Tässä lisää orgonienergian perusteita, joita olen viimepäivinä kartoittanut.
Orgonienergian luonnollinen liike
Trevor James Constablen (1976, 1990) mukaan ainut keino arvioida orgoniakkumulaattoria on istua sen sisällä tarpeeksi pitkän aikaa. Noin tunnissa, kun silmät sopeutuu uuteen ympäristöön, voi nähdä seinämistä lenteleviä loistavia pyöriviä hiukkasia. Niiden liikerata muistuttaa pyörivää aaltoa tai gyroaaltoa (kreiselwelle), jonka liike on identtinen aurinkoa kiertävien planeettojen kiertoradan kanssa. Sama liikerata toistuu myös taifuunissa, kun se vyöryy läntisen Tyynenmeren yli ja kiertyy koilliseen ennen hajoamistaan.
DOR (Deadly Orgone Radiation)
DOR (tappava orgonisäteily) on orgonienergiaa, joka on tullut eristetyksi ja sen vuoksi lamaantuneeksi ja kuluneeksi. Taivalla DOR pilvet varjostavat ja tekevät maisemasta ankean ja synkän. Puut ja pensaat tummuvat ja kuihtuvat. Voimakas DOR säteily tartuttaa kuolemanprosesseja. Vain hyvin harva ihminen kykenee sietämään – biofyysisesti ja biopsykiatrisesti – sellaisia olosuhteita kovin pitkään. DOR kuluttaa energian ihmisestä. Sen seurauksena ihmiset, eläimet ja kasvit kokevat kuivuutta ja epämukavuutta. DOR olosuhteet voivat kasaantua ja tulla suhteellisen pysyväksi osaksi ympäristöä.
Melanor
Keväällä 1952 Reich huomasi Orgonon havaintoaseman ja sen ympäristön kivissä mustan substanssin (melanor) kasaantumista. Melanoria ilmeisesti syntyy tappavan orgonisäteilyn yhteydessä. Reich löysi myös muita samankaltaisia substansseja, joille hän antoi nimet brownite ja orite. Melanor tuhoaa kiviä ja kuivattaa ilmastoa. Se kiihdyttää ihmisen biologista energiaa ja aihettaa syanoosia (veren happivajausta, jolloin iho, huulet ja kynnet alkavat sinertää), pahoinvointia, janoa ja sekalaisia kipuja. Kun Bob McCullough raaputti ja vasaroi kivissä olevaa melanoria analyysiin, hän tunsi päässään lisääntyvää painetta ja hänen kasvot punoittivat ja paloivat. Raaputus näytti kiihdyttävän melanoria, joka puolestaan aiheutti voimakkaita reaktioita jokaisen lähellä olevan ihmisen biologisessa energiassa.
Pilvien hajoittaja (cloudbuster)
Reichin alkuperäinen pilvien hajoittaja rakentui rinnakkaisten, onttojen metalliputkien ryhmästä, joiden toinen pää maadoitettiin veteen. Putket kiinnetään käännettävälle alustalle siten, että niiden avoimet päät voi suunnata taivaan jokaiseen kohtaan. Reichin mukaan ontot metalliputket vetävät orgonienergiaa veteen ja ne mahdollistavat ilmakehän orgonipotentiaalien käsittelyn, jolloin voi harjoitella säänhallintaa. Pilvien hajoittaja hajoittaa pilviä, joihin se suunnataan.
Radiumin puoliintumisaika
Platinakoteloidut radiumneulat tuottivat 1 cm päähän standardin mukaisesti noin 16,000-17,000 sykäystä minuutissa. Kun neula laitettiin noin 1,3 cm paksuun lyijypulloon, se tuotti 7,000 sykäystä minuutissa. Tämä suhde muuttui Oranur kokeilujen jälkeen. Paljaat neulat olivat menettäneet aktiivisuudestaan noin 90 prosenttia (1,200 sykäystä minuutissa), mutta kun neulat laitetiin lyijypulloihin lukema nousi yli 80,000 sykäykseen minuutissa (tyhjät lyijypullot tuottivat 0 sykäystä).
