:
http://keskustelu.infosota.fi/index.php ... html#msg89

ja sieltä tarina:

Suomen ja Kainuun kuningaskunta on täytynyt olla vielä jossakin muodossa olemassa 1100-luvulla. Sisiliassa vaikuttanut Al Idrisi kirjoitti vuonna 1154 maailmankarttakirjaansa Ruijan kohdalle selityksen: "Suomen kuninkaalla on alueita ja viljelyksiä edellä mainitulla Norjan saarennolla". Siis Suomella oli vielä tuolloin kuningas, se tiedettiin Sisiliassa asti, ja että Suomen valtapiiriin kuului ainakin osa Ruijasta, josta myös Norjalla oli jo ote.

Kun Suomi sortui Ruotsin edessä 1249-50 (ei siis vielä 1155!), niin sen jälkeen ei ole ollut enää kovin kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta ja Kainuusta. Mutta saagat on pääosin kirjoitettu ennen Suomen sortumista. Lisäksi Fornjotr-perinne ei ole pelkästään edellä mainittujen lähteiden varassa. Koko viikinkiajan kuuluisin hovirunoilija, ns. skaldi oli Harald Kaunotukan hovissa laulellut Tjodolv Hviniläinen. Hän lauloi vanhimmassa skandinaavilähteessä 800-900-lukujen vaihteen Ynglingatalissa suurisyntyisestä Logesta, joka oli Suomen ja Kainuun kuninkaan Fornjotrin sukua... Ja mainitsee nimeltä myös itsensä Fornjotrin. Ja miksi ei olisi laulanut, sillä Fundinn Noregrin mukaan Fornjotr oli myös Harald Kaunotukan esi-isä!

Snorri Sturluson käytti 1220-luvulla Ynglingasaagansa lähteenä Ynglingatalia, mutta vaikenee Fornjotrista, mainiten hänet vain lainauksessaan Tjodolv Hviniläiseltä. Suomi oli Snorrin aikana jo mennyt suuruus. Eikö ollut enää kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta, laskevan auringon maasta? Muutoinkaan Snorri ei Norjan kuningassaagoissaan mainitse enää Suomen ja Kainuun johtajia kuninkaan tittelillä, vaikka mainitseekin useita Suomen johtajia nimeltä. Kiertäen ehkä kyllä, sillä hänenkin mukaan Ruotsin kuninkaista useat hakivat vaimon Suomesta ­ tuskin he pelkkiä talonpoikaistyttöjä täältä hakivat!

Fundinn Noregr -, Hversu Noregr bygdist - ja Historia Norwegiae ovat Snorrin saagoja vanhempia ja sisältävät samaa tietoa kuin 900-luvun alun Ynglingatal.

Kun lisäksi 600-luvun Widsith, 1190-luvun Saxo Grammaticus ja vieläpä sisilialainen muslimioppinut Al Idrisi maailmankarttakirjassaan v. 1154 mainitsevat Suomen kuninkaita, niin eikö olisi aihetta ottaa kokonaan uuteen tarkasteluun myös FN:n ja HNb:n jopa yksityiskohtaiset tiedot Suomen kuningassuvusta? Ehkäpä Fornjotrin kuningassuku ei niissä olekaan vain Pohjolan kuningassukujen mytologinen johdanto Pohjolan alkuhistoriaan, vaan ainakin osin todellista historiaa jostain 400-700-luvuilta!? Se vaikuttaa jossain määrin myös mytologiselta siksi, että tämä perinne säilyi suullisena yli 600 vuotta. Joitain rönsyjä noin pitkään suulliseen perinteeseen on tietysti voinut tulla, mutta se ei silti mielestäni oikeuta heittämään koko Fornjotr-perinnettä mytologian "roskakoriin", niin kuin historian- ja saagatutkijat yleensä ovat pääosin tehneet. Jos suomalaiskuninkaat olisivat täysin mytologiaa, voidaan kysyä, miksi viikingit olisivat kertoneet heistä saagoissaan? Ja miksi he sijoittivat tuon Pohjolan kuningassukujen alun juuri Suomeen ja Kainuuseen?

C Kaltio - Nuoren pohjolan kulttuurilehti

*********************************************

http://www.kajaneborg.com/wordpress/?page_id=63
http://victorian.fortunecity.com/christ ... njtre.html
http://victorian.fortunecity.com/christy/32/asr.html
http://www.youtube.com/watch?v=OGS4Y08tKd4
http://www.florilegium.org/files/CULTUR ... t-art.text
http://codexceltica.blogspot.com/2009/1 ... yssey.html


http://www.sci.fi/~eiry/
Avatar
siviili2003
 
Viestit: 2908
Liittynyt: 16.09.2009 20:08

Seuraava

Paluu Vapaa keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron