Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[siviili2003]

Minun mielestäni kannattaisi yrittää selittää torsiokenttäteorian kautta uudestaam Wimshurst staattisähkökoneen toiminta, siis pala palalta, mihin mikäkin osakokonaisuus ottaa sähkön muodostamisessa osaa, ja erikoisinta juurikin se että wimshursti erottelee ainakin kahta erilaista sähköä (+ ja -).

Miksi se herää yhtäkkisesti,eikä heti kun konetta aletaan pyörittää, joskus minun konetta joutuu pyörittämään jopa minuutin ennenkuin ensimmäinenkään korona purkaus äkillisesti alkaa.

[jussik5]

Ei varmaankaan ole helppoa, sellaisia henkilöitä on hyvin vähän.
Esimerkkinä Joe Booker, joka on luonnonlahjakkuus kentän vasteen havaitsemisessa.
Itselle ei ainakaan ole kehittynyt sellaista kykyä, että tarkasti voisi havaita vasteen.
Sellaista henkilöä vain olisi etsittävä.
Millään mittareilla noita tuskin pystyy havaitsemaan.
Ehkä sellainen kyky jalostuisi, kun sitä vaan rankasti harjoittelisi.

[siviili2003]

Joku Röntgenvarjostimen kaltainen apuväline voisi olla hyödyksi tarkkailtaessa näiden sähköstaattisten koneiden toimintaa, varjostin joka muuttaisi takaa tulevan UV-säteilyn näkyväksi valoksi, sillä sitä UV-valoa juuri sähköstaattikone tuottaakin.

Aura Goggles tyyppiset muuntimet:

http://www.aurasight.com/AuraSight_Pro_ ... 39126.aspx

Sähköstaattikoje on myös Van der Graafin pystygeneraattori, molempien toiminta pitäisi pystyä selittämään torsiokenttäteorialla.

Jotain omia havaintoja Wimshurtilla kokeillessa oon tehny, kun ihmettelen mistä lamellit ottaa alkuvarauksen?

Maapallon ilmakehässä on jatkuvasti sähköstaattista vertikaali varausta noin 100 - 150 volttia per metri, ihminen joka seisoo maan kamaralla ei huomaa sitä että hänen jalkojensa ja pään välillä on jatkuvasti 200 voltin jännite.

Maan pinnan ja ionosfäärin välinen jännite- ero on jo huimat 300 miljoonaa volttia.

Wimshurstin pyörivä kiekko varmaankin laittaa taustalla vaikuttavan eetterin kiertävään liikkeeseen tämän sähkövarauksen avulla (jos Wimshurstikiekko on noin 35 cm halkaisijaltaan niin alkujännite on jotain 35 - 50 volttia jota kieritetään, mutta sitten se syy mikä eroittaa plus ja miinus varaukset toisistaan jää minulle hiukan hämäräksi, jotenkin se liittyy noihin poikittaisiin tasaajavarsiin.

Van der Graafissa ei ole mitään tasaajavarsia joten minun oma teoria ei ole vielä kehittyny ymmärtääkseni täydellisesti mitä niissä staattikoneissa oikein tapahtuu.

Noissa selitysteksteissä mitä Wimshurtista on tiedekirjallisuudessa kerrottu, ei ole mitenkään avattu tätä Eetteripyörteen osuutta siinä toiminnassa (Pimeän aineen osuutta)

[Ville]

Torsiokenttiä voi nähdä myös visualisoimalla, kunhan teoreettiset taustaoletukset ovat oikein. Sama koskee sähkö- ja magneettikenttiä, joita voi oppia visualisoimaan. Toisaalta taas esimerkiksi magneettikenttien suhteen rautajauho- ja fem-analyysit voivat osoittaa asymmetrisissä kokoonpanoissa hyvin monimuotoista vuon kaareutumista, jota on vaikea visualisoida, ellei ole nähnyt, miten vuo kaareutuu sellaisissa kokoonpanoissa. Kenttien visualisoinnissa ja teoreettisessa hahmottelussa voi tapahtua virheitä, kuten myös havainnoissa, mutta siitä huolimatta ne voivat olla avuksi. Yleensä kaikkiin päämääriin löytyy monta tietä.

