Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[Ville]

Vahvistetaan kytkentöjä

Nämä lähteet löytyvät osoitteesta http://exvacuo.free.fr/div/Sciences/Dos ... /ScalarEM/

Capt. Robert M. Collins. Soviet research on the A-vector potential and scalar waves.

The Soviets have a number of theoretical research programs dealing with the A-vector potential and scalar waves. The A-vector potential is defined as the potential of the magnetic field. The theoretical ideas for the vector potential were first developed by James C. Maxwell, a 19th century theoretical physicist...

At one time it was believed that A had no real physical significance, but over the years this viewpoint had been altered, although some theoretical physicists still believe there is no significance to the A-vector. There are some physicists while believing that A is not real believe that the Aharonov-Bohm effect is real. The argument in this case is whether the A-vector is termed to be gauge invariant. Many other Soviet and US physicists, however, believe that the only way to explain the Aharonov-Bohm effect is to designate the A-vector potential as a real field. This might entail a new interpretation of electromagnetic theory; only time will tell if this is the case...

Special scalar fields (waves) (not electromagnetic) are thought to permeate the entire universe but their only utility is theoretical at this time. Electromagnetic fields can be represented by vector and scalar potentials, but the scalar field itself does not impart energy momentum under present physical conditions. The 19th century physicists Faraday, Ampere and Volta perceived that electromagnetism originates from scalar and vector potentials. More recently, a number of Soviet researchers have done extensive theoretical work with scalar fields and the early universe. Scalar fields are considered to have a real physical significance in the early universe when coupled to a gravitational field to produce effective gravitational force which was repulsive, which gave rise to an inflationary universe. However, the scalar field in this case is a Higgs field or special scalar field which has properties unlike that of the electromagnetic or gravitational fields...

Observations

• The Soviets have a basic research program dedicated to understanding the A-vector potential which could have possible technology applications.
• The Soviets are at par with the West in their theoretical and experimental research efforts for the A-vector potential and theoretical efforts with scalar waves fields.
• Although there is no indication of any military interest in the areas of the A-vector potentials and scalar waves, most of the institutes mentioned are some way connected with military projects.
• Advancements in this work may produce the basis for whole new concepts in communications, weapons and propulsion systems. Such applications will likely be interest to the military and most likely be cloaked in secrecy...

UNCLASSIFIED

E. J. Konopinski. 1977. What the electromagnetic vector potential describes. Physics Department, Indiana University.



However, only E, B are usually regarded as “real” physical fields. It remains quite customary to make statements that at least the vector potential A has no physical meaning – to regard its introduction as no more than a mathematical convenience, useful as a step in solving the Maxwell equations for E, B. The author has contradicted such statements to several generations of students, on the basis of some quite elementary findings, and has lately been urged to make these known to a wider, and perhaps more critical, audience.

A reason for hesitation has been doubt that questions about “reality” have any meaning in physics; it seems enough that a concept be useful, as is A in electromagnetism. That point is well expressed by Feynman, who goes on to stress the unavoidable role of A in quantum theory. The best-known explicit of such role is provided by the Bohm-Aharonov effect, which seems to have led to agreement that the vector potential acquires physical meaning only though its quantum effects. The effort here will be to show that A has always had a more explicit physical meaning, and direct measurability, already in “classical” situations.
...

The direct detectability of the potentials ɸ and A, comparable to that of E and B, makes possible to regard descriptions of electromagnetic fields by potentials quite as “fundamental” as descriptions by E and B. Indeed, the potentials might be considered the more “basic” with (1) providing definitions of E and B as “derived” concepts. Potentials represent field energies and field momenta, per unit charge, as those participate in the universal conservation of energy and momentum, whereas force and work rate per unit charge, can be regarded as merely convenient terms for the transfers rates.

Giuseppe Giuliani. 2010. Vector potential, electromagnetic induction and “physical meaning”. Dipartimento di Fisica “Volta”, Universita degli Studi di Pavia, Italy.

A forgotten experiment by Andre Blondel (1914) proves, as held on the basis of theoretical arguments in a previous paper, that the time variation of the magnetic flux is not the cause of the induced emf: the physical agent is instead the vector potential though the term –ƏA/Ət (when the induced circuit is at rest)...

The history of the role of vector potential – and, more generally, of potentials – in electromagnetism is an intricate one. A reader willing to go through the vast literature might consider the compendious paper by Roche as starting point, the paper by Jackson and Okun as a second step and the book by Darrigol for an overall picture of nineteenth century electrodynamics.

The main thread may described as follows: does the vector potential have “physical meaning” or is it just a mathematical device that could, in the end be dismissed? As the historical development shows, the issue has physical and epistemological relevance. Therefore, it cannot be neglected in teaching electromagnetism to physics students at university (undergraduate/graduate) level. In particular, teachers should be well aware of the subtitles underlying the interplay between fields and potentials. It is well known that Maxwell made ample use of a “physically meaningful” vector potential in the description of electromagnetic phenomena. However, at the end of the nineteenth century, owing to the challenges by Heaviside and Hertz, the vector potential was reduced to a “magnitude which serves as calculation only”...

Thereafter, according to [1], the vector potential has been usually treated in textbooks according to Heaviside’s and Hertz’s approach until the appearance of Feynman Lectures with his discussion about what must be considered as a “real field”. According to Feynman, a “real field” is “a mathematical function we are using for avoiding the idea of action at a distance” [7, page 15.7]. This definition appears as an unwitting quotation of Hertz’s comment reported above: however, Feynman does not reach Hertz’s conclusion that the vector potential can be dismissed. In fact, Feynman writes that “We have introduced A because it does have an important physical significance . . . In any region where B = 0 even if A is not zero, such as outside a solenoid, there is no discernible effect of A. Therefore, for a long time it was believed that A was not a “real” field. It turns out, however, that there are phenomena involving quantum mechanics [Aharonov - Bohm effect] which show that the field A is in fact a “real” field in the sense we have defined it [7, page 15.8].” Clearly, according to Feynman, the vector potential acquires “physical meaning” only from quantum phenomena.

[1] Roche JJ. A critical study of the vector potential in: Roche JJ, ed. 1990 Physicists look back (Bristol: Adam Hilger) p. 144

[2] Jackson DJ and Okun LB. 2001. Historical roots of gauge invariance Rev. Mod. Phys.73, 663

[3] Darrigol O. 2003 Electrodynamics from Ampere to Einstein (Oxford: Oxford University Press)

[7] Feynman R, Leighton R and Sands M. 1964. The Feynman Lectures on Physics (Reading, Ma.: Addison Wesley) vol 2

[Ville]

Henkisiin asioihin tutustuessani (1995 lähtien) teosofinen kirjallisuus teki suuren vaikutuksen. Se myötävaikutti siihen, että lähdin tutkimaan luonnon energioita ja niiden teknologista soveltamista. Sen inspiroimana olen mm. rakentanut siltaa teosofisen eetteriteorian ja tieteellisten teorioiden, kuten skalaaripotentiaali- ja torsiokenttäteorioiden välille.

Tarkennus Okkulttisen kemian luokittelemiin eetteritasoihin (sisältää suomennoksia)

Eetterin ensimmäinen alataso muodostuu yksittäisistä eetteriatomeista ja eetteriatomien enemmän tai vähemmän monimutkaiset yhdistelmät muodostavat seuraavat eetteritasot.

Toisin sanoen kaikilla molekyyleillä, atomeilla ja alkeishiukkasilla on yhteinen alkuperä. Kun fyysistä ainetta pilkotaan tarpeeksi pieniin osiin, havaitaan kaikkien fyysisten hiukkasten rakentuvan samoista perusyksiköistä, joita voidaan kutsua eetteriatomeiksi.

Eetterin toinen alataso muodostuu eetteriatomien yksinkertaisista yhdistelmistä, joissa näyttää olevan maksimissaan seitsemän eetteriatomia.

Eetterin kolmas alataso muodostuu samankaltaisista eetteriatomien yhdistelmistä kuin eetterin toinen alataso. Okkulttisen kemian mukaan ainut selkeä keino erottaa kolmannen alatason yksinkertaisimmat yhdistelmät toisen alatason yhdistelmistä on vetää niiden sisältö niiden uloimman soluseinämän ulkopuolelle, jolloin ne hajoavat toisen alatason yhdistelmiksi, kun taas toisen alatason yhdistelmät hajoavat yksittäisiksi eetteriatomeiksi. Teoksen tekijöiden mukaan näiden vuorovaikutusten yksityiskohtainen ja pitkäaikainen tutkimus on tarpeen; teoksessa kerrotaan vain alustavia havaintoja ja yksityiskohtia ja avataan tietä eetterin ymmärrykseen.

Eetterin kolmannen alatason hiukkasilla näyttää olevan siten kolme erillistä soluseinämää ja eetterin toisen alatason hiukkasilla kaksi erillistä soluseinämää ja eetteriatomeilla yksi soluseinämä, joka tuottaa kolmiulotteisen hiukkasvaikutelman.



Annie Besantin, Charles Leadbeaterin ja muiden tutkimukseen mahdollisesti osallistuneiden selvänäkijöiden havainnot ovat mielenkiintoisia, koska niihin on sisäänrakennettu samanlainen logiikka kuin aineen tunnettuihin muotoihin. Niin kuin molekyylit voidaan hajottaa alkuaineiksi, alkuaineet atomeiksi ja atomit alkeishiukkasiksi, jaottelua voidaan jatkaa edelleen hajottamalla eetterihiukkaset yhä pienemmiksi hiukkasiksi aina kolmiulotteisen maailman pienimpiin hiukkasiin asti.

