Kirjoittaja Vipunen » 05.03.2015 15:40
Kieltämättä laiha oli Jaakoon anti, opetti kuitenki Ilmajoen KTK:lla valamistakin kakroolle mutta taisi itsekkin käyttää näitä kaupasta saatavia valmiita hiekkoja. Tulee mieleen äitimuori, kun pyysin aikoinaan lanttulooran reseptiä niin tuumas "saa sitä kaupastakin, ja melkein yhtä hyvää on". Oli joo, Atrian lanttuloora ei kelvannu eres koirille, niin häjyä oli. Antoi sitten risetin mutta oli piruuksissaan pannu valkopippurin määrän kymmenkertaiseksi. Sitä pikkusen ihmeteltiin, mutta kun kerran oli muorin risetti niin tehtiin sen ohjeilla. Soitti päivän parin päästä perään kun olitiin viety maistiaisia, -"antoikohan hän nyt valkopippurin määrän oikein kun soli niin tottavie tulista".
Tein selkosuomeksi tuon Vilkunan kirjoottaman risetin, ymmärrän kyllä jos ei "karjalanpoika" osaa muinaiskainuulaista murretta...
Muinaiskainuulaiset valurit (pelttarit) ovat aina tehneet muottinsa valumultaan, jonka laadusta työn onnistuminen suuresti riippui. Multa aines kuivattiin ja seulottiin tarkoin, minkä jälkeen siihen sotkettiin tervanokea. Seosta kasteltiin suolatulla ohra- tai vehnäsuuruksella eli kaurakaljalla ja kaikessa vaadittiin tarkoin koetellut määrät (kokemukseen perustuva oikea seoksen määrä). Valuaineksina käytettiin seosta, jossa oli kuparikiloa kohti noin 100 g tinaa.
Kustaa Vilkuna
Muottipuu asetetaan mallien päälle. Valumullalla täytetään tiukasti valumuotti laatikko. Lekalla koputellen tiivistetaan valumulta. Valumulta peittää mallikappaleet ja niiden sisusta täytetään kaksiosaisen muottipuun toisen puoliskon avulla. Lekalla tiivistäen nuijitaan ne multaa täyteen. Nuijitun muotin pinta tasoitetaan laudalla ja ylimääräinen multa työnnetään sivulle pois.
Yhteen asetetut muotin puoliskot avataan, sen ylenpään osaan jää mallikappaleista syvennys ja alenpaan muotin puolikkaaseen mallikappaleet, jotka nostetaan pois ja multaan jää esineen muotoinen tyhjä paikka.
Valumulta kuivataan ajan kanssa hitaasti ahjon lämmössä (saunan kiukaan, leivinuunin tmv. lämmössä), että se kovettuu.
Kuivuneen mullan pintaan keskelle valumuottia kaiverretaan kanavat joita pitkin sula metalli virtaa muotteihin ja täyttää tyhjänä olevat mallikappaleiden jättämät onkalot. Muotti kootaan eli puoliskot liitetään yhteen ja kiinnitetään lujasti yhteen kiilaamalla solkipuihin. Saman asian ajaa valumuottilaatikon kiristäminen yhteen esim. puupuristimilla.
Valuastiassa metalli on sulana ja se kaadetaan varovasti muotin sisälle sille tehdystä aukosta. Sula metalli on täyttänyt muotissa olevat tyhjät onkalot ja puolentunnin kuluttua vaski on jäähtynyt. Irrotetaan toisistaan, työstetään ja puhdistetaan lopuksi.
Muistaisin lopuksi, että kun valetaan isoja kirkonkelloja niin sen annetaan "jäähtyä" ja "vetäytyä" puolikin vuotta ennen käsittelyä.
Messinkiä täällä on aina valetty, pääasiassa kirkkojen kynttilä- ja kattokruunuihin, hevosen valjaisiin, siloihin ja kärryjen "knuppeihin", puukkojen periin kuten hevosenpää- ym koristeosat. Myös kellojen hammasrattaitakin on valamalla tehty sekä joitakin yksittäisiä pöytäkellojen kuoria.
Muuten tiedätkö että lasia pystyy leikkaamaan myös saksilla?
"Kaikkea on opeteltu, mutta kaikkea ei ole käsketty teherä".
Könnin mestari