vapaaenergia.com

Tuossa topikin georgialaisen maapatteri jutussa ilmeni että Herman Plauson oli myös Fischer -Tropsch synteesi firman johtajia

Luinkin sitten hyvin mielenkiintoista englannin patenttia (GB309002) jossa kerrottiin todella yksityiskohtaisesti kuinka häkäkaasusta ja vedystä saadaan tehtyä esimerkiksi keinobensiiniä tai jopa dieselpolttoaineita. (karkeasti ottaen puukaasua ja vetyä, jota nyt melkein joka ukko osaa tehdä kotitarpeista)

Siellä käytetään beetasäteilijää, keino sellaista tai sitten myös oikeaa, kuten radiumia, poloniumia, koboltti -60, jne jne

ja x-ray eli röntgen säteilijä putkea eli tätä:

http://www.teravolt.org/coolidge-tubes/

Siinä patentissa kerrotaan kuinka kaasuseos virta ensin säteilytetään, saatetaan spiraalin muotoiseen pyörreliikkeeseen normaalipaineessa, sitten korotetaan katalyyttisessä vaiheessa jonnekkin 600 - 1000 baarin paineeseen, kaikki tämä vain siksi että prosessi nopeutuisi merkittävästi.

Fischer -Tropschit kyllä toimii alemmassakin paineessa, mutta hitaammin, jos on tekijällä aikaa odottaa niin kyllä sitä bensaa tislautuu hitaamminkin, (nyt kun bensa pumpulla maksaa aika paljon, niin voishan sitä vähän kotipolttosella laimentaa, niin sais verotusta vähän kohdalleen),


Arvi Talvitien kirjassa Kemian Teknologia vuodelta 1947 kerrotaankin Fischer -Tropschista tämmöistä:

¤Lainaus alkaa>
menetelmässä käytetään hiilioksidin (eli häkäkaasun) pelkistämiseen pienempää vetymäärää, nimittäin yhtä CO-moolia kohti kaksi moolia H(alaviite 2), jolloin pelkistystuloksina saadaan suurempimolekyylisiä hiilivetyjä, pääasiallisesti alkaanisarjaan kuuluvia.
Suurimolekyylisten alkaanien kokoomushan lähentelee suhdekaavaa (CH alaviite 2)n eikä pienimolekyylistenkään nestemäisten hiilivetyjen vetypitoisuus ole paljon suurempi.

Pelkistyminen on eksoterminen prosessi (#HUOMIO#)

(en nyt kirjoita tähän kaavaa)

(mutta (hiilimonoksidi plus 2 vetyatomia tuottaa (CH alaviite 2) ja vettä yksi molekyyli sekä lämpöä 44 kilokaloria))

Reaktio suoritetaan tavallisessa paineessa (nykyisin myös 10 .. 20 at paineessa) ja lämpötila on jonkin verran 200 celsiuksen alapuolella (180 … 200 astetta C) Katalysaattorina käytetään rautatriadin metalleja: kobolttia, nikkeliä ja rautaa. Jottei katalysaattori myrkyttyisi, on kaasuseoksesta poistettava rikkiyhdistykset – sekä rikkivety että orgaaniset rikkiyhdistykset - erittäin tarkoin.

Lainaus päättyy <

Siis huomamme että Fischer – Tropsch menetelmässä tulee ylijäämä lämpöä, joka on prosessista poistettava ettei lämpötila nouse yli 200 asteen celsiusta, jos lämpö menee yli niin silloin syntyy kaasumaisia tuloksia kuten esim metaania, propaania jne jne
Niinpä prosessia jäähdytetään vesikierron avulla ja syntyvä höyry käytetään prosessissa hyödyksi kun valmistetaan vetyä, 200 asteinen kuuma höyry puhalletaan kuumaan hiillokseen jolloin syntyy raaka-ainetta hiilimonoksidin ja vedyn seosta jota nimitetäänkin juuri vesikaasuksi.

Aivan hemmetin yksinkertainen systeemi noin periaatteessa.