Kirjoitin aikaisemmin fotonin sisältävän kolme erillistä pyörrekokonaisuutta (soluseinämää). Ajatusta jatkaen fotoniin sisältyy ainakin kaksi sitä pienempää komponenttia, jotka rakentuvat eetterin toisen alatason yhdistelmistä ja nämä pienemmät komponentit rakentuvat edelleen yksittäisistä eetteripyörteistä. Tämä kuvaus sopii skalaariteorian seuraavaan tulkintaan.

Fotoni sisältää sähkökentän E ja magneettikentän B (eetterin kolmannella alatasolla). Nämä kentät voidaan johtaa sähköstaattisesta skalaaripotentiaalista ɸ ja magneettisesta vektoripotentiaalista A (eetterin toiselta alatasolta), jotka puolestaan voidaan johtaa skalaarisesta gravitaatiopotentiaalista – aikapotentiaalista (eetterin ensimmäiseltä alatasolta). Tästä näkökulmasta maailmankaikkeuden pienimmät hiukkaset tai eetteripyörteet välittävät myös aikaa tai paikallisen ajankulun. Toisin sanoen aika ei ole muuttumaton luonnonvakio vaan paikalliseen eetteritiheyteen ja eetterin pyörimisliikkeeseen liittyvä efekti.

Eetterin neljäs alataso muodostuu eetteriatomien monipuolisista ja enemmän tai vähemmän geometrisista yhdistelmistä. Kun kemiallinen atomi (nykytieteen atomi) hajotetaan, muodostuu eetterin neljännen alatason yhdistelmiä. Toisin sanoen protonit, neutronit ja mahdollisesti myös elektronit liittyvät eetterin neljänteen alatasoon. Näiden hiukkasten ollessa atomisidoksista vapaita voidaan puhua myös plasmatilasta eli aineen neljännestä olomuodosta (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen ja plasma). Plasmaa hienojakoisempia aineen olomuotoja ei ole vielä tieteessä nimetty, mutta luultavasti jo tällä vuosisadalla löydetään myös aineen viides olomuoto ja ehkä jossain kosmisessa tulevaisuudessa tieteessä tunnetaan fyysisen aineen kaikki seitsemän olomuotoa.

Tavallaan fyysistä ainetta (eetteriä) ei ole kuitenkaan olemassa, jos se rakentuu tuonpuoleisen maailman neliulotteisista ”astraalihiukkasista”, jotka puolestaan rakentuvat taivasmaailman viisiulotteisista ”mentaalihiukkasista”, kuten teosofisessa kirjallisuudessa ehdotetaan. llmeisesti maailmankaikkeutta rakentavan moniulotteisen aineen jaottelua voidaan jatkaa edelleen, mutta se menee rationaalisen mielen havaintokyvyn ja ymmärryksen tuolle puolen. Mitään hiukkasia sinänsä ei ole olemassa. Kaikki hiukkaset muodostuvat moniulotteisen avaruuden pyörivästä liikkeestä.

Kun kaksi eetteriatomia (toroidinmuotoista eetteripyörrettä), positiivinen ja negatiivinen, tuodaan toistensa lähelle, ne vetävät toisiaan puoleensa ja alkavat sitten kiertää toisiaan muodostaen suhteellisen vakaan ja neutraalin kaksikon. Kolmen tai useamman eetteriatomin yhdistelmät ovat positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja riippuen niiden sisäisestä rakenteesta. Neutraalit yhdistelmät ovat suhteellisen vakaita, kun taas positiiviset ja negatiiviset yhdistelmät etsivät jatkuvasti niiden vastakappaleita, joiden kanssa ne voisivat muodostaa suhteellisen pysyvän liiton.

Eetteriatomien ryhmät muodostavat kaikenlaisia yhdistelmiä; spinin yhdistelmiä, ne pyörivät ylösalaisin ja kieppuvat lukemattomilla tavoilla. Jokaista eetterikoostetta ympäröi sen pyörreliikkeen paineen tuottama pyöreä tai ovaalin muotoinen soluseinämä (kenttä). Ympäröivät kentät törmäävät toisiinsa, kimpoavat ja syöksyvät sinne tänne syistä joita emme ole erotelleet.

