Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[jussik5]

Oman kokemukseni ja havaintojeni pohjalta yhdyn 100 %.sesti plasman ja ns. vapaaenergian
ilmenemiseen ohjatusti kyseisen ilmiön (plasma) aikana.
Elikkä kehotan tutustumaan aiheeseen tarkemmin.
Venäläiset tutkijat ovat plasmaa, sen eri alueita ja vaikuttavia tekijöitä tutkineet hyvin positiivisella menestyksellä.
Lähteitä löytyy kun osaa googlettaa.
Ja tarkoitan että voi googlettaa suoraan venäjäksi.
Se ei vaadi venäjän kielen osaamista vaan käännospalvelujen käytön osaamista.
Käytännössä on osattava englantia tai saksaa.
Suomenkielellä ei tässä maaailmassa tee mitään

[Ville]

Kidevastaanotin

Elektroniikan alkuaikoina kidevastaanottimet olivat harrastajien keskuudessa suosittuja. Antenni ja maa kytkettiin säädettävään induktoriin ja kondensaattoriin, joiden avulla vastaanotin viritettiin halutulle radioasemalle. Vahvistavaa kidettä, tavallisesti pistekontakti diodia (kuten kissanviiksi ilmaisinta/detektoria) käytettiin ilmaisemaan radiosignaalin amplitudia. Moray havaitsi, että poistamalla etuosan säätökondensaattorin, hän loi tehokkaan laajakaista alapäästösuodattimen, joka vastaaotti ympäristöstä energia-aallokkoa. Moray näki paljon vaivaa parantaakseen kidevastaanotinta tasasuuntaamaan ja vahvistamaan sisääntulevia aaltoja.

Hehkuva plasma polarisaatio

Grayn putki voi liipaista jatkuvasti ionien äkillisiä liikkeitä kaksoisverkkokatodin hehkuvassa plasmassa. Plasma on polarisoitu (2 kV) korkeajännitteellä, jota kondensaattori pitää yllä anodin ja katodin välillä. Anodin kipinävälillä, joka liipaistaan ohjauspiirillä, on kolme tarkoitusta: 1) se laskee äkkijyrkästi anodijännitteen saaden polarisoituneen plasman ”napsahtamaan takaisin”, jolloin plasman elektronit syöksyvät ulospäin ja ionit nytkähtävät sisäänpäin. 2) Kipinä indusoi fotonipommituksella lisää ionisaatiota hehkuvaan plasmaan. 3) Kipinä ionisoi kaasun osittain anodin ja katodin välillä aktivoiden sen hajoamisen kynnysarvotilaan, joka tunnetaan nimellä ”Townsend region” (Lagarkov, 1994). Townsend alue voi tukea polarisaatioaaltoa, jolla on pieni elekronijohtavuus (ei valokaarta). Se näyttää olevan Correan tunnistaman negatiivisen resistanssialueen huipulla. Polarisoidun plasman vapautuminen ”takaisin napsahtamalla” on kuin kuminauhan napsahdus. Indusoitunut ionien äkillinen sisäänpäin syöksyminen on kriittinen aktivaattori vakuumipolarisaatiopulssille – tilalle, joka tuottaa kylmä virta efektin ja ilmenee tehokkaana energiavahvistuksena.

Fokusoitu Fuusio Plasmoidi

Kokeilut ovat osoittaneet energeettisten tapahtuminen tulevan suoraan tuotetusta plasmoidista (Bostick, 1957), koherentista plasmamuodosta, joka muistuttaa pallosalamaa. Kun plasmoidi hajoaa, se emittoi elektroni ja ionisäteitä vastakkaisiin suuntiin. Fokusoitu fuusiojärjestelmä muuntaa nämä emissiot suoraan sähköpulsseiksi. Suurimmaksi osaksi plasmaa tutkiva yhteisö olettaa fuusion energialähteeksi, mutta varastossa voi olla yllätys tutkimusryhmille, jotka tekevät tutkimuksia plasma fokuksella: Sen jälkeen, kun he tekevät oikeanlaista aktivointia täyttääkseen nollapiste-energia hypoteesin, jossa plasmoidi itsessään pystyy kytkeytymään koherentisti nollapiste-energiaan, he voivat löytää ylimääräistä ulostuloenergiaa käyttämällä vain jalokaasua indusoimatta ollenkaan fuusiota.

Insinööritaidon periaatteita (King, 2001)

Äkillinen ioniliike on vain yksi insinööritaidon periaatteista, joilla vuorovaikuttaa ja samanvaiheistaa nollapiste-energiaa. Vastasuuntiin pyörimisen periaate perustuu liikemäärämomentin säilyttämisen avulla parinmuodostuksen jäljittelyyn: Vakuumienergiasta nousevat koherentit muodot näyttävät ilmenevän pareina, jotka säilyttävät varauksen ja spinin. Kolmas periaate on tuottaa vastakkaisten sähkö- tai magneettikenttien äkillisiä transientteja. Nämä muodostavat nollapiste-energiassa dynaamista ”skalaari” koherenssia, joka voi kytkeä lisäenergiaa hehkuvaan plasmaan. Näiden kaikkien periaatteiden yhdistely voi johtaa moniin uusiin energiakeksintöihin. On toiveena, että keksijät kokeilevat ideoita ja jakavat mitä he ovat oppineet tiede- ja insinööriyhteisöjen kanssa. Työskentelemällä yhdessä voimme tarjota ihmisille upean tulevaisuuden, joka perustuu uudelle energialähteelle.

Huomionosoitus

Kirjoittaja haluaa kiittää Tom Valonea kannustuksesta ja reilusta lähdemateriaalien jakamisesta.

Moray B. King 2005. The Energy Machine of T. Henry Moray. Zero-Point Energy & Pulsed Plasma Physics. United States of America: Adventures Unlimited Press. 54-55, 137, 147, 155.

Bostick, W.H. (1957), "Experimental Study of Plasmoids," Phys. Rev. 106(3), page 404; ... (October 1957), "Plasmoids," Scientific American 197, page 87.

Bostick, W.H. (1966), "Pair Production of Plasma Vortices," Phys. Fluids 9, pages 2078-80.

Lagarkov, A.N. and I.M. Rutkevich (1994), Ionization Waves in the Electrical Breakdown of Gases, Springer-Verlag, NY.

[siviili2003]

Kiitosta vaan Villelle tuosta Morayn kirjan pienestä suomennoksesta, jaa niin aiheesta aaltokohinaa kidekoneessa, se energia maasta, onkin aivan oikein jotain erikoista, olen kyllä itsekkin kuunnellut kidekoneella sitä outoa kohinaa kun "meren aaltoilua".
Ne on universumin valkoista kohinaa, mutta uskon sen olevan laukaiseva tekijä kun maaperässämme olevat radioaktiiviset alkuaineet hajoavat, ja tosiaan aaltomaisina purskeina tuleva kohina saa ne säteilemään energiaa, jota siis Moray hyödynsi.

[Ville]

Värähtelevän ioni-akustisen plasmapyörrerenkaan voi tuottaa sähköpiirillä. Toroidin muotoinen kela käämitään ferriittisydämen ympärille johtimella, jonka eriste on päällystetty miedosti radioaktiivisella materiaalilla. Vaihtoehtoisesti kelaa voidaan pommittaa ionisoivalla säteilyllä [61]. Säteilyä tarvitsee vain sen verran, että se ionisoi ilman tai kaasun toroidikelan pinnalla ja ylläpitää kylmän plasman. Sitten kela viritetään piirin sopivalla kapasitanssilla plasman ioni-akustiseen resonanssiin. Asianmukaisesti viritetty resonanssi tuottaa värähteleviä ioni siirtymävirtoja johdinta ympäröivässä väliaineessa, joka toimii aaltoputkena. Resonanssin aikana lisääntyvä ionisaatio voi kasvattaa ioni-akustisen taajuuden siirtymää. Tämä epälineaarinen efekti voidaan vakauttaa rinnakkaisella, säädettävällä kondensaattorilla, jota ohjataan takaisinkytkennän avulla ulostulovirran suuruuden mukaan. Kapasitanssia säädetään automaattisesti ulostulovirran maksimointiin, ellei se kasva liian suureksi, jolloin järjestelmä laitetaan tarkoituksellisesti epävireeseen. Jos ioni-akustinen plasmapyörre vuorovaikuttaa koherentisti nollapiste-energian kanssa, silloin järjestelmässä voi tapahtua anomaalista energiantuottoa.

[61] P.M. Brown, ”Apparatus for Direct Conversion of Radioactive Decay Energy to Electrical Energy,” U.S. Patent No. 4,835,433 (1989).



Gray’n skalaarikompressioputki

Gray näyttää keksineen sklaarikompressioputken. Ulkoinen kaksoisseinä, synteriverkko (34 a & b)toimii onttona katodina, johon kehittyy korkeajännitepiirin negatiivisesti varautunut hehkuva plasma. Ontot katodiputket voivat tuottaa pikosekunnin (1 THz) nousuaikoja kytkentätransienteissa. Putken akselin suuntaiseen sisäiseen anodiin on katkaistu kipinäväli (12 – 32). Kipinä käynnistää katodin ja anodin välillä fotoionisaatio hajoamisvyöryn, joka liipaisee hehkuvasta plasmasta sylinterinmuotoisen, symmetrisen imploosio-shokkiaallon. Gray ohjaa tuotetun korkeajännitepiikin ”induktiiviseen kuormaan”, joka on yllättävää, koska sellaisilla kuormilla tiedetään olevan jännitepiikeille korkea impedanssi. Kuinka ollakaan kelan ulkopuolen ylitse etenevä vakuumipolarisaatiopulssi voi varata johdinkierroksia kapasitiivisella kytkennällä.



Hyden pulssivirtakertoja

Vaihtoehtoinen keino vetää energiaa korkeajännitepiikeistä on käyttää pulssivirtakertojaa (pulse current multiplier, PCM). Hyde keksi piirin kokeellisesti muuntamaan korkeajännitteisiä, pieni virtaisia sähköstaattisia piikkejä korkea virtaisiksi, matala jännitepulsseiksi, joita normaalit tasasuuntauspiirit pystyvät käsittelemään. Piirissä jokainen jännitepiikki etenee lyhyen matkaa, pienen impedanssin sarjareittiä varaamaan kondensaattoreita. Nämä kondensaattorit puretaan rinnan pitkien johdinten kautta, jotka tuottavat estävää induktanssia alkuperäisille jännitepiikeille. PCM-piiri jakaa jännitteen ja kertoo virran. Hyde havaitsi, että nopea sarja pienitehoisia korkeajännitepiikkejä voidaan integroida hyödylliseksi ulostulotehoksi, ja lopullista energiahyötyä voidaan saavuttaa, jos alkuperäiset piikit kaappaavat nollapiste-energiaa.

Kuvassa input A-kontakteihin ja output B-kontakteihin. Piirissä voi käyttää myös useampaa vaihetta (kuvassa neljä vaihetta). Virran kertautuminen ja jännitteen jakautuminen ovat verrannollisia vaiheiden lukumäärään. Terävillä jännitepiikeillä induktorien sijaan voi hyödyntää pitkiä johtimia, kunhan sarjareitti inputkontaktien välillä on lyhyt.

Huomionosoitus

Kirjoittaja haluaa kiittää Peter Lindemannia virkistävistä keskusteluista.

Moray B. King. 2001. Quest for Zero-Point Energy. Engineering principles for “free energy” inventions. Adventures Unlimited Press: United States of America. 20. 198-202.

[siviili2003]

Lainaus alkaa
Värähtelevän ioni-akustisen plasmapyörrerenkaan voi tuottaa sähköpiirillä. Toroidin muotoinen kela käämitään ferriittisydämen ympärille johtimella, jonka eriste on päällystetty miedosti radioaktiivisella materiaalilla. Vaihtoehtoisesti kelaa voidaan pommittaa ionisoivalla säteilyllä [61]. Säteilyä tarvitsee vain sen verran, että se ionisoi ilman tai kaasun toroidikelan pinnalla ja ylläpitää kylmän plasman. Sitten kela viritetään piirin sopivalla kapasitanssilla plasman ioni-akustiseen resonanssiin. Asianmukaisesti viritetty resonanssi tuottaa värähteleviä ioni siirtymävirtoja johdinta ympäröivässä väliaineessa, joka toimii aaltoputkena. Resonanssin aikana lisääntyvä ionisaatio voi kasvattaa ioni-akustisen taajuuden siirtymää. Tämä epälineaarinen efekti voidaan vakauttaa rinnakkaisella, säädettävällä kondensaattorilla, jota ohjataan takaisinkytkennän avulla ulostulovirran suuruuden mukaan. Kapasitanssia säädetään automaattisesti ulostulovirran maksimointiin, ellei se kasva liian suureksi, jolloin järjestelmä laitetaan tarkoituksellisesti epävireeseen. Jos ioni-akustinen plasmapyörre vuorovaikuttaa koherentisti nollapiste-energian kanssa, silloin järjestelmässä voi tapahtua anomaalista energiantuottoa.

