Mielenkiintoista tutkittavaa riittää.
Alexandre Tiago Baptista De Alves Martinsin US patentti 2012/0092107 A1 on hyvin erikoinen. Se on niin suuntaa antava, että voin vain ihmetellä, miten sellaisen patentin voi saada? Se perustuu uudenlaiseen teoriaan - nestemäiseen sähködynamiikkaan (Fluidic Electrodynamics), jossa magneettiset ja sähköiset veto- ja työntövoimat, gravitaatio ja antigravitaatio ovat seurausta vakuumin tiheyseroista (vacuum density/tension/stress). Teorian sovelluksena toisiaan puoleensa vetävillä kentillä voi tuottaa alipaineen vakuumin tiheyteen, joka lisää gravitaation vaikutusta ja toisiaan hylkivillä kentillä voi tuottaa ylipaineen, joka vähentää gravitaation vaikutusta.
Tavallaan on vain yksi voima, jonka suunta riippuu vakuumin painegradientista. Patentin mukaan havaittavat vakuumivoimat tuottavat aina työntövoimaa. Sähkö- ja magneettikenttien työntö- ja vetovoimat, sekä gravitaation suunta riippuu vakuumin työntövoimien resultanttivektorista.
Patentissa selitetään yksinkertaisin termein sähkömagneettisten ja gravitaatiovoimien alkuperä. Kaikki nämä voimat johtuvat toisiaan puoleensavetävien ja hylkiven sähkömagneettisten kenttien tuottamista vakuumin painegradienteista.
Patentissa ei kerrota teorian kaikkia ruuveja ja muttereita. Siinä kuitenkin osoitetaan sähkömagnetismin ja hydrodynamiikan välisiä yhtäläisyyksiä niin, että sen avulla sähkömagneettisten voimien alkuperäksi voidaan nähdä hydrodynaaminen vakuumi, jota käsitellään täydellisenä nesteenä.
It should be mentioned one secondary effect or important alternative use of opposing and attracting magnetic or electric fields related to radioactive elements. It is known that in specific conditions, the radioactive decay may be induced to increase and thereby become stronger. This process will deplete the radioactive process at a faster pace depending on the vacuum stress at the location of the radioactive element. In this manner it is possible to shorten the radioactive decay lifetime from hundreds of years to weeks or days. A first experimental indication for this process occurred with the work of Reich (1951). He introduced radioactive elements inside an orgone accumulator which is nothing more than a closed capacitor with several concentric parallel plates, separated by a non-conducting material (and not connected to any electromagnetic source). Unexpectedly, the radioactive power of the elements became much stronger including ill effects on health of the staff. Therefore the setup was disassembled, but only months later did they found that these radioactive elements had lost their radioactive energy.
It is easy to explain what happened at this unfortunate incident. Just like in the Casimir effect where two conducting plates decrease the vacuum density between them, leading to a vacuum force pushing the plates together, the capacitor or multiple metallic plates (concentric Faraday gages) in close proximity achieved a similar (but smaller) decrease in vacuum density. Since vacuum density (tension) decreased, it lead to an increase in emitted power and faster depletion of the radioactive energy.
Patentissa viitataan myös sekundaariseen efektiin, jossa vakuumitiheyden pienentyminen johtaa radioaktiivisen säteilyn lisääntymiseen ja nopeutuneeseen puoliintumisaikaan. Ajattelua jatkaen, orgoniakkumulaattorissa vakuumitiheyden pienentyminen purkaa sähkömagneettista energiaa ja vie ajassa eteenpäin. Orgonienergia kiihdyttää sähköistä toimintaa. Toisaalta taas luomalla olosuhteet, joissa vakuumitiheys kasvaa, tuotetaan työntövoimaa materiaan (levitaatiovoimaa) ja liikutaan tavallaan ajassa taaksepäin. Bernoullin lakia tulkiten vakuumipaineen lasku nopeuttaa hiukkasia ja vakuumipaineen kasvu hidastaa hiukkasia. Kun toisiaan puoleensa vetävissä kentissä vektoripotentiaalin vuoviivat tiivistyvät, vakuumipaine laskee ja kun toisiaan hylkivissä kentissä vektoripotentiaalin vuoviivat hajautuvat, vakuumipaine nousee.