[siviili2003]

Vaikka nämä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat aineen seitsemästä olomuodosta tietäisimme, emme kuitenkaan kykene perusteista lähtien luomaan mitään uutta, vaan joudumme edelleen matkimaan luontoa ja tekemään havaintoja siitä, siis reaalimaailma kuitenkin pysyttelee meiltä näkymättömissä ja joudumme tieteessä turvautumaan väliaikaisiin harhanäkyihin, kuten nyt esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoriaan.

siis jos intuitiivisesti pystymme luomaan koejärjestelyn jossa gravitaation vaikutusta kappaleeseen saadaankin vähennettyä, emme edelleenkään pysty siitä suoraan päättelemään mitkä eetteripyörteet tämän aiheuttavat, jää vain pelkkää arvailua, ja lisää kokeiluita.

Koetan siis sanoa että havainnollinen tiede kulkee aivan eri rataa kuin teoreettinen tiede, siksipä minä henkilökohtaisesti keksijänä arvostan korkealle ensiksimainittua, jättäen teoreettiset hölynpölyt omaan arvoonsa.

[jussik5]

Koetan siis sanoa että havainnollinen tiede kulkee aivan eri rataa kuin teoreettinen tiede, siksipä minä henkilökohtaisesti keksijänä arvostan korkealle ensiksimainittua, jättäen teoreettiset hölynpölyt omaan arvoonsa.

Täydellisen samaa mieltä.

Itselleni tärkeimmät omassa tutkimustyössäni järjestyksessä:

John Ernst Worrell Keely ja hänestä Clara Sophia Jessup Bloomfield-Moore.n kirjoitukset teosofiselle seuralle.

Esim. täältä http://hpb.narod.ru/lib.htm (hae keely)

Walter ja Lao Russell ja heidän The Home study Course

http://www.philosophy.org/store/p28/Home_Study_Course%2C_4th_Edition.html

Pekka Ervast ja hänen Kalevalan avain.

http://www.teosofia.net/muut/kalevala/kalevalan_avain.htm

[siviili2003]

Mullakin on Bloomfield-Mooren kirja paperiversiona kopiona alkuperäisestä, siinä lukiessa saa aidon kokemuksen historiallisesta tuulahduksesta menneisyydestä (yli satavuotta sitten).

Tosi tietäjät tietää että vahva tahto luo todellisuutta, tietäjän tahdosta jopa materia ottaa ajatuksen muodon, ihan riippumatta siitä mitä Einsteinit sanoo.

Eetterissä kaikki on mahdollista, vaikkakaan ei todennäköistä.

[Ville]

Kiitos paljon teosofisesta kirjastosta. Kalevalan avaimen voisi lukea tulevan talven iltoina.

Käänsin muutama vuosi sitten Pekka Ervastin kuvauksia neljästä eetteristä englannin kielelle.

According to Pekka Ervast (1926, 1932) ether is invisible physical force. Firstly, there is chemical ether, which creates energy from the food. This ether manifests in warmth and fire. Secondly, there is magnetic ether, which is the creative force connected to sexual attraction. It is also connected to the production and the movement of the body fluids. Thirdly, there is sense/light ether, which is connected to physical senses. This ether flows in nerves and blood, and it is often called prana. And fourthly, there is the most evolved memory/life ether, which is connected to memory and breathing. Ervast also points out that prana is sometimes defined as the vital force of the Sun, which flows on all levels. (4, 5, 6)

(4) Ervast, Pekka. 1926-1927. "Presentations of the development of the etheric body".
(5) Ervast, Pekka. 1932. "Etheric body 1" presentation.
(6) Ervast, Pekka. 1932. "Etheric body 2" presentation.

Hyviä lähteitä löytyy osoitteesta
http://www.pekkaervast.net/tervetuloa/

Rakkaus on vapaa siinä merkityksessä, että nuorukainen tulevalla ajalla istuu tuolla kallionkielekkeellä metsässä, pää vähän kumarassa ja miettii elämää, rakkautta ja sanoo itselleen: niin, rakkaus on eräs suuri elämänlaki, ja se on; korkeampi aina ottaa alemman syliinsä, korkeampi seuraa aina alempaa, mutta alempi ei seuraa korkeampaa. Siis nuorukainen sanoo itselleen: Siinä on minun vapauteni, etten anna alemman itseni vetää nenästä, etten anna valtaa alemmalle itselle, aistini eivät saa minua pettää, minä olen vapaa ihminen ja minä siis tiedän, että jos rakkaus tulee, se tulee minun korkeammassa ja paremmassa itsessäni, ja silloin se ottaa minut kokonaan mukaansa, ei minun tarvitse tehdä mitään eroa toisen tai toisen puolen välillä itsessäni, mutta se rakkaus on silloin minun korkeammassa itsessäni.
Pekka Ervast. 1927. Tuleva aikakausi esitelmästä.

The gift of mental power comes from God, Divine Being, and if we concentrate our minds on that truth, we become in tune with this great power.
Nikola Tesla. 1919. My Inventions.