Nämä hämmästyttävät uudet faktat nousevat eetterin ja materian sisäisen energian välisestä perustavanlaatuisesta polaarisesta antagonismista. Aikaisemmin kukaan ei ollut vaikuttanut radioaktiiviseen puoliintumisaikaan, esimerkiksi amalgamointi, sulaminen, kiehuminen ja höyrystyminen eivät vaikuta siihen.
ORUR
Oranur kokeiluille altistuneet substanssit, joille Reich antoi nimen ORUR, ovat ’kääntyneet ajassa’ ja sen sijaan, että ne olisivat hajonneet normaalisti, ne tulivat nuoremmiksi. Tästä ei ole mitään todisteita, mutta se kannattaa pitää mielessä.
Reich otti ORUR substanssin välittömästi käyttöön. Kun hän laittoi sen metallikoteloon, josta oli BX-kaapeliyhteys pilvien hajoittajaan, hän havaitsen sen puhdistavan taivaan nopeasti DOR säteilystä. ORUR altistusta tarvittiin vain 2-5 sekuntia. Matala, raskas ja tumma DOR tallettui laaksoihin ja maiseman yläpuolella näytti muuttuvan siniharmaaksi lähes hetkessä. Käyttämällä ORUR substanssia 50-60 sekuntia, pilvien hajoittaja muodosti nopeasti pilviä ja muutamassa tunnissa tuli sade.
Trevor James Constable. 1976, 1990. The Cosmic Pulse of Life. United States of America: Borderland Sciences. 306-341.
Aikaisempien torsiokenttiin liittyvien tutkimusteni mukaan ‘ajassa käännetty’ (time reversed) substanssi liittyy vasemman käden torsiokenttään, joka emittoi oikean käden torsiokenttää – laajentuvaa orgonienergiaa, joka tuottaa työntövoimaa materiaan.
http://villesresearch.com/ether.html#torsion%20fieldTorsiokenttien perusteiden mukaan pitkä putki tuottaa putken päistä ulospäin aukeavan kartiomaisen vasemman käden torsiokentän.
Lyhyt yhteenveto positiivisesta ja negatiivisesta energiastaPositiivisen energian luonnetta kuvaa keskipakoinen pyörrevoima, jossa energia noudattaa termodynamiikan peruslakeja ja virtaa korkeammasta potentiaalista alempaan potentiaaliin, samankaltaisesti kuin pyörteen keskuksesta sen reunoille. Tähän energiamuotoon liittyvät esimerkiksi sähkön ja valon kovat muodot, elektronien ja fotonien liike. Positiivisen energian universaaleiksi edustajiksi voisi valita auringon ja materian, lämmön ja työntövoiman.
Negatiivisen energian luonnetta kuvaa keskihakuinen pyörrevoima, jossa energia virtaa alemmasta potentiaalista korkeampaan potentiaaliin, toisin sanoen pyörteen reunoilta sen keskukseen. Tähän liittyvät esimerkiksi sähkön ja valon pehmeät muodot, joita teorioista riippuen on nimetty torsiokentiksi, orgonienergioiksi, eetterivoimiksi, säteileviksi energioiksi ja sähkön kylmämuodoiksi. Negatiiviseen energiaan liittynee myös inerton aallot, A-potentiaali (magneettinen vektoripotentiaali), sähköstaattinen skalaaripotentiaali ja gravitaatiopotentiaali. Negatiivisen energian edustajiksi voisi valita avaruuden ja tyhjiön, kylmän ja vetovoiman.
