jussik5 kirjoitti:Jep täällä jää helposti koukkuun
Täällä on paljon eriskummallisia ja mielenkiintoisia juttuja eri energiamuodoista.
Faktatietoa: Jännitepotentiaali maanpinnan ja yläatmosfäärin välillä (30-50 kilometriä) on noin 300000 volttia
Joo ja tästä jännitepotentiaalista vielä että se potentiaaliero on maanpinnasta kohti avaruutta siten että ensimmäinen metri on 180 volttia, seuraava metri hiukkasen pienempi jännite, jne koska samalla kun ilmakehän tiheys pienenee niin sähkönjohtavuus kasvaa, kunnes avaruuden vakuumissa sähkönjohtavuus on maximissaan jolloin potentiaali ero on melkein nolla/metrille.
Lisäksi vielä maa potentiaali on atmosfääriin nähden miinusmerkkinen siksi että maanpinnan elektroonit pyrkii avaruuteen, siksi lienee mahdollista että jos tekee vaikka voimakkaalla laserilla avaruuteen asti plasmoittuneen johtavuuskanavan, niin saanee sitäkautta kulkemaan hurjasti virtaa, muutenhan sitä virtaa ei juuri kulje, kuin ehkä ukkosmyrskyn aikaan, en tosin suosittele sohimaan laserilla suoraan taivaalle, sillä sieltä voipi alkaa tipahtelemaan muutakin kuin lentokoneita.
Kun ukkosmyrskyn aikaan aivan ensimmäiseksi lyö salama maasta kohti taivasta joka ei näy eikä kuulu, ja sitten taivaalta lyö salama maahan joka näkyy ja kuuluu, ensimmäinen salama maasta taivaalle avaa purkauskanavan siis muodostaa plasmoittuneen kanavan, jonka ohminen vastus lienee muutamia ohmeja tuolla 30 kilometrin matkalla.
Plauson ei itse vielä tajunnut mihin suuntaan sähkö niissä hänen systeemeissään kulki, hän käytti suuria ilmapalloja joihin oli kytketty valtavamäärä pieniä metalli piikkejä, jotka oli kastettu Radiumkloridiin, joka on säteilevää matskua, niiden piikkien tarkoitus oli ionisoida ilmaa siten että muodostuisi enemmän johtavuutta kohti atmosfääriä.
Hän pyrki saamaan mahdollisimman suuren pinta-alan josta lähtisi taivaalle mahdollisimman monta pientä ionisoitumiskanavaa, mutta koska me tunnemme nykyisin Laserin, niin voimme parantaa Plausonin systeemiä, luopumalla radiumilla höystetyistä ilmapallosista.