Vilkaisin nopsaan tuota vanhaa patenttia. Ettei siinä nyt olla haksahdettu vaihesiirron tuottamaan harhaan, koska en huomannut laskutoimituksissa tehokerrointa ainakaan äkiseltään. Perusjuttuna tasavirran laskentakaava P=U x I pätee vain tasavirtaan. Vaihtovirran tehon mittaaminen onkin sitten kovin vaikeaa, oikeasti. Hmm. Onks toi patentti Bedinin koneen kaltainen??
Pieni kertaus:
50 hz sähköverkon puhtaan sinikäyrän jännite 240 volttia sen tehollinen arvo. Ei siellä ole tuo + 240 volttia kuin 50 kertaa sekunnissa, kaikkina muina aikoina jännite vaeltaa missä sattuu, raja-arvoina -360 volttia ja + 360 volttia. Jos nollataso nostetaan tuon 36o
voltin verran, niin normaali töpselisähkö pomppii 720 voltin huippuarvoissa. Mittari on opetettu näyttämään 240 voltin tehollisarvoa säätämällä. Tehollinen arvo saadaan joko laskemalla oskiloskoopikuvasta sinikäyrien alojen keskiarvo, tai sitten vertaamalla tasasähköllä tuotettuun tehoon samaisessa vastuksessa.
Sit se vaihesiirto. Elektronit liikkuu johtimessa. kuvaillaan tätä vaikka nyt näin. Mitä tiheemmässä ne ovat (jännite pakottaa ne liki toisiaan) ja mitä enemmän niitä kulkee määrällisesti (virta, vaikkapa joen leveys) niin sitä suuremman vaikkapa magneettisen työn ne tekevät ympäristöönsä. Nyt kuitenkin jos johtimessa on kondensaattori, niin jännite jää jälkeen jopa neljännesaallon verran. ( se 50 hz taajuudella n. sekunnin 200: osan verran) jälkeen. Eli hassusti johtimessa on
eri aikaan elektronien tihentymä (jännite), ja voisi kuvitella ne melkein paikalleen (vain liikkeessä tekevät työtä) ja toisena hetkenä niitä virtausta (virta) sitten vallan paljon, mutta ovat kauempana toisistaan. Tällöin teho jää pieneksi, vaikka jännite ja virta on kovin suuri. Jännitteen ja virran pitää olla siis samaan aikaan, jotta tehoa tulee ulos.
Tästä oli topikki, vaihesiirron pohdintaa. ton verkkosähkön vaihesiirtoa muuttamalla kelalla tai konkalla huippuarvot kasvaa, saattaa jopa 10 kertaistua. Siis kumpikin, virta että jännite. Tähän haksantaa moni kellarikokeilija: Ajetaan muuntajan läpi sähköä, ja laitetaan konkka toisiopuolelle, niin mittarit näyttää jopa COP 10. Todellisuus on eri, koska jännite ja virta ei ole samassa ajassa, ja jos sähkö muutetaan kalorimetriseksi, vaikkapa sähköpatterissa, niin oikea COP paljastuukin vaan 0,9:ksi.
Ne skooppikuvan huippuarvot ei kerro siis juuri mitään todellisesta tilanteesta. Toivottavasti taajuus ei laskenut tai piikkien piirtämän alueen ala ei pienentynyt. Jos näin, niin silloin teho ei ole kasvanut. Ja tehoahan tässä haetaan, koska se voisi tehdä työtä.
Jos pystytte mittaamaan virran taajuuden ja vaiheistuksen, niin sit voitas jo liki todistaa free-energyä
Jos skoopissa on 2 mittapäätä, niin toinen virran mittaukseen. Ruudulta on helppo katsoa, onko käyrissä vaihe-eroa. Virran mittaus voisi onnistua hyvin pienen vastuksen yli. Siis jotain lonkalta heittäen 1 ohmi. Voi tietenkin purkaa vanhasta amppeerimittarista ton vastuksen, koska siinä on leimattu arvot valmiiksi, jolloin saisi skooppinäytöltä luettua virrankin.
. Se on sellainen rautapötkö, siiili varmaan tietääkin. Ehkä voisi käyttää kokonaista a-mittariakin. Kuumakarva ennen mittaria, ja mittari maihin tos rakenteessanne.
Kun on saatu varmuus virran ja jännitteen samanaikaisuudesta, niin sitten skooppikuvasta voisi alkaa hahmottelemaan tehollisarvoa: leikkaa mielessäsi piikin huippupäästä niin paljon paloja (pinta-alaa) pois, että saat piikkien välisen tilan täytettyä niillä. Se korkeus,mihin tämä hieno yhtenäinen pinta-ala ylettää, on jännitteen tehollinen arvo, ja sitä voi käyttää laskuissa P=U x I. Sama pätee virran piikkeihin.
Mielenkiinnolla odotan......