Keely's discoveries prove that the doctrine of the Trinity should be set down as an established canon of science — the Trinity of force. All nature's sympathetic streams — cerebellic, gravital, electric and magnetic— are made up of triple currents. The ancients understood this dogma in a far deeper sense than modern theology has construed it. The great and universal Trinity of cause, motion and matter — or of will, thought, and manifestation — was known to the Rosicrucians as prima materia. Paracelsus states that each of these three is also the "other two; for, as nothing can possibly exist without cause, matter and energy — that is, spirit, matter and soul (the ultimate cause of existence being that it exists), we may therefore look upon all forms of activity as being the action of the universal or Divine will operating upon and through the ether, as the skilled artificer uses his tools to accomplish his designs; making the comparison in all reverence.
Clara Bloomfield-Moore. 1890. True Science.

Claire Sophia Jessup Bloomfield-Moore, Keely's benefactoress and biographer.
http://pondscienceinstitute.on-rev.com/ ... ?page=CJBM

[Ville]

Keelyn kirjoitukset ovat liian kiinnostavia sivuutettavaksi, vaikka joutuukin hankalaan käännöstyöhön ja haastaviin pohdintoihin. Jos Keelyn tiede olisi helppo ymmärtää, sitä osattaisiin jo soveltaa. Luotan siihen, että herra Keely todella sai aikaan ihmeitä, joita ei nykytieteessä ymmärretä.

Mitä Keely tarkoittaa ”Sympaattisilla Virtauksilla”

Luonnon sympaattisten virtausten toiminta säätelee planetaaristen massojen liikkeen eroavuuden värähtelykantamaa suhteessa niiden keskinäiseen lähentymiseen ja loitontumiseen. Näitä virtauksia voidaan myös verrata magneetin virtaukseen, joka täyttää molekyylien itsensä välillä olevan kentän ja herkistyy molekyylien yhdistettyihin neutraalikeskuksiin häiritsemättä vähäisintä määrää näkyvää molekyylimassaa itsessään. Planetaarisissa massoissa – kuin tasapainotettuna universaalin avaruuden vaa’oille, leijuen kuin saippuakuplat atmosfäärisen ilman kentässä, näiden sympaattisten virtojen konsentraatio kehittää universaalia voimaa, joka liikuttaa niitä niiden liikkeen värähtelykantamassa lähemmäs ja kauemmas toisistaan. Sympaattinen kolmoisvirta lokalisoituu ja delokalisoituu kaikkien sellaisten massojen neutraaleihin polarisoiden ja depolarisoiden, positiivisella ja negatiivisella toiminnalla, planetaarisella pyörimisellä jne, jne. Siten kaikki valoa, lämpöä, elämää, kasvillisuutta ja liikettä hallitsevat olosuhteet johdetaan taivaallisen sympatian positiivisen ja negatiivisen vaihdon nopeudesta maanpäällisen kanssa.

Jokaista Luonnon kehityskulun harmonista tilaa hallitsee yksi kiistaton laki; yhdenmukaisen assimiloitumisen (sulauttamisen/sisäistämisen) harmonian laki. Tämä yhdenmukainen avain hallitsee kaikkia vastavaikuttajia, negatiivisia, epäsointuja; se kääntää sympaattisen tasapainon häiriön yhdeksi yleiseksi konsentroivaksi keskukseksi uudelleenjakamista varten. Harmonia keskittää (konsentroi), Harmonia jakaa (levittää). Yhdenmukaisen sympaattisen keskittymän lokalisoiva piste on perkussoiva (lyövä) sähkökenttä, jossa sen sympaattisten virtojen nopeus kimpoaa voimalla, joka heittää ne kauas universaaliin avaruuteen; kauas niiden ekvatiivisesta (samankaltaisesta) tasapainokeskuksesta, tuodakseen ne kaikkien planetaaristen massojen yhdistettyjen neutraalikeskusten universaalin vetovoiman kanssa sympatiaan.

Keely.

Clara Bloomfield-Moore. 1890. True Science.
http://hpb.narod.ru/TrueScienceCB.html

Jeps, ei auta kuin jatkaa tutkimuksia. Suomentelen Keelyn tekstejä pikkuhiljaa eteenpäin niin pitkään kuin inspiraatiota riittää.

[Ville]

Sympaattiset virrat, jotka ohjaavat materian kaikkien näkyvien muotojen toimintaa ja vastatoimintaa

Mitä on valo ja lämpö ja miten ne kehittyvät? Ja miksi ne niin intensiivisen havaittavasti säteilevät solaarisesta maailmasta?