Aiheesta on takkirauta blogissa vuodelta 2009 paljon lisätietoa, mm se että Liittoutuneet kielsivät Saksaa enää koskaan tuottamasta keinobensiinejä ja muita nestepolttoaineita Fischer –Tropsch synteesillä, siksipä sitä ei ilmeisesti meilläkään käytetä.

http://takkirauta.blogspot.fi/2009/06/e ... alous.html

Pelkästään -43 vuonna Saksan tiedetään tuottaneen likelle 3 000 000 000 kg poltto- ja voiteluaineita
tällä prosessilla.
Jos jotakuta kiinnostaa niin mittava arkisto materiaalia on täällä:
http://www.fischer-tropsch.org/

Vipuselta ja multa löytyy tietoa, kun joskus taannoin rummutimme Biobutanolista,
mukana kulki tääkin prosessi koko ajan.

Plausonilla on nimissään tämmöinenkin patentti jota ei ole ennen mainittu missään GB299735

http://worldwide.espacenet.com/publicat ... cale=fi_FI

liittyy nähtävästi tähän beettasäteiden tuottamiseen, on siis jokin erikoinen radioputki, jossa anodi sijaitsee radioputken ulkopuolella, mikä onkin aika erikoista.

Vipunen

fridmanin pdf tuosta plasmalla avitetusta vetyprosessista löytyy vielä tästä linkistä:

http://liveweb.archive.org/http://mechs ... ridman.pdf

niin, kuinka paljon energiatehokkaampaa on fridmanin menetelmä, perinteiseen vesikaasutukseen nähden, ja käyttikös Stan Meyerkin vetyautossaan jotain plasmasydeemiä, vai olikos se vain kattilapolttimen korvike?

Mistähän niitä biobutanolin valmistukseen tarvittavia bakteereja onkaan saatavissa, ja millä ne saahaan lisääntymään?

Kannattaa katsella mitä nykyään tehdään.
Etelä-Afrikassa on FT-prosessi ollut käytössä pitkään poltto- ja voiteluaineiden valmistuksessa.
Kannattaa katella esim. Sasol.in patentteja.
http://www.sasol.com/

Bakteeri löytyy esim. perunasta, kun nostat syksyllä perunoita niin ota talteen ne pahentuneet siemenperunat,
se löytyy niistä, tunnistat sen ABE-prosessin hajusta (makea, pistävä ja asetonimainen)

nämä vesikaasut yms. ovat mielenkiintoisia,

olen pohdiskellut kapillaari- ja pintajännitysvoimien laajempaa hyväksikäyttöä, mutta ei niistä oikein tule mitään

mutta vesikaasu, voiskos siinä jotenkin verysidosten kanssa pelata,

toinen on se elektrolyysin vety, onkos se jotenkin nanosekunttien ajan ilman muita molekyyjejä, näitä elektrolyysin kautta vetyreaktioita taitanee kyllä ollu tehty; toinen on NaCl elektrolyysi, ja samalla tavoin natrium nanosekunttien ajan tai nämä yhdessä

vesikaasu teknisesti tarkoittaa että se on tuodettu esimerkiksi puuta kaasuttamalla, prosessina kuumalle yli 1000 asteiselle hiilipatjalle puhalletaan kuumaa vesihöyryä niin kauan kun on optimaalisesti järkevää, tuosta syntyy hiilimonoksidin ja vedyn seosta joka on sama kuin vesikaasu, (ei ole vetyä yksinään).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikaasu

pohdiskellu että voiskos tätä vety-hiili sidoksien kanssa jotenkin pelata

"Tämän määritelmän etuna on, että se sallii sidosenergioille suuremman vaihteluvälin - 1-170 kJ/mol ja se sallii nyt myös vety-hiili -vuorovaikutuksen, milloin kyseessä ei ole kovalenttinen sidos, luokittelemisen vetysidokseksi. Tämä määritelmä sallii nyt laajemman tulkitavälin ja mahdollistaa myös sellaisen sidoksen, joka on aiemmin tulkittu kovalenttiseksi sidokseksi mutta joka todellisuudessa on ollut paljon sellaista heikompi, tulkitsemisen vetysidokseksi."

http://takkirauta.blogspot.fi/2010/11/k ... -xiii.html

näin voi ainakin pelata, hyödyntämällä magneettikenttää ja hiilivedyn ohivirtausta, (hiilivetyseos uudelleen järjestäytyy kun se pakotetaan kulkemaan voimakkaan magneettikentän läpi)

http://www.proworks.fi/works/?pg=eco

siviili2003 kirjoitti:Vipunen

fridmanin pdf tuosta plasmalla avitetusta vetyprosessista löytyy vielä tästä linkistä:

http://liveweb.archive.org/http://mechs ... ridman.pdf

niin, kuinka paljon energiatehokkaampaa on fridmanin menetelmä, perinteiseen vesikaasutukseen nähden, ja käyttikös Stan Meyerkin vetyautossaan jotain plasmasydeemiä, vai olikos se vain kattilapolttimen korvike?