• Samansuuntaisten virtojen vetäessä toisiaan puoleensa vakuumin paine laskee ja hiukkaset nopeutuvat.
• Erisuuntaisten virtojen hylkiessä toisiaan vakuumin paine nousee ja hiukkaset hidastuvat.
Patentin teoria vahvistaa tulkintaa, jonka mukaan orgonienergia liittyy vasemman käden torsiokenttään, joka tuottaa liikettä ajassa eteenpäin.
Magneettinen vektoripotentiaali A kulkee aina sähkövirran I suuntaan.
• Kahdella rinnakkaisella ja samansuuntaisella virralla vektoripotentiaalit ovat samansuuntaisia. Tällöin niiden välinen vakuumipaine laskee ja tuottaa vetovoiman, koska niiden ulkopuolella vakuumipaine on suurempi.
• Kahdella rinnakkaisella ja erisuuntaisella virralla vektoripotentiaalit ovat toisiaan vasten, jolloin niiden välillä vektoripotentiaalilla on taipumus kumoutua johtuen erisuuntaisista vektoreista. Silloin niiden välinen vakuumipaine nousee ja tuottaa työntövoiman, koska niiden ulkopuolella vakuumipaine on pienempi.
Vastakkaisiin suuntiin virtaavien vektoripotentiaalien kohtaaminen tarkoittanee pitkittäisten aaltojen törmäystä, joka muuttaa vakuumin skalaaripotentiaalia.
EetteriteoriaaVitaalieetterissä tanssivat hienoimmat eetteripyörteet, jotka reagoivat ajatukseen ja pitävät sisällään muistin. Ne ovat fyysisen maailmankaikkeuden hienoimpia hiukkasia, joiden energiatiheyttä voi kuvata skalaaripotentiaalilla. Sähköeetterissä liikkuu kahden eetteripyörteen moninaisia yhdistelmiä, joihin sisältyvät sähkön hienommat muodot, kuten magneettinen vektoripotentiaali A ja sähköstaattinen skalaaripotentiaali ɸ. Myös orgonienergia liittyy sähköeetteriin. Okkulttisen kemian mukaan seuraavassa eetterissä liikkuu kolmen eetteripyörrekokonaisuuden yhdistelmiä. Siinä etenevät valonsäteet ovat sähkömagneettista energiaa, johon sisältyy magneettivuo B ja sähkökenttä E. Tästä näkökulmasta fotonien sisäisessä rakenteessa on kolme erillistä pyörrekokonaisuutta. Tulieetteri välittää ääniaaltojen hienomman muodon, lämpövärähtelyn ja sähkövirran I. Ilmaeetteri välittää tuulen, vesieetteri virtaavan veden ja maaeetteri kiinteät kappaleet.
Teosofisten kirjoitusten mukaan fyysisen maailmankaikkeuden aineella on seitsemän erilaista olomuotoa, jotka olen nimennyt kiinteään (maaeetteri), nestemäiseen (vesieetteri) ja kaasumaiseen (ilmaeetteri) olotilaan, plasmatilaan tai tulieetteriin, valoeetteriin, sähköeetteriin ja vitaalieetteriin.
Koko fyysinen maailmankaikkeus rakentuu avaruuden eetteripyörteistä, jotka ovat kuin kuplia avaruuden valtavassa energiatiheydessä. Avaruuden energiatiheyden nousu ilmenee negatiivisena massaenergiana (Dirac aukkoina) ja avaruuden energiatiheyden lasku positiivisena massaenergiana (kuten fotoneina, elektroneina, neutroneina ja protoneina).
Universumin kokonaisenergia on nolla.
Avaruuden tihentymisen tai vakuumipaineen nousun tuottama negatiivinen energiatila kohdistaa massaan työntövoimaa kuin kumpu aika-avaruuskudoksessa ja positiivinen energiatila kohdistaa massaan vetovoimaa kuin laakso aika-avaruuskudoksessa (vastaa aika-avaruuden kaareutumisen yleistä kuvausta). Aika-avaruuskudokseen voidaan tuottaa siten paikallisia potentiaaleja (gravitaatiokumpuja ja –laaksoja) ja myös eteneviä pitkittäisiä aaltoja joko potentiaalia muuttamalla esimerkiksi vaihtovirran tai pulssitasavirran avulla tai tuottamalla mekaanista värähtelyä potentiaalin lähteeseen.