Teoreettisesti tarkastellen valo ja lämpö kuuluvat fenomenaalisen (havaittavan) korkeimpiin luokkiin. Ne voidaan selittää vain sympaattisten virtojen nopeudella, joka on keskenään vaihdettavissa negatiivisten ja puoleensavetävien keskusten lokalisaatioon ja lokalisaatiosta. Tarkasteltaessa värähtelyn nopeutta, joka yhdistetään valonsäteen projektioon, se on vähintään satatuhatta biljoonaa kertaa sekunnissa (100 PHz, vastaa 3 nm sähkömagneettista aaltoa = pehmeitä röntgensäteitä vesi-ikkunan aallonpituudella 2.34 – 4.4 nm). On helppo selittää näiden kahden elementin alkuperä ja demonstraatio taivaallisilla sympaattisilla virroilla.

Ensimmäisenä, valo ja lämpö eivät kehity ennen kuin auringon neutraalista keskuksesta tuleva värähtelevä sympaattinen voimavirta käy atomiseen perkussointi (isku, tärähdys) toimintaan vasten planeettamme molekulaarista ilmakehää tai kuorta. Se on niin kaikkien muidenkin kanssa, jotka ovat aisteillemme havaittavia. Planeettojen näkyminen voidaan selittää vain tällä tavoin, jotkut suuremmassa ja jotkut pienemmässä määrin. Lukemattomat tuhannet planeetat pysyvät meille näkymättöminä, koska niiden ympärillä ja niihin liittyen ei ole olosuhteita, jotka suosivat atomista ja molekulaarista vastustavaa kitkaa, joka on tarpeellinen niiden näkyväksi tekemiseen. Teräspallo, joka liikkuisi atmosfäärisen kuoremme lävitse nopeudella, joka on biljoonia kertoja hitaampi kuin sympaattinen eetterivirta, hajoasi höyryksi indefiniitissä (määritelemättömässä) sekunnin osassa. Valo ja lämpö ovat tietyssä mielessä yksi ja sama; valo antaa lämpöä ja lämpö antaa valoa. Koko niiden evoluutioon liittyvä mysteeri selittyy molekulaarisen tiheään osaan kohdistuvalla sympaattisen eetterivirran pommituksella, joka hakeutuu planetaarisen massan sympaattiseen yhdenmukaiseen neutraalikeskukseen, joka ympäräröi lokalisoitumisen pistettä.

Tämän todellisen sympaattisen virran positiivinen ja negatiivinen vaihto pitää maan polaarisen kuoren magneettisen voiman eheänä tehden sen kuin suureksi magneetiksi itsessään. Tosiasia, että tämä magneettinen voima on universaalisti läsnäoleva, planeetallamme ja sen sisällä, todistaa eetterisen sympaattisen vaihdon mittaamattoman nopeuden ja voiman. Siten näiden sympaattisten säteiden nopeudesta kehittyy maan normaali lämpö ja valo ja pysyy tasapainossa. Tämän sympaattisen säteilyn vaihto solaarisen maailman ja sen planetaarisen järjestelmän välillä vastaa sympaattisesta jakamisesta (levittämisestä) vastaanotettua täysimääräisesti kulutettua sympaattista määrää, näyttäen siten loppumattoman tasapainon palautumisen samassa väliaineessa, joka häiritsee sitä sen jaksottaisessa sympaattisessa toiminnassa. Värähtelyfysiikassa on monia tosiasioita, jotka todistavat, että jos lämmön määrä, jonka monet olettavat säteilevän auringosta, keskitettäisiin auringon kuvaaman volyymin keskukseen ja projektoitaisiin sen ohjaamaan planeettojen järjestelmään, antaisi tarpeeksi lokaalista voimaa höyrystämään planeetat yhdessä kuukaudessa. Biljoona kertaa suurempi lämmönsäde kuin jota koko auringon volyymi kuvaa ei voi lävistää auringon ja meidän välissä sijaitsevaa pimeää vakuumista raja-aluetta neutralisoitumatta ja absorboitumatta.

Keely.

[Ville]

Pohdintaa nykypäivän tieteellisistä teorioista

Omasta puolestani arvostan teorioita, kun ne ymmärretään niiden laajassa ja avoimessa merkityksessä. Tarkoittaen, että ne ovat jatkuvan keskustelun alaisia. Teoriat ovat aikaansa sidottuja ja kehittyviä, kuten niiden luojansakin. Parhaimmillaan ne johtavat lähes ajattomiin ideoihin, käsitteisiin ja selityksiin, jotka voivat olla älyllisille yhteisöille hyödyllisiä työvälineitä tuhansiksi vuosiksi ja pidempään.

Teorioiden avulla pyritään antamaan hyvin perusteltuja selityksiä erilaisille ilmiöille. Nykytieteen teoriat ovat kuitenkin jossain määrin ongelmallisia, koska erityisesti luonnontieteissä valta-aseman saavuttanut teoria ei ole välttämättä se totuudenmukaisin.