Torsiokenttien teoreettinen hahmottelu on haastavampaa kuin sähkö- ja magneettikenttien vastaava tarkastelu, koska jälkimmäisistä on saatavilla enemmän tietoa.

Venäläisten torsioteorioiden mukaan magneetin torsiokenttä ilmenee seuraavasti:

Magneetin pohjoisnavalla on oikean käden torsiokenttä ja etelänavalla vasemman käden torsiokenttä.

Samankaltaiseen pyörivien hiukkasten kokoonpanoon viittaa myös Don Smith.


Koska torsioteoriat eivät ole kaikilta osiltaan selkeitä ja niiden yhteensovittaminen muihin teorioihin on haastavaa, voi olla hyödyksi rakentaa erilaisia apurattaita niiden ymmärrykseen.



Kuvassa magneetin etelänavan pyörimissuuntia. Navan yläpuolelta katsottuna torsiokentästä vastaavat hiukkaset pyörivät vastapäivään (counter clockwise, ccw). Kun samaa pyörimisliikettä tarkastellaan kolmessa ulottuvuudessa ja hiukkasten liikkeen suuntaan, etelänapaa kohti liikkuvat hiukkaset pyörivät vasemmalle kaartuvalla spiraalilla ja etelänavalta poispäin liikkuvat hiukkaset oikealle kaartuvalla spiraalilla.

Vasemman käden torsiokenttään liittyy vasemmalle pyörivien hiukkasten sisäänvirtaus ja oikealle pyörivien hiukkasten ulosvirtaus. Koska magneetin etelänavalta sisäänvirtaavien hiukkasten liike on vastakkainen elektronien gyroliikkeelle maan magnetosfäärissä (joka tapahtuu magneettivuon B suunnassa oikealle pyörivällä spiraalilla), sisäänvirtaavat hiukkaset (pienet kvanttipyörteet, eetteripyörteet tai vaikkapa virtuaalipyörteet) ovat mahdollisesti positiivisesti varautuneita.



Kuvassa magneetin pohjoisnavan pyörimissuuntia. Navan yläpuolelta katsottuna hiukkaset pyörivät myötäpäivään (clockwise, cw).

Kun samaa pyörimisliikettä tarkastellaan kolmessa ulottuvuudessa ja hiukkasten liikkeen suuntaan, pohjoisnapaa kohti liikkuvat hiukkaset pyörivät oikealle kaartuvalla spiraalilla ja pohjoisnavalta poispäin liikkuvat hiukkaset vasemmalle kaartuvalla spiraalilla.

Kun sinertävää orgonienergiaa välittävillä hiukkasilla on ilmeisesti taipumuksena pyöriä vasemmalle kaartuvalla spiraalilla ja virrata magneetin pohjoisnavalta ulospäin, ne ovat mahdollisesti samoja hiukkasia, jotka virtaavat näissä tulkinnoissa magneetin etelänavalta sisään ja pohjoisnavalta ulos.

[siviili2003]

Roy meyersin keksinnössä on magnetoitu kaksi erillistä rautapalikkaa joiden väliin on kiinnitetty vaikkapa nyt puolimetrinen ohut rautalanka, sanomattakin lienee selvä että blochin seinämä sijoittuu sinne rautalangan ohuimpaan kohtaan keskivälille, jolloin toinen rautapalikka on kokonaan N tyyppistä magneettia ja toisen pään palikka taas S tyyppinen magneetti, onko magneettinen voima tällä magneetilla sama, kuin jos se kahden rautapalikan välinen yhdysrauta olisikin paksumpaa rautaa?

systeemi on siis magnetoitu silloin kun magneetti on ensin koottu magnetoimattomista osista.

Systeemi muistuttaa lievästi samaa kuin painon-nostajan käsipunnusta, tosin väliyhdys onkin ohut rautapuikko.

¤
Wimshurstin yksityiskohdan mainitakseni, purkauskoronan väri on siellä violeteimman violetin päässä, ja tämä käykin kiintoisaksi sillä välillä räsähtää kuitenkin väriltään valkoinen voimakas kipinä (joka lienee sitä elektronisähköä), uskon että violetissa on mukana ultraviolettia valoa joka laukaisee sen purkauksen ylipäätään.