Torsiokentistä on tuotu esille, että jos jossain tilassa on sähköstaattinen tai sähkömagneettinen kenttä, silloin samassa tilassa on aina myös torsiokenttä. Samankaltaista asiaa on tuonut esille myös Thomas Bearden, mutta eri näkökulman sanastolla; Sähköstaattisiin ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät sisäiset komponentit koostuvat kahdesta eri suuntaisesta vaihe-konjugaattisesta pitkittäisestä aallosta. Huom. etenevän pyörreliikkeen voinee määritellä pitkittäiseksi aalloksi. Katso esimerkiksi Ighinan kuva Solaari-Terrestriaalisesta rytmistä.
Torsiokenttiä hahmotellen, on olemassa staattisia torsiokenttiä ja levittyvää torsiosäteilyä (torsioaaltoja). Esimerkiksi DC sähkövirtaan liittyvän torsiokentän voi ajatella muodostavan välittömästi sen alkuimpulssin aikana torsioaallon, jonka jälkeen johtimessa ja sen ympärillä vakautuu sähkövirralle ominainen staattinen torsiokenttä. Tähän liittyen, ilmeisesti yksi keino kylmän sähkön (joka viilentää johtimia) tuottamiseksi on hyödyntää pulssimuotoista tasavirtaa.
Nämä ovat vain tiedonmuruja ja ’yhteisnäisteoria’, jonka toimivuuden voi jokainen taitava rakentaja käytännössä todentaa tuottamalla tyhjiöstä avoimella systeemillä energiaa tai rakentamalla levitaatioalustan, näyttää olevan vielä kaukana tulevaisuudessa. Uskoisin kuitenkin, että erityisesti ns. vapaan energian tuottamiselle löytyy suhteellisen helposti toteutettavia käytännön ratkaisuja ja vieläpä sellaisilla materiaaleilla, jotka ovat lähes kaikkien saatavilla.
Tämän päivän tutkimukset johtivat Peter Lindemannin kirjoituksiin
http://free-energy.ws/peter-lindemann.htmlOranur ja DORSelkeyden vuoksi, aloitan artikkelin käsittelemällä yksityiskohtaisesti Oranurin luonnetta. Oranur on niin erilainen bioenerginen tila, että lähes kukaan jonka kanssa olen puhunut, ei osaa kuvailla sitä omin sanoin. Sen konsepti on liian vieras. Ensinnäkin oranur on orgonienergiaa erityisen häiriintyneessä tilassa. Se koostuu 100 prosenttisesti elinvoimasta. Missä tahansa oranur esiintyykään, se on osa orgonienergiajatkumoa. Oranur on orgonienergiaa, joka on vahingoittunut ja omaksunut osan radioaktiivisen hajoamismateriaalin luonteenpiirteistä. Niin kutsuttu radioaktiivinen materiaali voidaan kuvata materiana, joka on menettänyt yhtenäisyytensä. Toisin sanoen se on hajoamassa. Jos ajattelet jokaiselle elementille, kuten hiilelle ja uraanille identiteetin, silloin radioaktiiviset elementit ovat niitä, jotka ovat menettämässä identiteettinsä. Ne ovat prosessissa muuttumassa joksikin toiseksi kuin mitä ne ovat nyt. Koska orgonienergia on niin perustavanlaatuinen ja primaarinen, se ei voi tulla joksikin muuksi. Mutta se voi omaksua hajoamisen luonteenpiirteitä, joka on vastakohta sen essentiaaliselle luonteelle.
Normaalisti orgonienergia on itsestään organisoituva, rakentava ja elävoittävä voima luonnossa. Kun siihen vaikuttaa radioaktiivinen hajoava materiaali, se menettää itseorganisoivan ja rakentavan luonteensa, mutta pysyy elävöittävänä voimana luonnossa. Oranurin läsnäolo estää elävän organismin itseorganisoivaa (parantavaa) aktiviteettia ja edistää niiden hajoamista (kuolemaa). Oranur on elävää energiaa, jonka tunnusomainen luonne on niin häiriintynyt, että se ei voi toimia enään osana luonnon kokonaisuutta ja se toimii kuin sen kuolettava vihollinen. Elinvoiman itseorganisoivan ja rakentavan luonteen voi kuvata ’kuviointikykynä’. Oranur on elinvoimaa, joka on menettänyt kuviointikykynsä; sen kyvyn tulla kuvioiduksi.
