Koskenkorvan aseman ympäristö oli aikoinaan melkoinen teollisuuspaikka ja josta nykyisin on jäljellä enää viinatehdas. Osuuskaupan sähkömylly ja viljavarastot olivat aseman toisella reunalla ja sen ohi meni rata Koskenkorvan höyrysahalle lautataapelien välistä. Samasta raiteesta haarautui pistoraide viinatehtaalle ja valtavalle hietamontulle, josta hieta vedettiin ylös höyryvetureilla. Parhaimillaan asemalla seisoi montulle pääsyä odottelemassa kolmekin veturia hietavaunuineen ja yksi rata oli vapaana että lättähattu pääsi kulkemaan. Montulla taasen saattoi olla kaksikin veturia vaunuineen kun yhtä lastattiin, toinen juna odotti montun toisella reunalla olevalla pistoraiteella. Isoo kauhainen "hullujussi" kuopaisi vaijerien avulla montusta muutaman kerran ja hietavaunu täyttyi melkein kerralla. Mutta se vasta juhlaa oli, kun juna lähti nousemaan montusta pois. Veturin pyörät kuopi muutaman kerran tyhjää ja otteen saatua rataan kuorma lähti hiljakseen liikkeelle. Varsinainen rähinä alkoi kun montusta oli noustava asemalle, valtava musta savu puski ylös ja puuskutus voimistui rähinäksi kun vauhtia oli saatava, että kuorma nousi vastamäkeä vasten. Oli se juhlaa joka kerta katsoa sitä voiman määrää, mikä siinä kerralla kehittyi. Velipojan kanssa tavattiin mennä varaston seinustalle kun veturi kulki vajaan metrin päästä ohi, rata notkui veturin painon alla sen samalla kallistuessa seinustaa kohti. Toisinaan vetureihin pääsi kyytiinkin, kun kuljettajilta uskalsi vain kysyä. Yhden kerran "Penttilän klopit" saivat päähänsä levittää voipaketin kiskoille. Veturin puskiessa montolta ylös, yhtäkkiä sen vauhti hidastui ja se jäi vatkaamaan paikalleen. Asemapäällikkö juoksi ympäriinsä ja kiroili sen kun kerkesi "klopit perrkele", kun äkkäsi rasvaajien katselevan ja naureskelevan penkalla, vaarana oli että kuorma lähtee takaisin vauhdilla monttuun. Hiekan ajo radan varteen työllisti melkoisesti miehiä, vaunuja oli 200-300 metrin pituudelta ja yhtä vaunua kohti, kymmenkunta äijää laipiolla tyhjäs niistä. Veturi liikkui sentin pari minuutissa ja ei sen kulkua muuten huomannut, ellei ollut jotain kiintopistettä johon tuli sihdattua.
Tarkoitus ei ollut ruveta muistelemaan lapsuuden huippuhetkiä, mutta menköön alustuksena. Koska höyryveturi on aina ollut lähellä sydäntäni ja erityisesti sen tekniikka. Viimmeksi sellaisen kyydissä tuli istuttua joulukuussa Ilmajoelta korvalle ja takaasin. Lueskelin tulistimesta ja kattilan veden täytöstä, kun vilkaisin samalla wikistä höyrysäiliöveturin toimintaa. Sellaisen menopelin olin joskus Haapamäen veturipuistossa nähnyt http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kuopionkarhu1.jpg . Mielenkiintoisinta siinä on sen toimintaperiaate ja ajatus siitä alkoi itää mitenkä tuota soveltaisi nykyisin. Hieman vastaavia paineilma-autoja ja niiden moottoreita on alettu viime aikoina kehittämään.
*****
Lainaus http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6yry ... 3%B6veturi :
1. Kun höyrysäiliöveturi otetaan käyttöön, sen painesäiliö täytetään puolivälin korkeudelle kuumalla vedellä, minkä jälkeen veturi kytketään erillisen liittimen ja paineletkun avulla erilliseen korkeapainehöyryn tankkauspisteeseen, jollaisia oli tehtaiden ja sahojen maahöyrykattiloissa.
2. Nyt vettä aletaan keittää tällä höyryllä, toimitus vie kymmenestä kahdeksaan tuntia alusta aloittaen. Kun latausaika on lopussa, säiliön yläosassa on 12 - 15 ilmakehän paineista höyryä, alempana oleva vesi kiehuu noin 300-asteisena.
3. Nyt veturi lähtee höyryn voimin liikkeelle. Kun paine höyryä käytettäessä laskee, ylikiehuvasta vedestä kehittyy uutta höyryä, ja lataus riittää pitempään kuin pelkällä höyryllä tehtynä. Tottuneimmat kuljettajat osasivat säädellä valtaventtiiliä niin, että lataus riitti joissakin vetureissa jopa kokonaiseksi työpäiväksi: kun veturi oli linjalla vauhdissa raskaan kuormansa kanssa, valtaventtiili suljettiin jolloin höyryä kehittyi lisää veturin rullatessa.
******
Jutun mukaan "höyrysäiliöveturi oli ylivertainen teholtaan ja käsiteltävyydeltään muihin vaihtoehtoihin eli vinssi- ja hevosvetoon tai sähköveturiin nähden. Vasta teollisuusdieselien kehittyminen nykyiselle tasolleen syrjäytti tämän tyypin".