Yritänpä jälleen liittää kuvan alle:




¤
Lueskelin vielä Uv-lasereista, niissä sanottiin että sähköplasmapurkaus typpikaasussa tuottaa uv-säteilyä, noh Wimshurstihan selvästi on 78 prosenttisessa typessä, tapahtuukohan wimshurstin ympärillä jotain ilmakehän sisältämien kaasujen jakaantumista ja sijoittumista paikallisesti eri kohtiin?
jos 21 prosenttia hapesta siirtyy staattisten voimien vaikutuksesta koneen jollekkin puolelle jossa siitä kehittyy myös otsonia, uv-säteily itsessään jo kehittää otsoonia, samoin jos radiumkloridia (voimakas radioaktiivinen näyte) viedään jonkun sytytysmuuntajan kipinäpurkaus välin lähelle se muuttaa valkoisen kipinän violetiksi ja pehmeäksi suhinaksi, juuri samanlaiseksi kuin Wimshurst koneen tasaajavarsien vieressä.

Happikaasulla tunnetaan olevan ominaisuus vetäytyä magneettien läheisyyteen, entäs sähköstaattisissa olosuhteissa, hakeutuuko happi lähelle konetta vai yrittääkö väistää koneen staattista varausta?

[jussik5]

Seuraavassa videossa pääsee katselemaan Wimshurstin kipinänmuodostusta ja värin muodostusta.
Kuvia videon loppupuolella paljon.

[Ville]

Kipinän värin muutos voi liittyä positiivisiin varauksiin. Aikoinaan Lifter -kokeiluissa +40 kV tasavirta tuotti toisinaan violetin sävyistä valoa (ei niinkään sähkönsinistä) ja koronapurkauksen tai oikosulkevan virran voimistuessa valkoista valoa.

Corona and Arc Discharge


Nonlinearity of electrical discharge dynamics
http://stanfordcomputeroptics.com/appli ... arity.html

[Ville]

Aamun ajatusvirtaa

Virtuaaliset eli nykyisillä laitteilla ei-mittattavat ja mahdollisesti massattomat hiukkaset ovat sähköisesti polarisoituneet positiivisiin ja negatiivisiin varauksiin, ja ne vuorovaikuttavat massallisten sähkövarausten kanssa. Beardenin mukaan elektronien ympärillä on virtuaalisten "positiivisten" varausten kuori. Virtuaaliset positiiviset varaukset (vastaavat ajassa eteenpäin virtuaalisia elektroneja) virtaavat elektroneihin ja absorboituvat niihin. Kun elektroniin on absorboinut tarpeeksi virtuaalista varausta, tietyn kynnyksen jälkeen virtuaalisten varausten kasaumasta muodostuu energiaa, joka purkautuu mitattavina fotoneina eli konventionaalisena sähkökenttänä. Prosessi tapahtuu hyvin nopeasti, kun jokainen varattu hiukkanen säteilee fotoneja valonnopeudella. Sähkökentän lähde on virtuaalinen ja sen säteilynopeus on valonnopeus.

Oletettavasti virtuaalisten varausten ja massaenergian rajapinta on samaa asiaa kuin Steinerin kuvailema perustavanlaatuinen ero korkeampien ja alempien eetterien välillä. Toisin sanoen virtuaaliset varaukset voi olettaa keskihakuisiksi ja massaenergiahiukkaset keskipakoisiksi. Kyseessä voi olla sama asia mihin Schauberger viittaa; Yhden laatuiset hiukkaset reagoivat keskihakuisuuteen ja toisen laatuiset hiukkaset keskipakoisuuteen.

Jokainen sähköisesti varattu massaenergiahiukkanen (kaikki mitattavat hiukkaset) ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kvanttimekaanisen tyhjiön eli vakuumin kanssa. Nykyisestä valtavirtatieteestä puuttuu vakuumin järjestyminen ja siten erilaatuiset vakuumit. Schauberger kirjoitti biologisesta tyhjiöstä ja Chernetskii strukturoidusta vakuumista. Se liittyy luultavasti samaan asiaan kuin Schappellerin primaarinen fysiikka, johon liittyy käänteinen lämpöoppi eli keskihakuiset prosessit, jotka rakentavat laatua ja lisäävät massaa.