Mistähän niitä biobutanolin valmistukseen tarvittavia bakteereja onkaan saatavissa, ja millä ne saahaan lisääntymään?

Muistaisin nähneeni tuon diasarjan, siitä vain on melkoisesti aikaa. Joka tapauksessa Indonesiassa ovat olleet melko pitkällä tuon plasman kanssa ja menetelmää on jonkun Ranskalaisen gurun toimesta esitetty pari kesää takaperin Oulussa. Jussi varmaankin muistaa Lassin Ullan sieltä. Kyselin häneltä alumiiniparistolleni asiantuntijalausuntoa koska oli tutkinut litiumakun litiumioneja. Tuolloin tuli butanolista juttua ja sen valmistamisesta blasma-menetelmällä. Ainakin Indonealaisten listasivat mitä kaikkea sillä saadaan aikaan ja valmistivat mm. sillä hiilidioksidista polttoainetta jossa häkä ja happi vain erotellaan CO2 > CO + O. Niillä on muuten metka kieli, muistuttaa rakenteeltaan melkoisesti Suomea.

Noita butanolin valmistamiseen tarvittavia bakteereja on tosiaan perunassa mutta myös härskiintyneessä voissa ja juustossa niitä on. Muistaisin että kaksivaiheisessa bakteerikäymisprosessissa käytetään ensin C. Tyrobutukulim bakteeria ja toisessa käymisprosessissa C.Asetobutuculim bakteeria. Tislaus tapahtuu siinä 136 C asteessa joten pontikkapannu kannattaa virittää niin että siinä on sellainen kolonni, että ulos saadaan metanolista alkaen etanolia, vettä ja butanolia eroteltua. Myös pannuun on rankki hyvä tuoda kolonnin yläpäästä, jolloin se kuumenee valmiiksi matkalla pannun säiliönpohjalle ja säästyy energiaa. Koskenkorvalla tuo kuumennetaan ja pidetään yllä kuumalla höyryllä.

Tässä on linkki viiden vuoden takaa kun Jussin kans pähkäilimme biobutanolista esitystä (powerpoint-esitys) ja eräs kansanedustaja lupasi viedä sen eteenpäin silloiselle eduskunnan puhemiehelle. Flikka tapasi tuolloisen puhemiehen pariviikkoa sitten kesätyöpaikassaan, tuumasi että hän katsoi ensin että onpa harvinaasen komia mies, sitten hän vasta hoksasi että ketä tämä vartioi.

Mahtaako olla sama kemiankirja, se oli myös 1945 jälkeen tehty ja siinä oli lyhyt maininta saksalaisten kokeiluista turpeella Suomessa. Pitivät sitä vesikaasun valmistamiseen kivihiiltäkin parempana raaka-aineena ja omat kokeiluni liittyy sitten tähän. Turpeessa on orgaanisen aineen lisäksi rautaa ja magnaania sekä muita metalleja jotka hehkuu orgaanisen seassa sen palaessa.

Yksi juttu tuohon viinabensiiniin liittyen jota pitäisi kokeilla. Muistaisin että pontikka palaa vielä 70 prosenttisenakin, vaikka siinä on 30 prosenttia vettä. Kasivitosessa topeskassa on bensiiniä noin 15 prosenttia ja loppu on tislettä 85 prosentin osuudella. Muistaisin etanilin väkevyyden olevan 92 - 96 prosenttia ja esimerkiksi Korvankin tisle on 96 prosenttista täysin raakana. Vesi ei sekoitu bensiiniin mutta sekoittuu alkoholiin. Ennen kun tavattiin valmistaa nisutaikinakittiä, ensin sekoitettiin pellavaöljy ja liitujauhe sekä nisujauho ja vesi. Seuraavaksi sekoitettiin nämä kaksi seosta yhteen jolloin öljy ei hylkinyt vettä. Mieleen tuli miten mahtaisi onnistua ja millaista litkua tulisi jos viinabensiiniin sekoittaa 20 - 25 prosenttia vettä?

****
Palaan Paulsonin ilmapallo ajatukseen tuonnempana, anopin tavaroita tässä on viimeaikoina pitänyt kuskata kun päätti asettua kaupunkiin asumaan.