Monille luonnontieteilijöille ominaista näyttää olevan taipumus omaksua enemmän tai vähemmän suoraviivaisia syy-seurausmalleja, jotka antavat monesti vain yhden oikean selityksen. Luonnontieteellisiä ilmiöitä pitäisi voida tarkastella eri teorioiden näkökulmista, kuten ihmistieteissäkin sallitaan liikkumavaraa eri psykologisten suuntausten välillä. Vain harvat ihmistieteilijät näyttävät olevan sata prosenttisesti vain yhden koulukunnan kannattajia ja tästä asiassa luonnontieteilijät voisivat ottaa ihmistieteilijöistä mallia. Fysiikassa on monia teorioita, joista nykyään parhaimpia, jotka mahdollistavat esimerkiksi nollapiste-energian hyödyntämisen ja levitaation, pidetään monissa valtapiireissä pseudotieteenä.

Monet luonnontieteilijät näyttävät rajoittavan ajattelunsa vain yleisesti hyväksyttyihin teorioihin ja toisaalta se on ymmärrettävää, koska kaikilla ei ole työnsä puolesta mahdollisuuksia tutkia asioita eri teorioiden näkökulmasta. Esimerkiksi monilla johtavilla korkeakoulututkijoilla voi mennä paljon aikaa apurahojen hakemiseen ja kaikenlaisiin turhiin kokouksiin, joka on pois todellisesta tutkimusajasta. Kuinkahan monella korkeakoulututkijalla on nykyään aikaa ajatella ja tutkia asioita perinpohjin?

Nykyisen talousvetoisen ja lyhytnäköisen kehityksen jatkuessa korkeakouluilla on vaarana tulla suurten yritysten (rahoittajien) tuotantolaitoksiksi. Se johtaa todennäköisesti niiden tutkimusten karsimiseen, jotka eivät ole rahoittajien etujen mukaisia. Sinänsä se ei ole haitaksi, jos rahoittajilla on yleishyödylliset tavoitteet ja käytännön toiminta on kokonaisuuden kannalta hyväksi eli heidän toiminta rakentaa parempaa maailmaa meille kaikille. Mutta onko näin?

[Ville]

Mitä on sähkö?

Sähkö on kolmen erilaistuneen sympaattisen virran tulos, joka yhdistää taivaalliset ja maanpäälliset virrat luonteessaan olevan assimilaation (mukautumisen) negatiivisen vetovoiman järjestyksellä. Se on yksi Luonnon pyrkimyksistä palauttaa puoleensavetävä differentaatio (erilaistuminen). Analysoitaessa tätä kolmoisliittoa sen värähtelyn filosofiassa, löydän korkeimman asteen täydellisyyden tässä Luonnon assimiloivassa (sulauttavassa, yhteyttävässä) toiminnassa. Koko tilanne on atominen ja se on alustava yksi, jolla on kiintymys terrestriaalisiin (maanpäällisiin) keskuksiin ja joka yhdistyy magneettisesti Polaariseen virtaukseen, toisin sanoen se yhdistyy Polaariseen virtaan neutraalilla affiniteetilla (kiintymyksellä). Tämä kolminainen (kolme yhdessä) voima pitää siten maan magneettiset tai sähköiset voimat vakaassa tasapainossa ja tämän voiman soinnut voidaan ilmaista 1. hallitseva, 2. harmoninen ja 3. enharmoninen (ennen nykyistä merkitystään enharmonisella viitattiin säveliin, joiden sävelkorkeus oli hyvin lähellä toisiaan, mutta ei kuitenkaan täysin samalla sävelkorkeudella. Elson’s Music Dictionary 1905.) Näiden arvot suhteessa toisiinsa ovat tahtilukuina todellisia kolmasosia. Eb – välittävä sointu tai hallitseva; Ab – harmoninen; Abb (A double-flat = G) – enharmoninen. Kahden primaarisen (ensisijaisen) kolmanneksen yhdistyminen on niin nopeaa, että negatiivisen ja positiivisen tilan saavuttaessa värähtelyliikkeen tietyn toimintasäteen sitä voidaan verrata räjähdykseen. Tämän toiminnan aikana positiivinen sähkövirtaus vapautuu ja etsii välittömästi sen terrestriaalisen neutraalikeskuksen tai korkeimman vetovoiman keskuksen.

Solaaristen voimien puoleensavetävän värähtelyn teho on valtava yhtäaikainen, jota kohden terrestriaalinen – magneettinen – sympaattinen virta kääntyy. Tämä voima on taivaallinen virta, joka muodostaa kolminkertaisen liittouman primaarisen kolmanneksen. Se myös indusoi vetisen disintegraation (hajoamisen) ja termisen (lämpö) konsentraation, kaksi primaarista johdinta kohti tätä samanaikaista sympatian sointua itsensä kanssa. Ilman tätä vetistä hajoamista taivaallisen ja maanpäällisen välillä ei olisi yhdistävää linkkiä. Silloin ei olisi olemassa muuta kuin valovoimaisen säteilyn tila auroran (revontulen) järjestyksessä – kurkottaminen yhdenmukaiseen ilman mitään sympaattista ohjautumista luomaan epävakaata tasapainoa maanpäälliseen magnetismiin. Itseasiassa sellaisessa tilassa, jossa on auringon poissaolo yhdellä puolen tai veden poissaolo toisella puolen, magneettinen tai sähköinen voima pysyisi stabiilissa tasapainossa tai kaoottisuuden korkeimmassa järjestyksessä. Tasapainon ja sympaattisen yhtälön häiriö muodostaa kaksinkertaisen voiman, joka ohjaa kaikkia maanpäällä olemassa olevia monimuotoisia elämän ja liikkeen muotoja, joista sähköinen tai magneettinen on mekaanisen liikkeen tuottaja (prime mover) ja säätelijä (regulaattori). Kaikella sähköisellä toiminnalla, sen tyypistä riippumatta, on sympaattinen synty sen kolmoisvirran välityksellä, jota kutsun hallitsevaksi, Polaariseen harmoniseen virtaan. Kaikki sympaattiset virrat koostuvat kolmesta virrasta. Ne liittyvät toisiinsa vain maanpäällisen interferenssin rajapinnan läheisyydessä. Valtava vakuuminen kenttä, joka on planetaaristen etäisyyksien välillä pitää eetterivirran tätä osaa vapaana vastakkaisuudesta, molekulaarisesti tai muutoin, kunnes liittymispiste saavutetaan {loistavasti Suuren Luojan suunnittelemana}, josta seuraa välitön sähköinen kehittyminen ja assimiloituminen (yhteyttäminen) maanpäällisten vetovoimakeskusten kanssa. Kutsun tätä välitystä atomi – inter – molekulaariseksi ja molekulaariseksi, tiheydeksi. Kolmoissympaattisen – taivaallisen virran yhdistetty toiminta indusoi samaan väliaineeseen lämpöä ja valoa näiden hiukkasten törmätessä sympaattisiin taivaallisiin ja maallisiin lokalisoituneihin neutraalin säteilyn keskuksiin. En tunnista sähkön, valon tai lämmön tulevan auringosta. Teorioideni mukaan nämä olosuhteet säteilevät atomisesta ja inter – atomisesta interferenssistä, jonka sympaattinen eetterivärähtely indusoi molekulaariseen värähtelyyn, taivaallisen-puoleensavetävän ollessa primaarinen liikkuja (prime mover). Oman arvioni mukaan tämä ei ole täysin fenomenaalista (havaittavaa); se on havaittavaa vain niin pitkälle kuin sen toiminnan tietämys ylettyy mekaanisessa fysiikassa. Fyysikot ovat työskennelleet väärään suuntaan, joka on johtanut heidät yhdistämään itsensä Luonnon sympaattisiin evoluutioihin. [Sähkötieteilijät myöntävät nyt, että sähkövirrassa energia itsessään ei virtaa johtimen lävitse tai johdinta pitkin, vaan se siirtyy itseasiassa johtimen ulkopuolella eetterivärähtelyinä, aivan kuten Keelyn kokeiluissa, joissa hän ajoi musikaalista palloaan hienolla silkkilangalla. Energia ei välity ompelusilkin lävitse, joka toimii ainoastaan väliaineena, joka mahdollistaa energiansiirron, vaikka se ei itsessään siirrä sitä]. ”Sähkö vetää puoleensa välimatkan päästä” on huono, ellei huonompi sanonta kuin ”magneetin mikrobi”. Clerk Maxwell teorioidessaan äänen välitystä atmosfäärisessä väliaineessa, ei näytä ottaneen huomioon filosofiaa, joka osallistuu sähköisten virtojen syntymisen ilmiöön taivaallisessa avaruudessa. Sähköisessä toiminnassa valo on yksi merkittävistä kehittyneistä väliaineista ja se on kehittynyt hiukkasten pommituksella, jonka sympaattiset virrat indusoivat toimiessaan planetaaristen massojen neutraalikeskusten välillä, jotka ovat kaikki epästabiilin tasapainon tilassa. Nämä epästabiilit tilat syntyivät niissä ja ne on Luova Arkkitehti siten suunnitellut ikuistaakseen yhdistävän linkin hajaannuttavan positiivisen ja puoleensavetävän negatiivisen välillä. Toimintaa, joka indusoi tämän linkin, kutsun sympaattiseksi planetaariseksi oskillaatioksi (värähtelyksi).

Keely.

Clara Bloomfield-Moore. 1890. True Science.
http://hpb.narod.ru/TrueScienceCB.html