Vielä yksi näkökulma aiheeseen. Yksinkertaistaen, jos ajattelemme orgonienergiaa hyvänä, silloin DOR voidaan ajatella pahana. Hyvä-paha jaolla kuvataan systeemin moraalisia arvoja. Oranur on silloin puhtaasti moraalista riippumaton toiminta, joka on täysin tietämätön hyvästä ja pahasta. Se ei ole hyvää (moraalista) tai pahaa (moraalitonta), mutta sen vaikutus on haitallinen hyvälle. Toivottavasti tämä yksityiskohtainen käsittely auttaa lukijaa ymmärtämään oranurin luonetta hieman peremmin.
Peter A. Lindemann. Fizix Korner. Journal of Borderland Research, November-December 1992
http://free-energy.ws/pdf/oranur2.pdfYmmärtääkseni DOR ja Oranur ovat ehdottamasti kaksi erillistä ja erilaista Orgonin laadullisuutta, ja niiden erilaisuutta on tärkeä luetella. Ensimmäisenä ja etupäässä tosiasia, että Reich antoi vain yhden nimen jokaiselle löydökselleen. Olettamatta muuta kuin, että virkistän muistiasi, ymmärrykseni näistä asioista on seuraava.
DOR löydettiin Reichin varhaisen luonneanalyysi työn tuloksena, mutta se oli Oranur kokeilu, joka tuotti avoimeen tilaan suuria määriä DORia tutkittavaksi. Avoimessa ilmatilassa DOR näyttäytyy ympäriinsä liikkuvina mustina energiahiukkasina, kun taas Orgoni näyttäytyy valkoisina energiahiukkasina. Tarpeeksi suurina konsentraatioina, DOR saostuu fyysiseksi ei-alkuaineelliseksi materian muodoksi nimeltä Melanor, joka on mustaa jauhetta. Siten kaikissa muodoissaan DOR on mustaa ja täysin loistamatonta. DOR on myös suljettu ja eristetty terveellisestä orgonienergian muodosta erotteluprosessin vaikutuksesta. DORia muodostuu monissa olosuhteissa, jotka ehkäisevät Orgonin luonnollista sykkivää toimintaa, kuten orgasmin estäminen ja vihan tukahduttaminen.
Oranur sen sijaan, on ketjureaktio Orgonienergia kentässä. Korkeina pitoisuuksina se loistaa punaisen-purppuraa väriä, mutta muutoin se on näkymätöntä ja se ei koskaan saostu näkyväksi aineeksi. Terve Orgoni ei voi sisältää tai eristää Oranuria ja melko usein se saa tartunnan ja muuntuu siksi. Oranuria muodostuu erityisenä Orgonin vastauksena ydinhajoavan materiaalin toimintaan ja sitä ei koskaan muodostu spontaanisti häiriintyneen rakenneluonteen sivutuotteena...
Artikkelissani kuvaan DORin kuviona Elinvoimassa, joka hajottaa elämänprosesseja ja Oranurin tilana, jossa Elinvoima on menettänyt kykynsä kuvioitua ollenkaan. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus näiden kahden kuolettavan Orgonienergia muodon luonteesta ja yritys tehdä hyvin monimutkaisesta aiheesta hieman ymmärrettävämpi keskiverrolle lukijalle. Toivottavasti esittämäni ”kuviointi” konsepti auttaa selkiyttämään DORin ja Oranurin välistä eroa.