Kokonaisuuden kannalta lämpöopin ensimmäinen pääsääntö pitää paikkansa, kun energia ymmärretään kaikkena mitä on - kun ymmärretään kaiken olevan energiaa sen eri muodoissaan. Moniulotteisen universumin näkökulmasta näyttäisi, ettei energiaa voi luoda tai tuhota. Jos ajatellaan konventionaalisesti ja rajoitetaan hiukkasten tarkastelun massaenergiahiukkasiin, lämpöopin ensimmäinen pääsääntö ei pidä paikkansa, koska jokainen sähkövaraus luo jatkuvasti uutta energiaa mitattavina fotoneina.

Katsotaan protoniytimeen. Hiukkasfysiikan mukaan protonin sisällä on kaksi positiivisesti varautunutta U-kvarkkia ja yksi negatiivisesti varautunut D-kvarkki.

1/3 D-kvarkin negatiivinen ”kvanttivaraus”
2/3 U-kvarkin positiivinen ”kvanttivaraus”
1 protonin ja elektronin alkeisvaraus

Kuten nähdään varausten suhteet ovat kolmanneksia ja niillä näyttää olevan yhteys Keelyn 3 – 6 – 9 kuvauksiin. Toisaalta taas asiaan liittyy paljon muutakin. Mitä ovat Keelyn taivaalliset ja maalliset neutraalikeskukset? Jos protoniydin on maallinen neutraalikeskus, mikä on taivaallinen neutraalikeskus? Jos universumimme hallitseva energia on aika, kuten se näyttää olevan, ehkä taivaallinen neutraalikeskus liittyy aikaan.

Suomensukuinen Arthur Aho (1979, 40-42) kirjoittaa (vapaasti suomennettuna) ”Kun arvioimme lähellä olevia voimia näemme, että kaikella läsnä olevalla, jolla on materia ja muoto, on aina vastakohta. Väreissä mustalla pitää olla valkoinen vertausarvo, jos haluamme tietää harmaan; Kemiassa meillä pitää olla emäs vastakohtana hapolle; Kideopissa meillä on epäsymmetrisiä, rhombisia, pallomaisia tai diamagneettisia kiteitä vastakohtana symmetrisille, kuutiollisille, todellisille palloille tai paramagneettisille kiteille. Jotta Luonto voi tarjota atomielementtien yhdistelmiä, pitää olla negatiivinen piiri suhteessa positiiviseen piiriin, jota kutsumme ”valonnopeudeksi”. Kun energian referenssinä on vain positiivinen vakio, joka toimii sähkölaitteissamme, on tarpeen jakaa yksi tunnustettu tila kahdeksi vastakkaiseksi voimaksi. Luonto näkee meidän toimivan vain toisessa päässä keinulautaa, jossa generaattori on liitetty tukipisteeseen pumppaamaan elektroneja ylimäärän ja alimäärän tiloihin (kuva 1a).





Toisin kuin meillä Luonnon keinulaudassa on kaksi päätyä (kuva 1b). Tukipiste, jolla lauta lepää, mahdollistaa kahden vastakkaisen kuorman vuorovaikutuksen ja samaan aikaan erottaa tai eristää yhden toisesta. Kosminen keinulauta on yhdistetty ajeluun kahdella nopeudella, joista yksi on tunnettu positiivinen vakio (valonnopeus) ja toinen vielä tuntematon negatiivinen vakio. Tämä kaksinaisuus, joka on ajo ja substanssi on yhtä todellinen tila kuin tavallinen vetyatomi, jolla on vain positiivinen protoni ja negatiivinen elektroni.

Atomin positiivinen protoni liittyy Aurinko-suuntautuneeseen voimaan ja siten jokaiseen sähkömagneettiseen ytimeen puhtaasti Äärettömyyteen. Kun laajennamme negatiivisen elektronin teoriaa Äärettömyyteen, meillä on perusta planetaarisille voimille, planetaariselle gravitaatiolle ja järkeenkäypä teoria, että Luonto on Universaali ja tekee ihmeitään joka puolella työvälinein, joita on saatavissa Suunnattoman Kosmoksen jokaisessa pisteessä, jopa täällä Maan päälläkin.”

