Ilmajarru

[Vipunen]

Moni varmasti tietää mikä on ilmajarru?

Lentokoneissa on kahdenlaista ilmajarrua, yksi on siivissä oleva ilmajarru. Ilmajarruvivusta vetämällä ilmajarrut pomppaavat ulos siivestä. Eteen työntämällä ilmajarrut lukkiutuvat sisään. Ilmajarrua käytetään laskussa koneen vajoamisnopeuden muuttamiseen. Toinen ilmajarru tai paremmin pakokaasujarru on suihkumoottorin takana oleva vaippa, joka käännetään suihkumoottorin turbiinin pakosuuttimen eteen ja moottorin pakokaasujen työntövoima ohjataan vaipan avulla eteenpäin, jolloin se hidastaa voimakkaasti lentokoneen nopeutta.

Äitini suku valmisti aikoinaan hevosajokaluja ja sitä kautta kiinnostuin Könnin mestarien hevosajokalutuotannosta, jonka peruja 1869 alkanut ajokaluteollisuus Ilmajoen ja Kurikan seudulla oli. Ajokaluista lähtien Könnin mestarien tuotanto alkoi kiinnostaa laajemmin myös senkin vuoksi, että aloitin kellokaapin tekemisen kansalaisopiston kellopiirissä. Kaappi alkaa olla siinä pisteessä, että saksalainen koneisto ei kiinnosta vaan sen pitää olla aito Könniläänen. Nyt vain ongelmana on se, että mestareita on enää olemassa vain yhdellä kädellä laskettava määrä ja olen päätynyt siihen, että pystyisiköhän koneiston ja koneistoja valmistamaan nykytekniikkaa hyväksi käyttäen hieman laajemmin itse. Syksyllä hain oppia Könnin koulukuntaan kuuluvalta mestarilta, Ilmajoen kotiteollisuus koulun ja könnin kellojen valmistuskurssien vetäjältä, Jaakko Saarimäeltä.

Ihmettelin usein, kun katselin julkisissa paikoissa olevia könnin kelloja, mikä se kumma kloksahdus ensin kuuluu ja sen perään kuuluu erikoinen surina, aina kun könnin kello alkaa lyömään neljännes, puoli tai täysiä tunteja. Aivan kuin sähkömoottori vetääsi ensin jonkin fieterin kireälle ja sitten alkaa pimputus. Saarimäen Jaakoon luona tuo selvisi, kyseessä on erikoinen ilmajarru ja jota en ole muualla nähnyt. Partakoneen terän näköinen siipi alkaa pyörimään vinhaa vauhtia, kellon alkaessa lyödä tunteja. Ilmajarrun tarkoituksena on lyönnin hidastaminen pim....pim....pim.... ja jos jarrua ei olisi, maan vetovoimalla toimiva lyöntikoneisto hakkaisi vasaraa kelloon melkoisella nopeudella pimpimpimim...

Videolla ilmajarru on nähtävissä koneiston vasemmassa yläkulmassa, lovilevy lyöntikoneiston toimintaa näkyy etulevystä:
http://vapaaenergia.ning.com/video/ilmajarru-1

[penttinen]

Joskus skidinä rassasin käkikelloa, ja siinä oli kuvailemasi ilmajarru, jota käki ei olisi liian innokas...

[Vipunen]

Kukkuukello niinku täälläpäin tavataan sanua .

Kukkuukellot ja Swartsvaldilaiset tulivat 1850-luvun paikkeilla Keskieuroopasta halpakelloina. Koneisto niissä on rakennettu puukuoriin ja laadultaan ne oli verrattavissa nykypäivän kiinalaisiin halpakelloihin. 1900-luvulla kiersi talosta taloon kauppiaita jotka myivät ja vaihtoivat Könninkelloja Saksalaisiin seinäkelloihin, Junghameihin ja Kieningereihin jotka olivat nekin aikansa halpakelloja. Könninkelloilla oli silloin jo keräilijöiden keskuudessa suuri arvo ja kauppiaat välittivät niitä eteenpäin sitä mukaa kun saivat vaihdettua könnilääsiä taloista, useinmiten saaden vielä välirahaakin.

Videolla oleva 2 viisarinen könninkellon koneisto on Könnillä tai Könnin koulukuntaan kuuluneen ja mahdollisesti siellä opissa olleen oppipoijan tai kisällin rakentama, vuorokauden käyvä halpakello eli ns. renginkello. Aikanaan sen arvo on ollut kaksi lehmää viisarien määrän mukaan. Laadultaan huomattavasti parempi kuin esim. Ruotsalainen Mora. Yhteensattumien vuoksi kellojen teko Könnillä päättyi 1865 - 1870 viimeisten mestarien kuoltua. Yli-Könnillä jälkipolvi oli liian nuorta ja Ala-Könnillä tyttäriä, joita ei opetettu kellojen ym. sepäntaitojen tekoon. Könnin kellovalmistus käsitti taskukelloista alkaen pöytäkelloihin, seinäkelloihin ja yksiviisarisesta oppipojan koneistosta repeteerikelloihin joissa oli "kusinaru". Hienoimmat oli useampiviisarisia ja 7 viisarisia kaappikelloja. Suurimmat oli tornikelloja, joissa koneiston rautaosat oli läheisen Orisbergin ruukin Valloniseppien valmistamaa kankirautaa. Parasta metallia mitä siihen aikaan sai. Kolmannen polven mestarin, Jaakko Ala-Könnin tiedetään valmistaneen myös tarkkuuskellon eli kronometrin maanmittaukseen ja koko Skandinavian kartoittamiseen. Maailmalla kellosepät erikoistuivat valmistamaan vain jotain tiettyä kellomallia, Könnillä niitä tehtiin, muiden sepäntöiden ohella, laidasta laitaan.

Veikko Ahoniemen mukaan: "Könnin kellonvalmistustaidon suurimpina saavutuksina voidaan kiistatta pitää heidän ns. 7-viisarisia kalenterikellojaan. Ne ovat koko Könnin kello­tuotannon monimutkaisimpia (245 osaa) ja samalla teknisesti eniten taitoa vaatineita tuotteita. Tälle kalenterikellomallille ei ole löytynyt selvää esikuvaa, joten se lienee ainakin osittain valmistajien omaa kehitystyötä. Tällainen aikansa tietokone on toiminnassa kellomuseon perusnäyttelyssä." Ilmajoen Nordeassa, Ala-Könnissä ja Pohjanmaan museossa.

Kuva: http://i.imagehost.org/0105/kalenteri.jpg
Veikko Ahoniemi: http://www.konninsuku.net/linked/fi/Kalenterikello.doc

Vielä hydrauliikkaan liittyvä maininta, 1836 Jaakko Ala-Könni rakensi vedellä toimineen nostolaitteen. Laitteella nostettiin Ilmajoen ristikirkko 150 cm korkeuteen ja se "kengitettiin". Sama työ tehtiin 2 vuotta myöhemmin Raippaluodon kirkolle ja tapulille. Ala-Könni oli erikoistunut kellojen lisäksi tuulimyllyjen ja vesimyllyjen ja niiden turbiinien rakentamiseen. Nostolaitteesta ei ole valitettavasti jälkipolville säilynyt mitään tietoja, ainostaan kirkon lattian alla olevan tilan korjaustöiden yhteydessä löydetty, laudan kappaleeseen kirjoitettu kuvaus.