Peter Lindemann. Oranur Report. Journal of Borderland Research, November-December 1992
http://free-energy.ws/pdf/oranur_letters.pdfReich teki 1950 ja 1951 kokeita, joissa hän laittoi orgoniakkumulaattoriin pienen määrän radioaktiivista elementtiä. Tekemällä näin, hän asetti tahattomasti koko henkilökuntansa kuolemanvaaraan, mutta pystyi samalla selkeästi tunnistamaan kaikista vaarallisimman saasteen ympäristössä. Sille, mitä tämä kokeilu tuotti, Reich antoi nimeksi ”oranur”. Se tulee sanoista orgoni anti-ydinreaktio (orgone anti-nuclear reaction). Reich kuvailee oranurin olevan orgonienergiaa, jonka ydinmateriaalin vaikutus on kiihdyttänyt äärimmäisen kiihkeään tilaan. Sen syntymisessä, tämä on monesti totta. Kun äärimmäinen kiihdytys kuluu loppuun, oranurista tulee yksinkertaisesti orgonienergiaa, joka menettänyt kaiken normaalin toimintakykynsä. Luonnollinen joustavuus ja primaarinen sykintä ovat kadonneet. Se on silti ’elinvoimaa’, vaikka se on menettänyt elämänsä...
Oranur on niin vaarallista, että olen päättänyt uskoa Reichin sanaa ja en ole yrittänyt toistaa yhtään näistä kokeista.
Peter Lindemann. Fizix Korner. Journal of Borderland Research, July-Aug 1992
http://free-energy.ws/pdf/oranur1.pdf
Samaa suosittelen myös omasta puolesta ja pysymään riittävällä etäisyydellä kaikista radioaktiivisista materiaaleista. Olen valinnut työskennellä ensisijaisesti voimien kanssa, joilla on myönteisiä vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Toisaalta taas elämälle vaarallisiakin ja hajottavia voimia kannattanee sopivassa määrin tutkia, koska jokaisella asialla on paikkansa luonnon kokonaisuudessa (radioaktiivisille materiaaleille se löytynee maan alta riittävän laimeana pitoisuutena). Tutkimukseni viittaavat siihen, että energiantuotanto voidaan järjestää siten, että saastuttamisen sijaan se edistää luonnon hyvinvointia. Siis päinvastoin kuin mitä nykyään pidetään normaalina. Tulevaisuus näyttää.
Ja vielä yksi Lindemannin kirjoitus:
Jokaista mikroskooppisen pientä radioaktiivista materiaalihiukkasta ympäröi avaruus, jossa eetteri on hyvin laajentuneessa tilassa ja sen elastinen luonne on kokonaan menetetty. Wilhelm Reich kutsui näitä tiloja nimellä ”ORANUR”. Eetterin elastinen luonne on vastuussa sen kyvystä sykkiä ja elävöittää kaikkia elollisia olentoja, ja myös sen kyvystä kuvioitua (kantaa pehmeää energiainformaatiota, kuten radionic lähetys). Tätä aluetta ympäröi välittömästi tila, jossa eetteri muodostaa rajapinnan, joka erottaa radioaktiivista materiaalia ympäröivien sisäosien ”hajotetut” olosuhteet sen ulkopuolisista ”vahingoittuneista” olosuhteista. Tavallisesti tämä rajapinta kerros rakentuu ympäristöä tiheämmästä eetteristä ja korkeammasta potentiaalista. Tällä alueella muodostuu DORia. Tässä eetterin elastinen ominaisuus on vahingoittunut, mutta ei tuhoutunut. Sen sykintä on kankeaa ja heikkoa, ja sen kantamat kuviot ovat myrkyllisiä (elämälle negatiivisia). Tämän ulkopuolella eetteri muodostaa viimeisen rajapinnan, joka sisältää vahingoittuneen alueen. Tämän viimeisen rajapinnan ulkopuolella eetterivoimat ovat ”terveitä” ja voivat sykkiä elämälle positiivisella informaatiolla. Tätä prosessia, jolla terveellinen eetteri suojaa itseään alueilta, jossa sen luonne on tuhoutunut tai vahingoittunut, Wilhelm Reich kutsui ”takavarikoksi”.
Peter A. Lindemann. Ether Dynamics of the ”Dome Fire”. Borderlands, Second Quarter 1996
http://free-energy.ws/pdf/dome_fire.pdf