[61] P.M. Brown, ”Apparatus for Direct Conversion of Radioactive Decay Energy to Electrical Energy,” U.S. Patent No. 4,835,433 (1989).

Lainaus päättyy.

niinpä niin, juuri tätä yritetään hyödyntää siina laitteessa jota Villen työnantaja puuhaa.

[jussik5]

Värähtelevän ioni-akustisen plasmapyörrerenkaan voi tuottaa sähköpiirillä. Toroidin muotoinen kela käämitään ferriittisydämen ympärille johtimella, jonka eriste on päällystetty miedosti radioaktiivisella materiaalilla.

Kelat joilla energia vastaanotetaan:
Vinkkinä: kelojen kelaamisessa on yksi pieni jippo, jokainen kerros on oltava samansuuntainen, kerroksen vaihtuessa lanka viedään samaan laitaan melkein suoraan kerroksien välissä samaan aloituspisteeseen edellisen kerroksen kanssa,
Tämä tulee suoraan "Horses mouth"

[Ville]

Intuitiivisesti valittuja suomennoksia tulevaisuuden varalle.

Negatiiviset aika efektit (kommentteja Tom Beardenilta)

Eike Muellerin kokeilut John Bedinin vapaaenergialaitteilla demonstroivat suoraan negatiivisen ajan tuottamisefektejä. Nimittäin Bedinin laitteet tuottavat jonkin verran negatiivista aikaa ja negatiivista energiaa kaikilla makroskooppisilla ajanjaksoilla, joilla ne tuottavat positiivista aikaa ja energiaa.

Esimerkiksi kaikissa kolmessa laitteessa, jotka Bedini on rakentanut tähän päivään mennessä, akkua käytetään positiivisen ja negatiivisen energian varaajana. Takaisinkytkemällä akkuun jokin verran ”negatiivista potentiaalivirtaa” (tai Ø-piste), akku varautuu negatiivisella aika-avaruusenergialla. Akku kykenee varustamaan moottorit ja lamput ylimääräisella negatiivisella energialla tietyin eriskummallisuuksin, jotka mainitaan lyhyesti.

Aluksi, kuinka ollakaan kaikista erikoisin efekti ilmenee akussa. Huomaa, että nykyisessä teoriassa vakuumi on täynnä pieniä ”aukkoja” tai negatiivisia energiatiloja, joista jokainen on tavallisesti täytetty elektronilla (kuva 1). Tätä ”aukoissa olevien pienten negatiivisten elektronien merta” kutsutaan Dirac mereksi, teorian kehittäneen huomattavan tiedemiehen P.A.M. Diracin mukaan.



Seuraavaksi laitteen negatiivisella aikaosalla Dirac meri käännetään vastakkaiseksi. Toisin sanoen negatiivisen energian elektronit ”putoavat pois” aukoista tuottaen negatiivista energiaa. Se on tietenkin todellista energiaa, joka antaa tehoa moottoreihin ja lamppuihin. Akku, johon on latautunut negatiivista energiaa on kerännyt varastoonsa Dirac merestä tyhjennettyjä aukkoja (kuva 2). Kaikki näyttää tavalliselta, kunnes poistamme negatiivisen entropialaitteen akun ja kytkemme sen normaaliin akkulaturiin. Löydämme nyt hämmästyttävän vaikutuksen. Aluksi akku ”syö” tai kuluttaa sähkön, kun latausvirran elektronit täyttävät tyhjiä Dirac aukkoja. Tämän täyttämisen aikana akku ei lataudu ja palauta sen jännitettä. Kun Dirac aukot on täytetty uudelleen elektroneilla, akku alkaa latautua normaalisti ja sisältää latauduttuaan normaalia, positiivista energiaa (kuva 3).



Yhdessä kokeilussa akku poistettiin toimivasta Kromrey-tyyppisestä laitteesta ja se kulutti sähkövirtaa 110 minuuttia ennen kuin Dirac aukot täyttyivät ja akku alkoi latautua normaalisti. Huomaa, että akku ei ole ainoastaan yksinkertainen tehon säilytyslaite. Se on lähellä monimutkaista transistori/kondensaattoripiiriä.

