Kiitos taas Siviili neuvosta ja sanomani korjauksesta.
Itse unohdin tuon tässä tapauksessa tärkeän bifilaari-tarpeen.
Eki
Nikola Teslan Patentti No. 512,340 vuodelta 1894
Sähkölaitteet, joissa käämien tai johtimien vaihtovirrat työllistyvät itseinduktiolla, toimivat monissa tapauksissa epäedullisesti kasvattamalla virtoja, jotka vähentävät laitteen tehollista hyötysuhdetta. Itseinduktion vaikutusten, joihin yllä viitattiin, tiedetään neutralisoituvan mitoittamalla piirin kapasiteetti sopivaksi suhteessa itseinduktioon ja virtojen taajuuteen. Tämä on toteutettu aikaisemmin käyttämällä kondensaattoreita, jotka on rakennettu ja liitetty piiriin erillisinä kappaleina.
Keksintöni tarkoituksena on välttää kondensaattorien käyttöä, jotka ovat kalliita, kömpelöitä ja vaikeita ylläpitää täydellisessä kunnossa, rakentamalla käämit saamaan aikaan saman päämäärän.
Sanon tässä, että katson käämeihin sisältyviksi yleisesti kaikki silmukat ja solenoidit. Itse asiassa kääminä toimii mikä tahansa johdin, jonka eri osat, sovelluksensa käytön mukaisesti tuodaan sellaiseen suhteeseen keskenään, että itseinduktio lisääntyy merkittävästi.
Olen havainnut, että jokaisessa käämissä on tietty suhde sen itseinduktion ja kapasiteetin välillä, joka sallii virran annetulla taajuudella ja potentiaalilla kulkea sen lävitse ilman muita vastuksia kuin ohminen resistanssi, eli toisin sanoen, aivan kuin käämillä ei olisi itseinduktiota. Tähän liittyy virran erityisen luonteen, itseinduktion ja käämin kapasiteetin väliset suhteet, joista viimeksi mainittu kykenee neutralisoimaan itseinduktion annetulla taajuudella. On hyvin tunnettua, että mitä korkeampi virran taajuus tai potentiaaliero, sitä pienempi kapasiteetti tarvitaan ehkäisemään itseinduktio. Tästä syytä kaikissa käämeissä, olkoon niissä kuinka pieni kapasiteetti tahansa, se voi riittää mainittuun tarkoitukseen, jos oikeanlaiset edellytykset toisissa suhteissa varmistetaan. Tavallisissa käämeissä potentiaaliero vierekkäisten kierrosten välillä on hyvin pieni, ja vaikka ne ovat tavallaan kondensaattoreita, niillä on hyvin pieni kapasiteetti. Suhde niiden itseinduktion ja kapasiteetin välillä ei ole sellainen, että se vastaisi normaaliolosuhteissa vaatimuksia, joita tässä on tarkasteltu, koska kapasiteetin suhde itseinduktioon on hyvin pieni.
Tarkoitukseni saavuttamiseen ja minkä tahansa käämin kapasiteetin asianmukaiseen nostamiseen, kierrän käämin niin, että varmistan suuremman potentiaalieron vierekkäisten kierrosten välillä. Koska käämiin varastoitunut energia on verrannollinen potentiaalieron neliöön sen kahden vierekkäisen kierroksen välillä, on selvää, että voin varmistaa näiden kierrosten oikealla sijoittelulla suuremman kapasiteetin nostamalla potentiaalieroa kierrosten välillä.
Olen havainnollistanut suunnitelman yleistä luonnetta kaaviomaisesti oheisilla piirroksilla, joita käytän tämän keksinnön toteuttamisessa.
Kuva 1 on kaavio käämistä, joka on kierretty tavalliseen tapaan.
Kuva 2 on kaavio käämin kiertämistavasta, joka on suunniteltu varmistamaan keksintöni vaatimukset.