Muutama poiminta patentista (2012)
Magneettisten voimien lisäksi myös sähköstaattisia voimia voidan hyödyntää samoihin tarkoituksiin.
Jos samanmerkkisesti varattuja kappaleita (kuten levyjä, renkaita tai ionipilviä) pyöritetään vastakkaisiin suuntiin, niiden tuottama repulsiovoima voimistuu, koska varausten pyöriminen tuottaa magneettikentän, jonka repulsiokomponentti lisäytyy jo olemassa olevaan sähköiseen repulsiokomponenttiin.
Myös pitkittäisillä sähköaalloilla voidaan tuottaa propulsiovoimaa. Monstein ja Wesley (2002) ovat todistaneet kokeellisesti pitkittäisten sähködynaamisten aaltojen olemasaolon. Ne ovat aaltoja, joissa sähkökenttä oskilloi aallon etenemissuunnassa pitkittäisellä akselilla, eikä poikittaisella akselilla, kuten yleensä. Symmetrinen palloeletrodi voi tuottaa vain pitkittäisiä aaltoja ja muut elektrodimuodot voivat tuottaa sekä pitkittäisiä että poikittaisia aaltoja.
Lisäksi myös vaihtovirralla tai pulssitasavirralla aktivoidulla plasmalla (plasma-antennilla) voidaan tuottaa pitkittäisiä aaltoja (Jenn 2003).
Kahdella tai useammalla teholähteellä voidaan tuottaa pitkittäisten aaltojen interferenssialue. Toinen teholähde voi olla myös passiivinen niin, että se heijastaa pitkittäiset aallot haluttuun suuntaan.
Pitkittäisiä aaltoja voi tuottaa johtamalla elektrodiin korkeajännitteistä vaihtovirtaa tai pulssitasavirtaa tai varaamalla elektrodin korkealla jännitteellä ja tuottamalla siihen mekaanista värähtelyä (vrt. äänirauta).
Jatkan teoriaa. Pitkittäiset sähköaallot tuottavat vakuumiin tihentymiä ja harventumia samankaltaisesti kuin ääniaallot. Siten pitkittäisten sähköaaltojen avulla voidaan levitoida kappaleita hallitusti samankaltaisesti kuin ultraäänen avulla voidaan levitoida suhteellisen pieniä ja keveitä kappaleita. John Hutchisonin tuottamat levitaatioilmiöt voidaan siten selittää pitkittäisillä sähköaalloilla (Tesla-aalloilla).
Ultraäänilevitaatiossa kappaleita voidaan liikutella seisovien ääniaaltokuoppien avulla. Levitoitava kappale sijaitsee seisovan ääniaallon muodostamassa ”ilmakuopassa” ja sitä liikuttelemalla myös levitoitava kappale liikkuu. Seisovat pitkittäiset sähköaallot muodostavat ”vakuumikuoppia”, joita voi liikutella samoilla periaatteilla.
Tulevaisuudessa kaikkia kappaleita, jopa ihmisiä voidaan levitoida täysin hallitusti. Sellaisen teknologian yleistyminen tuottaa varmasti myös uusia harrastuksia, mutta siihen on vielä aikaa.
Gravitaatioteknologioiden tuleminen tietää vähintään yhtä suurta muutosta kuin sähkömagneettisten aaltojen tuleminen. Se ei tapahdu kerta heitolla, vaan suhteellisen pitkän ajan kuluessa (vrt. kuinka pitkään meni sähkömagneettisten aaltojen löytämisestä käytännöllisiin mobiililaitteisiin).
Summa summarum, edellä on suuntaa antava yhtenäisteoria, jolla on valtava sovelluspotentiaali. Asiaa kannattaa tutkia avoimin mielin eteenpäin.
Tässä vielä mielenkiintoisia viitteitä
Jenn, D. C. 2003. Plasma antennas: Survey of techniques and current state of the art, NPS-CRC-03-001, Naval Postgraduate School, California.
Monstein, C. and Wesley. J. P. 2002. Observation of scalar longitudinal electrodynamic waves. Europhysics Letters, 59 (4), pp. 514-520.
Laroussi, M. and Anderson, W. T. Attenuation of electromagnetic waves by plasma layer at atmospheric pressure. International Journal of Infrared and Millimeter Waves, 19 (3), pp. 453-464.