Teslan Satavuotissymposiumissa Colorado Springsissä, Jim Watsonin Bedini-tyypin vapaaenergialaitteen akku varastettiin – todennäköisesti edustajien toimesta, jotka tiesivät efektin ja halusivat nähdä, onko akulla ”Dirac täyttöaika” efektiä. Toisin sanoen he halusivat olla täysin varmoja oliko laite aito vai ei, yksinkertaisesti testaamalla onko akulla mainittua efektiä.

Mille tahansa vapaaenergialaitteelle, joka saa tehonsa ladattavasta akusta, tämä on positiivinen testi varmistamaan, onko laite aito vai huijaus.

Muita negatiivisia aika efektejä on todistettu ainakin osittain negatiivisella energialla toimivalla moottorilla. Ymmärtääkseen näitä efektejä mieli pitää kääntää sen suhteen, mitä tapahtuu normaalissa positiivisessa ajassa ja normaalissa positiivisella energialla toimivassa moottorissa.

Esimerkiksi voi visualioida moottorin pyörivän tasaista vauhtia, jolloin se sisältää tietyn vakioenergian jokaisena ajanhetkenä. Jos kaikki energia on positiivista ja kuluva aika on positiivista, kytkimet oikosulkemalla poistetaan positiivinen energia, ja moottori sammuu. Toisaalta, jos moottori sisältää negatiivista energiaa ja negatiivista aikaa, kytkimet oikosulkemalla poistetaan negatiivinen energia ja negatiivinen aika. Tämä vastaa negatiivisen energian lisäämistä positiivisessa ajassa. Sen vuoksi laboratorion tarkkailija havaitsee moottorin pyörimisen nopeutuvan, kun sen kytkimet oikosuljetaan. Eike Muller havaitsi tämän efektin suoraan Bedini laitteessa.

Samalla tavalla, jos negatiiviseen energia/negatiiviseen aikamoottoriin lisätään kuormaa, poistetaan negatiivista energiaa ja negatiivista aikaa, joka on identtistä negatiivisen energian lisäämiseen positiivisessa ajassa. Ja silloin moottorin nopeus kiihtyy, kuten Eike Mullerin testit osoittavat.

Esiin tulee myös muita negatiivisia aikaefektejä. Negatiivisen entropian hyödyntäminen tuottaa kuumenemisen sijaan IR² kylmenemistä. Toisin sanoen vastukset ja puolijohteet toimivat kylmänä. Mitä enemmän kuormaa lisätään, sitä enemmän vedetään negatiivista energiavirtaa – ja laitteet tulevat kylmemmiksi, vaikka valot kirkastuvat ja moottori pyörii nopeampaa. Negatiivisessa energia/negatiivisessa aika toiminnassa, taajuus/lämpötilaspektri näyttää myös käänteiseltä. Toisin sanoen kuumenemisen sijaan infrapunasta näkyvään valoon, ultraviolettiin, röntgensäteisiin ja gammasäteisiin, negatiivinen energialaite kylmenee gammasäteistä, röntgensäteisiin, näkyvään valoon ja infrapunaan. Tällä tavoin kokeilija havaitsee yksinkertaisella jännitepiikillä (käyttäen positiivista mittalaitetta!) perusteellisen epätavallisia efektejä. Sen negatiivinen aika/negatiivinen energia/”jännite” voi olla erittäin korkea. Siten kipinä voi olla epätavallisen pitkä näennäisen pienellä jännitteellä, jonka positiivisen ajan mittari näyttää. Lisäksi kipinä voi olla epätavallisen täyteläinen UV-säteistä tai röntgensäteilystä. Hallitsemattomissa hyvin korkean energian negentropialaitteissa, joissa on näennäisen "pieni jännite" voidaan havaita jopa gammasäteilyä. Pitkään etsitty röntgenlaser tai gammasädelaser pitäisi olla helposti rakennettavissa negatiivisen entropialaitteen periaatteita seuraten.

Nämä ovat vain muutamia jännittäviä efektejä, jotka ovat tulleet ilmeisiksi John Bedinin rakentamissa negentropialaitteissa. Lisäksi John on julkaissut tarpeeksi yksityiskohtia niin, että jokainen kokeilija voi rakentaa toimia malleja kahdesta hänen laitteestaan. Jim Watson on jo menestyksekkäästi kopioinut ensimmäisen Bedini moottorin, ja skaalasi sen paljon suuremmaksi laitteeksi. Lisäksi Eike Mueller on replikoinut yksinkertaistetun version Bedinin Teslakytkinlaitteesta.

Olemme uuden tieteen, uuden maailman ja uuden elämän kynnyksellä, jonka on mahdollistanut meille pioneerit kuten Tesla, Moray, Bedini ja monet muut.

Jatkakaamme sen kanssa ja otetaan se välittömästi käyttöön tuottamaan tehoa koteihin, kaupunkeihin ja teollisuuteen.

Hans A. Nieper 1985. Conversion of Gravity Field Energy. Revolution in Technology, Medicine and Society. Germany: MIT. 356-358.

[siviili2003]

Syntyipä varsin kiinnostavia aaltokuvioita veteen kun vajaaseen vesisankoon oli eksynyt iso paarma pyristeli veden pinnalla, suosittelen Villenkin katsomaan, kuinka vesi virtasi paarman alla, sen väristellessä siipiään, siivet ei juuri näyttävästi liikkuneet, mutta vesi kyllä liikkui.

[Ville]

Paljon on mielenkiintoista tutkittavaa, taidan olla jo havainnut vastaavia aaltoilmiöitä.

Edwin V. Grayn pulssikondensaattorikipinäsähkömoottori

Viime vuosina Los Angelesissa asuvan amerikkalaisen insinöörin, Grayn laitteet ovat aiheuttaneet suurta sensaatiota. Kuitenkin syistä, joita emme käsittele tässä, häneen on vaikea saada henkilökohtaisesti yhteyttä tai nähdä hänet työssään.

Gray aloittaa samoista havainnoista, jotka kiinnostivat Nikola Teslaa 1890-luvulla. Näiden havaintojen perusteella salaman energia voi olla jopa 10 kertaa suurempi kuin pilvien kondensaattorityyppinen purkaus. Nykyisen käsityksen mukaan hyvin jyrkkä jännitegradientti (jännitteen äkillinen nousu tai lasku) erottaa energiaa tachyonkentästä ja purkauksessa tämä energia vetäytyy voimakkaan jännitteen laskun pyörteeseen.

Vincent Gray rakensi monia laitteita, sekä lineaarisesti toimivia että pyöriviä, joissa periaatteeltaan normaalia sähkömoottoria syötettiin tasa- tai vaihtovirran sijaan kondensaattorijärjestelmän vahvoilla purkauksilla. Asiasta kiinnostuneille viitataan täydelliseen patenttitekstiin ja muuhun asiaankuuluvaan kirjallisuuteen. Siten suunnitellun laitteen hyötysuhde on yli 100 % ja luotettavan tiedon mukaan uusimmassa versiossa noin 420 %. Kun 100 % rajapyykki ylitetään, koko järjestelmä alkaa viilentyä ja moottori tulee ympäristön lämpötilaa viileämmäksi. Tämä on luonteenomaista muillekin muunninjärjestelmille, kun 100 % merkki ylitetään, esimerkiksi professori Seiken laboratoriossa.

Koska Los Angelesin patenttiasiamies ei kyennyt laatimaan patenttispesifikaatioita, hänen avuksi otettiin tohtori Norman Chalfin – patenttiasiamies CALTECHin suihkupropulsiolaboratoriosta Pasadenasta. Chalfin ei vain suorittanut tehtävää, vaan tallensi myös omat havaintonsa ensimmäisen pyörivän prototyypin (1973 ja myöhemmin) ulostulomittauksista. Hän vahvisti myös järjestelmän viilentymisen.

Kuitenkaan siihen aikaan ei uskottu, että sähkömoottori voisi saavuttaa käytännössä yli 100 % hyötysuhteen. Tämä johti patentin valmistelussa vaikeuksiin. Monia valaisevia kommentteja Grayn moottorista ja Chalfinin kirjoituksita löytyy tohtori Nieperin arkistoista.

Lyhyt selitys maallikolle on tarpeen. Grayn moottori pystyy tuottamaan viisi kertaa enemmän tehoa kuin se tarvitsee toimiakseen. Tämä energia tulee tachyonkentästä. Grayn moottorin toiminnan selityksellä on juurensa Nieperin aksioomassa (perusväitteessä). Kaikki luonnolliset kiihtyvyydet johtuvat yhdestä syystä – tachyonenergian sieppauksesta. Sähkömoottorin optimointi yli 100 % hyötysuhteeseen on implisiittinen.

