Noh-niin. Siis mitä tapahtuu kelan ympärillä, kun kelaan kytketään sähköt. Tämä taitaa vaatia hieman eetteri-tyyppistä ajattelua, niin homma on helpompi käsittää.
Oleteaan kelan ympäristö normaaliksi, vaikkapa että se olisi tuossa olohuoneen pöydällä. Kelan läpi ja ohitse menee jatkuvasti monen laisia eri taajuuksia. Mm. lämpö, suurenergiset hiukkaset avaruudesta ja maaperästä, paikalliset radiolähetykset, valo, jne. Eli kela on aikamoisessa fotonimeressä koko ajan. Tavallaan fotonien ympäröimänä.
Jos kelaan kytketään tasa ähkövirta (DC), niin kela tuottaa magneettikentän kuvan kaltaisesti.
Kysymys kuuluu, että mitä tapahtuu ympärillä jo oleville fotoneille? Mistä muodostuu magneettivuon fotonit? Tuleeko fotonit jostain? Syntyvätkö ne kelassa? Vai järjestyykö jo paikalla olevat fotonit muodostaen vuon?
Tämä tieto olisi oleellinen, koska pystyisi ymmärtämään kokonaisuuden paremmin.
Nyt sitten kun kelasta katkaistaan sähkövitrta pois, eli elektronit ei enään kuljekkaan. Tulee ilmiö, jota on alettu kutsumaan ilmeisesti back-emf:ksi. En tiedä, onko termi ihan oikea, koska suomennettuna tästä tulee vastasähkömotorinen voima, joka on kyllä hieman eri juttu. Mut kuitenkin kuvitellaan tilanne, että kelasta katkaistaan virta pois. Ensin magneettivuo menee nollaan, jonka jälkeen se kääntyy painvastaiseksi. Tämän jälkeen taas nollaan, ja suunta muuttuu alkuperäiseksi. Tätä resonointia jatkuu vaimenevasti hetken aika. Skoopilla mitattuna resonointi on vaimenevaa sinikäyrää.
Jos kelaa on syötetty vaikkapa 12 voltin jännitteellä, niin irtikytkemisen jälkeen resonanssin huippuarvo saattaa olla hetkellisesti esim. 100 volttia. Joskaan tämä ei suinkaan tarkoita, että jotain ilmaista olisi systeemiin ilmaantunut. Mikäli kela oikosuljetaan, niin resonointia ei tapahdu.
Kiinostavaa tässä on se, että miten kelan ympärillä olevat fotonit käyttäytyy. Jos kuvaillaan epätieteellisin termein tilannetta: Tuntuu kuin fotonien paine aiheuttaisi resonanssin. Kun kelassa oli sähkö päällä, votonit jotenkin joutuivat pois luonnollisesta järjestyksestään tai olotilastaan. Voisi kuvitella vaikka auton antennin tai jonkin muun teräspiiskan: kädellä vedetään(taivutetaan antenni hieman sivuun (vastaa tilannetta, kun virta kytketään kelaan), ja kun päästetään irti (virran katkaisu), niin antenni tekee edestakaista vaimenevaa liiketta, kunnes pysähtyy. Erona kuitenkin se, että edestakainen liike saattaa olla alkuperäistä liikettä suurempi hetkellisesti.
Nyt sitten moni on yrittänyt saada energiaa tästä resonanssista. Käsittääkseni kuitenkaan missään laitteessa sitä ei ilmene. Perustan väitteen myös siihen, että keloja käytetään todella monenlaisissa sovelluksissa. Ehkä eniten radiotekniikassa. Mm. lähetimet ja vastaanottimet. näissä laitteissa sovelletaan nimenomaan resonanssia, joskin hallittua aiheutettu kytkemällä kelaan säädettävä kondensaattori (LC-piiri). Tuolla hyvä info aiheesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/OskillaattoriJotta tälläistä. Toivottavasti ajatuksestani saa selvää..
Muoks: muistinkin, että hyvinkin yleisessä ns. hakkurivirtalähteessä / muuntajassa hyödynnetään tätä kelan oskiloimis-ilmiötä. Siinä katkotaan ensiöpuolen virtaa, ja saadaan taajuus ja jännite nousemaan. Kukaan ei ole raportoinut yli 100 prossan hyötysuhteita näille laitteilla, joten eiköhän se ole aika selvää, että resonanssista ei saada free-energyä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hakkuritehol%C3%A4hdeNicola Tesla ei muuten väittänyt missään vaiheessa, että LC-piiri (kela ja konkka) tuottaisi mitään overunityä. Hän vaan koitti siirtää energiaa langattomasti, jossa onnistuikin. Teslan automyytti onkin sitten eri juttu, ja ratkaisematta vielä. Lieneeköhän hänellä ollut uraanipala siellä auton takaboksissa.. ??