[siviili2003]

Grabennikovin levitoivassa alustassa kuten alla kuvassa, toiset hiukkaset on siis keskipakoisia ja toiset keskihakuisia, jaa kummatkahan sitten ovatkaan vastuussa nosteesta (en puhu painottomuudesta koska minun mielessä painottomuus on vain kahden eri voiman tasapaino).




Koronan väreistä - violetti ehkäpä on jokin muu varauksen kuljettaja, mutta kun kipinäpurkaus muuttaa väriään niin silloin on elektronit asialla.

[Ville]

Säteilevään energiaankin liittyy kipinän värin vaihtuminen valkoiseksi. Sen havaitsi mahdollisesti ensimmäisenä Elihu Thomson 1872 Ruhmkorffin induktiokelalla (artikkeli Scientific American julkaisussa). Hän teki jotain muutoksia sen sähköpiiriin, jolloin Ruhmkorffin kela tuotti normaalien purppura – sinertävien kipinöiden sijaan suuria valkoisia sähköpurkauksia, joiden yhteydessä myös ympäristön metalliesineet varautuivat.

Elihu Thomson (1853-1937)
https://en.wikipedia.org/wiki/Elihu_Thomson

Asiaan liittyvä aikaisempi kirjoitus (2014)

Grebennikov kirjoitti lentoalustan yhteydessä pallosalaman kaltaisista mikroplasmoideista.

Aamulla herätessä sain ajatuksen, joka kiteytti koko jutun, mutta se pääsi unohtumaan. Se oli hyvin lausuttu. Kyseessä oli muistaakseni kahden tietyn hiukkasen, kapasitiivisen ja magneettisen sopiva suhde toisiinsa, ja kun ne laitetaan oikealla tavalla liikkeelle, ratkaisu on siinä. Toisin sanoen kyseessä olisi hiukkasten liikkeeseen perustuva kapasitiivis-induktiivinen kytkentä sähkömagneettisten ja gravitaatiovoimien välillä.

Grebennikovin kuvassa ”painovoimavuo” kaareutuu alustan ympärille ja oikeanpuoleisessa havainnossa on nähtävissä kaksi toroidia.

Kun oletetaan hydrodynaaminen vakuumi ja sovelletaan Bernoullin lakia, painovoimavuo kaareutuu kuvan tavalla siellä, missä virtaukset hylkivät toisiaan. Painovoimavuo kaareutuu siellä, missä toisiaan vasten virtaavat hiukkaset hidastuvat ja nostavat vakuumin painetta, kuten toisilleen vastakkaiset vektropotentiaalit.

Lentäviä lautasia ja kuvioita kaislikossa

Pyöriminen on ehkä yksi yleisin tunnistamattomiin lentäviin esineisiin yhdistetty liike. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että niiden propulsiovoimaan liittyy fyysinen energia joka ilmenee pyörivänä aaltomuotona tai gyroaaltona (kreiselwelle). Maa kiertää aurinkoa kaarevalla gyroaalto kiertoradalla (vrt. Schaubergerin sykloidinen-spiraali-avaruus-kurvi). Taifuunit ja syklonit piirtävät myös gyroaaltoa eettereihin, kun ne pyörivät maan pinnalla.

19. tammikuuta 1966 Queenslandissa, Australiassa George Pedley niminen maanviljelijä ajeli traktorilla ja näki yllättäen lentävän lautasen muotoisen aluksen nousevan vesikaislojen yläpuolelta ja lentävän nopeasti lounaaseen. Nousupaikalta hän löysi tasoittuneen pyöreän alueen, joka oli halkaisijaltaan noin 9 metriä ja jossa kaislat olivat taipuneet silminnähtävästi vastapäivään.

Tämä kiertosuunta on signeeraus. Monissa tapauksissa alusten ympärillä on havaittu sama energeettinen kiertosuunta.

Trevor James Constable. 1976, 1990. The Cosmic Pulse of Life. United States of America: Borderland Sciences.

Edellisen pohjalta Grebennikovin lentoalustan tuottamaan alempaan toroidiin voi liittyä (ylhäältä katsoen) vastapäivään pyörivä virtaus.