Teknisesti Grayn moottori on suhteellisen hankalakäyttöinen ja painava. Sen suurin ongelma on kipinävälien energiahäviöt ja kuluvat osat.

Japanilainen yritys, Kure Tekko, on rakentanut sähkömoottorin, joka myös hyödyntää jyrkästi laskevaa jännitegradienttia. Moottori saavuttaa hyvin korkeita hyötysuhteita ja alustavasti sitä alkaa tuottaa sähkövalmistaja, joka varustaa myös Mazdan autoja.

Conversion of Gravity Field Energy. 117-118.

Käytännönläheinen esimerkki yli 100 % hyötysuhteen laitteesta on lämpöpumppu.

[Ville]

Vallankumouksellisia sähkömoottoreita
Teholähteenä magneetit ja sähköinen resonanssi



Kuva havainnollistaa japanilaisen insinöörifirman Kure Tekkon 1979 julkistamaa sähköpulssimoottoria. Tämä ainutlaatuinen malli tarvitsee vain energiapulssin, kun roottorin kestomagneetti on sähkömagneetin läheisyydessä. Moottori on täysin testattu ja sen raportoidaan kykenevän vähentämään merkittävästi sähkö- tai hybridiajoneuvojen tehontarvetta. 1979 dokumentoitu 45 Hv moottori painaa alle puolet konventionaalisesta tasavirtamoottorista. Roottorin ja staattorin magneeteilla on samat navat vastakkain. Kestomagneettien laajentuva käärö tuottaa geometrisesti laajentuvan kentänvoimakkuuden, jonka tuloksena kestomagneettiroottoriin kohdistuu jatkuva liikevoima. Kun roottori pyörii yli 200 rpm, sen liikuttamiseen takaisin staattorin magneettialueelle tarvitaan vain oikein ajoitettu sähkömagneetin lyhyt tehopulssi. Kun roottori on saapunut kenttään, se liikkuu avautuvan kestomagneettimateriaalikäärön tuottamalle pienemmälle vuonvoimakkuus alueelle. Kun magneettikäärön etäisyys lisääntyy, magneettivuon voimakkuus pienenee. Roottori kirjaimellisesti puristuu ulos magneettialueelta ja tekee täyden kierroksen, kun sähkömagneetille annetaan seuraava pulssi. Tämä pakottaa ulostuloakseliin kytketyn roottorin takaisin magneettialueelle ja prosessi toistaa itsensä. Sisääntuloon tarvitaan vain lyhyitä pulsseja. Sen jälkeen, kun pulssimoottori julkistettiin 1979 on tapahtunut merkittävää kehitystä magneettimateriaaleissa, joka tekee laitteesta entistä kiinnostavamman. Uudet vahvat Teslamagneetit (neodyymirautaboori ja samarium-koboltti) on otettu käyttöön, joiden teho oli ennenkuulumatonta, kun moottori julkistettiin. Saatavilla on myös Allied Signalsin kehittämää uutta metallia, jota kutsutaan nimellä Metglass, jolla ei ole magneettista muistia. Sitä voidaan hyödyntää sähkömagneetissa eliminoimaan saturaatio efektejä ja reaktiivisia häviöitä, joita ilmenee korkea nopeuksisessa pulssikytkennässä. Sähkömagneetin ydin ei säilytä magneettista varausta, jolloin indusoitunut kenttä luhistuu välittömästi, kun magnetointivirta katkaistaan. Luhistunut kenttä voidaan sitten varastoida kondensaattoriin käyttäen yksinkertaisia ohjausdiodeja ja palauttaa käyttöön seuraavalla kytkentäkierroksella vähentäen entisestään tehontarvetta. Nykyään tehotransistorien uuden sukupolven myötä on saatavilla myös yksinkertaisia korkeanopeuksisia tehokytkimiä, jotka korvaavat moottorissa alunperin käytetyn mekaanisen virranjakajan. Katso 1979 heinäkuun Popular Science artikkeli ”Magnetic Wankel”, joka julkistaa tämän laitteen yleisölle.

Jeffery A. Hayes (toim.) 1994. Tesla’s Engine. A New Dimension for Power. United States of America: Tesla Engine Builders Association (TEBA). 74.

The Magnetic Wankel Engine
(Takahashi Motor)
http://www.cheniere.org/misc/wankel.htm

Application of Gated Pulse Magnetic Neutralization on Magnetic Motion Machines (2012)
http://www.slideshare.net/AlexanderDeck ... n-machines