Kuvassa 1 kirjain A osoittaa käämin kierroksia, jotka on kierretty toistensa ylle ja eristetty toisistaan. Oletetaan, että käämin päiden välillä vaikuttaa 100 V potentiaaliero ja käämissä on 1000 kierrosta. Oletetaan myös, että vierekkäisten kierrosten minkä tahansa kahden viereisen pisteen välillä vaikuttaa 0.1 V potentiaaliero. Kuvassa 2 on havainnollistettu, miten johtimet A ja B kierretään rinnakkain, eristettynä toisistaan, ja miten johtimen A loppupää liitetään johtimen B alkupäähän. Jos nyt oletetaan, että johtimien yhteispituus on sellainen, että niistä muodostuu aikaisemmin oletetut 1000 kierrosta, niin silloin käämin vierekkäisten kierrosten välillä vaikuttaa 50 V potentiaaliero. Ja koska kapasiteetti on verrannollinen tämän potentiaalieron neliöön, niin koko käämiin varastoitunut energia tulee olemaan nyt 250000 kertaa suurempi. Seuraamalla tätä periaatetta, voin kiertää minkä tahansa käämin kokonaan tai osittain, ei vain tässä esitetyllä tavalla, vaan monilla erilaisilla tavoilla, jotka on hyvin tunnettuja niin, että varmistan kahden vierekkäisen kierroksen välillä sellaisen potentiaalieron, joka antaa oikean kapasiteetin itseinduktion neutralisoimiseen millä tahansa annetulla virralla. Kapasiteetin varmistaminen tällä erityisellä tavalla pitää sisällään uusia etuja verrattuna yleisesti käytettyihin tapoihin. Monissa tapauksissa ja tuloksissa tärkeimpänä pidetyt tehokkuus ja taloudellisuus ovat nopeammin ja helpommin saavutettavissa aiemmin esitetyllä tavalla kuin kasvattamalla käämin kokoa, virran potentiaalieroa tai taajuutta.
Käämien rakentaminen itsenäisistä johtimista kiertämällä ne rinnan ja liittämällä ne sarjaan ei ole sellaisenaan uutta, joten en katso tarpeelliseksi liittää niistä yksityiskohtaisempia kuvauksia, mutta kuitenkin aikaisemmin, niin pitkälle kuin olen tietoinen, esitetyt kappaleet ovat olleet olennaisesti erilaisia kuin minun, ja tuloksia, joita saavutan, vaikkakin olisivat sattumia vastaavissa käämimismuodoissa, ei ole arvostettu tai hyödynnetty.
Tuodessani keksintöni esille tulee ottaa huomioon, että tietyt tosiasiat on hyvin ymmärretty niiden puolesta, jotka ovat alan ammattilaisia, nimittäin; kapasiteetin, itseinduktion, ja virran potentiaalin ja taajuuden väliset suhteet. Tämän vuoksi, haluttu kapasiteetti ja sen toteuttava käämitys, missä tapauksessa tahansa, on jo määritettävissä toisten tunnettujen seikkojen perusteella.
Sanon, että keksintöni on
1. Käämi sähköisiin laitteisiin, joissa vierekkäiset kierrokset muodostavat piirin osat, joiden välillä vaikuttavat potentiaalierot ovat riittäviä varmistamaan käämin kapasiteetin kykeneväksi neutralisoimaan itseinduktion, kuten tässä on aikaisemmin kuvailtu.
2. Käämi, joka muodostuu vierekkäisistä eristetyistä johtimista, jotka on sähköisesti liitetty sarjaan, ja joilla on sellainen potentiaaliero, että se antaa käämille kokonaisuutena sellaisen kapasiteetin, että se on riittävä itseinduktion neutralisoimiseen, kuten on tuotu esille.
Nikola Tesla
siviili2003 kirjoitti:Optimaalisimmin käämitty bifilaarikelan ominaisuus on että se päästää lävitseen ainoastaan jyrkällä etureunalla sisääntulevan pulssin, tai vois sanoa että bifi kela itsessään rajoittaa pulssinpituutta, tämä siksi että virta lähtee liikkeelle, - samaan aikaan johtimen ympärillä alkaa magneettikenttä voimistumaan, mutta kun bifikäämissä vieressä kulkeekin johdin jossa virransuunta on toisin päin, niin sen muodostuva magneettikenttä kumoaa ensimmäisen johtimen kentää, jolloin ilmenee bifilaarikelan resonanssitaajuuksilla outoa pulssienergian kuristumista ajallisesti, ja se aiheuttaa kenttävarauksen romahduksen seurauksena korkeajännitteisen pulssin, paaljon paljon korkeamman kuin alunperin sisäänsyötetty jännite olikaan.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa